James Hansen on ehdottanut veromallia, joka muista poikkeavana ansaitsee tulla esitellyksi.
Verotus on perinteinen talouden ohjauskeino, jolla voidaan vaikuttaa tuotteiden hintoihin ja sitä kautta ohjata markkinoiden käyttäytymistä. Päästökaupan sijaan markkinoita voitaisiin ohjata vähähiiliseen suuntaan erityisellä hiilidioksidiverolla. Esimerkiksi kivihiilen ja maakaasun valmistevero toimiikin tämän periaatteen mukaisesti.
Fossiilisilta polttoaineilta kerätään vero heti kun ne ensimmäisen kerran vaihtavat omistajaa, tai kun ne ylittävät markkina-alueen rajan. Hiilivuodot tukittaisiin asettamalla hiilitulli niille tuotteille, joiden tuotannon pakeneminen markkina-alueen ulkopuolelle olisi muuten todennäköistä. Hiilivuotoa pidetän yhtenä päästökaupan suurimpana riskinä.
Vero vaikuttaisi suoraan polttoaineiden hintoihin, ja niillä tuotetun energian hintaan. Toisin kuin verovarat yleensä, maksetut hiiliverot eivät menisi valtion pohjattomaan kassaan, vaan kaikki rahat palautettaisiin täysimääräisinä ja tasapuolisesti kansalaisille, jokaiselle yhtä paljon.
Järjestelmällä on etuja perinteiseen verotukseen verrattuna.
Keskimääräisen summan hiiliveroa maksava kansalainen saa palautuksena yhtä paljon takaisin kuin on maksanutkin, eli vero ei muodosta taloudellista rasitetta.
Keskimääräistä vähemmän veroa maksava saa palautuksena enemmän kuin on maksanut.
Keskimääräistä enemmän maksava häviää, koska maksaa enemmän kuin saa.
Koska verotus nostaa tuotteiden hintoja suorassa suhteessa tuotannossa syntyviin päästöihin nähden, kallistuvat paljon päästöjä aiheuttavat tuotteet enemmän kuin vähän, tai ei ollenkaan päästöjä aiheuttavat tuotteet. Markkinoille näin muodostuvat hintaerot ohjaavat kulutusta vähäpäästöisempään suuntaan. Yksinkertaisesti valitsemalla halvempia tuotteita kuluttaja voi vähentää maksamansa veron määrää saada rahallista hyötyä takaisin maksettavan veron muodossa.
Mitään ei kielletä, kuluttajia ei pakoteta mihinkään, vaan jokainen voi edelleen itse päättää mitä ostaa ja kuinka paljon. Veroa korottamalla hintaeroja saadaan suuremmiksi. Periaatteessa vero voisi olla kuinka suuri tahansa, koska keskimääräinen kuluttaja saa kaiken takaisin. Sen sijaan markkinoille muodostuvat hintaerot runsas- ja vähähiilisten tuotteiden välille eivät voi olla vaikuttamatta sekä kulutuskäyttäytymiseen että tuotantoon, koska tuottajien kannattaa tuottaa vähähiilisiä, eli halvempia tuotteita.
En tiedä, onko vastaavaa verotusmenettelyä ikinä käytetty. Perinteisesti verotuksen kiristäminen aikaansaa ihmisissä ymmärettävän vastareaktion. Miten vastaanottaisiin vero, jonka kertymä luvataan palauttaa ja josta saatuun hyötyyn voisi itse vaikuttaa vähentämällä omaa kulutustaan ja muuttamalla sitä vähähiiliseen suuntaan?
Järjestelmä voisi aluksi kattaa kaikki fossiiliset polttoaineet. Siihen olisi myöhemmin helppo lisätä muita merkittäviä hiilipäästöjä aiheuttavia tuotteita sitä mukaa kun katsotaan tarpeelliseksi.
Järjestelmä muistuttaisi henkilökohtaista päästökauppaa, mutta päästöjen todentamiseen, päästökiintiöiden laskentaan ja niillä kaupankäyntiin tarvittavia hyvin monimutkaisia ja raskaita järjestelmä ei tarvittaisi lainkaan. Valtio ei nettoa mitään, joten kukaan ei pääse katkeroitumaan valtion loputtomasta ahneudesta. Suuryitykset eivät pääse keinottelemaan ja rikastumaan päästöoikeuksilla. Köyhät vähän kuluttavat saisivat suoraa rahallista hyötyä.
Kaikista kuulemistani vaihtoehdoista päästöjen hinnoittelemiseksi markkinoille tämä kuullostaa parhaalta. Se voitaisiin ottaa käyttöön nopeasti, ilman raskaita neuvotteluja päästökiintiöiden alkujaosta yms. yritysten päästökauppaa vaivaavia ongelmia. Koska tavallinen kansalainen pääsisi itse vaikuttamaan maksamansa veron määrään ja sitä kautta saavuttamaansa rahalliseen hyötyyn, tälle järjestelmälle luulisi olevan helppoa saada kansalaisten hyväksyntä. Se myös, henkilökohtaisen päästökaupan tapaan, sitouttaisi jokaisen henkilökohtaisesti ”ilmastotalkoisiin”, koska pohjimmiltaan päästövähennyksissä on kysymys jokaisen ihmisen asenteista ja henkilökohtaisista valinnoista. Ne eivät riittävässä määrin muutu ilman sopimuksia ja lupauksia siitä, että kaikki muuttavat tapojaan.
Hansenin omien tekstien ja muutamien aihetta käsittelevän uutisen lisäksi en ole kuullut puhuttavat tästä veromallista. Tästä pitäisi nyt keskustella ja saada ihmiset ajattelemaan, mitä vero heidän kohdallaan voisi tarkoittaa.
Lähteitä:
- Hansenin kirje Obamalle
- Carbon tax only way to keep planet cool: Hansen, Mar 11, 2009
- Hansen Calls for Carbon Tax to Drop CO2 Below Today’s Levels
Katso myös:
Ongelmaksi muodostuu tässä hiiliveromallissa se, että hiilidioksidia tuottaville mukavuuksille ei aina ole hiiletöntä vaihtoehtoa. Joissakin tapauksissa ihmiset joutuisivat yksinkertaisesti tinkimään mukavuuksista. Tähän vain harvat ovat valmiita. Esim. täällä Chilessä ainoa edullinen ja tehokas tapa lämmittää asunto on käyttää kaasulämmitintä. Jos kaasun hintaa nostettaisiin verotuksella, siihen ei enää olisikaan varaa muilla kuin rikkailla. Köyhät siis vain jäisivät vaille lämpöä, sillä kaikki kaasulämmitinten vaihtoehdot ovat täällä Chilessä tehottomia sähkölämmitintä lukuunottamatta. Mutta sähkö on kallista. Verotuksella pitäisi siis vaikuttaa sähkönkin hintaan. Siitä suurin osa tuotetaan kuitenkin hiilenpoltolla, joten hiilivero vaikuttaisi sähkönkin hintaan. Seurauksena olisi vain se, että lämpöön olisi enää varaa vain rikkailla. Jos köyhät saisivatkin palautuksina lisää rahaa, osa heistä joka tapauksessa käyttäisi sen rahan lämmitykseen – kaasulla. Tätä ongelmaa ei olisi, jos hiilipohjaiselle lämmölle olisi vaihtoehtoja, joiden käyttöön kuluttajia voitaisiin ohjata. Itse asiassa länsimainen yhteiskunta on rakentunut hiiliyhdisteiden varaan. Vaihtoehtoja tällaiselle elämäntavalle löytyy vain koko länsimaisen kulttuurin ulkopuolelta, mutta nämäkin vaihtoehdot vähenevät jatkuvasti sitä mukaa kuin länsimainen elämäntapa syrjäyttää muut kulttuurit. Vääjäämättömänä seurauksena on maailmanlaajuinen hiiliyhdisteiden käyttöön perustuva runsaasti energiaa ja luonnonvaroja kuluttava kulutusyhteiskunta, jolla ei voi olla muuta tulevaisuutta kuin kaiken hyödynnettävissä olevan hiilen polttaminen ilmakehään, kunnesä tästä aiheutuvat kustannukset ylittävät saadun hyödyn.
Itse asiassa juuri tässä veromallissa köyhät saattaisivat jopa hyötyä veronpalautusten ansioista. Idea on siinä, että veromalli tekisi hiilettömät vaihtoehdot halvemmiksi ja kilpailukykyisemmiksi. Tietenkin tämä veromalli myös luottaa markkinavoimiin, että niitä hiilettömiä ja verottomia vaihtoehtoja sitten myös tarjottaisiin. Chilessä näin ehkä ei kävisi, en tiedä, miten markkinat siellä toimivat. Toisaalta Chilen kaltaiset maat eivät taida olla globaalisti kovin suuri ongelma ilmastokriisin ratkaisemisessa. Mutta kyllä sielläkin voitaisiin tuottaa ehkä esim. bioetanolia lämmitystarkoitukseen. Tai asutuskeskuksissa biokaasua.
Mielenkiintoista saada mukaan näkökulmia myös aivan erilaisesta yhteiskunnasta.
Tämä on koko ongelman ydin. Esim. happosateita aiheuttava rikkipäästö on helppo eliminoida lamauttamatta silti koko toimintaa. Mutta hiilen poltossa syntyvän hiilidioksidipäästön eliminointi on kaikkea muuta kuin yksinkertaista. Sellainen teknologia (CCS) on kyllä tulossa, mutta yksinkertaista se ei ole silti. Tuotamme energiamme hiilellä, valmistamme tuotteemme sen avulla, ja syömme sitä. (koska elintarvikkeiden koko tuotantoketju käyttää fossiilisia.)
Ongelmana on myös kvartaalitalous, joka ei mitenkään osaa ymmärtää eikä käsitellä vuosikymmenien päähän ajoittuvia riskejä tai uhkakuvia.