Jotain aivan muuta

Ympäristönsuojelu ei ole itsetarkoitus. Päämäärän pitäisi ainakin olla joku muu. Minulle se on halu säilyttää planeettamme biosfääri elinkelpoisena itselleni sekä tietenkin tuleville sukupolville. Ihmisen hyvinvoinnin edellytyksenä on hyvinvoiva luonto, mutta toisaalta vain hyvinvoiva ihminen jaksaa ja pystyy kiinnittämään riittävästi huomiota ympäristöönsä.

20160511_PK

Kriisitilanteissa ja yleisessä kurjuudessa ensisijainen huolenaihe on oma ja läheisten ihmisten selviäminen. Meillä länsimaissa luontoarvot ovat nyt tärkeämpiä kuin sotien jälkeen, jolloin rakennettiin hyvinvointia; Suomessa raskasta teollisuutta, sellua, paperia ja terästä. Sen jälkeen, kun riittävä vauraustaso saavutettiin, alettiin huolehtia paremmin myös ympäristöstä. Silloiset tehtaat ovat historiaa, uudet ovat entistä puhtaampia. Lähiympäristön tila on niistä ajoista parantunut. Ilmasto-ongelma ei näyttäydy savusumuna ilmassa, ei roskina metsissä eikä saastuneina vesistöinä. Se on toistaiseksi melko näkymätön ja siksi salakavala. Omasta mielestäni muihin saasteisiin kiinnitetään jo aivan suhteettoman paljon huomiota sen rinnalla, mitä ilmastopäästöihin pitäisi kiinnittää. Mitä selvemmin ilmastonmuutos alkaa näkyä, sen mahdottomampaa tilanteen korjaaminen on. Tässä on vielä paljon tekemistä, niin meillä kuin muualla.

Suokaamme nyt kuitenkin aikaa luonnon ihmeiden seuraamiseen. Aina vuodesta 2000 harrastuksenani on ollut lintujen pesinnän seuraaminen kameroiden avulla. En ole lintuharrastaja perinteisessä mielessä. En tunnista lajeja juurikaan tavan maallikkoa enempää, enkä välitä kiikaroida muuttolintuja tms. mutta olen katsellut tapahtumia sellaisesta kuvakulmasta, mikä kovin pitkään ei ole ollut edes mahdollista. Enimmillään neljässä pihapöntössäni oli kamera, nyt yhdessä. Mutta ensimmäistä kertaa voin suhteellisen luotettavalla systeemillä (Kiitos Linuxin!) tarjota live-kuvaa suoraan talitiaisen pesästä YouTuben striimillä niin monelle katsojalle kuin vain kiinnostuneita on, oman nettiyhden nopeus ei aseta mitään rajoja. Alla olevasta ikkunasta pääsee suoraan katsomaan live-kuvaa. Yhdeksän munan kuotoiutuminen alkoi varhan aamulla. Naaras on hautonut 12 vuorokautta. Kuoriutumista seuraa kolmen viikon pesäpoikasaika.

Toinen, aihetta käsittelevä blogini löytyy tästä:

http://ponttokamera.blogspot.fi/

Varsinainen nettisivu on jonkin palveluntarjoajan töpeksinnän takia edelleen alhaalla, mutta eipä sitä juuri tarvita, kun palveluja saa ilmaiseksikin.

Kesällä postauksia tulee varmaankin vähemmän, mutta tärkeiden aiheiden ilmaantuessa, niistä kirjoitan edelleen.

Hyvää kesää kaikille blogin lukijoille!

Bioenergian ongelmat nousseet nopeasti otsikoihin

Bioenergian ongelmat ovat lyhyessä ajassa nousseet näkyvästi uutisotsikoihin. Eilen Yle julkaisi otsikolla

Jyrkkää kritiikkiä Suomen biotalousinnostukselle: Politiikka jyrää tutkimuksen

Jutussa on useamman tutkijan kannanottoja. Ne eivät sinänsä yllätä, mutta ne ovat olleet jonkinlainen tabu, ja arvatenkin monet suomalaiset ovat jokseenkin pölkyllä päähän löytyjä nyt kun on ääneen sanottu, että metsien polttaminen, tai ainakaan sen lisääminen, ei ole ole kovin hyvä idea. Asia on nyt lakannut olemasta tabu, ja siitä varmasti kuulemme vielä lähiaikoina paljon lisää.

Muutama sitaatti Ylen tekstistä:

Tutkijoiden mukaan uusin kansainvälinen tutkimustieto viittaa voimakkaasti siihen, että fossiilisten polttoaineiden korvaaminen puulla ei ole kestävä keino toimissa ilmastonmuutosta vastaan.

Tässä otetaan riski. Biotalous ei ole tällaisenaan linjassa Pariisissa sovittujen voimakkaiden päästövähennystavoitteiden kanssa, sanoo akatemiaprofessori Timo Vesala Helsingin yliopistosta.

Jos katsoo vaikka TEM:n [työ- ja elinkeinoministeriö] virallisia tiedotteita asiasta, niin kyllä niistä välittyy sellainen sävy, että esimerkiksi puun käytön hiilineutraaliuskysymystä ei saa kyseenalaistaa. Siinä ei nähdä ongelmaa, sanoo Suomen ympäristökeskuksen (Syke) erikoistutkija Sampo Soimakallio.

Se on viimeistään nyt selvää, että metsiä polttamalla emme vähennä ilmastokuormaamme lähimainkaan riittävästi, minkä lisäksi metsien käytön lisääminen vaarantaa luonnon monimuotoisuuden. Ilmeisesti nykyinenkin käyttö on liikaa, vaikka näennäisesti puumäärä lisääntyykin metsissämme.

Ongelman varsinainen aiheuttaja on nykyinen politiikka, niin meillä kuin muualla Euroopassa, joka pitää bioenergiaa nollapäästöisenä. Jos fossiilista korvataan biomassalla, päästöjen lasketaan vähenevän nollaan. Tämän käytännön perusteella nyt tehtävät investoinnit menettävät arvonsa siinä vaiheessa, kun tieteellinen totuus otetaan sellaisenaan huomioon politiikassa. Biomassalle asetetaan joku päästökerroin, ja se otetaan mukaan päästölaskentaan ja -kauppaan. Meidän ”ilmastoneutraalit” investointimme eivät joku kaunis päivä enää olekaan ilmastoneutraaleja, ja joudumme aloittamaan kaiken alusta. Tätä mahdollisuutta on valtaapitäviltä kysytty jo hyvän aikaa sitten, että miten siihen on varauduttu. Kuulemma ei mitenkään. Suomen suunnitelman nojaavat täysin siihen olettamaan, että biomassa lasketaan päästöttömäksi jatkossakin.

Vedätys ja lobbaus voi onnistua jonkin aikaan, mutta aina ja kaikessa totuus tulee lopulta ilmi, ja politiikka korjataan sen mukaiseksi. Niin kävi freoneissa, tupakassa, ilmastossa. Niin käy bioenergiassakin ennen pitkää.

Olen tässä asiassa joutunut itsekin muuttamaan kantaani. Tein havaintoni viimeistään tätä juttua kirjoittaessani, vuonna 2010.

Metsäbiomassan energiapotentiaali Suomessa

Vuonna 2013 kuuntelin Sampo Soimakallion luennon aiheesta.

Luento biopolttoaineiden energiakäytöstä

Viime vuonna analysoin Suomen Ympäristökeskuksen raporttia, Liski & al 2011.

Bioenergialla on huomattavan suuret CO2-päästöt

Asiassa ei pitänyt olla enää epäselvyyksiä. Eikä olekaan, sillä Ylen jutussa Jyväskylän yliopiston ekologian professori Janne Kotiaho toteaa:

Metsäluonnon tila Suomessa on jo nyt ahdingossa. Jos metsien käyttöä lisätään, ahdinko syvenee. Poliittisen päätöksenteon kompromissit ovat tällä hetkellä sen suuntaiset, että ympäröivästä luonnosta tai ekologisesta kestävyydestä ei piitata.

Silti maa- ja metsätalous- sekä ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen sanoo:

Nollapäästöisyys ei voi olla sen vankemmalla pohjalla kuin se nyt on, koska se pohjautuu kansainvälisen ilmastopaneelin konsensusmielipiteeseen

En tiedä mitä ilmastopaneelia Tiilikainen tarkoittaa, koska ko. paneeli julkaisee uusimmassa raportissa vuodelta 2014 (kappale 7, sivu 539 kuva 7.6.) tällaisen kuvan,

Kuva 1.

Kuva 1.

jossa biomassalle on määritelty selvästi nollasta poikkeava arvo.

Pitäneekö sitten paikkansa mitä sanotaan, että kuluu noin kymmenen vuotta, ennen kuin tieteen sanoma välittyy politiikan pelikentälle, jää nähtäväksi.

Lisää tutkimuksia Ari Jokimäen kattavassa linkkikokoelmassa:

Papers on GHG emissions from bioenergy related land-use

 

Vielä kerran Teraloop: voisiko se toimia kiinteänä renkaana?

Haluaisimme uskoa, että Teraloopin konsepti voisi toimia. Tämä jo siksi, että valtio on antanut yhtiölle 260 000 euroa Tekes-lainaa, ja olisi hienoa saada sille rahalle vastinetta. Olemme aiemmin analysoineet konseptia läpi fysiikan kannalta ja tehneet myös yksinkertaisen laskurin, jolla realismin rajoja voisi arvioida. Teki laskut miten tahansa, ne tuntuvat päätyvän aina samaan lopputulokseen: konsepti ei toimi, ellei fysiikan lakeja muuteta.

Päätimme antaa Teraloopin idealle vielä yhden mahdollisuuden. Moni on keskusteluissa esittänyt, että jos Teraloop olisi junavaunujen sijasta kiinteä rengas, se ei tarvitsisi ehkä magneetteja muuhun kuin levitointiin. Materiaali voisi ehkä kannatella itse itseään. Tämä ehdotus ei ole Teraloopin julkaistun toimintaidean mukainen, mutta toisaalta yhtiö on itsekin todennut että sen konsepti on todellisuudessa täysin erilainen kuin julkisuudessa olleet tiedot. Ehkä tämä on se suuri oivallus, joka mahdollistaa ajatuksen?

Lisää matematiikkaa…

Tasapainossa pyörivän renkaaseen muodostuu keskeiskiihtyvyyden johdosta kehän suuntainen jännitys, joka voidaan laskea kaavasta

s = ω* ρ * ( R12 + R1 * R2 + R22) / 3

Missä s:n yksikkö on Pa (= N/m^2), ω on kulmanopeus (rad/s) ja ρ on aineen tiheys (kg/m^3), joka teräksellä on 7800 kg/m^3. R1 ja R2 ovat renkaan ulko- ja sisäsäde.

Koska renkaan kehän poikkipinta-ala suhteessa renkaan säteeseen on hyvin pieni ja käytännössä R1≈R2≡R, voidaan kaava muuttaa yksinkertaisempaan muotoon.

s = ρ * ω2 * R2

Olemme tehneet tällekin tehtävälle laskurin, jossa arvoja voi pyöritellä. Voimme myös piirtää kuvan, josta nähdään jännitys suhteessa renkaan kehänopeuteen.

Taraloop_Pyorivan_terasrenkaan_jannitys

Renkaan säde tai kehän poikkipinta-ala eivät vaikuta tulokseen, yllä oleva kaavio pätee kaiken kokoisille teräsrenkaille, joiden kehän halkaisija suhteessa renkaan säteeseen on vähäinen, kuten Teraloopin tapauksessa. Kuten alempana lasketaan, rengas murtuu jos kehäjännitys ylittää 640 MPa arvon, mikä rajoittaa kehänopeutta erittäin rajusti.

Terästen lujuusrajoitteet

Jännityksen SI-järjestelmän mukainen yksikkö on Pascal (Pa), eli N/m^2. Terästen lujuus ilmoitetaan Pascalin pienuudesta johtuen yleensä Megapascaleina, MPa. 1MPa vastaa noin 100 tonnin painoa yhden neliömetrin alueella. Teräkselle määritellään erikseen myötölujuus ja murtolujuus. Jos valmistamme lujuusluokan 8.8-pulttimateriaalista teräslangan, jonka poikkipinta-ala on 1 mm2, sen varaan voisi ripustaa 64 kg:n massan, ilman, että langassa tapahtuu pysyvää muodonmuutosta, eli ilman, että ns. myötölujuus (640 MPa) ylittyy. Yli 80 kg:n massalla lanka katkeaa, koska aineen murtolujuus (800MPa) ylittyy. Myötö- ja murtolujuuden välissä teräkseen jää pysyvä muodonmuutos, joten rakenteet tulee mitoittaa myötölujuuden mukaan. Tämä esimerkiksi valittu koneenrakennusteräs on noin kaksi kertaa lujempaa kuin tavallinen rakenneteräs.

Laskurin avulla on mahdollista hahmottaa joitakin ratkaisuja, jotka saattaisivat olla kokonaisuutena teoriassa lähes saavutettavissa. Esimerkiksi teräsrengas (tiheys 7800 kg/m3) jonka sisäsäde on 1,8 metriä ja renkaan säde 250 metriä, tuottaa 290 m/s nopeudella seuraavanlaisia arvoja: energia 1,5 GWh, g-voimat 34 g, kokonaispaino 125 tuhatta tonnia, ja jännitys 660 MPa. Energia on siis kymmenesosan siitä arvosta, jota Teraloop mainoksissaan lupaa, ja siitä huolimatta jo tämäkään rengas ei tule kestämään murtumatta kovin kauan.

Tunnelin sädettä kasvattamalla päästään hiukan suurempiin energioihin, mutta energia kasvaa kuitenkin vain suhteessa säteeseen. Esimerkiksi 2500-metrinen tunneli tuottaa noilla arvoilla vain 20 GWh patenttihakemuksen lupaaman TWh:n sijaan.

Venymäongelma

Kokonaan toinen kysymys on, miten tuollainen rengas voitaisiin valmistaa. Se ei voi olla pelkkää terästä, koska siinä pitää olla maglev-tekniikka yms. massaa, joka ei kanna kuormaa. Mitoituksessa ei muutenkaan voi mennä noin lähelle myötörajaa. Mitoitus pitää tehdä väsyttävälle kuormalle, sillä laitteen pitää kestää lukuisia lataus- ja purkukertoja. Sallittu jännitys jäisi käytännössä huomattavasti tässä laskettua teoreettista maksimia pienemmäksi, kun kaikki mitoitukseen vaikuttavat tekijät otetaan huomioon.

Läheskään aina lujuusmitoituksissa ei tarvitse laskea rakenteen venymiä. Teräs nimittäin venyy kun sitä kuormitetaan. Koska Teraloop on valtavan suuri rakennelma, lasketaan varmuuden vuoksi myös renkaan venymä. Tähän käytetään Hooken lakia:

s = E * є

missä s on jännitys, E on kimmokerroin (teräksellä 210 GPa) ja є on suhteellinen venymä. Koska haluamme laskea venymän, muutetaan kaava muotoon:

є = s / E

є = 0,64 GPa / 210 GPa = 0,003

Renkaan kehän pituus ja sen myötä renkaan halkaisija venyvät 0,3 % sen saavuttaessa myötörajan. Patenttihakemuksessa renkaan halkaisija oli 5000 metriä. Sen kokoinen teräsrengas venyisi täydellä pyörimisvauhdilla peräti 5000m * 0,003 = 15 metriä. “Donitsi” siis leviäisi täydessä vauhdissa kohti tunnelin ulkoseiniä 7,5 metriä joka suuntaan, ja hidastuessaan kutistuisi taas normaaliin kokoonsa. Kuten normaalilla mielikuvituksella varustettu lukija voi kuvitella, tästä aiheutuu jälleen korillinen lisäongelmia.

Pienempi 500-metrinen prototyyppi venyisi 1,5 metriä. Tämän kokoinen vaihtelu saattaisi teoriassa, ehkä, juuri ja juuri, olla siedettävissä esimerkiksi sähkömagneeteilla, mutta kiinteät magneetit eivät tähän kykene.

Venyminen antaa käytännössä kovan ylärajan sille, kuinka suureksi Teraloop-tyyppinen systeemi voitaisiin rakentaa. Vaikka 250-metrinen pilotti onnistuisi jollakin keinolla juuri ja juuri, sitä suuremmaksi laitetta ei juurikaan voi enää kasvattaa. Nopeus ei myöskään voi näistä arvoista nousta juuri ollenkaan.

Voimme toki ajatella korvaavamme teräksen jollain toisella materiaalilla, mutta jätämme lukijoiden haasteeksi keksiä materiaali, joka olisi tähän tarkoitukseen terästä parempi ja jonka kustannus on riittävän alhainen.

Teräskään ei tässä ole aivan ilmaista. Jotta energiaa saisi vähänkään järkeviä määriä, massan pitää olla yli 100 000 tonnia. Teräksen hinta vaihtelee suuresti, mutta on tyypillisesti satoja euroja/tonni. Pienenkin Teraloopin vaatiman raakateräksen hinta olisi siis vähintään 10 miljoonan euron paikkeilla. Koska terästä joudutaan käytännössä prosessoimaan, loppuhinta olisi useita kertoja suurempi — olettaen, että tällaista rengasta edes pystyisi todellisuudessa valmistamaan.

Tässä kirjoituksessa esitettyjä arvioita voi toki tarkentaa mallintamalla Teraloopin tukirakenteita yms. tarkemmin, mutta tämä ei tule muuttamaan mitään olennaista. Valitettavasti fysiikan lait iskevät rajusti vastaan tässäkin tarkastelussa.

Yhteenveto

Kiinteä rengas ei näytä pelastavan konseptia, vaikka löytyykin konfiguraatioita jotka ovat ainakin hiukan sinnepäin. Jos renkaaseen halutaan varastoida merkittäviä määriä energiaa, sen pitää pyöriä todella lujaa. Tällöin renkaaseen kohdistuu suuria jännityksiä, ja se venyy ja supistuu pyörimisvauhdin mukana. Tällöin metalliin voi muodostua myös väsymisvaurioita.

Maailmalla on esitetty konsepteja, joissa suuri määrä energiaa varastoidaan valtavan suuriin massoihin (ks esim täältä). Nämäkään ratkaisut eivät ole suuresti edenneet, ja ne ovat silti kertaluokkaa helpompia toteuttaa kuin Teraloop.

Teraloop on sinällään yrittämässä ratkaista aivan olennaista ja tärkeää ongelmaa; valitettavasti sen ehdottama ratkaisu ei näytä toimivan millään tasolla. Energiaa on tällä hetkellä erittäin vaikea varastoida erittäin suuria määriä. Tällä alueella tehdään maailmalla koko ajan monipuolista tutkimus- ja kehitystyötä, ja tutkimusta kannattaisi ehdottomasti tukea myös Suomessa. Tuki täytyisi kuitenkin osata kohdentaa sellaisiin hankkeisiin, joissa on edes jotakin realismia takana.

Tämän kirjoituksen on tehnyt ryhmä fysiikan ja tekniikan alan ammattilaisia kollektiivisesti. Kirjoitus julkaistaan yhtä aikaa omissa blogeissamme. Kirjoittajat aakkosjärjestyksessä: Kaj Luukko (Gaia-blogi), Jani-Petri Martikainen (PassiiviIdentiteetti-blogi), Jakke Mäkelä (Zygomatica-blogi), Rauli Partanen (Kaikenhuippu-blogi), Aki Suokko (Palautekytkentöjä-blogi), Ville Tulkki.

Teraloop-laskuri

Toissapäiväinen kirjoituksemme Teraloopista herätti ainakin muutaman median; kirjoituksen ovat huomioineet Tekniikka ja Talous, Vihreä Lanka, ja Tiedetuubi. Vihreä Lanka sai lopulta yhtiöltä myös vastauksen, jossa yhtiö kieltäytyy kertomasta ideastaan mitään tarkempaa vedoten liikesalaisuuksiin.  

Teraloopin mukaan on syytä tehdä ero julkisuudessa olleiden järjestelmän konseptihahmotelmien ja sen välillä, millaiseen energianvarastointikykyyn yritys todellisuudessa pyrkii. Teraloopin mukaan näitä tavoitelukuja ei ole julkistettu, eivätkä ne ole vielä julkisia.

Käytännössä Teraloop siis tuntuu sanovan, että aiemmin julkisuudessa olleet luvut on syytä unohtaa. Ne ovat kuitenkin ne luvut, joilla yritys on tullut esille, joita keskustelussa on pyöritelty ja joiden mukaan mielikuvia on luotu. On syytä kysyä, miksi niitä lukuja sitten on kerrottu julkisuuteen, jos ne ovat virheellisiä? Tai miksi virheellisiä lukuja ei ole korjattu?

Kuten aiemmassa kirjoituksessa totesimme, käytimme laskelmissa eri lähteistä (tiedotteet, julkinen patenttihakemus) saatuja, keskenään osin ristiriitaisia lukuja nimenomaan Teraloopin kannalta suotuisassa valossa. Kirjoituksen kirvoitti nimenomaan se, että näillä parhailla mahdollisillakaan luvuilla ja spesifikaatioilla idea ei fysiikan lakien perusteella vaikuttanut olevan toteutettavissa.

Tällä hetkellä lähinnä tiedetään, että Teraloop on saanut Tekesiltä maksimissaan 260 000 euron lainan; mitään todellista teknistä tietoa konseptista ei siis yhtiön itsensäkään mukaan ole julkisuudessa liikkunut.

Varmasti onkin niin että yhtiö ei ole kaikkea kertonut, eikä startupin kuulukaan. Ja kun kaikkea ei kerrota, pitää olla valmis ottamaan vastaan konseptia kohtaan esitetty kritiikki. Fysiikka on loppujen lopuksi armoton tieteenala. On loppujen lopuksi varsin vähän perusmuuttujia, joita tässä ratkaisussa voidaan varioida, ja ne ratkaisevat, onko idea toteutettavissa.

Olemmekin tehneet yksinkertaisen laskurin, jossa kuka tahansa voi kokeilla erilaisia arvoja. Linkki laskuriin on täällä. Kaavat ovat alempana.  Itse emme ole onnistuneet näitä lukuja pyörittämällä pääsemään mihinkään toteuttamiskelpoisen näköisiin järjestelmiin, joiden energiakapasiteettti olisi niin suuri, että systeemissä olisi järkeä.

On huomattava, että edellinen kirjoituksemme käytti ylioptimistisia (Teraloopin kannalta suotuisia) lukuja. Teraloopin väitteistä voidaan hahmottaa kolme skaalaa.

  1. Patenttihakemus. Säde 2500 metriä, paino 70 000 tonnia. Energiakapasiteetti mahdollisesti TWh-luokkaa. Nopeus tuntematon.
  2. Tiedotteet. Energiakapasiteetti 16 GWh, säde 250 metriä. Massa tuntematon, nopeus tuntematon.
  3. Proto, jonka säde olisi ehkä 50 metriä. Mitään muita muuttujia protosta ei tiedetä.

Edellisessä kirjoituksessa yhdistimme siis skenaariot a ja b niin, että oletimme että skenaarion a suuri tunneli tuottaisi skenaarion b pienemmän energiakapasiteetin. Tällöin toteutus on erittäin paljon helpompi, mutta energiakapasiteetti on 60 kertaa pienempi kuin Teraloop on antanut ymmärtää. Kuten huomasimme, on se silti käytännössä lähes mahdoton, vaatien noin 1300 m/s nopeuksia.

Toistamme: edellisessä kirjoituksessa olleet laskut osoittivat, että vaikka Teraloopin varastointikapasiteetti olisi 60 kertaa pienempi kuin mitä sen tiedotteessa näyttää olevan, toteutus ei siltikään onnistu.

Laskurin mukaan 250 m renkaalle ei löydy mitään arvoja, jotka olisivat erityisen järkeviä. Vaikka vaunut olisivat täyttä terästä (7000 kg/m3), niin jo äänen nopeudella 330 m/s keskipakoisvoimat nousevat yli 40 g mutta kapsiteetti jää noin 300 MWh tasolle.

Tämän kirjoituksen on tehnyt ryhmä fysiikan ja tekniikan alan ammattilaisia kollektiivisesti. Kirjoitus julkaistaan yhtä aikaa omissa blogeissamme. Kirjoittajat aakkosjärjestyksessä: Kaj Luukko (Gaia-blogi), Jani-Petri Martikainen (PassiiviIdentiteetti-blogi), Jakke Mäkelä (Zygomatica-blogi), Rauli Partanen (Kaikenhuippu-blogi), Aki Suokko (Palautekytkentöjä-blogi), Ville Tulkki.


Laskurin kaavat

A. Materiaalien tiheyksiä:

Patenttihakemuksessa ilmoitettu tiheys on 1500 kg/m3

Betoni: 1700-2400 kg/m3

Teräs: 7000-8000 kg/m3

Lyijy: 11 000 kg/m3

Köyhdytetty uraani: 19 000 kg/m3

B. Vaunun sisäsäde: Patenttihakemuksen mukaan vaunujen koko olisi noin 1,5m x2m. Oletusarvona voidaan käyttää keskimääräistä sädettä 1,8 m. Jos kokoa kasvattaa paljon, myös tunnelin kokoa on kasvatettava, mikä lisää hintaa ja vaikeuttaa tyhjiön ylläpitoa.

C. Tunnelin säde: Hakemuksessa 2500 m, mainosmateriaaleissa 250 m, ensimmäinen prototyyppi ehkä 50 m.

D. Nopeuksia (ks mm Wikipedia-sivu)

Äänen nopeus on 330 m/s.

Yliäänikone Concorden nopeus on n 600 m/s

Kaikkien aikojen nopeusennätys lentokoneella on n. 1000 m/s

Pakonopeus (jolla satelliitin saa laukaistua ulkoavaruuteen) on n. 11 000 m/s.

Jotta konsepti todellisuudessa toimisi verkkotason energiavarastona, sen pitäisi pystyä tallentamaan vähintään energiaa vähintään GWh-tasolla. Toisaalta aiemmassa kirjoituksessa todettiin, että 70 g kiihtyvyydet repivät järjestelmän varmasti rikki; käytännössä jo viimeistään 50 g kiihtyvyys tulee aiheuttamaan ongelmia. Kaikkien aikojen painavimmat liikkeelle saadut junat ovat painaneet noin 100 000 tonnin luokassa.

Tehtävänä on löytää parametrit, jotka toteuttavat kaikki nämä ehdot edes suunnilleen. Itse emme sellaisia ole onnistuneet löytämään.

Kaavat

Liikkuvaan massaan varastoitunut energia on

E = (½)*m*v2, jossa m on kappaleen massa ja v sen nopeus

Mikäli kappale on pyörivässä liikkeessä, niin keskipakoisvoima (keskihakuvoima) on

F = m*v2/R, jossa R on kaarevuussäde

Renkaan pituus on 2*π*R. Oletetaan rengas pyöreäksi, ja sen poikkipinta-alan säteeksi r metriä. (Renkaan todellinen muoto voi olla jotakin muuta, mutta se ei olennaisesti muuta laskua).

Lukija saattaa haluta muuttaa itse joitakin oletuksia. Kokosimme tarvittavat kaavat 1-5 sitä varten.

Jos kappaleen keskimääräinen tiheys on ρ [kg/m3]  niin sen massa voidaan kirjoittaa m =  ρ*π*r2*2*π*R = 2*π2*r2*R*ρ ja kaavat ovat silloin muotoa

  1. E [joulea]  = (½)* m*v2 = π^2*r2*R*ρ*v2
  2. E [GWh] = 2,78*10-13* E[joulea]  
  3. F [newtonia] = 2*π*R*ρ*v2/R = 2*π*r*ρ*v2
  4. F [g] = (m*v2/R)/(m*g)  = v2/(R*g)
  5. m [tuhatta tonnia] = = 2*π^2*r2*R*ρ/1E6

Tiheyttä ρ voidaan kasvattaa muuttamalla vaunujen materiaalia. Sädettä r voidaan muuttaa kasvattamalla vaunujen ja tunnelin kokoa.

Teraloop: onko idea fysikaalisesti realistinen?

Startupien on oltava radikaaleja, innovatiivisia, ja optimistisia. Kukaan ei pahastu, jos startup on hiukan liiankin optimistinen. Mutta missä menee raja? Innovaation ja innostumisen vastavoimana on oltava itsekuri ja itsekritiikki. Mitä tapahtuu, jos nämä puuttuvat?

Startup nimeltä Teraloop on esittänyt varsin ällistyttäviä ajatuksia. Uusiutuvien energialähteiden suurin ongelma on niiden ajoittaisuus: energiaa on pystyttävä varastoimaan niiksi ajoiksi, kun ei tuule tai aurinko ei paista. Tähän mennessä ei kerta kaikkiaan ole ollut tekniikoita, joilla pystyttäisiin varastoimaan gigawattitunneittain energiaa moneksi päiväksi kustannustehokkaaseen hintaan. Teraloop väittää löytäneensä ratkaisun, liikuttamalla suuria massoja renkaan muotoisella radalla maan alla.  

Fysiikkaa vähänkään tuntevissa idea on herättänyt ensin ällistystä, sitten mielenkiintoa ja lopulta syvää epäuskoa. Idea ei välttämättä varsinaisesti riko fysiikan lakeja, mutta se ei vaikuta millään tavalla realistiselta. Skeptisiä arvioita on jo esitetty Kaj Luukon aiemmassa blogissa.

Erikoisia väitteitä ja erikoisia startupeja on maailma pullollaan, ja asian voisi sinällään jättää sikseen. Tarkempi penkominen kuitenkin osoitti vielä kummallisempia väitteitä. Yhtiö itse sanoo saaneensa Tekesilta tutkimusrahoitusta ja sen lisäksi tekevänsä yhteistyötä VTT:n kanssa.  Käytännössä VTT-yhteistyö viitannee Tekniikka & talouden artikkelissa mainittuun toteutettavuustutkimukseen, joka on tilaustyönä teetetty ulkopuolisella rahoituksella.  Yhtiö on listattu myös yhdeksi Vaasa Entrepreneurship Societyn Top 30 energia-alan startupiksi; VES:n tiedoissa yhtiö ilmoittaa saavansa rahoitusta myös Fortumilta.

Näistä yhteistyökuvioista ei ole julkisuudessa ollut mitään tarkempaa tietoa. Jos yhtiön ympärillä todellakin liikkuu verovaroja, idean taustoja on syytä penkoa paljon tarkemmin. Onko yhtiö todellakin keksinyt jotakin mullistavaa, vai ovatko sen ideat tarkemmin penkoenkin yhtä huteria kuin pikaraapaisulla katsoen?

Ryhmä fysiikan ja tekniikan alan ammattilaisia päätti joukkoistaa analyysin. Kirjoitus julkaistaan yhtä aikaa omissa blogeissamme. Kirjoittajat aakkosjärjestyksessä: Kaj Luukko (Gaia-blogi), Jani-Petri Martikainen (PassiiviIdentiteetti-blogi), Jakke Mäkelä (Zygomatica-blogi), Rauli Partanen (Kaikenhuippu-blogi), Aki Suokko (Palautekytkentöjä-blogi), Ville Tulkki.

Tämä kirjoitus keskittyy vain fysiikkaan ja teknologiaan, ottamatta kantaa toteutuksen hintaan. Esiin tulevista kysymyksistä voi kuitenkin helposti päätellä, että hinta tulisi olemaan absurdin suuri — olettaen, että järjestelmä ylipäätään toimisi, mikä näyttää varsin epätodennäköiseltä.

Teraloop-TEKES

Teraloop-VTT

Mitä yhtiön konseptista siis voi päätellä nykyisten tietojen  perusteella? Onko syytä olettaa, että se olisi fyysisesti millään tavalla realistinen missään aikataulussa?

Mitä ideasta on väitetty?

Asiasta uutisoi tiettävästi ensimmäisenä tammikuussa 2016 Tekniikka & talous. Se ilmoitti, että  “hanke on tarkoitus toteuttaa yhteistyössä yhden Pohjoismaiden suurimpiin kuuluvan energiayhtiön ja suomalaisten teknologiayhtiöiden kanssa – tämän tarkemmin ei Teraloop halua yhteistyökumppaneitaan vielä tässä vaiheessa nimetä.

Huhtikuussa aiheesta kirjoitti Tekniikan Akatemia TAF, joka jakaa joka toinen vuosi tunnetun Millennium-teknologiapalkinnon.  TAF:n tiedotteessa ei juurikaan avata teknisiä yksityiskohtia, mutta siinä mainitaan, että yhtiö väittää pääsevänsä 500 MW tehoihin ja 16 GWh kapasiteettiin. Myös yhtiön nettisivuilla todetaan nämä luvut.

Teraloop-pitch

Aiheesta on kirjoittanut innostuneesti mm. industrialprime.fi,

Mitä ideasta todellisuudessa tiedetään?

Julkista teknistä tietoa on yhden patenttihakemuksen verran (WO2016/001478). Hakemusta arvioidaan tarkemmin blogin lopussa, mutta tähän on tiivistetty se informaatio, joka hakemuksesta on mahdollista päätellä.

Patenttihakemuksen perusteella Teraloopin ajatuksena on rakentaa pyöreä tunneli, jonka lattiassa on kestomagneetteja. Suurien painoelementtien pohjassa on kestomagneetteja, joiden avulla ne kelluvat lattian magneettien yläpuolella. Elementtien yläpinnassa on myös kestomagneetteja. Elementtejä liikutetaan säätelemällä tunnelin katossa olevia sähkömagneetteja, kuten esimerkiksi maglev-junissa tehdään. Elementtejä yhdistetään toisiinsa, ja niistä rakennetaan rengas tunnelin sisään.

Teraloop-vaunu1

Teraloop-vaunu2

Patenttihakemuksen esimerkissä (joka siis on vain yksi mahdollisuus) ympyränmuotoisen radan säde on 2,5 km, ja se koostuu osista joiden paino on 30-40 tonnia ja mitat 1,5x2x8 metriä. Ketjun kokonaismassaksi tulisi hakemuksen mukaan noin 70 000 tonnia ja tiheydeksi noin 1500 kg/m3. Osat voivat olla esimerkiksi betonia.

Teraloopin ei ole nähtävästi kertaakaan esittänyt konkreettisia lukuja, joissa olisi yhtä aikaa ilmoitettu energiakapasiteetti, massa, radan säde, sekä nopeus. Jos kolme näistä tiedetään, neljäs voidaan laskea. Vain kahdesta eri konfiguraatiosta on numeroarvoja:

  1. Patenttihakemus. Säde 2500 metriä, paino 70 000 tonnia. Energiakapasiteetti mahdollisesti TWh-luokkaa. Nopeus tuntematon.
  2. Tiedotteet. Energiakapasiteetti 16 GWH, säde 250 metriä. Massa tuntematon, nopeus tuntematon.

Kummassakin skenaariossa on ongelmia.  Jos skenaariossa a oletetaan että kapasiteetti olisi 1 TWh, nopeudeksi saataisiin näiden lukujen perusteella noin  10 km/s (ks alempana). On vaikea kuvitella, että keksijät olisivat tosissaan tällaista ehdottamassa. Tämä nopeushan vastaa lähes pakonopeutta maapallolta, eli tällä nopeudella Teraloopin saisi helposti ammuttua maata kiertävälle radalle.

Toisaalta, jos skenaariossa b oletetaan sama tiheys kuin skenaariossa a, massa jäisi tälle lyhyemmälle renkaalle niin paljon pienemmäksi, että 16 GWh saavuttaminen vaatisi taas saman maata kiertävän nopeuden.

Päädyimme käyttämään näissä laskuissa tulkintaa, joka on Teraloopin kannalta edullisin mahdollinen. Käytämme patenttihakemuksen lukuja radalle ja massalle, mutta oletamme että sillä yritetään saavuttaa vain tiedotteissa oleva 16 GWh kapasiteetti.

Tässä esitetty analyysi on siis käytännössä äärimmäisen ylioptimistinen. Teraloopin varsinaisiin lupauksiin pääseminen olisi moninkertaisesti vaikeampaa. Kuten kuitenkin huomataan, näilläkään luvuilla systeemi ei ole toteutettavissa.

Idean perusfysiikkaa

Idean perusfysiikka on melko yksinkertainen. Pyörivän renkaan liike-energia on

E =  (½)*I*ω2

Missä I on hitausmomentti ja ω on pyörimisnopeus (rad/s). Tällaisen renkaan hitausmomentti on

I = m* R2

Missä m on renkaan massa ja R sen säde. Toisaalta ratanopeus v=ω*R, jolloin voidaan kirjoittaa

E = (½)m*v2   =   (½)*m*R22

Mikäli 70 000 tonnin massaan halutaan varastoida uutisotsikoissa mainittu 16 GWh energiaa, tulisi massan liikkua 4700 kilometrin tuntivauhtia, eli 1300 m/s. Vertailun vuoksi äänen nopeus ilmassa on noin 330 m/s,  ja yliäänikone Concorden nopeus oli “vain” 600 m/s.

Jos renkaan säde on 2500 metriä, voidaan tästä myös laskea, että  ω~0.5 rad/s, eli rengas pyörähtää ympäri noin 12 sekunnissa. (Jos säde olisi vain 250 m, sen pitäisi pyöriä ympäri kerran sekunnissa).

Teraloopin vaunujen nopeuden tulisi siis olla samaa suuruusluokkaa kuin esimerkiksi raidetykkien kranaattien nopeuden niiden iskeytyessä maaliinsa. Youtube-video näyttää esimerkin siitä mitä törmäyksestä seuraa. Teraloopin junan törmäyksessä vapautuisi 16 GWh energiaa, joka vastaa melko tarkasti Hiroshiman atomipommin energiasisältöä. Ainut este tunnelin seinän ja junan välillä on muutama millimetriä jonkinlaista magneettikenttää. (Patenttihakemuksessa mainittu TWh, vastaa USA:n vetypommien kokoa.)

Teraloopin vaatimat nopeudet havainnollistettuna. http://i.imgur.com/xHNoZpl.gif

Teraloopin vaatimat nopeudet havainnollistettuna. http://i.imgur.com/xHNoZpl.gif

 

Vertailu maglev-junaan

Teraloop kertoo junansa liikkuvan Maglev-junan tapaan eli käyttävän magneettista levitointia. Toteutettujen Maglev-junien yhteisenä piirteenä on kuitenkin alhainen paino ja melko suora rata. Esimerkiksi Shanghain lentokentän ja kaupungin väliä kulkeva Maglev-juna painaa noin 100 tonnia ja on mitoiltaan 153 m x 3,7 m x 4,2 m. Junan maksiminopeus on n. 120 m/s jolloin kineettinen energia olisi noin 0.2 MWh eli noin 1/100000 osa Teraloopin varastoimasta energiasta. Keskitiheys Shanghain junassa on 42 kg/m3. Jos oletamme Teraloopin junan tiheydeksi patenttihakemuksessa olleen 1500 kg/m3, on maglev-junan tiheys noin 36 kertaa Teraloopin junaa alhaisempi.

Maglev-junien suhteellisen alhainen tiheys mahdollistaa levitoinnin käytännössä toteutettavilla magneettikentillä. Radan on myös oltava melko suora, koska jyrkkä kaarre (pieni kaarevuussäde) yhdistettynä suureen nopeuteen tarkoittaa suuria g-voimia kaarteissa. Suurten g-voimien hallinta puolestaan vaatii entistä voimakkaampia magneettikenttiä.

Teraloopin ideassa junan tulisi siis olla maailman suurimpien junien kokoluokassa ja painaa noin 1000 kertaa Shanghain Maglev-junan verran. Teraloopin junan tulisi liikkua noin 10 kertaa nopeammin kuin maailman nopeimmat junat ja vieläpä radalla, joka on paljon kaarevampi. Jos kahden magneettisen pinnan magneettien välinen voima on noin B2A/2μ0 (A=magneettisen pinnan pinta-ala) ja junan tiheys 1500 kg/m3 vaatii pelkkä levitointi vähintään noin 0,3 Teslan kentän mikäli oletamme koko junan ja radan pohjapinnan olevan magneettiset.

Ongelma: kaarevuus

Yllä oleva pätee siis suoralle radalle. Radan kaarevuus aiheuttaa kuitenkin tätä suuremmat vaatimukset. Renkaan jokaiseen osaan kohdistuva keskipakovoima (tarkkaan ottaen keskihakuvoima) on

F = m * ω2 * R = m*v2/R

Keskipakovoimaa erilaisilla massoilla ja nopeuksilla voi arvioida tällä työkalulla. Yksinkertaisinta on laskea kiihtyvyys g-voimina, jolloin arvo ei riipu massasta. Maan painovoima on 1g, ja ihminen kestää pyörtymättä korkeintaan noin 5 g voiman.

Patenttihakemuksessa mainittu 2500 metrin kaarevuussäde ja 1300m/s nopeus tarkoittaa noin 70g kiihtyvyyttä,  ja vaatii siis liki 3 Teslan magneettikentän koko junan pohjapinnan alueella. Mikäli magneetit peittävät vain osan junan pohjasta vaaditaan vielä suurempi kenttä. Kestomagneetteja, jotka pystyisivät tuollaiset voimat kompensoimaan ei valitettavasti ole olemassa. Vaikka olisikin, noin suuret magneettikentät tuhoavat kestomagneetin kentän.

Tuo voima aiheuttaa jo melko kovia jännityksiä materiaaleihin. Jokaisen vaunun ja ennen muuta jokaisen vaunujen välisen nivelen on kestettävä tämän tasoinen voima. Jos yksikin nivel hajoaa, koko järjestelmä on vaarassa tuhoutua.

Suurempi ongelma on, että tämä voima kohdistuu käytännössä kohtisuoraan tunnelin seinämiä päin, eikä enää maanpintaan. Kiinteiden magneettien geometrian olisi muututtava kun nopeus kasvaa — käytännössä radan olisi kallistuttava. Toisaalta rata ei voi olla pysyvästi kallistunut, koska silloin vaunut tippuisivat pois radalta kun vauhti hidastuu.

Teraloopin esittämä konsepti siis toimii vain suoralle radalle. On syytä huomioida, että yllä oleva arvio on tehty patenttihakemuksessa kuvatulle radalle, jonka säde on 2,500 metriä. Jos säde olisi mainostusten mukaisesti vain 250 metriä, ongelma olisi kymmenen kertaa pahempi.

Mahdollinen ratkaisu ja uusi ongelma: sähkömagneetit

Mikäli mahdottomalta vaikuttavat kestomagneetit korvataan sähkömagneeteilla, voidaan noin 3 teslan kenttä luoda esimerkiksi tällaisella laitteella. Valitettavasti tämä voimakas kenttä peittää vain noin 9 prosenttia laitteen koosta. Mikäli tuota osaa ei paranneta, vaaditaaan noin 3-4 kertaa voimakkaampia kenttiä kuin jo tähän asti arvioidut. Sähkömagneetti kuluttaa myös sähkötehoa noin 880 W. Mikäli edellä mainittu ongelma voimakkaan kentän rajoitetusta pinta-alasta voidaan ratkaista, junan kannatteleminen vaatisi noin 500 000 sähkömagneettia ja tehonkulutus olisi yli 400 MW eli noin saman verran kuin laitteen väitetty teho. Magneetit painaisivat noin 10 kertaa enemmän kuin itse juna.

Sähkömagneetitkaan eivät pysty suoraan ratkaisemaan edellä mainittua kallistumisongelmaa, vaikka osittaisen ratkaisun voisivatkin tarjota.

Muita avoimia kysymyksiä

Joihinkin kysymyksiin emme ole pystyneet löytämään luotettavia arvioita, mutta ne tulevat varmasti tuottamaan haasteita. Laitteen hidastaminen ja kiihdyttäminen tuottavat aina lämpöä, tässä tapauksessa luultavimmin ennen muuta ohjaaviin sähkömagneetteihin. Tyypillisesti hyvässäkin järjestelmässä 10 % tehosta menee hukkaan; tämä tarkoittaa, että 500 MW ottoteho tuottaisi noin 50 MW lämpötehoa. Tämä on paljon, mutta saattaa olla johdettavissa ulos. Melko väistämättä se lämmittää myös rakenteita, ja voi heikentää esimerkiksi kiinteiden magneettien stabiilisuutta. Tarkkoja arvioita on mahdoton esittää.

Hyvän tyhjiön aikaansaaminen ja ylläpitäminen näin suuressa tilassa ei ole helppoa. Suurin normaalissa käytössä tällä hetkellä oleva tyhjiökammio on halkaisijaltaan noin 30 metriä ja korkeudeltaan noin 37 metriä. Koska järjestelmä on käytännössä hypersoninen, pienikin määrä ilmaa tunnelissa voi olla tuhoisaa. Teraloop vaatisi siis aivan uutta teknologiaa myös riittävän tyhjiön aikaan saamiseksi.

Kysymyksiä patenttitilanteesta

Toistaiseksi vasta yksi patenttihakemus (WO2016/001478) näyttää tulleen julkiseksi. Hakemus on jätetty heinäkuussa 2014 ja tullut julkiseksi tammikuussa 2016. Koska patenttihakemukset ovat salaisia 18 kuukautta, vain ennen lokakuuta 2014 jätetyt hakemukset ovat tällä hetkellä tiedossa.

Hakemukselle on nähtävästi jo tehty kansainvälinen haku, jossa on löydetty ainakin muutama patentti jotka kattavat saman idean. Prosessi kuitenkin jatkunee, ja on mahdollista että ainakin  jonkinlainen patentti lopulta myönnetään.

Jos patentti myönnetään, mitä se kertoo Teraloopin idean toteutettavuudesta? Käytännössä ei mitään. Patenttihakemus kertoo, että tällainen valtavan suuri rengas halutaan rakentaa, ja hakijat haluavat olla ainoat maailmassa jotka saavat sellaisen rakentaa.  Tämä hakemus ei kuitenkaan kerro mitään idean toteutettavuudesta, eikä vastaa mihinkään tässä blogissa esitetyistä kysymyksistä.

Tämä ei sinällään välttämättä ole epäilyttävää. Jos hakijoilla on kasa todella innovatiivisia ideoita siitä miten tällainen rengas toteutetaan, heidän voi kannattaa ensin yrittää suojata perusidea renkaan rakentamisesta. Tämän patentin keveys ei välttämättä siis ole epäilyttävää, jos uusia patentteja on sen jälkeen haettu kiivaasti. Patenttihakemusten pitäisi kuitenkin alkaa tulla julkisiksi aivan lähikuukausina, jos kehitystyö on ollut intensiivistä.

Yhteenveto

On selvää, että startupit käyttävät erittäin optimistisia arvioita, ja jopa suoraan liioittelevat. Tätä niiltä odotetaan. Teraloopin ehdotuksen kaltaiset ristiriidat oikean maailman kanssa eivät kuitenkaan ole enää optimismia, vaan jotakin muuta. On periaatteessa mahdollista, että Teraloopilla on jotakin vuoden 2015 aikana jätettyjä patenttihakemuksia, joissa esitetään jotakin radikaalia tietoa siitä, miten rengas toteutetaan. Tämän hetken julkisilla tiedoilla näyttää kuitenkin siltä, että konsepti ei ole likimainkaan toteutettavissa edes teoriassa.

Jos yhtiön väitteet Tekes-rahoituksesta ovat tosia, olisi tarpeen kuulla millaisilla summilla valtio tätä kokeilua aikoo tukea, ja mihin tietoon päätökset perustuvat. Toivomme ilman muuta hyville startup-hankkeille menestystä. Suomen vaikea tilanne vaatii, että rahoitetaan suurella riskillä myös radikaaleja innovaatioita, joilla on suuri riski epäonnistua. Kun tutkimuksen ja kehityksen tukirahat kuitenkin koko ajan vähenevät, ne pitäisi sentään pystyä kohdistamaan sellaisiin hankkeisiin, joilla on edes teoreettiset mahdollisuudet onnistua.

12.4.2016  Kaj Luukko, Jani-Petri Martikainen, Jakke Mäkelä, Rauli Partanen, Aki Suokko ja Ville Tulkki.

 

Teraloop numeroina

Suomalainen energiavarasto-innovaatio Teraloop on syntynyt Aalto-yliopiston startup-keskuksesssa. Ideana on rakentaa renkaan muotoinen rata maan alle, johon energiaa varastoidaan renkaassa liikkuvaan massaan. Uutisartikkeleissa annetaan huikeita lukuja: Renkaan halkaisija 500 metriä, kapasiteetti 16 GWh, teho 500 MW.

Suomalainen innovaatio tekee aurinko- ja tuulivoimaan siirtymisestä kannattavaa

Alla olevassa kuvassa nähdään idean rakenne.

Havainnekuva energiavarastosta. Kuva: Teraloop.

Havainnekuva energiavarastosta. Kuva: Teraloop.

Energiaa tunnetusti voidaan varastoida liikkuvaan massaan. Tätä ilmiötä on hyödynnetty pienimuotoisesti jo muutama sata vuotta mm. erilaisten koneiden vauhtipyörissä.

Koska Teraloop joutuu noudattamaan fysiikan lakeja, voidaan helposti laskea ja hahmottaa, kuinka suuri massa ja nopeus tarvitaan 16 gigawattitunnin varastointiin. Energiamäärä vastaa esim. parin vuoden päästä käynnistyvän Olkiluoto 3:n kymmenen tunnin tehoa.

Lähinnä olemassa olevista laitteista Teraloop tuo mieleen junan. Millaisia junia maailmalta löytyy? Jos Youtubeen on uskominen, alla oleva video näyttää maailman pisimmän ja painavimman junan.

Pituutta junalla on 7 353 metriä, massaa sata tuhatta tonnia. Videolla juna ohittaa kameran kahdeksassa minuutissa, josta voidaan laskea nopeudeksi 55 km/h. Sen liike-energia lasketaan kaavasta:

Liike-energia

Teraloop haluaa varastoida 16 000 MWh, mikä on lähes 5000 kertaa enemmän kuin videon junassa.

Renkaan halkaisijaksi ilmoitetaan 500 metriä, jolloin sen pituudeksi tulee 1600 metriä. Vastaavan pituinen pätkä tuosta junasta painaisi n. 22 000 tonnia. Jos tähän massaan halutaan varastoida 16 GWh, vauhtia pitää olla:

8 250 km/h = 2 292 m/s

Massa kiertäisi 1,6 kilometrisen pituista rataa 1,4 kierrosta sekunnissa. Yksikään juna maailmassa ei aja lähellekään tuota vauhtia. Perinteisellä teräspyöräradalla voidaan ajaa ehkä 600 km/h. Tässä mennään Ranskassa 574 km/h.

Jos Teraloopin nopeus olisi 600 km/h, massaa tarvittaisiin:

4,2 miljoonaa tonnia = 2500 tonnia/metri

Noin paljon massaa tunneliin ei mahdu. Jos ”juna” olisi umpiterästä, halkaisijaltaan 10 metrinen lieriö, sen massa olisi 600 tonnia/metri, eli yhteensä 960 000 tonnia. Tällöin vauhtia tarvittaisi ”vain” 1250 km/h.

Jos taas tunnelissa ajettaisiin 22 000 tonnin painoista ”junaa” 600 km/h, saataisiin energiaa varastoitua 0,085 GWh, mikä on 0,5 % luvatusta 16 gigawattitunnista. Fysiikan lait ovat tässä kohtaa todella armottomia.

Artikkelissa puhutaan ”puhtaasti mekaanisesta” laitteesta, mikä tarkoittaisi pyörillä kulkevaa laitetta. Tarvittaviin nopeuksiin ei päästä pyörillä. Maglev-tekniikalla siihen kukaties voisi päästä, mutta ”junan” pitäisi kulkea tyhjössä, koska muuten ilmanvastus aiheuttaisi liian suuren vastuksen. Paljonko tarvittavan kokoinen, maglev-tekniikalla toteutettu 1,6 km mittainen tunneli maksaa? Tekeekö se uutisotsikon mukaisesti ”aurinko- ja tuulivoimaan siirtymisestä kannattavaa”? Maglev-tekniikan ensimmäiset patentit ovat vuodelta 1906, mutta niitä on rakennettu vasta hyvin vähän, koska tekniikka on kallista.

Teraloop ei tule 500 metrisellä renkaalla pääsemään lähellekään uutisartikkeleissa luvattua kapasiteettia 16 GWh. Johonkin se tietenkin pääsee, joten odotamme mielenkiinnolla prototyypin valmistumista, eli palataan asiaan vuonna 2019.

Sitä odotellessa voit itse laskea tällä taulukolla kappaleen kineettistä energiaa eri massoilla ja nopeuksilla, ja katsoa, millaista öljy- ja kivihiilimäärä se vastaa. Voit esim. laskea, paljonko 40 tonnia painavassa rekassa on liike-energiaa vauhdissa 80 km/h ja miten paljon polttoainetta kiihdyttämiseen tarvitaan. Laskurin antama öljymäärä tulee jakaa moottorin hyötysuhteella, mikä rekassa on luokkaa 0,3. Tulos on tietenkin likiarvo, koska se ei huomioi esim. ilmanvastusta.

Päivitys – 9.4.2016

Patenttiasiakirja löytyy täältä. Siinä kuvailtu järjestelmän rakenne ja toiminta. Luvut ovat erilaiset kuin uutisartikkeleissa. Renkaan koko on kymmenkertainen, halkaisijaltaan 5000 metriä. Liikkuvan massa sanotaan olevan 70 000 kg. Tuon kokoisen systeemin kapasiteetista todetaan vain ”..storage potential  up to several TWh.” Vauhtia ei ilmoiteta, mutta 16 TWh:n saavuttamiseksi vauhtia tuolla massalla tarvitaan 4700 km/h.

Toinen vastaavanlainen keksintö löytyy täältä:

Floating train at 2000 km/h set to store 10% of Dutch electricity

Renkaan halkaisija sama 5 kilometriä. Kapasiteetista sanotaan, ”This enables 2.5 gigawatts of electricity to be stored for an eight-hour period or 400 megawatts for 48 hours.” Tuo tarkoittaisi 20 TWh. Massan vauhdiksi ilmoitetaan 2000 km/h, mikä kyllä pitäisi maglev-tekniikalla olla saavutettavissa. Massan suuruutta ei ilmoiteta, mutta vauhdin ja kapasiteetin perustella lasekien, massaa tarvitaan puoli miljoonaa tonnia.

Hollantilaiset ovat tehneet havainnollisen esittelyvideon:

Nämä lähteet löytyvät Reddit-keskustelusta. Kiitos osallistujille!

Aihe on herättänyt vilkasta keskustelua myös fb:ssä ainakin täällä ja täällä.

SEM: Suomen etu on perustaa bioenergiakanta tieteeseen

SUOMEN EKOMODERNISTIT

Suomen Ekomodernistien kevätkokouksen 2016 julkilausuma

Suomen Ekomodernistit ry piti sääntömääräisen kevätkokouksensa 5.3.2016 Turussa. Yhdistys valitsi vuodelle 2016 kolme kärkiteemaa. Ne tulevat olemaan keskustelun avaaminen seuraavan sukupolven ydinreaktoreiden mahdollisuuksista ja käyttöönotosta; uudet ruoantuotannon mahdollisuudet kuten GMO, keinoliha tai hyönteiset; sekä luonnon suojeleminen biotaloushuuman ylilyönneiltä.

Kolmas teema on erityisen akuutti nyt, kun EU:ssa valmistellaan bioenergian kestävyyskriteerejä. SEM on huolestuneena seurannut, miten heikkoja asia-argumentteja Suomen europarlamentaarikot ovat esittäneet [1]. Mepit ovat vedonneet lähinnä Suomen kansalliseen etuun, ottamatta lainkaan kantaa siihen, mikä on tieteellinen näkemys bioenergian eri jakeiden päästövaikutuksista [2-5].

Suomalaiset edustajat pelaavat “upporikasta tai rutiköyhää” vaatimalla että kaikkea puubiomassaa on kohdeltava päästöneutraalina. Suomen ajama linja tuskin toteutuu, sillä se ei vastaa tieteen näkemystä, eikä sitä pysty uskottavasti puolustamaan tutkimukseen pohjautuen. Samalla Suomi riskeeraa jäävänsä jäävänsä neuvotteluissa marginaaliin tai tulevansa kokonaan sivuutetuksi, sillä monilla muilla mailla ei ole yhtä merkittäviä metsävarantoja. Nyt on riskinä, että kriteeristö säädetään Suomen kannalta epäedullisen yksinkertaiseksi. Suomen tulisikin ajaa…

View original post 167 more words