Ilmastosopimus syntynyt – mitä sitten?

Paris_2015En vielä tiedä, mitä tästä pitäisi ajatella. Maailmalla juhlitaan, mutta..

Hyvänä puolena, ja jonkinlaisena läpimurtona voitaneen pitää sitä, että ongelma nyt tiedostetaan kaikkialla. Skeptikkorintama on nujerrettu ja se saa jatkaa sekoiluaan ihan keskenään. Tiede on voittanut, ja politiikka on tieteen puolella.

Hyvin suunniteltu on kuitenkin vielä kokonaan tekemättä. Taistelu on käynnissä, mutta sitä ei voiteta ilman tehokkaita aseita. Onko niitä? Onko jo nyt muutosta tosissaan tavoitelleen maat saavuttaneet jotain merkittävää? Tulokset ovat olleen laihanpuoleisia.

Teen ennustuksen, osittain intuition pohjalta, ja osittain kokemuksen pohjalta. Toivon kuitenkin, että ennustukseni menee pieleen. Haluan olla väärässä. Edellisessä ennustuksessani olin oikeassa, vaikka toivon silloinkin olevani väärässä.

Ennustan, että tämän sopimuksen juhlinta päättyy melko lyhyeen. Se johtuu siitä, että siinä ei sovittu miten tehdään, ainoastaan mitä tehdään, tai oikeastaan vain, mitä halutaan tehdä. Se on itsessään hyvä asia, erittäin hyvä asia, vaikka tuleekin 27 vuotta myöhässä. Syytä juhlimiseen en kuitenkaan vielä osaa nähdä. On paljon helpompi päättää jotain, kuin toimeenpanna päätökset. Yhteinen tahtotila on kyllä juhlimisen arvoinen, ei vielä mikään muu.

Päästövähennyksiä on jo nyt ihan tosissaan yritetty, laihoin tuloksin. Näitä muutoksia ajaneet tahot saavat nyt vettä myllyynsä, ja tulemme näkemään voimakkaita yrityksiä tehdä enemmän ja nopeammin niitä toimia, joita nyt on jo tehty. Laihat tulokset eivät johdu yrityksen puutteesta, vaan siitä, että valitut keinot ovat riittämättömiä.

Ensimmäinen YK:n ilmastokokous järjestettiin Berliinissä 1995. Siitä on 20 vuotta aikaa. Niin kauan kesti, ennen kuin tieteen viesti ratifioitui sopimukseksi, jotai ilmeisesti voi pitää onnistuneena. Ennustan, että kuluu vielä noin kymmenen vuotta, ennen kuin riittävän tehokkaista päästövähennyskeinoista päästään yhteisymmärrykseen. Jotkut yksittäiset maat voivat löytää ne jo aikaisemmin, mutta valtavirtaa niistä tulee noin kymmenen vuoden kuluttua.

Miksi juuri kymmenen? Se vain tuntuu sopivalta ajalta, koska se on puolet siitä ajasta, mikä yhteisymmärryksen saavuttaminen itse tavoitteesta kesti. Vauhti voi nyt kiihtyä. Kymmenen vuotta saattaa riittää siihen, että myös sopimuksen toimeenpanoon tarvittavia keinoja aletaan valitsemaan tieteellisin perustein. Tähän asti ideologia on ollut määräävässä asemassa, ja tässä yhteydessä ideologia on yhtä vahingollista kuin ilmastoskeptikot olivat nyt aikaansaadulle sopimukselle.

  1. Historiallinen ilmastosopimus hyväksytty – Yle seurasi tapahtumia hetki hetkeltä
  2. Global Warming Has Begun, Expert Tells Senate

6 ajatusta artikkelista “Ilmastosopimus syntynyt – mitä sitten?

  1. Kai, minä taasen olen masentunut en niinkään päästöjen vähentämisestä, vaan politisoituneen tieteen mahdollisesta voitosta. En edelleenkään näe kasvihuonekaasuille, etenkin CO2, annettua ylisuurta ilmastoroolia. Fossiilisten polttoaineden säästeliästä käyttöä kannatan, kuten myös ydinenergia. Uusiutuvan suhteen olen hyvin skeptinen, vaikka itselläni onkin aurinkosähköä, -lämpöä ja kalliolämpöäkin. Meidän ilmastossa tarvitaan luotettavaa energiaa.

    Tykkää

  2. Minä puolestani näen sen politisoitumisen ongelman nimenomaan siinä, miten tieteen esilletuomaan ongelmaan on lähdetty ratkomaan. Tehottomia tukihimmeleitä, metsien, ja pahimmillaan peltokasvien polttamista. Jonkinlaista ”uskomista” siihen, että ihmiset tekevät parannukset ja alkavat toimia omassa elämässään yhteisen päämäärän hyväksi. Muututaan vegaaneiksi, käydään kylmässä suihkussa, ja katsotaan kieroon niitä, jotka eivät näin tee. Kaikkea tätä on nähty, ja tullaan näkemään jatkossakin.

    Tiedän kantasi CO2:n ilmastoroolista. Fossiilisten säästeliästä käyttöä voi kannattaa eri lähtökohdista, ja tässä meillä on selvästi yhteinen arvo, vaikka osittain eri syistä, olenko oikeassa?

    Tykkää

Jätä kommentti