Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Pellets_handKaikki ovat ainakin kuulleet pellettilämmityksestä. Puupölystä puristetut lyijykynän paksuiset, muutaman sentin mittaiset pötköt ovat puupolttoainetta hyvin käyttökelpoisessa muodossa. Puun polttaminen pientulisijoissa on kaikkein helpointa automatisoida juuri pellettiä käyttämällä. Se on helppoa käsiteltävää, tasalaatuista ja kuivaa.

Pelletti on omimmillaan kamiinoissa ja pienissä tai keskisuurissa kattiloissa, joissa se korvaa kevyttä tai raskasta polttoöljyä. Pellettiä on yritetty lobata myös voimalaitospolttoaineeksi. Teknisesti se siihen tietenkin sopii, mutta korkea jalostusaste ja tuotannon rajoitukset huomioon ottaen se ei ehkä ole kovin järkevää. Suurissa voimalaitoksissa voidaan yhtä hyvin käyttää matalamman jalostusarvon omaavaa ja selvästi halvempaa haketta.

Pellettiä on Suomessa toistaiseksi valmistettu vain sahateollisuuden jätteistä, sahanpurusta ja höylänlastusta. Näin ollen on itsestään selvää, että pelletin tuotanto on riippuvaista sahateollisuuden tuotannosta. Se puolestaan on suhdanneherkkä teollisuudenala, jonka käyntiaste vaihtelee. Samalla vaihtelee pelletin raaka-aineiden saatavuus.

Kun meneillään oleva lama alkoi, tiedotettiin jo varsin aikaisessa vaiheessa sen vaikutuksesta sahateollisuuteen. Vaikutuksesta pellettiteollisuuteen ei silloin puhuttu, nyt sekin on uutisissa:

http://www.finbioenergy.fi/default.asp?init=true&initID=456;17061

”Vastamäen mukaan pellettien hinnat ovat nousseet ja markkinat eivät ole kovin hyvät. Kevyen polttoöljyn ja sähkön hinnat ovat tulleet rajusti alas vuodessa, kun taas pellettien raaka-aine ja valmistuskustannukset ovat nousseet.”

Ari Vastamäki L&T Biowatti Oy:stä kertoo.

”Pellettilämmityksen suosio voikin hiipua tulevaisuudessa. Vastamäen mukaan ilma- ja maalämpöpumppujen suosio kasvaa rajusti, ne ovat huolettomia ratkaisuja lämmittäjälle.”

Joutuvatko pelletit jonkinlaiseksi väliinputoajiksi? Kokonaisuuden kannalta tehokkaampi vaihtoehto olisi nimittäin polttaa pellettien raaka-aine sellaisenaan ilman pelletöintiä voimalaitoksessa, jolla tuotetaan kaukolämpöä sekä sähköä lämpöpumppujen tarpeisiin. Tällä tavalla puusta saataisiin enemmän lämpöenergiaa kuin polttamalla, koska osa energiasta olisi peräisin ilmasta tai maasta. Pelletin raaka-aineen käydessä vähiin, se olisi helppo voimalaitoksessa korvata muulla biomassalla, tai hätätilassa helposti varastoitavalla fossiilisella polttoaineella.

Lämmitysenergian hintavertailuja:

  • Sähkö: 10 c/kWh
  • Kevytöljy: 6,5 c/kWh
  • Pelletti: 5 c/kWh
  • Lämpöpumppu: 2..3 c/kWh
Sähkö 10 c/kWh
Kevytöljy 6,5 c/kWh
Pelletti 5 c/kWh
Lämpöpumppu 2..3 c/kWh
Suomessa tuotetaan pellettiä puolisen miljoonaa tonnia vuodessa. Määrästä saadaan energiaa n. 2,8 TWh, joka on
  • 25 % Helsingin sähkön- ja lämmönkulutuksesta
  • 3,1 % Suomen sähkönkulutuksesta
  • 0,7 % Suomen kokonaisenergiankulutuksesta
Matala- ja nollaenergiatalojen yleistyminen tulevaisuudessa vähentää kaiken lämmitysenergian tarvetta.

Ruokohelpi, Phalaris arundinacea (Kuva WikiCommons)

Ruokohelpi, Phalaris arundinacea (Kuva WikiCommons)

Ruokohelpi on luonnonvarainen, parimetriseksi kasvava heinäkasvi, jota käytetään myös viljelykasvina. Se tuottaa satoa yhdellä kylvöllä yli kymmenen vuotta. Sato korjataan keväällä, jolloin sen kosteus on alle 20 %. Typpilannoitetta ruokohelpi tarvitsee vuodessa 50-100 kg/ha. Väkilannoitteiden sijasta voidaan käyttää esim. karjan lantaa ja puun tuhkaa. Hehtaarisato on 6-8 t/ha kuiva-ainetta. Ruokohelpi on Suomen oloissa tuottavin heinäkasvi. Sitä viljellään rehuksi, mutta yhä enemmän myös biopolttoaineeksi.

Polttoaineena ruokohelpeä voidaan käyttää voimalaitoksissa turpeen ja puun seassa. Se voidaan myös pelletöidä tai briketöidä, jolloin sitä voidaan käyttää pientulisijoissa.

Ruokohelpin potentiaalia energiantuotannossa voidaan havainnollistaa laskemalla tunnettujen energiamäärien tuottamiseksi tarvittava viljelypinta-ala.

Olkiluoto 3

Lasketaan, kuinka monta peltohehtaaria ruokohelpiä tarvittaisiin tuottamaan Olkiluoto 3:n tuotantoa vastaava energiamäärä.

OL3:n sähköteho on 1600 MW ja vuotuinen energiantuotanto n. 13 TWh = 13.000.000 MWh

Ruokohelpin hehtaarisato on 20-27 MWh/ha, keskimäärin 23,5 MWh/ha. Sähköntuotannon hyötysuhde höyryvoimalaitoksessa on n. 40 %.

Ruokohelpi_OL3_PA

OL3:n tuotannon kattamiseksi ruokohelpillä, viljelyyn tarvittaisiin 13.400 km² pinta-ala. Se vastaa neliön muotoista aluetta, jonka sivun pituus on 118 km (kartassa sinisellä).

Suomen peltopinta-ala vuonna 2005 oli 2.234.400 ha. Tarvittava osuus tästä on

Ruokohelpi_OL3_PA_osuus_peltopinta-alasta

Helsingin energiankulutus

Helsingissä käytettiin vuonna 2006 sähköä 4.440 GWh, kaukolämpöä 6.600 GWh, yhteensä 11.040 GWh. Lasketaan tämä esimerkki olettaen, että koko energiamäärä tuotetaan yhteistuotannolla hyötysuhteella 90 %.

Ruokohelpi_Helsinki_PA

Helsingin energinkulutusta vastaavan ruokohelpimäärän viljelyyn tarvitaan 5.220 km² alue. Pinta-ala vastaa neliön muotoista aluetta, jonka sivun pituus on 72 km. Tarvittava osuus Suomen peltopinta-alasta on 23 % (kartassa mustalla).

Koko Suomen energiankulutus

Suomen koko energiankulutus on n. 410 000 000 MWh. Jos se tuotettaisiin ruokohelpillä, tarvittaisiin peltoa

Ruokohelpi_Suomi_PA

Pinta-ala vastaa neliön muotoista aluetta, jonka sivun pituus on 417 km. (Kartassa vihreällä)

Tarvittava pinta-ala on Suomen pinta-alasta

Ruokohelpi_Suomi_PA_osuus_Suomen-alasta

Kartalle piirrettynä vastaavat alueet näyttävät tältä:

Ruokohelpi_suomi_peltoalat

Koska ruokohelpi on hehtaarisadoltaan paras erergiakasvi Suomessa, saadaan tästä laskelmasta hyvä käsitys peltobiomassan mahdollisuuksista Suomen energiantuotannossa.

Laskelmissa ei ole otettu huomioon ruokohelpin viljelyssä, korjuussa eikä kuljetuksessa tarvittavaa energiaa.


Tämä on ensimmäinen artikkeli sarjassa ”Energiavertailu”, jossa on tarkoitus käydä läpi eri energialähteitä, tarkastella niiden ominaisuuksia ja mahdollisuuksia nyt ja tulevaisuudessa. Kirjoitukset löytyvät aiheen Energiavertailu alta.

Nimimerkki “Ihan pihalla” esitti kommentissaan kysymyksen:

Kertokaapa viisaammat, pitävätkö nämä luvut paikkansa? Joo, ne löytyvät Tanskasen blogista.

-Human activity accounts for less than 4 percent of global CO2 emissions.

-CO2 itself accounts for only 10 or 20 percent of the greenhouse effect.

Luvut pitävät jokseenkin paikkansa. Selittikö Tanskanen  myös mitä luvut merkitsevät? Ne nimittäin johtavat helposti harhaan, ellei niitä tarkastele lähemmin. Asia lukujen takana pitää ymmärtää, pelkistä lukuarvoista ei voi vetää johtopäätöksiä. Monien myyttien ja harhakäsitysten tapaan nämäkin luvut kiertävät keskusteluissa vuodesta toiseen ilmeisesti juuri siksi, että niihin ei tutustuta otsikkotasoa pidemmälle. Ja toisaalta siksi, että niillä voidaan helposti johtaa ajatuksia harhaan, jos niin halutaan.

Ihmisen hiilidioksidipäästön suuruutta ja merkitystä luonnon omaan hiilikiertoon verrattuna olen käsitellyt aiemmin täällä:

http://planeetta.wordpress.com/2008/04/08/hiilikierto/

Vastaukset löytyvät sieltä, en toista niitä tässä.

Vesihöyry on merkittävin kasvihuonekaasu, jonka osuus on 36…66 %. Jos pilvien vaikutus otetaan huomioon, vaikutus on suurempi, 66..85 %.

Hiilidioksidin osuus on 9..26 %

(Lähde: http://en.wikipedia.org/wiki/Greenhouse_gas)

Vesihöyryn elinikä ilmakehässä on hyvin lyhyt, vain vuorokausia tai viikkoja, joten sen pitoisuus vaihtelee nopeasti. Ilman kyky pidättää vesihöyryä sisällään on verrannollinen lämpötilaan. Mitä lämpimämpää ilma on, sen enemmän siinä voi olla vesihöyryä. Kun ilma jäähtyy, vesi tiivistyy ja sataa alas, tai tiivistyy suoraan kylmille pinnoille. Sen vuoksi vesihöyryä ei pidetä pakotteena, vaan takaisinkytkentänä. Hiilidioksidin elinikä ilmakehässä on kymmeniä tai satoja vuosia, sen määrään ei vaikuta lämpötila, se pysyy ilmakehässä kaasuna, se ei veden tavoin tiivisty eikä sada alas. Kun hiilidioksidi lämmittää ilmakehää, se mahdollistaa myös vesihöyryn määrän lisääntymisen, joka osaltaan vahvistaa lämpenemistä. Tämä takaisinkytkentä on aivan oleellinen ilmaston lämpenemisen kannalta. Suurimmat epävarmuudet ennusteissa liittyvät juuri veteen, sen takaisinkytkennän voimakkuuteen ja sen vaikutukseen pilvisyyden määrässä.

Hiilidioksidi jakautuu ilmakehässä tasaisesti. Vesihöyry jakautuu epätasaisesti. Sitä on enemmän lämpimillä alueilla, ja kylmillä napa-alueilla hyvin vähän. Siellä hiilidioksidin vaikutus sen vuoksi korostuu.

Hiilidiokisidin kasvihuonevaiktutuksen voimakkuutta voidaan ilmaista käsitteellä ilmastoherkkyys. Se tarkoittaa, kuinka paljon ilmasto lämpenee jos hiilidioksidin määrä kaksinkertaistuu esiteollisen ajan lukemasta. Se on noin kolme astetta. Ilman vesihöyryn vahvistavaa vaikutusta, se olisi vain noin yhden asteen. Ihminen ei kuitenkaan kykene muuttamaan ilmastoa lisäämällä ilmekehään pelkkää vesihöyryä, koska se sataisi sitä mukaa alas kun sitä ilmaan jostain työnnetään. Sen vuoksi vesihöyryn merkityksen liiallinen korostaminen ilmastokeskustelussa ei ole kovin hyvä argumentti. Se on hyvä tapa johtaa kuulija harhaan, ja saada hiilidioksidin merkitys näyttämään merkityksettömän pieneltä. Hiilidioksidi säätelee ilmastoa, ei vesihöyry. lmaston “termostaattia” säädetään ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta muuttamalla.

Aiheeseen liittyviä aikaisempia kirjoituksia:

Niinhän sitä sanotaan, että paras tapa saada asia kuulluksi, on ”haukkua” joku:

http://blogi.greenpeace-online.net/ilmasto-ja-energia/tunteeko-greenpeace-lainkaan-ilmastopolitiikkaa/

Tämä lause vastauksen alussa,

Taidamme kuitenkin olla Luukon kanssa enemmän samaa mieltä kuin eri mieltä.

pitänee täysin paikkansa.

Koska Greenpeacen blogiin ei voi kommentoida, kommentoin tänne.

Olemme siis liikuttavan yksimielisiä kunnianhimoisempien päästövähennysten tarpeesta. Motiivi meillä on toivottavasti sama, ilmastonmuutoksen torjuminen. Ok, emme saa riitaa aikaiseksi, eikä se ole tarkoituskaan.

Muutamia huomioita siis, päästökaupan mekanismeihin liittyen:

Jos me täällä, tai joku muu jossain muualla Euroopassa hyvää tarkoittaen vähentää päästökaupan piirissä olevaa CO2 päästöä, kuten esimerkiksi sulkemalla hiilivoimaloita, jää vastaava määrä päästöoikeuksia Euroopan päästökauppamarkkinoilla käyttämättä. Se laskee päästöoikeuksien hintaa, eikä mikään takaa, ettei joku muu silloin käyttäisi niitä joka tapauksessa. Eli päästöt Euroopan tasolla eivät välttämättä vähenekään.

Siksi kaikki toimet pitää mielestäni kohdistaa vain kolmeen asiaan asiaan:

  1. Päästökauppasektorin vähennystavoitteita täytyy lisätä.
  2. Päästökauppasektorin ulkopuolisen alueen päästövähennykset täytyy pyrkiä tekemään mahdollisimman kustannustehokkaasti.
  3. Hiilivuodot Euroopan ulkopuolelle tulee estää.

Tämä siis Euroopan sisällä. Tietenkin muu maailma täytyy saada mukaan, mutta se on kokonaan oma projektinsa. Eurooppa ei ole merkityksetön talousalue maailmassa, ja lukuisia painostuskeinojakin on varmaankin käytettävissä, jos niin halutaan.

Tärkeintä on aina, että päästövähennysten pitää olla mahdollisimman kustannustehokkaita, suomeksi sanottuna mahdollisimman ”halpoja”. Näin siksi, että silloin samalla määrällä euroja saadaan mahdollisimman paljon vähennyksiä aikaiseksi. Se lienee kaikkien edun mukaista? Keinoista ei saa tulla tärkeämpiä kuin tavoitteista, isot asiat eivät saa jäädä pienempien varjoon.

Minä en tiedä, onko päästökauppa paras työkalu, mutta se on nyt ainoa suora markkinoiden ohjauskeino mikä meillä on. Erittäin mielenkiintoinen vaihtoehto voisi olla ns. Hansenin hiilivero josta olen aiemmin kirjoittanut täällä:

http://planeetta.wordpress.com/2009/05/23/hiilivero-james-hansenin-mallin-mukaan/

Rakentavin terveisin, Kaitsu.

Greenpeace arvostelee Suomen pyrkimyksiä lieventää IED-, eli IPPC-direktiivin asettamia vaatimuksia vanhoille hiili-, öljy- ja turvelaitoksille. Direktiivi koskee lähes kaikkia teollisuuden päästöjä ilmaan ja vesistöön, sekä kiinteitä jätteitä. Energiantuotannon kohdalla se koskee hiilimonoksidin, typen- ja rikinoksidien sekä hiukkas- ja metallipäästöjä ilmaan. Hiilidioksidia se ei koske, koska sitä ei saa direktiiveillä rajoittaa silloin, kun toiminta on päästökaupan piirissä.

Ilman lievennyksiä direktiivi saattaisi tehdä vanhojen laitosten käyttämisen taloudellisesti ylivoimaiseksi. Varsinkaan NOx-päästöjen raja-arvoja ei välttämättä saavutettaisi ilman katalyyttistä typenpoistoa, mikä tarkoittaa ammoniakin käyttämistä savukaasujen puhdistukseen. Järjestelmien käyttöönotto edellyttää suuria ja kalliita muutoksia, investointia teknologiaan, jonka käytöstä on vain vähän kokemuksia. Tässä joukossa on laitoksia, joita käytetään vain osan aikaa vuotta lämmityskaudella.

Yksittäinen mielenkiintoinen kysymys on ns. piipputulkinta, joka lienee edelleen lopullisesti ratkaisematta. IPPC-direktiivi koskevat laitoksia, joiden polttoaineteho ylittää 50 MW. Tällä hetkellä pykälä tulkitaan siten, että direktiivin ulkopuolella ovat alle 50 MW:n kattilat myös silloin kun useampia alle 50 MW:n kattiloita sijaitsee samassa tilassa useampia, mutta jokaisen savukaasukanava johdetaan saman betonipiipun huipulle asti omana putkenaan. Jos tähän tulee muutos, ja tällaiset laitokset siirtyvät direktiivin alaisuuteen, raja-arvot koskisivat myös niitä. Tässä joukossa on useita huippulaitoksia, jotka käyvät vain kovimmilla pakkasilla.

Direktiivi herättää perusteltuja kysymyksiä tiukempien vaatimusten mielekkyydestä. Kuinka mielekästä on vaatia investointeja laitoksille, jotka täyttävät nykyisen LCP-direktiivin vaatimukset, jotka käyvät vain osan vuotta, jotka ovat päästökaupan piirissä, ja joista monet ovat jo ohittaneet elinkaarensa puolivälin? Kuinka suuri vaikutus näiden laitosten muutoksilla olisi koko EU:n tasolla? Kuinka suuren parannuksen ympäristön tilaan direktiivin tuottama päästövähenemä toisi?

Kaikki päästörajat on määritelty pitoisuuksina savukaasussa yksikkönä mg/m3 kuivassa savukaasussa suhteutettuna 6 % jäännöshapelle. Määrittely on epäreilu vähän käyville laitoksille. Ympäristöön joutuvien saasteiden kokonaismäärä on joka tapauksessa ratkaiseva, ei se, mikä niiden pitoisuus savukaasussa on.

Paljonko muutokset tulisivat maksamaan vähennettyä päästötonnia kohti?

Voi kuullosta absurdilta, mutta olisi ehkä syytä myös kyseenalaistaa hiukkas- ja rikkipäästöjen vähentämisen mielekkyys. Ne ovat ilmastoa viilentäviä, jolloin niiden vähentäminen lämmittäisi ilmastoa.

“Mikäli ilmastotavoitteisiin suhtauduttaisiin oikealla vakavuudella, Suomen ympäristö- ja ilmastopolitiikan tavoitteena tulisi olla vanhojen hiili- ja turvelaitosten korvaaminen puhtaimpaan teknologiaan perustuvilla uusiutuvan energian laitoksilla vuoteen 2020 mennessä. Jatkoajan vaatiminen näille laitoksille kaikkialla EU:ssa on huolestuttava viesti Suomen ilmastopolitiikan suunnasta”

- toteaa Greenpeacen ilmastovastaava Simo Kyllönen. Lausunto on mielestäni outo ja pakottaa kysymään, tunteeko Greenpeace lainkaan EU:n ilmastopolitiikkaa. Greenpeace puhuu hiili- ja turvelaitoksista, jotka ovat päästökaupan piirissä. Kansalliset päästövähennysvaatimukset eivät koske päästökaupan piirissä olevaa energiantuotantoa lainkaan, ei myöskään hiili- eikä turvelaitoksia. Niiden päästöt katetaan ostamalla päästöoikeuksia. Niiden määrä on rajallinen, ja se vähenee vuoteen 2020 mennessä vaaditut 20 %, jolloin päästöt myös vähenevät 20 %. Päästökauppasektorin päästövähenemä ei näin ollen ole enää poliittinen kysymys lainkaan. IPPC-direktiivi on poliittinen kysymys, mutta se ei koske hiilidioksidia, eikä merkittävässä määrin muitakaan kasvihuonepäästöjä. Miksi Greenpeace puhuu ilmastopolitiikasta, kun kyseessä on IPPC-direktiivi?

Perinteisen kaiken vastustamisen sijaan ympäristöjärjestöt voisivat keskittyä laskemaan, mihin resursseja kannattaa sijoittaa, jotta saadaan suurin mahdollinen päästövähenemä. Päästökauppasektoriin ei pidä sekaantua, se hoitaa vähenemän automaattisesti kustannustehokkaasti. Pitää keskittyä päästökaupan ulkopuoliseen alueeseen. Siis mihin sijoitettuna eurot tuottavat eniten vähennettyjä hiilidioksiditonneja päästökauppasektorin ulkopuolella? Rahat pitää sijoittaa sinne, kaikki muu on näpertelyä. Tällainen tarkastelu on käsittääkseni vielä kokonaan tekemättä.

Meillä ei ole varaa toimia muuten kuin kaikkein kustannustehokkaimmalla tavalla. Vai siten voimme turvata maksimaaliset päästövähennykset, mitkä ovat välttämättömiä ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Uskallan myös ennustaa, että vaikka ympäristöjärjestöt nyt vaativat “uusiutuvan energian laitoksia”, ne tulevat jo lähitulevaisuudessa näkyvästi vastustamaan parhaillaan suunnitelmissa olevaa mittavaa metsähakkeen käytön lisäämistä.

Voisiko päästökaupan periaatteita soveltaa myös muiden päästöjen rajoittamiseen ja siten varmistaa politiikkaa kustannustehokkaampi toimintatapa?

El Niño vielä tämän vuoden aikana
El Niño (laus. el ninjo) on osa Tyynen valtameren ENSO-ilmiötä (El Niño – Southern Oscillation). ENSO ilmenee merivirtojen muutoksina ja se vaikuttaa Tyynen Valtameren trooppisten alueiden pintalämpötilaan paikoitellen jopa viitisen astetta. Kyseessä on värähtely, joka vaihtaa tilaa kylmän La Niñja ja lämpimän El Niño tilan välillä ollen siinä välissä neutraalissa tilassa. El Niño esiintyy keskimäärin noin kahden vuoden välein ja sen voimakkuus vaihtelee kerrasta toiseen. Ilmiö vaikuttaa jossain määrin koko Maapallon ilmastoon, ja esimerkiksi ennätyslämmin vuosi 1998 johtui poikkeuksellisen voimakkaasta El Niñosta. Ilmiö ei pitkällä aikavälillä vaikuta ilmaston lämpenemiseen, mutta se aiheuttaa huomattavaa vaihtelua lämpenemistrendiin; väliin tullee selvästi pitkäaikaisesta trendistä poikkeavia lämpimämpiä ja kylmempiä jaksoja. Tällä vuosikymmenellä näennäisesti pysähtynyt lämpeneminen selittynee ainakin osittain juuri ENSOn avulla.
ENSOn vaikutusta globaalilämpötilaan voidaan havainnollistaa, kun otetaan ENSOn kuvaaja tästä (http://www.cpc.ncep.noaa.gov/products/analysis_monitoring/lanina/enso_evolution-status-fcsts-web.pdf) sivulta 22, ja globaalilämpötilat samoilta vuosilta tästä http://data.giss.nasa.gov/gistemp/tabledata/GLB.Ts.txt. Piirretään lämpötiloista käyrä Exelissä ja laitetaan se ENSOn kuvaajan päälle. Lopputulos on häkellyttävä!
[kuva]
Kuvaajat korreloivat selvästi. Pelkkä korrelaatio ei koskaan ole todiste fysikaalisesta syy-seuraus-suhteesta, mutta tässä tapauksessa tiedetään, että meriveden pintalämpötila vaikuttaa ilmakehän lämpötilaan sekä paikallisesti että maailmanlaajuisesti, riippuen mistä ja kuinka suuresta merialueesta on kysymys.
Kuvasta nähdään, että vuoden 1991 puolivälistä eteenpäin on jakso, jolloin lämpötila ei seuraa ENSOa. Se johtuu Pinatubo-tulivuoren purkautumisesta, jonka stratosfääriin nostattamat rikkiyhdisteet pysyivät siellä aina vuoteen 1993 sakka. Rikkiyhdisteet, paitsi aiheuttivat komeita iltaruskoja, myös toimivat Auringon säteilyä heikentävsti ja siten viilensivät ilmastoa.
Nasa on jo alkuvuodesta ennustanut, että ENSO on kääntymässä neutraalista lämpimäksi, El Niñoksi, tämän tai ensi vuoden aikana. Nyt NOAA:n mittaukset ja mallinnukset ennustavat, että käntyminen voi tapahtua jo tämän vuoden kesä-elokuussa. Mikä sen vaikutus lämpötiloihin on, jää nähtäväksi, mutta aikaisemmin se on nostanut globaalilämpötilaa. On siis mahdollista, että uusi lämpötilaennätys nähdään vielä tämän vuosikymmenen aikana, tai seuraavan alussa.
Nyt on hyvä tilaisuus katsoa kuvaa ja miettiä, mitä “skeptikot” ovat meille ilmastosta kertoneet. Lämpeneminen on kuulemma päättynyt ja ilmasto viilenee. Näkyykö se lämpötilakäyrässä?
Viileneminen johtuu kuulemma Auringon hiipumisesta. Voiko kuvasta päätellä, kuinka merkittävä tekijä Aurinko tässä tapauksessa on?
Meille on myös kerrottu, että “kasvihuoneteoria” ei pidä paikkaansa, koska ilmasto on “viilentynyt” koko tämän vuosikymmenen vaikka hiilidioksidipitoisuus on koko ajan lisääntynyt. Löytyykö kuvasta muita selityksiä lämpötilan kehitykselle?
Alkaa näyttää siltä, että “ilmastoskeptikoilta” putoaa housut nilkkoihin aikaisemmin kuin arvaammekaan, ja heillä on kohta paljon selitettävää.
Ennätyslämmin loppuvuosi 2009 olisi kyllä todella tervetullut. Se voisi huomattavasti motivoida joulukuisia Kööpenhaminan ilmastoneuvotteluja.
Breaking: NOAA puts out “El Niño Watch,” so record temperatures are coming and this will be the hottest decade on record
http://climateprogress.org/2009/06/04/noaa-puts-out-el-nino-watch/
El Niño Wikipediassa
http://fi.wikipedia.org/wiki/El_Nino
NOAA: ENSO Diagnostic Discussion
http://www.cpc.ncep.noaa.gov/products/analysis_monitoring/enso_advisory/index.shtml

El Niño (laus. el ninjo) on osa Tyynen valtameren ENSO-ilmiötä (El Niño – Southern Oscillation). ENSO ilmenee merivirtojen muutoksina ja se vaikuttaa Tyynen Valtameren trooppisten alueiden pintalämpötilaan paikoitellen jopa viitisen astetta. Kyseessä on värähtely, joka vaihtaa tilaa kylmän La Niñja ja lämpimän El Niño tilan välillä ollen siinä välissä neutraalissa tilassa. El Niño esiintyy keskimäärin noin kahden vuoden välein ja sen voimakkuus vaihtelee kerrasta toiseen. Ilmiö vaikuttaa jossain määrin koko Maapallon ilmastoon, ja esimerkiksi ennätyslämmin vuosi 1998 johtui poikkeuksellisen voimakkaasta El Niñosta. Ilmiö ei pitkällä aikavälillä vaikuta ilmaston lämpenemiseen, mutta se aiheuttaa huomattavaa vaihtelua lämpenemistrendiin; väliin tullee selvästi pitkäaikaisesta trendistä poikkeavia lämpimämpiä ja kylmempiä jaksoja. Tällä vuosikymmenellä näennäisesti pysähtynyt lämpeneminen selittynee ainakin osittain juuri ENSOn avulla.

ENSOn vaikutusta globaalilämpötilaan voidaan havainnollistaa, kun otetaan ENSOn kuvaaja tästä sivulta 22, ja globaalilämpötilat samoilta vuosilta tästä. Piirretään lämpötiloista käyrä Exelissä ja laitetaan se ENSOn kuvaajan päälle. Lopputulos on häkellyttävä!

ENSO_and_GLOBAL_Temperature_Anomalies_GISS

Kuvaajat korreloivat selvästi. Pelkkä korrelaatio ei koskaan ole todiste fysikaalisesta syy-seuraus-suhteesta, mutta tässä tapauksessa tiedetään, että meriveden pintalämpötila vaikuttaa ilmakehän lämpötilaan sekä paikallisesti että maailmanlaajuisesti, riippuen mistä ja kuinka suuresta merialueesta on kysymys.

Kuvasta nähdään, että vuoden 1991 puolivälistä eteenpäin on jakso, jolloin lämpötila ei seuraa ENSOa. Se johtuu Pinatubo-tulivuoren purkautumisesta, jonka stratosfääriin nostattamat rikkiyhdisteet pysyivät siellä aina vuoteen 1993 sakka. Rikkiyhdisteet, paitsi aiheuttivat komeita iltaruskoja, myös toimivat Auringon säteilyä heikentävsti ja siten viilensivät ilmastoa.

Nasa on jo alkuvuodesta ennustanut, että ENSO on kääntymässä neutraalista lämpimäksi, El Niñoksi, tämän tai ensi vuoden aikana. Nyt NOAA:n mittaukset ja mallinnukset ennustavat, että käntyminen voi tapahtua jo tämän vuoden kesä-elokuussa. Mikä sen vaikutus lämpötiloihin on, jää nähtäväksi, mutta aikaisemmin se on nostanut globaalilämpötilaa. On siis mahdollista, että uusi lämpötilaennätys nähdään vielä tämän vuosikymmenen aikana, tai seuraavan alussa.

Auringon osuudesta ilmastonmuutokseen olen aikaisemmin kirjoittanut täällä. Auringon kokonaissäteilyn ja globaalilämpötilan kuvaajat on laitettu samaan kuvaan täällä.

Auringon kokonaissäteily globaalilämpötila. Kuva skepticalscience.com.

Auringon kokonaissäteily ja globaalilämpötila. (skepticalscience.com)

Nyt on hyvä tilaisuus katsoa näitä kuvia ja miettiä, mitä “skeptikot” ovat meille ilmastosta kertoneet:

  1. Sanovat lämpenemisen johtuvan Auringosta. Vahvistaako alempi kuva tätä käsitystä?
  2. Lämpeneminen on kuulemma päättynyt ja ilmasto viilenee. Näkyykö se lämpötilakäyrissä?
  3. “Viileneminen” johtuu kuulemma Auringon hiipumisesta. Voiko kuvasta päätellä, kuinka merkittävä tekijä Aurinko tässä tapauksessa on?
  4. Meille on myös kerrottu, että “kasvihuoneteoria” ei pidä paikkaansa, koska ilmasto on “viilentynyt” koko tämän vuosikymmenen vaikka hiilidioksidipitoisuus on samalla lisääntynyt. Löytyykö kuvista muita selityksiä lämpötilan kehitykselle?

Alkaa näyttää siltä, että “ilmastoskeptikoilta” putoaa housut nilkkoihin aikaisemmin kuin arvaammekaan, ja heillä on kohta paljon selitettävää.

Ennätyslämmin loppuvuosi 2009 olisi kyllä tervetullut. Se voisi huomattavasti motivoida joulukuisia Kööpenhaminan ilmastoneuvotteluja.

“Riippuvuutemme pieleen menneestä Olkiluodon ydinvoimalahankkeestamme maksaa suomalaisille sähkön käyttäjille yli 3 miljardia euroa sähkön korkeampana hintana. Perimme osuutenne etukäteen.

Kiitos kun käytät edullista ydinsähköä!”

Näillä saatesanoilla Greenpeace lähestyy suomalaisia sähkönkäyttäjiä 600 euron “laskulla” TVO:n nimissä. Tempauksen laillisuudesta en tiedä. Oletan, että yksityishenkilö saisi polisiit peräänsä lähettelemällä valelaskuja jonkun todellisen yrityksen nimissä.

Kukahan ottaisi asiakseen tehdä vastaavan kampanjan tähän tyyliin:

“Tilaamiemme sikakalliiden tuulivoimaloiden takia suomalaisille sähkönkäyttäjille aiheutuu ylimääräinen 6 miljardin lisälasku. Perimme osuutenne, 1200 euroa etekäteen.

Mikäli saamme valtiolta kupattua tarpeeksi investointitukea ja suuruudenhullu ideamme 7800 megawatin tuulivoimatuotannosta toteutuu, joudumme lisäksi harkitsemaan valtakunnan kantaverkon vahvistamista ja massiivisen säätökapasiteetin rakentamista. Palaamme siinä vaiheessa asiaan uuden karhukirjeen muodossa.

Kiitos että käytät edullista tuulivoimaa!

Terveisin, WindFall-Energia Oy”

Tuossa tekstissä ei ole päätä eikä häntää, kuten ei Greenpeacen vastaavassakaan. Suhdeluku 600/1200 euroa sen sijaan käsitykseni mukaan pitää paikkansa. Korjatkaa jo olen väärässä. Laskelma tässä.

Jos Greenpeacen toiminnan tarkoituksena on ärsyttäminen, siinä se onnistuu hyvin. Minun motiivini on päästöjen ja kulutuksen vähentäminen tasolle, joka ei ylitä luonnon kantokykyä. Teknisinä keinoina mm. päästöttömät energiamuodot. Mitkä ovat ovat Greenpeacen motiivit? Keinoina näyttää olevan loitsuja lääkkeiden sijaan.

Olenkin miettinyt mistä löytyisi ympäristöjärjestö, joka toimii ammattimaiseti, ja joka ei sorru

  1. epätieteellisyyteen
  2. dis-infromaation levittämiseen
  3. pelotteluun
  4. kansalaistottelemattomuuteen ja muuhun hihhulointiin

ja jonka tahtotila paremman maailman rakentamisesta olisi yhtä vahva kuin Greenpeacella.

Sellaista ympäristöjärjestöä haluaisin kannattaa. WWF pääsee lähimmäksi.

Suomessa on 17 967 ilmastoänkyrää
Yhtä monta kuin Vatasella ääniä (http://yle.fi/vaalit/tulospalvelu/ehdokkaat/ehdokas_ehdno60.html). Oletan, että suurelle yleisölle Jarl Ahlbeck oli tuntemattomampi vaihtoehto, tuloksena 3 275 ääntä (http://yle.fi/vaalit/tulospalvelu/ehdokkaat/ehdokas_ehdno122.html). Yhteensä 21 242, mikä on 0,5 % äänioikeutetuista. Ei paha.
Näin oletan, koska nyt oli mahdollisuus ilmaista mielipiteensä. Vatanen jos joku profiloitui kampanjan kestäessä aidoksi fundamentalistiänkyräksi, ja luontevaa on ajatella, että kaikki samoin tuntevat ovat häntä äänestäneet. Puolen prosentin luokkaa oleva kannatus tuntuu kyllä kovin pieneltä, jos sitä verrataan ankyrä-aktiviteettiin netin keskustelupalstoilla. Toisaalta, kyllä tuollainen määrä jo meteliä saa aikaiseksi. Tyhjät tynnyrit ovat aina kolisseet kovimmin.
Tässä vielä kertauksen vuoksi esimerkki tekstistä (http://www.arivatanen.com/FI/ari-vatanen/arin-elama-sanoin/oikaisuni-ilmastokeskusteluun.html
), jolla mennään, rallitermein ilmaistuna, metsähallituksen puolelle niin että heilahtaa. Omimmassa kontekstissaan tarina voisi olla vaikka jonkin hömppä-lehden taka-osastossa, kohdassa ”etsi viisi viehettä”. EU-politiikkaan kyseiset nuotit eivät kelpaa. Joten se siitä.
Ilmastoänkyrä työssään.

Ilmastoänkyrä työnsä äärellä.

Yhtä monta kuin Vatasella ääniä. Oletan, että suurelle yleisölle Jarl Ahlbeck oli tuntemattomampi vaihtoehto, tuloksena 3.275 ääntä. Ääniä yhteensä 21.242, mikä on 0,5 % äänioikeutetuista. Ei paha.

Näin oletan, koska nyt oli mahdollisuus ilmaista mielipiteensä. Vatanen jos joku profiloitui kampanjan kestäessä aidoksi fundamentalistiänkyräksi, ja luontevaa on ajatella, että kaikki samaa uskoa tunnustavat ovat häntä äänestäneet. Puolen prosentin luokkaa oleva kannatus tuntuu kyllä kovin pieneltä, jos sitä verrataan ankyrä-aktiviteettiin netin keskustelupalstoilla. Toisaalta, kyllä tuollainen määrä jo meteliä saa aikaiseksi. Tyhjät tynnyrit ovat aina kolisseet kovimmin.

Tässä vielä kertauksen vuoksi esimerkki tekstistä,  jolla mennään, rallitermein ilmaistuna, metsähallituksen puolelle niin että heilahtaa. Omimmassa kontekstissaan tarina voisi olla vaikka jonkin hömppä-lehden puuha-osastossa, kohdassa ”etsi viisi virhettä”. EU-politiikkaan kyseiset nuotit eivät kelpaa. Joten se siitä.

Mainos tänään Radio Novalla:

“Ari Vatanen tässä. Vihreiden ajama ilmaston museointi tuo meille työttömyyttä ja köyhille nälänhätää. Pidetään järki kädessä ja ihmiset työssä.”

Vatasella on homma hyvin hanskassa ja hanskat hukassa. Miten tämä pitäisi ymmärtää? Ilmastonmuutosta ei ole, vai siitä ei tarvitse välittää? Voisiko ideaa soveltaa laajaemminkin, miksi tyytyä vain ilmastoon kun samalla voisi puhua esimerkiksi Itämeren museoinnista, Saimaan norpan museoinnista, tai luonnonvaraisten metsien museoinnista. Tai sitten kaikki tai ei mitään, luonnon monimuotoisuuden museointi se vasta työpaikat viekin!

Olen tottunut pitämään kokoomuspoliitikkoja keskimääräistä fiksumpina. Nyt tämä, ja se jonkun toisen maahanmuuttaja kommentti pistää miettimään. Onko änkyrä-ilmiö puolueessa laajempikin?

Lakimme takaa mielipiteen vapauden ja hyvä niin. Kun poliitikon mielipide on tieteenvastainen, tilanne muuttuu. Jos jotain analogiaa haluaa käyttää, niin miten esimerkiksi tulisi suhtautua poliitikkoon, joka kyseenalaistaa työpaikkojen ja julkisten tilojen tupakointikiellot? Voisiko käsitystä oikeasta ja väärästä pahemmin pilkata?

Vastaavaa älyttömyyttä en usko vihreistä löytyvän. Pienien asennemuutosten jälkeen vihreitä voisikin kannattaa täysin varauksettomasti. Nyt vihreältä agendalta löytyy sekä ilmastonmuutoksen torjuntaa, että ydinvoiman vastustamista, eivätkä ne mielestäni sinne yhtä aikaa sovi. Tuulivoimassakaan ei ole ihan niin paljon potentiaalia kun siellä uskotaan.

Asiat on joka tapauksessa laitettava tärkeysjärjestykseen, siksi ehdokkaani tällä kerralla on ja pysyy. Numerolla 241.

Pasi_FB

“Pasi Toiviainen (s. 1967) on helsinkiläinen tiedetoimittaja, tietokirjailija ja arkkitehti. Hänen kirjoittamansa tietokirja Ilmastonmuutos. Nyt. – Muistiinpanoja maailmanlopusta (Otava, 2007, taskukirja 2008) on ollut arvostelumenestys. Sitä on kuvailtu suursaavutukseksi ja vuosikymmenen tärkeimmäksi tietokirjaksi. Toiviainen tunnetaan myös ohjaamastaan dokumenttielokuvasta Venus-teoria, joka on palkittu kansainvälisillä elokuva- ja televisiofestivaaleilla. Suurelle yleisölle Toiviainen tuli tutuksi toimiessaan vuosina 1998-2002 Creavideon YLE TV2:lle tuottamien Ympäristöuutisten toimittaja-juontajana. Vuodesta 2004 lähtien hän on työskennellyt YLEn tiedetoimituksessa.”

Tämä esittely suoraan Pasin kotisivulta osoitteesta http://www.pasitoiviainen.fi/

Tunnen Pasin yli 25 vuoden takaa lukioajoilta. Kun hän nyt huhtikuun alussa soitti, kertoi asettuvansa ehdolle eurovaaleissa ja kysyi kiinnostustani lähteä tukemaan häntä, ei vastausta tarvinnut edes miettiä. Aika vähän pystyn asian eteen tekemään, mutta ehkä siitäkin on apua, ajattelin.

Suostuin siis. En siksi, että Pasi on entinen koulukaverini, vaan siksi, että Pasilla on rautainen asiantuntemus aiheesta, johon kansainvälisessä politiikassa ei vieläkään suhtauduta riittävän vakavasti. Hänellä on akateemisen koulutuksen ansiosta hyvä käsitys tieteen toimintatavoista, toimittajana hyvät yhteydet suoraan tiedemaaliman huipulle, ja lisäksi jotain mitä harvalla tutkijallakaan on; laaja-alainen näkemys monesta eri tieteenalasta ja niiden yhteyksistä ilmastonmuutoksen syihin ja seurauksiin.

Pasin kirja – Ilmastonmuutos. Nyt – osoittaa kyllin selkeästi yllä olevat väitteet todeksi. Kirja on saanut erinomaisia arvosteluja, voit lukea niitä täältä ja täältä.

Ilmastokriisin ratkaisemisen pitäisi olla tärkeysjärjestyksessä ensimmäisten joukossa kaikilla poliittisilla agendoilla. Tekemiseen tarvitaan vahvempaa näkemystä ongelmien luonteesta. Uskon, että Pasi omaa ehdokkaista parhaan asiantuntemuksen ilmastoasioissa ja että tuota osaamista tarvitaan EU:ssa.

Tämä video voitti A-tuubin vaalimainoskilpailun:

Tässä Pasin esittäytyminen Vihreiden puoluevaltuuskunnassa 18.4.2009:

Pasi oli Maarit Tastulan haastateltavana Punainen lanka -ohjelmassa 16.4.2008. Ohjelma on katsottavissa Ylen Elävässä arkistossa.

Older Posts »