Onko ilmastonmuutos nyt todistettu huijaukseksi? Monien mielestä on, tai ainakin epäilys kasvaa ja luottamus horjuu. Se on ollut tarkoituskin. “Skeptikoiden” tarkoitus.
Tämä on samalla vastauksena Sakun kommentille.
Etkö tunne tarinaa takana. Kyseinen IPCCn johtaja haukkui muutaman tiedemiehen tekemän tutkimuksen…
En tunne. Tietenkin olen lukenut mitä siitä on kirjoitettu, mutta skeptikkona en vielä tällä tietämyksellä lähde vetämään siitä mitään johtopäätöksiä. Pitäisi ensin tutustua Pachaurin ”haukkumiin” tutkimukset ja selvittää niiden todenperäisyys ja tekijöiden motiivit. Sitten pitäisi selvittää, mitä Pachauri oikeasti on sanonut, missä yhteydessä, ja mitkä ovat hänen motiivit. Tällaiset uutisoinnit tuppaavat ampumaan pahasti yli, ettei niihin voi suoralta kädeltä luottaa. Ja eikös asialla ole taas sama lehti (ja sama toimittaja?) joka vasta viikko sitten jäi kiinni Mojib Latifin sanojen vääristelystä? Tämä jäätikköasiakaan ei ole ehkä ihan niin kuin puhutaan.
Ehkäpä suurin ihmetyksen aihe on se kaksinaismoralismi mitä välillä edustat.
Kaksinaismoralismi, mitä ihmettä?
Ainakin minulle tulee se käsitys, että kaikki keinot ja toimintatavat ovat sinusta sallittuja jos se vain tukee katastrofaalista AGWtä. Jos tätä ei tue niin minä en ymmärrä miten Parchaurin toimintaa voisi juurikaan puolustella, olipa mitä mieltä itse tuloksesta tahansa.
Missä olen puolustanut Pachauria? Erotkoon minun puolestani jos se jotakin auttaa. Johtohenkilöitähän on joskus ihan hyvä vaihtaa. Vaihto todennäköisesti toisi parannuksia IPCC:n toimintaan, uudet luudat lakaisevat puhtaammin. Ehkä tilalle pitäisi nimittää joku älykäs skeptikko, kuten Roy Spencer. Uudessa tehtävässään hänen olisi pakko huomata ne samat tieteelliset tosiasiat mitkä jo tiedämmekin, ja pakko puhua niiden puolesta. Näinhän kävi viimeksikin kun IPCC:n puheenjohtaja vaihtui. Skeptikkoyhteisö kuuntelee Spenceriä ihan eri tavalla kuin Pachauria, joten hyöty voisi olla melkoinen. Toisaalta, en soisi ”skeptikoille” sitä riemua, että heidän tavoitteensa hämmennyksen lisäämisestä tuottavat tulosta ja erävoitot, jollainen Pachaurin eroaminen olisi, aihetta riemuun.
Vehkeilystä syytettyjen tiedemiesten ja ”skeptikoiden” toiminnasta ei voi samana päivänä puhuakaan. Äänekkäimmät ”skeptikot” eivät ole skeptikoita ollenkaan, he ovat pseudoskeptikoita. Kuten Anthony Watts tai varakreivi Monckton. Ilman tieteellistä pätevyyttä, tutkijameriittiä tai mitään muutakaan, mikä oikeasti antaisi heille pätevyydet kritisoida tiedettä. Toki poikkeuksiakin on, kuten Fred Singer, joka muuten vaan on seonnut. Heidän tarkoituksenaan ei ole tieteen kritisointi totuudenetsintämielessä, vaan heidän päämääränään on saada koko AGW ja kaikki tiede mikä siihen liittyy heitetyksi romukoppaan. He väittävät sitä ”historian suurimmaksi huijaukseksi”, tai jotain vastaavaa. Tällaisessa toiminnassa ei ole järjen hiventäkään, eikä sille pitäisi antaa suunvuoroa yhtään missään. Uskonvapauden puitteissa nuokin mielipiteet on tietenkin sallittava, mutta ei politiikan tekeminen, eikä omien typerien mielipiteiden tartuttaminen muihin ihmisiin.
Wikipediassa pseudoskeptismi määritellään näin:
- Taipumus kieltämiseen ennemmin kuin epäilyyn
- Valikoiva kriittisyys
- Tuomitseminen ilman kattavaa tutkimusta
- Taipumus maineen likaamiseen, ennemmin kuin tutkimukseen
- Pilkkaaminen ja henkilöä vastaan hyökkääminen
- Oletus että arvostelu ei vaadi todistusta
- Vastaväitteet jotka perustuvat ennemmin uskottavuuteen kuin empiiriseen todistusaineistoon
- Esittäjien halventava luokittelu ‘edistäjiksi’, ‘pseudotieteilijöiksi’ tai ‘patologisen tieteen harjoittajiksi’
- Vahvistamattomien vastaväitteiden tekeminen
Ilmastoskeptismissä nähdään helposti nämä kaikki tunnusmerkit. Kiinnittäkääpä huomiota seuraavan kerran kun kohtaatte “skeptisen” mielipiteen ilmastosta. Kiihkeimpiä pseudoskeptisiä puheenvuoroja voi hyvin verrata uskonnollisiin puheisiin ja julistukseen, käännyttämiseen jopa. Vähemmän kiihkeitä voi verrata vähintään taikauskoon.
Jossain nettikommentissa esitettiin, että IPCC:n pitäisi ottaa ”skeptikoiden” näkemykset huomioon. Aivan sama kuin vaatisimme, että auraterapian näkemykset pitää ottaa lääketieteessä huomioon, tai että geologien pitää kuunnella kreationistien näkemyksiä Maan synnystä ja kehityksestä. Kreationistit ovat väittäneet esimerkiksi, että Grand Canyon on syntynyt suuressa vedenpaisumuksessa vain viidessä minuutissa. Tätä tasoa on suurin osa skeptikoiden väittämistä. Ja sitten ihmetellään, miksi näitä mielipiteitä ei oteta tieteessä huomioon. Ei ymmärretä omien väitteiden olevan puuta heinää, vaan aletaan syytää tiedettä, tai Pachauria, Jonesia, ketä vain, salaliitoista, huijauksesta ja ties mistä. Kun IPCC:n raportista löytyy väärä vuosiluku (joka tietenkin pitää korjata), ollaan omasta mielestä todistettu kokonainen tieteenala huuhaaksi. Tämän voi jokainen havaita, joka jaksaa lukea muutaman kommenttiketjun HS:n ilmastoaiheisen uutisen perästä, Korholan blogista, tai CO2-raportista. Ei rahtusenkaan järkeä koko keskustelussa. Ei ymmärretä edes mistä puhutaan, mutta luullaan tietävän paremmin kuin alan tutkijat. Ja pseudoskeptikot sen kun lisäävät vauhtiaan. Näitä “skandaaleja” paljastuu nyt viikottain. Aikaa kuluu.
Tuossa hyvin kirjoitettu uutinen:
http://www.timesonline.co.uk/tol/news/environment/article7003622.ece
Katsotaan sitä tarkemmin:
The impact of global warming has been exaggerated by some scientists
“Jotkut tutkijat ovat liioitelleet ilmastonmuutoksen vaikutuksia.”
Ehkä, ehkä ei. Mistä voimme sen varmasti tietää, ennen kuin vaikutukset ovat nähtävillä? Niitä on todistettavasti myös aliarvioitu. Pitäisi myös osata erottaa tutkijoiden lausunnot esim. haastatteluissa, ja heidän vertaisarvioidut julkaisut. Jälkimmäiset ovat tärkeitä, ja niihin tulee voida luottaa. Tieteellinen keskustelu käydään näissä julkaisuissa, ei mediassa. Olen tietenkin sitä mieltä, että esim. IPCC:n raporttien tulee perustua tieteellisiin julkaisuihin, ei vapaamuotoisiin lausuntoihin, mediaan eikä uutisteksteihin. Jos näin on päässyt käymään, se pitää korjata. Aina kun ihmiset jotain tekevät, tapahtuu virheitä. Tiedemiehet ovat ihmisiä, jotka tekevät virheitä, sille emme mahda mitään.
Professor Beddington said that climate scientists should be less hostile to sceptics who questioned man-made global warming.
”Professori Beddingtonin mukaan ilmastotutkijoiden ei pitäisi olla niin vihamielisiä skeptikoita kohtaan, jotka kyseenalaistavat ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen.”
On skeptikoita ja ”skeptikoita”. Skeptismi kuuluu tieteeseen, pseudoskeptismi ei. Tutkijoiden ei pidä lähteä hyppimään speudoskeptikoiden pillin mukaan, se on loputon suo. Aiheeseen liittyen olen kirjoittanut ennenkin, esim. tässä ja tässä. Ja tässä, jos on 40 minuuttia aikaa, ja tässä vähän lyhyempi. Tällä hetkellä, CRU:n ja Pachaurin kimpussa ovat pseudoskeptikot. Aiheesta lisää esim. tässä, tässä ja tässä.
He said: “I don’t think it’s healthy to dismiss proper scepticism. Science grows and improves in the light of criticism.
”En usko, että terveen skeptismin väheksyminen on hyvästä. Tiede kehittyy kritiikin valossa.”
Juuri näin. Terve skeptismi on hyväksi, huuhaa-skeptismi ei. Tutkijat ovat ihmisiä, ja ymmärrän kyllä, jos huuhaa-skeptismin hyökkäyksen keskellä osa terveestäkin skeptismistä tulee tuomituksi.
”There is a fundamental uncertainty about climate change prediction that can’t be changed.”
“Ilmastonmuutoksen ennustamisessa on perustavanlaatuista epävarmuutta jota ei voida muuttaa.”
Kauankohan kestää, ennen kuin tämä lause ilmestyy jonnekin skeptikkosivulle tyyliin ”Professorikin myöntää perustavanlaatuiset ongelmat, AGW on huijausta.”
We have a problem in communicating uncertainty. There’s definitely an issue there. If there wasn’t, there wouldn’t be the level of scepticism. All of these predictions have to be caveated by saying, ‘There’s a level of uncertainty about that’.
“Meillä on ongelmia epävarmuuksien tiedottamisen kanssa. Jos ei olisi, ei olisi niin paljon skeptismiäkään. Kaikkien ennustuksen yhteydessä pitäisi varoittaa epävarmuuksista sanomalla, että ennustuksessa on tietty epävarmuus”
Nämä epävarmuudet on kyllä mainittu ja lueteltu vertaisarvioiduissa tieteellisissä julkaisuissa. Jokainen tutkimusraportteja kirjoittanut tietää vallan hyvin, että epävarmuustarkastelu kuuluu sisällyttää raporttiin. Uutisteksteissä niitä ei yleensä näe, ja siitä voi osittain syyttää myös mediaa, mutta varmaankin myös lausuntoja antavia tutkijoita. Lukijan pitäisi myös ymmärtää, mitä epävarmuus tarkoittaa, missä niitä on ja missä niitä ei ole. Jos joku sanoo meren pinnan nousevan 30 cm ja toinen sanoo kaksi metriä vuoteen 2100 mennessä, tekeekö epävarmuus tiedon jotenkin vähemmän huolestuttavaksi?
Pseudoskeptismin määrään en usko minkään tiedon vaikuttavan. Se perustuu uskoon, joka on uskoa, ei tietoa! Mikään logiikka tai järkipuhe ei päde siihen.
“It’s unchallengeable that CO2 traps heat and warms the Earth and that burning fossil fuels shoves billions of tonnes of CO2 into the atmosphere. But where you can get challenges is on the speed of change.
“Hiilidioksidi kiistattomasti imee lämpöä ja lämmittää Maata, ja että fossiilisten polttoaineiden käyttö työntää miljardeja tonneja hiilidioksidia ilmakehään. Mutta muutosten nopeudesta voi tulla kysymyksiä.”
Täsmälleen. Nyt vaan tilanne on sellainen, että pseudoskeptikoiden mielestä kysymyksiä ei ole, eikä mitään kamalaa ei ole tapahtumassa. Hiilidioksidi on luonnontuote, ja sellaisena jopa hyödyllistä, tai muuta yhtä älykästä. Tai sitten, että koska emme tiedä onko kamalaa tai kuinka kamalaa on tulossa, ei tarvitse tehdä mitään.
“Some people ask why we should act when scientists say they are only 90 per cent certain about the problem. But would you get on a plane that had a 10 per cent chance of landing?”
“Jotkut ihmiset kysyvät, miksi pitäisi tehdä mitään koska on vain 90 % todennäköistä, että meillä on ongelma. Mutta menisitkö lentokoneeseen, jos perille pääsyn todennäköisyys olisi 10 %.”
Tässä tullaan tietenkin arvokysymykseen, ja riskien arviointiin, joka ei enää liity tieteeseen. Jokaisen mielipide on tavallaan oikea, paitsi että on kysymys yhteisestä asiasta. Yhteiskunnassa on paljon sääntöjä, joiden tehtävänä on palvella yhteistä hyvinvointia. 90 % todennäköisyys fataalille riskille on missä tahansa riskiarvioinnissa liikaa, eikä yhteiskunnan tarvitse sietää sellaista.
Professor Hulme said: “Pachauri’s choice of words has not been good.
“Professori Hulme sanoi: Padchaurin sanavalinta ei ole ollut hyvä. “
Hulme ei siis sanonut tieteestä mitään. Pseudoskeptikot sen sijaan ovat jo ennättäneet leimaamaan Pachaurin sanojen lisäksi tieteenkin huuhaaksi, salaliitoksi jne. jne. Pachaurin tai Jonesin sanomiset, CRU-postit tai muutkaan ”fake-skandaalit” eivät ole osoittaneet mitään sellaista tieteellistä virhettä, mikä antaisi aiheen olettaa speudoskeptikoiden olevan oikeassa.
Artikkeli jatkuu vielä, kannattaa lukea itse, päätän kommentointini tähän.
