”Miten käärmeöljyn vaikutus mitataan?”

Kas tässäpä pulma:

Miten käärmeöljyn vaikutus mitataan?

Huuhaa-palkinto käärmeöljykauppiaalle sinnikkäästä työstä voisi tosiaan olla paikallaan.

Kommentit suoraan sinne, tai tänne, kiitos.

Aikaisempia postauksia samasta aiheesta:

Mainokset

Pelastavatko pikkureaktorit maailman? – Energiauutiset 1/2017

Kaikenhuipun blogi

Ohessa Energiauutiset 1/2017 -lehdessä julkaistu artikkelini pienten ydinreaktoreiden mahdollisuuksista ja esteistä. 

Suuret ydinvoimahankkeet ovat osoittautuneet ongelmallisiksi länsimaissa. Poliittinen ilmapiiri on epävarma, regulaatio tiukkaa ja rakentamisosaaminen unohdettu. Lyhytnäköisyyteen kannustavan bisnesajattelun ja taloudellisen epävarmuuden vuoksi suurten investointien aikataulu on myös liian pitkä. Ratkaisua haetaan nyt pienistä sarjatuotantoon soveltuvista reaktorimalleista.

Ydinvoimalaitosten rakentaminen länsimaissa on hiipimassa. Samalla tuuli- ja -aurinkovoimaa rakennetaan entistä enemmän, mutta vain niin kauan kuin yhteiskunta pumppaa niiden rakentamiseen yhteistä rahaa. Tapahtunut kehitys ei kuitenkaan ole vähentänyt länsimaiden tuottamia hiilidioksidipäästöjä niin nopeasti kuin niiden pitäisi vähentyä.

Tähän mennessä saavutetut päästövähenemät johtuvat suureksi osaksi taloudellisesta taantumasta, teollisuuden siirtymisestä muihin maihin tai molempien yhteisvaikutuksesta. Energiapolitiikalla taas ohjataan jotain, mikä ei poliittista ohjausta kaipaa – lähinnä päästökauppasektoria. Joissain maissa – kuten Ranskassa, Ruotsissa ja Sveitsissä – jo kerran puhdistettua sähköverkkoa yritetään samaan aikaan puhdistaa uudestaan. Panoksiatuhlataan paikallaan junnaamiseen.

Teollisuus ja nestepolttoaineet?

Kukaan ei tunnu tietävän, mitä teollisuuden lämmöntuotannon ja liikennepolttoaineiden päästöille pitäisi oikeasti tehdä. Tarjotut keinot ovat…

View original post 1 396 more words

Bloginpitäjästä tehtiin tutkintapyyntö poliisille

fooling-yourself11.5.2015 kirjoitin otsikolla

PARI – Polttoöljyn lisäaineen mainontaa humpuukiväittämillä

Aihe ei ole suoranaisesti tämän blogin teemojen mukainen, mutta kirjoitin sen silti. Miksi? Lääkäreillä on lääkärin etiikka, minulla on insinöörin etiikka, jonka koen velvoittavan minua mm. tuomaan julki tämäntyyppisiä kuluttajien harhaanjohtamisyrityksiä, jotka oman asiantutemukseni avulla pystyn luotettavasti paljastamaan.

Itse olin valmis jättämään aiheen käsittelyn tuohon yhteen juttuun. Kuitenkin 15.2.2017 ko. yrityksen hallituksen puheenjohtaja uhkasi korvausvaatimuksilla ja oikeustoimilla, mikäli en poista artikkelia määräpäivään mennessä. En poistanut, enkä poista vastaisuudessakaan asiasisällöltään virheettömiä artikkeleita. Sen seurauksena yrityksen hallituksen puheenjohtaja ilmoitti jättäneensä asiasta tutkintapyynnön poliisille 21.2.2017.

Kirjoitukseni on kuulemma “vaikeuttanut yrityksen liiketoimintaa”. Liiketoimintaa haittaavat tässä tapauksessa tosiasiat, eivät minun kirjoitukseni. Olen asiaan liittyvät palamisen ja lämmön siirtymisen teoriat selostanut itse artikkelissa ja täydentänyt niitä kommenteissa, en toista niitä tässä. Lämpövoimaprosessit ovat minun ammattiosaamistani, eikä tekstissäni ole virheitä. Seison sanojeni takana, ja tekstini voi vapaasti tarkistuttaa kenellä tahansa, jolla on siihen riittävä asiantuntemus. Tekniikan Maailma on aineen jos testannut ja toteaa:

Aineella ei ollut vaikutusta palamishyötysuhteeseen eikä päästöihin.

Pari Light – Hurjien lupauksien lisäaine öljylämmitykseen

Ymmärtääkseni tutkintapyyntö koskee myös joitakin kommentointiin osallistuneita. Olen aina tässä blogissa jättänyt pahimmat henkilöihin menevää herjausta ja haukkumista sisältävät kommentit julkaisematta. Sama linja jatkuu edelleen, ja toivon myös Turun Pari Oy:n edustajien omissa kommenteissaan noudattavan tätä linjaa. Minua saa toki vapaasti herjata jos siltä tuntuu, en välitä siitä. Viestintuojia on ammuttu ennenkin kun viesti ei ole miellyttänyt. Yrityksestä se voi kuitenkin antaa melko erikoisen mielikuvan.

Tilanteeseen johtaneet vaiheet on luettavissa alkuperäisen jutun kommenteista, joihin pääsee helpoiten tämän artikkelin alussa olevasta linkistä.

Joudun osittain perumaan alkuperäisen väitteeni huijauksesta. En todellakaan tiedä, onko virheellisten väittämien kohdalla kyse tahallisuudesta vai tietämättömyydestä. Uskon, että mahdollisissa tuotevastuukysymyksissä tällä ei toisaalta ole suurta merkitystä. Minä en ole, enkä aio tehdä ko. tuotteen markkinoinnista ilmoituksia tahi tutkintapyyntöjä yhdellekään viranomaiselle. Mahdollisiin omaa tai perheeni turvallisuutta varantaviin uhkailuihin tulen luonnollisesti puuttumaan välittömästi.

Pidetään asiaan liittyvä keskustelu yhdessä paikassa, alkuperäisessä ketjussa. Siksi tämän artikkelin kommenttiosio on suljettu.

Merijään tilanne täysin poikkeuksellinen

Kuluva vuosi tulee jälleen olemaan mittaushistorian lämpimin vuosi. Voimakas piikki lämpötilassa on seurausta voimakkaasta El Niño –ilmiöstä. Samanlaisia piikkejä on nähty aiempinakin El Niño –vuosina, ja koska ilmasto lämpenee, on voimakas El Niño –vuosi aina edeltäjäänsä lämpimämpi. Ilmiö on tällä erää jo laantumaan päin, mutta jotain todella erikoista on kuitenkin meneillään Maapallon navoilla. Mallien perusteella on tiedetty, että ilmaston lämpeneminen näkyy voimakkaimmin juuri navoilla.

Sekä eteläisen että pohjoisen merijään tilannetta on seurattu tarkasti satelliitista käsin vuodesta 1979. Tässä kuvassa nähdään pohjoisen pallonpuoliskon merijään pinta-ala. ”Extent” ilmaisee sellaisen merialueen pinta-alaa, jonka pinta-alasta vähintään 15 % on jäätä.

Kuva 1. Pohjoisen pallonpuoliskon merijään pinta-ala.

Kuva 1. Pohjoisen pallonpuoliskon merijään pinta-ala.

Tässä kuvassa nähdään vastaavasti eteläisen pallonpuoliskon tilanne.

Kuva 2. Eteläisen pallonpuoliskon merijään pinta-ala.

Kuva 2. Eteläisen pallonpuoliskon merijään pinta-ala.

Molemman kuvat löytyvät täältä: http://nsidc.org/arcticseaicenews/charctic-interactive-sea-ice-graph/

Kuten nähdään, on jään pinta-ala ollut molemmilla pallonpuoliskoilla koko marraskuun ajan pienempi kuin koko mittaushistorian aikana aikaisemmin. Yhteenlaskettuna tilanne näyttää tältä.

Kuva 3. Maapallon merijään pinta-ala.

Kuva 3. Maapallon merijään pinta-ala.

Koko maapallon merijään pinta-ala on elokuun lopusta saakka ollut pienempi kuin koskaan mitattuna aikana. Itse asiassa ero aikaisempiin vuosiin on aivan käsittämättömän iso. Tämän pitäisi olla etusivun uutinen kaikissa medioissa.

Merijään esiintymiseen vaikuttavat meriveden ja ilman lämpötilat, sekä merivirrat ja tuulet. Seuraavan kuva näyttää lämpötilat Maapallolla 20.11.2016.

Kuva 4. Maapallon lämpötilakartta.

Kuva 4. Maapallon lämpötilakartta.

Ylemmässä karttakuvassa on lämpötilat. Esimerkiksi Suomen kohdalla on vaaleanvihreää, mikä vasemmalla olevan asteikon mukaan on 0..5 °C. Pohjoisnavalla on vaalean sinistä ja vihreää, -15.. -5 °C. Alemmassa karttakuvassa on lämpötilan poikkeama ajankohdan pitkäaikaiseen keskiarvoon verrattuna. Pohjoisnavalla on oranssia ja punaista, joka asteikon mukaan on 15..20 °C yli keskiarvon. Etelämantereen reunoilla lämpötila on lähempänä ajankohdan keskiarvoa. Kartta löytyy reaaliaikaisena täältä: http://www.esrl.noaa.gov/psd/map/images/fnl/sfctmpmer_01b.fnl.html

Katsotaan vielä Pohjoisnapaa vähän tarkemmin. Seuraavassa kuvassa nähdään syyskuun jään tilasto vuosilta 1979…2016.

Kuva 5. Pohjoisen merijää syyskuussa.

Kuva 5. Pohjoisen merijää syyskuussa.

Jään pinta-alaa tärkeämpi mittayksikkö on jään tilavuus. Onhan ennustettu, että jään tilavuuden lähestyessä nollaa, sen pinta-ala romahtaa. Tilavuuden näyttää PIOMAS. Viimeisessä kuvassa on Pohjoisnavan merijään tilavuuden maksimit ja minimit vuosilta 1979..2016.

Kuva 6. Pohjoisen merijään tilavuus.

Kuva 6. Pohjoisen merijään tilavuus.

Jää on syyskuussa hävinnyt kokonaan, kun punainen käyrä tavoittaa kuvan alareunan. Kuuden vuoden takaista ennustetta ei ole tarvetta korjata: Pohjoisnapa voi olla jäätön jo tämän vuosikymmenen aikana. Tai hetikohta seuraavan vuosikymmenen alussa.

Lisää analyysiä erikoisesta tilanteesta meteorologi Bob Hensonin kirjoittamana:

Crazy Cryosphere: Record Low Sea Ice, An Overheated Arctic, and a Snowbound Eurasia

Edit – 21.11.2016 klo 18:40:

Twitterissä minulle linkattiin sentään yksi aihetta käsittelevä artikkeli Suomalaisessa mediassa marraskuun alusta. Kiitos Henripekka Kallio.

Pohjoisessa rikotaan taas jääennätyksiä – ”Jäämeri muodostuu vähitellen Itämeren tyyppiseksi”

Solar Impulse numeroina, ja miksi mahdoton on mahdotonta

Noin viikko sitten aurinkolentokone Solar Impulse 2 sai päätökseen maailmanympärilentonsa viimeisen etapin. Matka alkoi jo viime vuoden maaliskuussa, ja teknisten ongelmien takia venähti aiotusta kolmesta kuukaudesta yli vuoden mittaiseksi.

Joissain keskusteluissa on uumoiltu, kuten vähän tuonkin uutisjutun lopussa, että Solar Impulsen saavutus voisi kenties merkitä uuden aikakauden alkua lentomatkustamisessa. Varmuudella voidaan kuitenkin ennustaa, että lentoliikenne ei tulevaisuudessakaan tule toimimaan suoralla aurinkosähköllä. Ennustus on helppo perustella. Ensin muutamia avainlukuja Solar Impulse 2:sta.

  • Pituus: 21,82 metriä
  • Kärkiväli: 63,4 metriä
  • Paino: 2300 kg
  • Moottoriteho: 4 x 7,35 kW, sähkö
  • Akusto: litium-polymeeri 220 Wh/kg, 663 kg
  • Aurinkopaneelit: 269,5 m2, huipputeho 66 kW
  • Matkanopeus: 90 km/h valossa, 60 km/h pimeässä

Akkujen kokonaiskapasiteettia en mistään löytänyt, mutta sen voidaan päätellä olevan noin 0,22 kWh/kg x 663 kg = 146 kWh. Tämä vastaa n. 45 kg kerosiinia, olettaen suihkumoottorin hyötysuhteeksi 25 %. Sillä energiamäärällä Solar Impulsen pitää selvitä pimeän yön läpi, kunnes Aurinko alkaa jälleen antamaan energiaa. Jumbojetti, Boeing 747-8 polttaa tämän määrän matkalennossa viidessätoista sekunnissa. Nousukiidossa määrä riittäisi vain kolmeksi-neljäksi sekunniksi.

Aurinkopaneelien huipputeho on 66 kW. Se vastaa kerosiinin kulutusta n. 20 kg/tunnissa. Boeing 747-8 lentäisi sillä energiamäärällä matkalentoa kuusi sekuntia. Vaikka aurinkopaneelien hyötysuhde olisi 100%, ja aurinko paistaisi niihin koko ajan kohtisuoraan, pitäisi paneelien pinta-alan olla sata kertaa suurempi kuin mitä Solar Impulse 2:ssa. Sellainen määrä paneeleita ei mahdu mihinkään lentokoneeseen. Tässä kuvassa on Solar Impulse 2 ja Boeing 747-8 samassa mittakaavassa.

Sorar_Impulse_vs_Boeing_747-8

Vaikka koko 747:n siipi ja runko peitettäisiin kauttaaltaan aurinkopaneeleilla, paneelit tuottaisivat korkeintaan pari prosenttia matkustajakoneen tarvitsemasta tehosta, olettaen paneelien hyötysuhteeksi siis 100 %, ja ajankohdaksi keskipäivän päiväntasaajan seuduilla. Tämä riittänee todistamaan, että matkustajien tahi painavan rahdin kuljetuksessa aurinkolentokoneita emme koskaan tule näkemään. Sellaisen rakentaminen on yksinkertaisesti mahdotonta. Nyt ja aina. Samankaltaisista syistä monet muutkin asiat vaan ovat mahdottomia. Riippumatta siitä, kuinka paljon rahaa ja poliittista tahtoa hankkeeseen syydetään, mahdoton ei muutu mahdolliseksi. 100 % uusiutuvan energian skenaariot voivat olla näitä mahdottomia. Meillä ei ole teknologiaa niiden toteuttamiseksi, emmekä tiedä, tuleeko sitä koskaan olemaankaan.

Laskelmista nähdään lisäksi, että kerosiinin energiatiheys on, sähkö- ja suihkumoottorin hyötysuhde-ero huomioon ottaen, noin kymmenkertainen akkuun verrattuna. 747-8 tankkeihin mahtuu 180000 kg polttoainetta. Jos sen paikalle sijoitettaisiin saman painoinen akusto, energiaa olisi käytettävissä kymmenesosa kerosiinin energiasta. Kone voisi periaatteessa lentää kymmenen tuhannen kilometrin sijasta tuhat kilometriä. Mutta se ei voisi laskeutua ollenkaan, koska suurin sallittu laskeutumispaino on sata tonnia pienempi kuin suurin lentoonlähtöpaino. Akustoa täytyisi siis pienentää noin puolella, jolloin toimintasädekin lyhenisi noin puolella. Tai sitten koneeseen ei mahtuisi rahtia ollenkaan. Akkujen tehotiheys tulee luonnollisesti paranemaan kehitystyön seurauksena, mutta kuinka paljon? Kokonaan oma haasteensa on rakentaa teho/painosuhteeltaan lentokoneeseen sopivat sähkömoottorit, jotka tarjoavat nousussa tarvittavat toistasataa megawattia.

Solar Impulse 2 on eittämättä tekninen saavutus ja merkittävä PR-temppu. Mihin tätä teknologiaa sitten voisi käyttää? Matkustajakoneisiin siitä ei ole. Akkukäyttöisiä pienkoneita sen sijaan on jo olemassa. Tässä slovenialaisen Pipistrel Alpha Electron tyylinäyte.

Kaksipaikkaisen kevyen koneen toiminta-aika on tunnin verran puolen tunnin reservillä. Se sopii hyvin koulukoneeksi, harrastekäyttöön ja lyhyeen matkalentoon. Kone on hyvin hiljainen sopien näin ollen mainiosti myös kaupunkiympäristöön.

Missä varsinaisia aurinkolentokoneita tullaan hyvin todennäköisesti näkemään, ovat erilaiset tutkimus- ja tietoliikennesovellukset. Lentäjää ei tarvita, kone voi lentää täysin automaattisesti, jolloin saadaan heti muotoilu paremmaksi ja reilut sata kiloa painoa pois, koska ei tarvita lentäjää eikä edes ohjaamoa. Kone voi lentää yhtäjaksoisesti kuukausikaupalla, niin kauan kuin akut pysyvät kunnossa ja muu tekniikka kestää. Koneita voidaan käyttää monenlaisessa tutkimuskäytössä, sään havainnointiin ja tietoliikenteen välittämiseen. Näissä tehtävissä ne voivat korvata ja täydentää satelliitteja.

Tätä juttua kirjoittaessani löysinkin videon, jossa Facebook jo kokeilee aurinkolentokonettaan. Julkaistu viikko sitten.

Näillä on tarkoitus tuoda internet sinne, missä sitä ei vielä ole. Siihen ne ilmeisesti soveltuvat paremmin kuin Googlen suunnittelemat heliumpallot, koska lentokonetta voi ohjata, pallo kulkee tuulen mukana.

Seuraava ennätys mikä tullaan näkemään, on varmastikin yhtäjaksoinen maailmanympärilento ohjaajattomalla aurinkolentokoneella. Sen jälkeen voidaan kilpailla kierrosten lukumäärällä. Sitä odotellassa….

Jotain aivan muuta

Ympäristönsuojelu ei ole itsetarkoitus. Päämäärän pitäisi ainakin olla joku muu. Minulle se on halu säilyttää planeettamme biosfääri elinkelpoisena itselleni sekä tietenkin tuleville sukupolville. Ihmisen hyvinvoinnin edellytyksenä on hyvinvoiva luonto, mutta toisaalta vain hyvinvoiva ihminen jaksaa ja pystyy kiinnittämään riittävästi huomiota ympäristöönsä.

20160511_PK

Kriisitilanteissa ja yleisessä kurjuudessa ensisijainen huolenaihe on oma ja läheisten ihmisten selviäminen. Meillä länsimaissa luontoarvot ovat nyt tärkeämpiä kuin sotien jälkeen, jolloin rakennettiin hyvinvointia; Suomessa raskasta teollisuutta, sellua, paperia ja terästä. Sen jälkeen, kun riittävä vauraustaso saavutettiin, alettiin huolehtia paremmin myös ympäristöstä. Silloiset tehtaat ovat historiaa, uudet ovat entistä puhtaampia. Lähiympäristön tila on niistä ajoista parantunut. Ilmasto-ongelma ei näyttäydy savusumuna ilmassa, ei roskina metsissä eikä saastuneina vesistöinä. Se on toistaiseksi melko näkymätön ja siksi salakavala. Omasta mielestäni muihin saasteisiin kiinnitetään jo aivan suhteettoman paljon huomiota sen rinnalla, mitä ilmastopäästöihin pitäisi kiinnittää. Mitä selvemmin ilmastonmuutos alkaa näkyä, sen mahdottomampaa tilanteen korjaaminen on. Tässä on vielä paljon tekemistä, niin meillä kuin muualla.

Suokaamme nyt kuitenkin aikaa luonnon ihmeiden seuraamiseen. Aina vuodesta 2000 harrastuksenani on ollut lintujen pesinnän seuraaminen kameroiden avulla. En ole lintuharrastaja perinteisessä mielessä. En tunnista lajeja juurikaan tavan maallikkoa enempää, enkä välitä kiikaroida muuttolintuja tms. mutta olen katsellut tapahtumia sellaisesta kuvakulmasta, mikä kovin pitkään ei ole ollut edes mahdollista. Enimmillään neljässä pihapöntössäni oli kamera, nyt yhdessä. Mutta ensimmäistä kertaa voin suhteellisen luotettavalla systeemillä (Kiitos Linuxin!) tarjota live-kuvaa suoraan talitiaisen pesästä YouTuben striimillä niin monelle katsojalle kuin vain kiinnostuneita on, oman nettiyhden nopeus ei aseta mitään rajoja. Alla olevasta ikkunasta pääsee suoraan katsomaan live-kuvaa. Yhdeksän munan kuotoiutuminen alkoi varhan aamulla. Naaras on hautonut 12 vuorokautta. Kuoriutumista seuraa kolmen viikon pesäpoikasaika.

Toinen, aihetta käsittelevä blogini löytyy tästä:

http://ponttokamera.blogspot.fi/

Varsinainen nettisivu on jonkin palveluntarjoajan töpeksinnän takia edelleen alhaalla, mutta eipä sitä juuri tarvita, kun palveluja saa ilmaiseksikin.

Kesällä postauksia tulee varmaankin vähemmän, mutta tärkeiden aiheiden ilmaantuessa, niistä kirjoitan edelleen.

Hyvää kesää kaikille blogin lukijoille!

Bioenergian ongelmat nousseet nopeasti otsikoihin

Bioenergian ongelmat ovat lyhyessä ajassa nousseet näkyvästi uutisotsikoihin. Eilen Yle julkaisi otsikolla

Jyrkkää kritiikkiä Suomen biotalousinnostukselle: Politiikka jyrää tutkimuksen

Jutussa on useamman tutkijan kannanottoja. Ne eivät sinänsä yllätä, mutta ne ovat olleet jonkinlainen tabu, ja arvatenkin monet suomalaiset ovat jokseenkin pölkyllä päähän löytyjä nyt kun on ääneen sanottu, että metsien polttaminen, tai ainakaan sen lisääminen, ei ole ole kovin hyvä idea. Asia on nyt lakannut olemasta tabu, ja siitä varmasti kuulemme vielä lähiaikoina paljon lisää.

Muutama sitaatti Ylen tekstistä:

Tutkijoiden mukaan uusin kansainvälinen tutkimustieto viittaa voimakkaasti siihen, että fossiilisten polttoaineiden korvaaminen puulla ei ole kestävä keino toimissa ilmastonmuutosta vastaan.

Tässä otetaan riski. Biotalous ei ole tällaisenaan linjassa Pariisissa sovittujen voimakkaiden päästövähennystavoitteiden kanssa, sanoo akatemiaprofessori Timo Vesala Helsingin yliopistosta.

Jos katsoo vaikka TEM:n [työ- ja elinkeinoministeriö] virallisia tiedotteita asiasta, niin kyllä niistä välittyy sellainen sävy, että esimerkiksi puun käytön hiilineutraaliuskysymystä ei saa kyseenalaistaa. Siinä ei nähdä ongelmaa, sanoo Suomen ympäristökeskuksen (Syke) erikoistutkija Sampo Soimakallio.

Se on viimeistään nyt selvää, että metsiä polttamalla emme vähennä ilmastokuormaamme lähimainkaan riittävästi, minkä lisäksi metsien käytön lisääminen vaarantaa luonnon monimuotoisuuden. Ilmeisesti nykyinenkin käyttö on liikaa, vaikka näennäisesti puumäärä lisääntyykin metsissämme.

Ongelman varsinainen aiheuttaja on nykyinen politiikka, niin meillä kuin muualla Euroopassa, joka pitää bioenergiaa nollapäästöisenä. Jos fossiilista korvataan biomassalla, päästöjen lasketaan vähenevän nollaan. Tämän käytännön perusteella nyt tehtävät investoinnit menettävät arvonsa siinä vaiheessa, kun tieteellinen totuus otetaan sellaisenaan huomioon politiikassa. Biomassalle asetetaan joku päästökerroin, ja se otetaan mukaan päästölaskentaan ja -kauppaan. Meidän ”ilmastoneutraalit” investointimme eivät joku kaunis päivä enää olekaan ilmastoneutraaleja, ja joudumme aloittamaan kaiken alusta. Tätä mahdollisuutta on valtaapitäviltä kysytty jo hyvän aikaa sitten, että miten siihen on varauduttu. Kuulemma ei mitenkään. Suomen suunnitelman nojaavat täysin siihen olettamaan, että biomassa lasketaan päästöttömäksi jatkossakin.

Vedätys ja lobbaus voi onnistua jonkin aikaan, mutta aina ja kaikessa totuus tulee lopulta ilmi, ja politiikka korjataan sen mukaiseksi. Niin kävi freoneissa, tupakassa, ilmastossa. Niin käy bioenergiassakin ennen pitkää.

Olen tässä asiassa joutunut itsekin muuttamaan kantaani. Tein havaintoni viimeistään tätä juttua kirjoittaessani, vuonna 2010.

Metsäbiomassan energiapotentiaali Suomessa

Vuonna 2013 kuuntelin Sampo Soimakallion luennon aiheesta.

Luento biopolttoaineiden energiakäytöstä

Viime vuonna analysoin Suomen Ympäristökeskuksen raporttia, Liski & al 2011.

Bioenergialla on huomattavan suuret CO2-päästöt

Asiassa ei pitänyt olla enää epäselvyyksiä. Eikä olekaan, sillä Ylen jutussa Jyväskylän yliopiston ekologian professori Janne Kotiaho toteaa:

Metsäluonnon tila Suomessa on jo nyt ahdingossa. Jos metsien käyttöä lisätään, ahdinko syvenee. Poliittisen päätöksenteon kompromissit ovat tällä hetkellä sen suuntaiset, että ympäröivästä luonnosta tai ekologisesta kestävyydestä ei piitata.

Silti maa- ja metsätalous- sekä ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen sanoo:

Nollapäästöisyys ei voi olla sen vankemmalla pohjalla kuin se nyt on, koska se pohjautuu kansainvälisen ilmastopaneelin konsensusmielipiteeseen

En tiedä mitä ilmastopaneelia Tiilikainen tarkoittaa, koska ko. paneeli julkaisee uusimmassa raportissa vuodelta 2014 (kappale 7, sivu 539 kuva 7.6.) tällaisen kuvan,

Kuva 1.

Kuva 1.

jossa biomassalle on määritelty selvästi nollasta poikkeava arvo.

Pitäneekö sitten paikkansa mitä sanotaan, että kuluu noin kymmenen vuotta, ennen kuin tieteen sanoma välittyy politiikan pelikentälle, jää nähtäväksi.

Lisää tutkimuksia Ari Jokimäen kattavassa linkkikokoelmassa:

Papers on GHG emissions from bioenergy related land-use