Juuttunut vai eikö juuttunut?

Tuulimyllyt

Uutta energiateknologiaa

Vuoden voi aloittaa vaikkapa vertaamalla kahta näkemyksellistä ääripäätä samasta asiasta.

Ensimmäisen tarjoaa aurinkoprofessoriksikin tituleerattu Peter Lund, joka otsikossa ilmoittaa ykskantaan:

Suomi on juuttunut menneen maailman energiapolitiikkaan

Parhaillaan käynnissä on maailmanlaajuinen energiavallankumous, ja sen myötä uusiutuvat energiat valtaavat markkinoita.

Suomen energiapolitiikassa ja markkinoilla on harvainvalta, poliittinen päätöksenteko ja isot energiatoimijat ovat lähellä toisiaan.

”Saksassa kuluttaja on pomo, Suomessa kuluttaja alistuu,” Lund kuittaa.

Energiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Juha Naukkarinen tunnistaa vastineessaan kaikki nämä kannanotot.

Suomiko juuttunut menneen maailman energiapolitiikkaan?

Onneksi tässä onkin jo tapahtunut paljon. Vuodesta 2012 puupohjainen energia on ollut kaikkein suurin yksittäinen energialähde maassamme, tuolloin se ohitti öljyn. Myös esimerkiksi sähkön ja kaukolämmön yhteistuotannossa ja kaukolämmön erillistuotannossa puuenergia on selvästi suurin yksittäinen energialähde.

Jokin aika sitten uutisoitiin, miten Uusiutuva energia nousi Saksassa ykköseksi. Kysymys oli siitä, että uusiutuvilla tuotettu sähkö ylitti ruskohiilellä tuotetun. En muista nähneeni uutista vuonna 2012 siitä miten puubiomassa ylitti öljyn Suomessa. Ehkä en vain huomannut sitä. Nyt se on jo ainakin unohtunut, ja kansallemme luonteenomaiseen tapaan itsemme ruoskiminen jatkuu monessakin muodossa, olemme aivan surkeita, ja meidän pitäisi ottaa mallia Saksasta, jossa hommat osataan.

Vai osataanko? Naukkarinen jatkaa:

Sähköntuotannossamme hiilidioksidivapaan tuotannon osuus on jo noin 70 prosenttia, uusiutuvien ja kotimaisten energialähteiden osuus on noin 40 prosenttia. Molemmissa olemme selvästi pidemmällä, kuin kriitikoiden esimerkkimaassa Saksassa, jossa sähköntuotannon hiilidioksidipäästöt ovat kaksinkertaiset Suomeen verrattuna, ja ylittävät selvästi myös EU-maiden keskiarvon.

Suomessa sähkön hinta on, suhteellisen raskaasta verotuksesta huolimatta, EU-vertailussakin varsin kohtuullinen ja kilpailukykyinen. Monien esittämässä esimerkkimaassa Saksassa sähkön hinta kotitalouksille ja valtaosalle saksalaista elinkeinoelämää on aivan EU:n kalleimmasta päästä. Suomen kotitalouksiin verrattuna saksalaisten maksama hinta on kaksinkertainen. Tämä on johtanut Saksassa niin sanottuun energiaköyhyyteen, arvioiden mukaan lähes miljoonalla kotitaloudella on vaikeuksia selviytyä korkeista sähkölaskuistaan. Tilanne johtuu mm. valtavista tuista, joita maksetaan erityisesti aurinko- ja tuulivoimalle.

Näinkö on käynyt siksi, että kuluttaja on pomo, vai mistä on kysymys?

Tähän aiheeseen voidaan palata myöhemmin ja esim. seuraavassa vuodenvaihteessa katsoa, kumpi tässä esitetyistä näkemyksistä on silloin vahvemmalla. Joko Saksan energiavallankumous osoittautuu fiaskoksi vuonna 2015, vai tarvitaanko vielä muutama vuosi lisää kokeilua?

Sillä välin Espanjassa

Energiauutiset kirjoittaa numerossa 6/2014 otsikolla:

Espanja teki täyskäännöksen

Artikkeli kertoo siis Espanjansa, jossa myös on vahvasti panostettu uusiutuvaan energiaan, valtion avokätisellä avustuksella tietenkin.

Lasku tuuli- ja aurinkovoimainvestoinneista on kuitenkin yllättänyt poliitikot. Energiantuottajille luvatut syöttötariffit ovat nostaneet sähkön hintaa ja lisänneet valtion velkaantumista. Muutaman vuoden takainen takuuhintajärjestelmä on osoittautunut kestämättömäksi, ja sitä on jouduttu radikaalisti korjaamaan.

Pääministeri lupasi, että uusiutuvaan energiaan sijoittaminen lisäisi työllisyyttä. Espanjan kunnianhimoisena tavoitteena oli tienata rahaa myymällä aurinkopaneeleita muille päästöjään vähentämään pyrkiville maille. Aurinkopaneeleista ei tullut odotettua rahasampoa. Päinvastoin, suurin osa laitteista tuotiin maahan ulkomailta.

Vuonna 2012 kokonaislasku uusiutuvan energian tukemisesta ylitti jo 30 miljardia euroa.

Vuonna 2012 uutta tuulivoimakapasiteettia asennettiin vielä 1122 megawatin edestä. Vuotta myöhemmin luku oli romahtanut 175 megawattiin.

Investoinnit uusiutuviin energiamuotoihin ovat tyrehtyneet. Sijoittajat ovat pelästyneet päätöksestä puuttua jo tehtyihin sopimuksiin. Tuhansia alan työpaikkoja on hävinnyt.

Saksan talous on paljon vahvempi kuin Espanjan, joten se kestää lypsämistä enemmän. Voi olla, että vielä ensi vuodenvaihteeseen mennessä Saksa ei ole tehnyt täyskäännöstä, mutta tämän vuosikymmenen aikana melko varmasti kyllä.

Naukkarinen, Lund: 1 – 0. Mutta jokainen voi tietenkin vetää omat johtopäätöksensä itse.

”Saksa yrittää suostutella Vattenfallia pitämään kiinni hiilestä”

Hiili-tuulivoima

Saksa tarvitsee hiiltä jatkossakin.

Näin otsikoi Taloussanomat 11.11.2014. Saksan talous- ja energiaministeri Sigmar Gabriel matkustaa Tukholmaan suostutellakseen Vattenfallia perumaan Saksassa sijaitsevien hiilivoimaloidensa ja –kaivostensa myyntiaikeet. Syynä on yksinkertaisesti se, että Saksa on massiivisesta uusiutuvan energian ohjelmastaan huolimatta täysin riippuvainen hiilestä, kuten Sigmar Gabriel kirjoittaa muistiossaan:

Ei ydinvoimasta ja hiilestä voi luopua samaan aikaan.

Maailman ehkä tunnetuin ilmastotutkija James Hansen kertoo kirjassaan Storms of my grandchildren (2010) vierailustaan Saksassa Sigmar Gabrielin ollessa ympäristöministerinä. Hansen keskusteli Gabrielin kanssa ja halusi tietää, miksi Saksa rakentaa hiilivoimaa, vaikka siitä pitäisi nimenomaan päästä eroon. Lopulta Gabriel paljasti syyn:

Then, in the final minutes of our meeting, the underlying story emerged with clarity: Coal use was essential, Minister Gabriel said, because Germany was going to phase out nuclear power. Period. It was a political decision, and it was not negotiable.

Tämä on todiste edellisen artikkelin Saksan energiavallankumous mahdottoman edessä paikkansapitävyydestä. Jatkaessaan nykyistä energiapolitiikkaansa Saksa ajaa itsensä yhä syvemmälle fossiilienergian suohon, josta irrottautuminen käy tulevaisuudessa jatkuvasti vaikeammaksi. Kuten Taloussanomien artikkelin eräässä kommentissa todetaan: ”Saksan Energiewende on poliittisen munauksien emämunaus.

Lisäys 12.11.2014 klo 19:25

Sigmar Gabrielin ruotsin pääministerille osoittama kirje löytyy tästä linkistä. Kirjeessä sanotaan, että saksa aikoo kyllä luopua hiilestäkin, mutta hitaammalla aikataululla, jotta voidaan jotenkin hallita alasajon seuraukset.

Germany will indeed phase out fossil power as well – but at a gentler speed that can somehow be managed in terms of its consequences.

Tuon voi tulkita miten haluaa. Minä tulkisen sen niin, että Saksalla ei ole hajuakaan miten luovutaan (somehow) sekä ydinvoimasta että fossiilisista polttoaineista. Ei siitä miten se tehdään, eikä semminkään milloin se tulee tapahtumaan.

  1. Taloussanomat: Saksa yrittää suostutella Vattenfallia pitämään kiinni hiilestä
  2. Reuters: UPDATE 1-Germany wants to dissuade Vattenfall from selling lignite assets
  3. German minister warns against quick exit from coal power
  4. Sibmar Gabrielin kirje Ruotsin pääministeri Stefan Lövfenille
  5. Storms of my grandchildren (PDF-kirja)
  6. Saksan energiavallankumous mahdottoman edessä
  7. Uusiutuva energia on siirtymäkauden ratkaisu
  8. Miksi käytämme sähkövaloja

Saksan energiavallankumous mahdottoman edessä

Tarkastellaan yhtä käytännön esimerkkiä kahdelle edelleselle artikkelille,

Miksi käytämme sähkövaloja? ja Uusiutuva energia on siirtymäkauden ratkaisu.

Saksan Energiewendenä tunnettu energiajärjestelmän muutos uusiutuvaksi ja vähähiiliseksi etenee. Uusiutuvan energian rakentaminen Saksassa on ilmeisesti nopeampaa kuin missään muualla. Tämä IEA:n sivuilta kaapattu kuvaaja päättyy vuoteen 2012, uudempaa ei vielä ole saatavissa. Ylinnä olevat vihreät alueet kuvaavat tuuli- ja aurinkovoimalla sekä biomassalla tuotettua sähköä Saksassa.

Saksan sähköntuotanto 1971-2012.

Kuva 1. Saksan sähköntuotanto 1971-2012.

Energiewenden tavoitteet ovat:

80 % sähköstä uusiutuvista lähteistä vuonna 2050

Välitavoitteet:

  • 35 % uusiutuvaa vuonna 2020
  • 50 % uusiutuvaa vuonna 3030
  • 65 % uusiutuvaa vuonna 2040

Ydinvoimasta luovutaan kokonaan vuonna 2022.

Sähkönkulutusta vähennetään vuoden 2008 tasoon verrattuna seuraavasti:

  • 10 % vuoteen 2020 mennessä
  • 25 % vuoteen 2050 mennessä

Uusiutuvan sähkön on määrä kasvaa näin.

Saksan uusiutuvan energian kasvu Eneriewenden mukaan.

Kuva 2. Saksan uusiutuvan energian kasvu Eneriewenden mukaan.

Ydinvoimasta luopumiseksi on esitetty erilaisia syitä: Ympäristön suojelu, riskien eliminointi, ydinenergian korkea hinta, uusiutuvien halvempi hinta ja viimeisimpänä sen soveltumattomuus säätövoimaksi sekä perusvoiman käyminen tarpeettomaksi.

Seuraavassa kuvassa esitetään Saksan nykyinen yhden viikon nykyinen sähköntuotanto ja oletettu tuotanto vuonna 2020.

Saksan nykyinen ja oletettu vuoden 2020 sähköntuotanto.

Kuva 3. Saksan nykyinen ja oletettu vuoden 2020 sähköntuotanto.

Vasemmassa kuvassa yhden viikon tuotanto. Pystyakselilla on teho, yksikkönä GW, gigawatti. Yksi GW on 1000 MW eli keskikoisen ydinvoimalan teho. Alinna oleva sininen alue on vesivoimaa, violetti on ydinvoimaa, ruskea on hiiltä, turkoosi on tuulta ja keltainen aurinkoa.

Oikeassa kuvassa on viikko vuoden 2020 toukokuussa. Uusiutuvien värit ovat samat, mutta harmaa alue on tarkemmin määrittelemätön ”conventional”. Kuvassa sunnuntaina aurinko riittää päivällä tuottamaan kaiken tarvittavan sähkön, jolloin ”conventional” putoaa nollaan ja hetken aikaa 100% sähköstä on uusiutuvaa.

Kuva on artikkelista, jossa selitetään, miten ydinvoimasta on luovuttava, koska se ei taivu noin rajuun säätötarpeeseen, mitä kuvassa oleva harmaa ”conventional” edellyttää.

Seuraavasta kuvasta nähdään todellinen viikko Saksan sähköverkossa.

Saksan sähköntuotanto, viikko 11 vuonna 2014

Kuva 4. Saksan sähköntuotanto, viikko 11 vuonna 2014

Arkipäivät ovat olleet jokseenkin tuulettomia, aurinkosähkö on hoitanut keskipäivien kulutuspiikit, kunnes viikonloppuna tuuli on hetkittäin tuottanut yli puolet sähköstä.

Kun uusiutuvan rakentamista jatketaan kuten tähänkin asti, saavutetaan ennen pitää tavoite, 80 % uusiutuvaa. Vai saavutetaanko?

Tavoite käy koko ajan vaikeammaksi. Tähän asti uusiutuva energia on vähentänyt muiden lähteiden, fossiilisten ja ydinvoiman käyttöä, mutta siitä ei voi vetää johtopäätöstä, että sama trendi voisi jatkua 80 % asti. Itse asiassa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi suotava tavoite olisi täysin fossiiliton sähköjärjestelmä. Miksi tyytyä 80 %:iin? Nyt puhumme kuitenkin vain sähköstä, joka kattaa Saksankin energiankulutuksesta vain noin kolmasosan. Saksan primäärienergian käyttö on kehittynyt näin.

Saksan primäärienergian kulutus vuosina 1971..2011

Kuva 5. Saksan primäärienergian kulutus vuosina 1971..2011

Tässä perspektiivissä uusiutuvan, varsinkaan tuulen ja auringon osuus ei ole lainkaan niin merkittävä; ohuin vihreä alue kuvassa ylinnä.

Mutta palataan kuvaan 4. Siinä nähdään hetkiä, jolloin uusiutuvat, tuuli ja aurinko eivät ole tuottaneet mitään, vaan kaikki sähkö on ollut muista lähteistä peräisin. Sellaisina aikoina mikään määrä uusiutuvaa kapasiteettia ei tuota mitään, eli jotain muutakin tarvitaan, ja se jokin muu ei voi olla muuta kuin fossiilista polttoainetta. Ydinvoimahan oli kielletty.

Tämä johtaa siihen, että Saksassa on uusiutuvan tuotantokoneiston lisäksi ylläpidettävä n. 80% tuulesta ja auringosta riippumatonta tuotantokoneistoa, joka siis ei voi olla muuta kuin fossiilista. Vesivoimaa Saksan sähköstä on n. 10 % ja biomassaa toiset 10 %, eikä niitä voi merkittävästi kasvattaa. Tuontia naapurimaista voidaan tietysti lisätä, mutta joka tapauksessa, tarvitaan massiivinen koneisto, joka keskimäärin toimii vajaateholla, koska uusiutuvalla sähköllä on etuajo-oikeus verkkoon. Uusiutuvien minimi esiintyy toisinaan myös suurimman kulutuksen aikana, joten varakapasiteetti on mitoitettava sen mukaisesti. Kulutuksen jousto voi helpottaa tilannetta vähän, mutta sillä on rajansa.

Tämän varakoneiston pääoma- ja kiinteät kulut juoksevat koko ajan, ja jonkun on ne maksettava. Laitokset sitovat käyttö- ja kunnossapitohenkilökuntaa, tarvitsevat polttoainehuollon jne. Nämä kustannukset on lisättävä uusiutuvan energian hintalappuun. Yleensä niin ei tehdä, vaan vertailussa käytetään uusiutuvan tuotantokustannusta, joka voi itsessään olla hyvinkin edullinen. Kun vaihteleva tuotanto halutaan sovittaa sähköverkkoon, kustannukset kasvavat sitä enemmän, mitä suurempi osa sähköstä on uusiutuvaa. Tämä kustannusten kasvu on Saksassa pääosin vielä edessä, ja todennäköisesti se tulee suurimalle osalle Energiewenden kannattajia yllätyksenä.

Näiden kokonaiskustannusten muodostumisesta on olemassa muutamia varteenotettavia tutkimuksia. Tässä on eräs laskelma tuulivoiman systeemikustannuksista osuuden mukaan. Kuva näyttää, miten tuulisähkön hinta kasvaa osuuden kasvaessa.

Tuulivoiman_tuotanto_ja_systeemikustannukset

Kuva 6. Tuulivoiman_tuotanto_ja_systeemikustannukset

Kuvassa tuulivoiman tuotantokustannus on 60 €/MWh. Sen päälle tulevat systeemikustannukset, jotka muodostuvat tuulisähkön siirtämisestä kuluttajille, vaihtelevan tehon tasaamisen sekä tuulettoman ajan varatehon kustannukset sisältäen polttoaineet ja tarvittavan infran kiinteät kustannukset. Nähdään, että tuulisähkön osuuden kasvaessa 40%:iin, systeemikustannukset ovat jo suuremmat kuin tuotantokustannukset. Jos osuutta lisätään, systeemikustannusten kasvu kiihtyy. Vaikka tuulivoimalat saisi ilmaiseksi ja tuulisähkön tuottaminen ei maksaisi mitään, se maksaisi silti tämän selvityksen mukaan 40 % osuudessa n. 70 €/MWh.

Aurinkosähkön systeemikustannus kasvaa tuulisähköä nopeammin, koska tuotannon vaihtelu on suurempaa. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että vaihtelevan tuotantomuodon osuuden saavuttaessa sille ominaisen kapasiteettikertoimen, sen teho vaihtelee 0…100 % välillä koko verkon tehosta. Toisinaan se ei tuota mitään, toisinaan sitten taas kaiken sähkön. Muun tuotannon on annettava sille tilaa, tai osa vaihtelevasta tuotannosta on jätettävä käyttämättä. Saksassa aurinkovoiman kapasiteettikerroin on n. 10 %, tuulivoiman n. 19 %.

Väitän, että selvä enemmistö uusiutuvan energian kannattajista, niin Saksassa kuin Suomessakin, on tietämätön näistä ongelmista. Asiaa tunteville ne ovat olleet tiedossa koko ajan. Siksi on koko ajan ollut tiedossa sekin, että Saksan energiavallankumous tulee todennäköisesti olemaan yksi esimerkki lisää sellaisesta vallankumouksesta, jonka lopputulos on jotain aivan muuta kuin oli tarkoitus. Se on myös todiste siitä, että ympäristöjärjestöjen ja poliitikkojen suunnitelmat päästöjen vähentämiseksi eivät toimi.

Jos sähkön varastointiin olisi olemassa riittävän tehokas ja riittävän suureksi skaalattavissa oleva menetelmä, teholtaan vaihtelevat uusiutuvat voisivat teoriassa tuottaa kaiken sähkön, koska uusiutuvien energiakapasiteetti sinänsä on rajaton. Sellaista varastointimenetelmää ei kuitenkaan ole olemassa, eikä sellaista ole myöskään näköpiirissä. Mikään tunnetuista menetelmistä ei ole ainakaan kustannustehokkaasti skaalattavissa vaadittuihin mittoihin.

Pahin ongelma tässä on luonnollisesti se, että tuotantojärjestelmä, joka tarvitsee lähes täysitehoisen fossiilisiin polttoaineisiin perustuvan varakapasiteetin, ei myöskään voi toimia ilman hiilidioksidipäästöjä. Saksan sähköntuotannon päästöt voivat uusiutuvien avulla vähentyä vielä nykyisestä, mutta väheneminen hidastuu, ja ennen pitkää pysähtyy. Näin käy kauan ennen kuin fossiilipäästöistä on päästy eroon. Voidaan sanoa, että kehitys etenee oikeaan suuntaan, mutta väärällä tiellä, koska tämä tie ei vie perille asti. Energiewende tulee ajautumaan umpikujaan, josta on äärimmäisen vaikea perääntyä.

Toivoa sopii, että liian moni ei ota mallia Saksan ratkaisuista. Varoittavaksi esimerkiksi se sen sijaan sopii hyvin.

YK:n ilmastopaneeli: Fossiilisista polttoaineista luovuttava vuosisadan loppuun mennessä

Uusiutuva energia on siirtymäkauden ratkaisu

Edellinen artikkeli käsitteli sähkövalojen korvaamista uusiutuvalla auringonvalolla. Totesimme, että vaikka auringonvalo on ilmaista, se ei silti kykene korvaamaan sähkövaloja, vaan tarvitsemme niitä edelleen pimeään aikaan. Samasta syystä tuuli- ja aurinkosähkö eivät kykene korvaamaan muita sähkönlähteitä kuin osittain, eivät kokonaan. Tarvitsemme edelleen muitakin energiamuotoja pimeitä ja tyyniä aikaa varten.

Ongelma on nähtävissä tässä kuvassa, jossa nähdään erään viikon toteutunut sähköntuotanto Saksassa.

Saksan sähköntuotanto, viikko 11 vuonna 2014

Saksan sähköntuotanto, viikko 11 vuonna 2014

Maanantaista perjantaihin aurinkosähköä (keltainen) on käytettävissä päivisin. Keskiviikon ja torstain välisenä yönä tuulisähköä (harmaa) ei ole yhtään, eikä tietenkään aurinkosähköäkään. Muinakin arkipäivinä ja -öinä tuulisähkön osuus on vähäinen.

Viikonloppuna tilanne muuttuu. Hetkittäin noin puolet sähköstä saadaan tuulesta. Hiili (musta ja ruskea) säätävät alaspäin. Sunnuntaina vuorokauden alkupuolella jopa ydinvoimaa (punainen) on säädetty alaspäin, jotta kaikki tuulisähkö mahtuisi verkkoon. Miksi näin on tehty, eikä säädetty hiiltä lisää alaspäin johtunee siitä, että hiililaitosten säätökapasiteetti on käytetty kokonaan, eikä laitoksia kannata päivän tai kahden takia pysäyttää. Viikonloppu on ollut pilvinen, koska aurinkosähkön osuus on silloin ollut vähäinen.

Kuva osoittaa selkeästi, miksi uusiutuvat tarvitsevat rinnalleen säätövoimaa. Vesivoima on erinomaista tähän tarkoitukseen, mutta Saksassa sitä on vain vähän, joten säätövoimana käytetään fossiilisia, joskus ydinvoimaa, sekä sähkön tuontia ja vientiä, joita tässä kuvassa ei näy. Saksassa tulee usein aikoja jolloin on sekä pimeää että tyyntä, jolloin aurinko ja tuuli eivät tuota mitään. Silloin tarvitaan täysi kapasiteetti säätövoimaa. Tästä seuraa kaksi asiaa:

  • Täyteen tehoon kykenevä säätökapasiteetti on ylläpidettävä käynnistysvalmiudessa. Yhtään hiili- tai kaasuvoimalaa ei voida sulkea. Tällaisen kaksinkertaisen kapasiteetin ylläpitäminen on kallista. Laitosten kiinteät kustannuksen juoksevat koko ajan, riippumatta siitä käytetäänkö niitä vai ei.
  • Tämä säätökapasiteetti tarvitaan riippumatta siitä, kuinka paljon uusiutuvaa tuotantoa rakennetaan, koska joskus on sekä pimeää että tyyntä samaan aikaan, kuten kuvassa keskiviikon ja torstain välisenä yönä.

Uusiutuvalla energialla ei näin ollen voida korvata fossiilisten käyttöä, ainoastaan vähentää sitä. Ilmastonmuutoksen torjuminen kuitenkin edellyttää päästöjen lopettamista kokonaan. Koska uusiutuvilla ei siihen voida päästä, mitä sitten pitäisi tehdä?

Ydinvoima on sekä päästötöntä että säädettävää. Mitä jos rakennetaan mahdollisimman paljon uusiutuvaa ja sen säätötehoksi ydinvoimaa? Tarvitaan edelleen lähes täysi säätöteheokapasiteetti, koska edelleen tulee aikoja, jolloin on sekä tyyntä että pimeää. Uusiutuvien vaihtelut säädettäisiin ydinvoimalla. Tämä on teknisesti täysin toteutettavissa oleva ratkaisu. Näin menetellen säästetään ydinvoimaloissa vähän polttoainetta, ei muuta. Ydinvoiman hinnasta polttoaineen osuus on vain 10 %, joten 90 % kustannuksista säilyy, vaikka ydinvoiman tehoa säädetään alaspäin.

Lähes samalla kustannuksella siis koko ydinvoimakapasiteetti voitaisiin pitää koko ajan käynnissä. Se pystyisi ilman uusiutuvia tuottamaan kaiken tarvittavan sähkön. Tämä ratkaisu olisi kokonaisuutena yli puolet halvempi, koska uusiutuva tuotanto voitaisiin jättää kokonaan rakentamatta.

Tästä kaikesta voidaan vetää sellainen johtopäätös, että aurinko- ja tuulisähkö ovat tarpeettomia. Niillä ei voida lopettaa fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Ydinvoima voisi toimia päästöttömänä säätötehona, mutta yhtä lailla ja samaan hintaan ydinvoima voisi käydä koko ajan, joten aurinko- ja tuulisähköstä ei ole mitään hyötyä. Ydinvoima voi tarvittaessa myös säätää tuotannon kysyntää vastaavaksi, vakka verkossa ei olisi mitään muuta tuotantoa.

Aurinko- ja tuulisähköllä voidaan vähentää fossiilisten käyttöä, joten niillä voi olla perusteltua käyttöä siirtymäkauden ratkaisuna. Koska ennen pitkää päästöt täytyy lopettaa kokonaan, ydinvoima on silloin ainoa mahdollinen, lopullinen ratkaisu.

  1. E.ON threatens premature closure of nuclear plant
  2. The Economics of Nuclear Power

Miksi käytämme sähkövaloja?

AurinkoOletko koskaan miettinyt, miksi asunnoissa, liiketiloissa, ylipäätään kaikkialla missä tarvitaan, käytetään sähköllä toimivaa valaistusta? Minä en ollut, kunne ajatus kerran hairahtui tähän aiheeseen. Oivallus oli häkellyttävä. Auringonvaloahan olisi saatavissa mielin määrin, ja aivan ilmaiseksi. Kallista sähköä käyttävistä valoista voidaan luopua ja siirtyä uusiutuvaan Auringon valoon.

On aivan itsestään selvää, että käytämme sähkövaloja. Ennen niitä oli öljylamput, kynttilät, päreet, soihdut, nuotiot. Ennen tulen keksimistä oltiin pimeässä kun Aurinko ei paistanut. Nykyään pimeän muuttuminen valoisaksi nappia painamalla on niin itsestään selvää, että asiaa ei tule edes ajatelleeksi. Valaistuksen tarvekin on niin ilmiselvä, etten itse asiassa ole kuullut kenenkään koskaan kyseenalaistavan sitä.

Mutta kun aletaan puhua energiasta, ja sähkön tuotannosta, näkemykset kääntyvät päälaelleen. Fossiilisista energianlähteistä pitää päästä eroon, ja ne pitää monien mielestä korvata nimenomaan uusiutuvilla.

Tässä kohtaa ajatuskuviota häkellyin. Nämä kaksi asiaa ovat täysin rinnasteisia. Vaikka auringonvalo on ilmaista, tarvitsemme sähkövalot, koska aina ei paista Aurinko. Samasta syystä, vuorokauden ajan ja säätilan mukaan vaihtelevat aurinko- ja tuulisähkö eivät riitä koko ajaksi. Pimeitä ja tuulettomia aikoja varten tarvitsemme jotakin toista energianlähdettä. Sähkön varastointi on yhtä mahdotonta kuin valon säilöminen pimeitä aikoja varten. Hölmölässä valoa voidaan kenties sulloa säkkiin, reaalimaailmassa se ei onnistu.

Aurinko- ja tuulisähkö tarvitsevat näin olen varatehoa. Teknisesti ottaen se voi olla mitä tahansa, ja useimmiten se on joko vesivoimaa tai jotakin fossiilista energiaa. Uusiutuva energia voi vähentää fossiilienergian tarvetta, mutta ei korvata sitä kokonaan, syistä jotka edellä valaistusesimerkillä kerroin. Aurinko korvaa sähkövalot osittain, ei koskaan kokonaan.

Uusiutuva energia kasvaa maailmalla nopeasti. Olemme suunnilleen siinä tilanteessa, jossa valaistusesimerkkiä noudattaen olisimme käyttäneet sähkövaloja koko ajan, päivin ja öin. Nyt olemme ”siirtymässä” uusiutuvaan auringonvaloon. Vielä nyt näyttää ehkä hyvältä, auringonvalo on ilmaista, ja todella korvaa sähkövaloja päivisin. Ongelmat alkavat, kun siirtyminen on edennyt niin pitkälle, että emme päivisin tarvitse enää yhtään sähkövaloja, vaan kaikki valo saadaan Auringosta. Silloin kohtaamme mahdottoman. Vaikka auringonvalo on ilmaista, se ei riitä, tarvitsemme edelleen sähkövaloja pimeitä aikoja varten.

  1. Mitä on säätövoima eli säädettävä sähköntuotanto?
  2. Saksan energiavallankumous mahdottoman edessä
  3. Uusiutuva energia on siirtymäkauden ratkaisu

Yksilön mahdollisuus kulutuksen vähentämiseen on rajallinen

Henkilökohtaisilla valinnoilla voi vaikuttaa omaan hiilijalanjälkeensä, sanotaan. Tietysti voikin, mutta kuinka paljon? Jos elää normaalia mutta tuhlailematonta elämää, siihen tarvitaan vähintään lämmin asunto, ruokaa, vaatteita, joitakin tavaroita, palveluita, liikennettä ja sähköä. Haja-asutusalueilla ja lapsiperheille oma autokaan ei ole ylellisyyttä eikä turhake. Toki ilmankin voi olla, mutta se menee helposti kohtuuttomuuden puolelle.

Taloussanomat kirjoittaa otsikolla

Yksin perustulollakin asuva kuluttaa 1,5 kertaa luonnon kestokyvyn verran

Tutkimus osoittaa, ettei suomalaisessa yhteiskunnassa voida vähentää luonnonvarojen kulutusta kestävälle tasolle pelkästään yksilöiden kulutusvalinnoilla. Kestävien materiaalijalanjälkien tavoittelu edellyttää muutoksia infrastruktuurissa, tuotantotavoissa ja yhteiskunnallisissa palveluissa.

Käytännössä tuo tarkoittaa sitä, että vaikka ihmiset tekevät ekologisen jalanjälkensä pienentämiseksi kaiken sen minkä kohtuudella voi odottaa, se ei silti riitä. Kulutuksen tulisi nykyisillä tuotannon tavoilla ja rakenteilla pienentyä niin paljon, että ihmisten sietokyky ylittyy. Jossain vaiheessa tulee raja vastaan, milloin esim. energian hinnan nostaminen lakkaa vaikuttamasta sen kulutukseen. Demokratiassa tulee raja vastaan myös siinä, kuinka paljon hintoja tai haittaveroja voidaan nostaa, ennen kuin tilalle valitaan päättäjät, jotka lakkaavat kiusaamasta ihmisiä.

Voiko Ebola levitä koko väestöön kolmessa vuodessa?

Ebola leviää maailmalla, eikä parannuskeinoa ole. 70 % prosenttia tartunnan saaneista menehtyy. Mitä Ebolan leviämisestä tiedetään?

Iltalehti: WHO: Ebolatartuntoja jo yli 10 000

Iltalehti: Pahin ennuste: 1,4 miljoonaa ihmistä sairastuu Ebolaan

Liberiassa tartuntojen määrä kaksinkertaistuu tällä hetkellä 15-20 päivän välein ja Sierra Leonessa sekä Guineassa 30-40 päivän välein.

Helsingin sanomat: Tästä on kyse: Ebola leviää nopeammin kuin sitä pystytään torjumaan

Apuna käytetään myös niin sanottua yleistä lisääntymislukua, joka kuvaa sitä, kuinka monta henkilöä yksi tartunnan saanut keskimäärin ehtii tartuttaa ennen kuin paranee tai menehtyy. Jos luku on alle yksi, epidemia on sammumaan päin. Jos luku on yli yksi, se leviää. Mitä korkeampi luku, sitä nopeammin tauti leviää. ebolan kohdalla luku on 1,5 – 2.

Jos tartunnan saaneiden määrä kaksinkertaistuu yhdessä kuukaudessa, ja yksi tartunnan saanut tartuttaa edelleen 1,5 tai 2 ihmistä, eikä mikään pysäytä leviämistä, se etenisi näin.

Ebolan_leviäminen

Ebolan leviäminen nykyisellä nopeudella, jos mikään ei sitä pysäytä.

Maapallon väkiluku on seitsemän miljardia. Jos yksi tartuttaa kaksi koko väestö sairastuisi kesäkuuhun 2016 mennessä. Jos yksi tartuttaisi 1,5 päivämäärä olisi elokuussa 2017.

Maailma on pitkään saanut olla rauhassa mustan surman kaltaisilta pandemioilta. Jos todella ärhäkkä ja tehokkaasti leviävä virus kehittyy, mitä sen leviämiselle mahtaisi? Ennen pitkää se voisi saavuttaa koko Maapallon väestön.