Vastaus nimimerkille ”Ihan pihalla”

Nimimerki ”Ihan pihalla” esitti kommentissaan kysymyksiä. Koska kommentti oli tuolla höpöhöpö-ketjussa, mutta aihe ihan hyvä, nostan se omaksi kirjoitukseksi.

 


 
 

 

Kun nyt Kaj otit esille tuon Watts Up With That -blogin. Joko luit siellä tänään julkaistun, mielestäni loistavan artikkelin: Consensus climate science: What would Thomas Huxley say?

Niin että mitä tämä 1800-luvun filosofi olisi vastannut niille joiden mielestä ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta vallitsee konsensus:

Luin artikkellin, ja kommentoin nyt lainaamiasi kohtia.

Huxley: Scientific certainty does not exist.
Consensus climate science: The evidence is so overwhelming there’s no need to discuss it any further.

Tieteellistä totuutta EI ole olemassa, on todennäköisyyksiä. IPCC ilmaisee tämän sanomalla, että ilmaston lämpeneminen on hyvin todennäköisesti ihmisen aiheuttama, ja antaa todennäköisyydeksi 90 % tai jotain, en nyt tarkkoja sanamuotoja tai lukuja muista, mutta suunnilleen näin.

”No need to discuss it any further”. Mihinköhän keskusteluun kirjoittaja nyt viittaa? Ilmastonmuutoksen perusteista ei keskustella, ne LASKETAAN. On laadittu ilmakehän ilmiöitä kuvaavat fysiikan yhtälöt, ihan niin kuin Newton aikanaan antoi meille mekaniikan peruslait. Niillä lasketaan, ja tulokset kertovat, miten ilmakehä reagoi mihinkin muutokseen. Sitä on nyt laskettu sata vuotta eikä se oli siitä miksikään muuttunut. Ilmastonmuutoksen perusteet eivät perustu tutkijoiden mielipiteisiin, joista päätetään keskustelemalla. Toki tieteessä keskustellaan, mutta ei aiheesta onko ilmastonmuutos totta vai ei, lämmittävätkö kasvihuonekaasut vai ei. Kyllä näissä perusasioissa vallitsee melkoinen ”konsensus”, jos nyt tieteessä sellaista mihinkään tarvitaan.

Huxley: A strong theory must be “in entire accordance” with the data.
Consensus climate science: Dismiss data (such as the current cooling) that doesn’t fit the theory (the planet should be warming).

Nykyistä lämpenemistrendin oikenemista ei ole kiistetty saati piilotettu. Se näkyy kaikissa julkisestikin saatavilla olevissa mittaustiedoissa. Kehittyneet mallit tuottavat samanlaisia tasaisia ja viileneviä jaksoja trendiin. Todelliset ja simuloidut viilenemiset eivät välttämättä ajallisesti kohtaa, mutta tilastollisesti kyllä. Viimeiset kymmenen vuotta on liian lyhyt aika tehdä pidemmälle meneviä johtopäätöksiä. Yleensä ilmaston tarkastelussa merkittävänä ajanjaksona pidetään 30 vuotta.

Ja sitten tuo ”Dismiss data”. Luuleeko joku ihan oikeasti, että tieteessä noin vain dismissataan dataa? Että saadaan ”halutut, viralliset” tulokset aikaiseksi? Monet väittävän sellaista, ja näyttävät uskovankin siihen. Sellaista nyt ei vain yksinkertaisesti tapahdu. Tieteen tekijätkin ovat vain ihmisiä, ja tietenkin, joku saattaa noin joskus tehdä. Mutta näin kauan kuin ilmastoa on tutkittu, mikään vilppi ei vain yksinkertaisesti voi vuosikymmenestä toiseen onnistua. Ei vain voi.

Huxley:Data not in accord with previous experience should be regarded with suspicion.
Consensus climate science: Ignore previous experience (such as the geological record showing little correlation between carbon dioxide and temperature) if it doesn’t fit the theory.

Hiilidioksidi ei ole lähimainkaan ainoa ilmastoon vaikuttava tekijä. Geologisella aikaskaalalla merkittävään asemaan nousevat mannerlaattojen liikkumiset. Niillä on vaikutusta mm. suuriin merivirtoihin, tuuliin ja vuoristojen muodostumiseen, jotka kaikki vaikuttavat ilmastoon. Mitä geologisia aikasarjoja kirjoittajan mielestä ei ole otettu tarpeeksi huomioon? Olisiko oikea ajanjakso näille vertailuille nykyinen jääkausien ilmasto? Ei liene syytä mennä pidemmälle kuin se pari miljoonaa vuotta, ja tällä ajalla hiilidioksidi kyllä korreloi lämpötilan kanssa. Vaikka hiilidioksidi seuraa lämpötilaa, sen on laskettu olleen ratkaisevassa asemassa esim. ilmaston siirtyessä jääkaudesta interglasiaaliin. Hiilidioksidi on silloin toiminut positiivisena palauteilmiönä.

Geologisessa aikaskaalassa taasen, mannerlaattojen törmäysten synnyttämät vuoristot ovat paljastaneet kiviainesta, joka yhdessä sadeveden kanssa sitoo itseensä hiilidioksidia ilmasta. Kyseessä on kemiallinen reaktio on jota kutsutaan rapautumiseksi. Tästä kirjoittaa mm. Oulun yliopiston geologian laitoksen professori Juha Pekka Lunkka kirjassaan Maapallon ilmastohistoria. Kasvihuoneista jääkausiin. Ilmakehästä hiilidioksidia poistanut rapautuminen on aiheuttanut ilmaston jäähtymistä. Tämäkään argumentti ei mielestäni kestä kriittistä tarkastelua.

Niinpä ”Ignore previous experience (such as the geological record showing little correlation between carbon dioxide and temperature) if it doesn’t fit the theory.” , ei taida oikein vastata todellista tapaa toimia tässä asiassa. Tilanne ei ole niin mustavalkoinen, eikä tämäkään argumentti näin ollen mielestäni kestä kriittistä tarkastelua. [Edit 22.4.2009 – 22:25]

Mallintajat sanovat myös, että menneisyydellä ei ole ennustamisessa mitään merkitystä. Ennusteet eivät ole menneen ilmaston ekstrapolointia. Tilannetta voi verrata vaikka pörssikursseihin tai suhdanteisiin, jotka nyt ovat menneet alaspäin. En ole kuullut kenenkään sanovat, että taloudellinen kasvu on nyt lopullisesti päättynyt. Ilmaston lämpenemisestä tätä kuulee sanottavan tämän tästä, vaikka ilmasto ei ole edes juuri jäähtynyt.

Huxley: Theories must be able to predict accurately.
Consensus climate science: Nothing, so far, predicted accurately.

Perusasiat, kuten kasvihuonekaasujen ominaisuudet absorboida infrapunasäteilyn eri aallonpituuksia on mitattu laboratoriossa. Ne tiedetään hyvin tarkasti, ja ne voidaan laskea hyvin tarkasti. Mutta kuten moneen kertaan on todettu, ilmastoon vaikuttaa niin moni muukin asia, eikä kaikki ole laskennassa mukana. Näiden kaikkien tekijöiden summaa ei pystytä tarkasti laskemaan. Argumentti ei mielestäni päde, koska kaikkien ilmiöiden vaikutusta ei tarkasti tunneta, eikä kaikkea lasketa. Palataan ensimmäiseen argumenttiin, totuuteen ja todennäköisyyteen. Oikeastaan mitään ilmiötä ei kyetä ennustamaan täysin tarkasti, koska mitään ei kyetä mittaamaankaan täysin tarkasti. Kaikki mittaustulokset ovat likiarvoja, aina. Kaikki ilmastolaskelmat kuitenkin ennustavat lämpenevää, yksikään ei ennusta viilevää. Jo tämän tarkkuuden pitäisi olla riittävä: Ihmiskunnan toiminta lämmittää ilmastoa. Tämä on myös voitu mittauksin todentaa, mutta sekin usein yritetään kiistää.

Ilmakehässä ja meressä on kaoottisuutta, eli niitä ei voikaan ennustaa kovin hyvin. Tämä näkyy sääennusteissa, joiden tarkkuus huononee nopeasti mitä pidemmälle yritetään ennustaa. Mitenkään, koskaan, ikinä, ei tule olemaan mahdollista ennustaa säätä 50 vuoden päähän. Ilmasto voidaan ennustaa, koska se on tilasto säästä. Voidaan laskea, millaisia keskimäärin ovat kesät 50 vuoden kuluttua, mikä on keskilämpötila ja hajonta, paljonko sataa, mikä on haihdunta jne. Millaisia ääri-ilmiöt ovat.  Jos nyt kesässä on hellepäiviä on keskimäärin n kappaletta, 50 vuoden kuluttua niitä on 3 x n kpl. Tätä tarkkuutta ilmastoennusteet ovat. Eivät eksaktisti tarkkoja, mutta eivät ne väärässä sen takia ole.

Huxley: Extreme claims require extreme proof.
Consensus climate science: If the proof doesn’t exist, fall back on the precautionary principle.

Oleellinen ero monen muun tutkimusalan ja ilmastotutkimuksen välillä on se, että tulevaa ilmastoa ei voi tutkia empiirisesti. Maapalloa ei voida laittaa laboratorioon ja kokeilla, miten sen ilmasto missäkin tilanteessa käyttäytyy. Että jos tämänkaltaisia, empiirisesti tuotettuja todisteita kaivataan, niitä ei ole eikä tule. Taikka tietenkin tulee, jos ei päästöjä leikata. Voidaan palata asiaan sadan tai kahden sadan vuoden kuluttua ja katsoa, kuka oli oikeassa. Onko tämä sitten viisasta? Minusta ei.

Hiukkasfysiikasta löytyy yhtymäkohtia ilmastotutkimukseen: Fyysikot ovat teorioissaan ennustaneet ennestään tuntemattomien hiukkasten olemassa olon. Nekin teoriat perustuvat matematiikkaan, kaavoihin. Teorioiden pohjalta on sitten rakennettu huikean kalliita koelaitteistoja, hiukkaskiihdyttimiä ja -ilmaisimia. Ja eiköhän joka kerta tuo etsitty uusi hiukkanen oli sitten löytynyt.

Tähtitieteestä löytyy yhtymäkohta: Planeetta Neptunus löydettiin laskemalla. Uranuksen radassa todettiin häiriöitä, joiden pääteltiin johtuvan  jostain toisesta, ennestään tuntemattomasta planeetasta. Mittaustulosten perusteella kaksi tähtitieteiliää laskivat toisistaan tietämättä tuntemattoman planeetan paikan. Vuonna 1846, yhden asteen päästä lasketusta paikasta löytyi Neptunus. Ajattele, 1800-luvun alkupuolella on laskettu noin hyvin.  Matemaattiset mallinnukset eivät todellakaan mikään uusi keksintö, eivätkä arvailua.

Nämä yhtymäkohdat esimerkkinä siitä, miten matemaattiset menetelmät toimivat muilla tieteenaloilla, ja miten oikeassa teoriat voivat olla ennen lopullisten todisteiden löytymistä. Miksi ilmastotutkimus eroaisi oleellisesti muista tieteen aloista? Mutta lopullisia ”todisteita” emme tule saamaan, ennen kuin täysimittainen ilmastonmuutos on planeetallamme tapahtunut. Olisiko sittenkin viisaampaa luottaa laskelmiin kuin viis veisata koko asiasta? Minulle vastaus on aivan itsestään selvä: Kyllä.

Skeptikot itse esittävät kaikenlaisia ”teorioita” ilman minkäänlaisia tutkimuksia saati todisteita. Ihan päästä keksittyjä asioita, joihin ehkä itse uskotaankin, mutta jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua.

Auringon aktiivisuuden vaikutus pilvialbedoon on yksi tällainen vahvistamaton teoria. Siitä on kyllä teorioita, jollaisia on  esitetty jo ainakin 1950-luvulla. Tilastollista korrelaatiota menneisyydessä joiltakin ajanjaksoilta löytyy, joiltakin toisilta sitten taas ei. Auringon vaikutusmekanismia muuten kuin suoran säteilyn muodossa ei tunneta, ei ymmärretä, ei ole olemassa tunnettua syy-seuraus-suhdetta, jolle voitaisiin laatia matemaattinen malli yhtälöiden muodossa. Siksi mitkään viime aikoina esitetyt ”aurinkoteoriat” eivät kykene kumoamaan nykyisiä käsityksiä ilmaston lämpenemisestä. Niitä ei voida käyttää simulointiinkaan, koska niitä ei tunneta. Mikään ei myöskään anna aihetta olettaa, että näiden teorioiden mahdollisesti joskus osoittautuessa oikeiksi, ne automaattisesti kumoaisivat kasvihuoneteoriat. Ei, ne täydentäisivät nykyisiä teorioita, mutta eivät eliminoisi kasvihuonekaasujen vaikutuksia.

Huxley: Science doesn’t operate by consensus.
Consensus climate science: Yes, it does.

En oikeasti tiedä, kuka on keksinyt käyttää konsensus-sanaa tässä yhteydessä. Kuten todettu, laskentatulokset osoittavat kasvihuonekaasujen lämmittävän ilmastoa. Tuloksesta voi tietysti olla mitä mieltä hyvänsä, mutta sen kiistäminen edellyttää kyllä jonkin perustavaa laatua olevan virheen löytymistä käytetyistä yhtälöistä. ”Skeptikot” saavat minun puolestani mielihyvin sellaisen löytää, mutta toistaiseksi sitä ole ole tehty. Laskenta pitää, ja havainnot pitävät yhtä laskennan kanssa, huomioiden lukuisat epätarkkuudet ja puutteet, joista jo kirjoitin.

Kun sanoin aiemmassa kommentissani, että parasta antia Watts Up With Thatissa ovat kommentit, joiden joukossa on usein todellisia helmiä. Niin nytkin. Artikkelin alussa sanotaan, että Thomas Huxley taisteli voimakkaasti Darwinin teorioiden puolesta:

He is perhaps best-known as “Darwin’s bulldog”-no one did more to fight for Darwin’s theory of natural selection in the face of theological opposition-but he also almost single-handedly introduced science into the British school curriculum at all levels.

Artikkelissa siis käsitellään konsensuksen käsitettä tieteessä. Ja katso 16.4.2009 jätettyä kommenttia:

G Alston (23:01:34) :
The function of Darwin’s Bulldog was to make evolution a consensus opinion.

Siinä se, todellinen helmi. Se aukenee jos on auetakseen. Darwin edusti tiedettä, kirkko tässä tapauksessa huuhaata. Nyt, ilmastonmuutosteoriaa edustaa tiede, ja huuhaata kaikki se juupas-eipäs-keskustelu mitä netissä liikkuu. Sellainen ”blogiskeptismi” ei kykene haastamaan tiedettä. Se on yksinkertaisesti huuhaata ja sillä hyvä. Inkvisitio ei kyennyt kumoamaan Galilein teoriaa, koska Galilei edusti tiedettä, inkvisitio huuhaata. Tiede voittaa lopulta aina.

(Pitäisi ehkä sanoa pseudotiede eikä huuhaa, jotenkin huuhaa kuulostaa hauskemmalta)

Tieteen saa kyllä haastaa kuka tahansa. Esittämällä omia teorioita ja tutkimuksia, hankkimalla niille hyväksyntää ja yrittämällä saada ne julkaistuksi tieteellisissä julkaisuissa. Tämä ei tietääkseni ole onnistunut yhdeltäkään netissä ”skeptismiä” harrastava. Skeptismiin ei riitä kieltäminen, eikä olettamuksien esittäminen. Jos parempaan ei pysty, niin sitten se on huuhaata.

Jotain pitäisi kertoa sekin, että kaltaiseni harrastaja pysyy kumoamaan kaikki artikkelista lainaamasi argumentit. Joku toinen voisi tehdä sen varmaan vielä paremmin, mutta silti.

Loppujen lopuksi, me emme voi mitenkään tietää, mitä joku menneisyyden henkilö oikeasti olisi sanonut jostakin asiasta. Thomas Huxleyllä ei ollut aavistustakaan tämän päivän mittaus- ja laskentamenetelmistä. Tiettävästi hän oli myös John Tyndallin hyvä ystävä. Tyndall teki uraauurtavaa tutkimusta määrittämällä mm. vesihöyryn ja hiilidioksidin infrapunasäteilyä absorboivan ominaisuuden. Mitä  Huxley olisi sanonut siitä, että jotkut tulevaisuuden henkilöt eivöt luota hänen muttauksiin, koska ilmastonmuutos on heidän mielestään jokin poliittinen salajuoni?

Kriittiseen lukemiseen kuuluu myös artikkelin kirjoittajan taustojen selvittäminen. Sen tehtävän jätän nyt jollekin toiselle.

Jos ”Ihan pihalla” luit tämän kirjoituksen ajatuksen kanssa läpi, saat ehkä käsityksen tavastani ajatella asioita. Tiedän, että blogia seuraa useampikin alan ammattilainen. Saa vapaasti kommentoida ja oikaista, jos syyllistyn virheisiin tai tyhmyyksiin.