Ratkaisu arvoitukseen

Vastaus viime tiistaina esitettyyn arvoitukseen:

Fred Singer tunnetaan nykyään ihmisperäisen ilmastonmuutoksen kieltävänä ”skeptikkona”, jonka aikaisempiin edesottamuksiin on kuulunut mm. harhaanjohtavan tiedon levittäminen tupakan terveyshaitoista, sekä öljyteollisuuden puhemiehenä toimiminen.

Teksti on epilogi kirjasta Global effects of environmental pollution, vuodelta 1970, toimittaja Fred Singer. Kirja käsittelee pääasiassa muita ympäristöongelmia kuin ilmastonmuutosta, mutta siitäkin lötytyy mainintoja:

Teksi pitää paikkansa nykytiedon valossa yhä tänään. Varsin merkittävää, että tämä ennuste lämpenemisestä on kirjoitettu vuonna 1970, jota edelsi parin vuosikymmenen viilenevä ajanjakso. Ennustuksessa viitataan julkaisuun Manabe and Stricler, 1964. Huomaamme siis, että ilmaston lämpenemisen mahdollisuus on todettu (nykyisen) ilmastodenialistin vuonna 1970 toimittamassa kirjassa, vuoden 1964 tutkimukseen perustuen, eikä tämä tieto ole muuttunut 46 vuodessa miksikään.

Kirjaa pääsee selaamaan GoogleBooksissa tästä.

HS mielipidekirjoitus 23.12.2009

Kaivanpa esiin vain kaksi kuukautta sitten Helsingin Sanomissa julkaistun mielipidekirjoitukseni. En osaa arvioida, kuinka suuri osa tästä IPCC:tä ja sen raportteja vastaa kohdistuneesta Whatevergate-hyökkäyksestä on suoraan jonkun tahon rahoittaman kampanjan tulosta, kuinka suuri osa vain tätä tahoa fanittavan rakkikoiralauman metelöintiä.

Joka tapauksessa, ”skeptikot” ovat onnistuneet hyvin pyrkimyksissään estää tulevaisuutemme kannalta välttämättömistä päästövähennyksistä sopimisen. Kukaan ei varmuudella tiedä, kuinka kauan viivyttelyä tarvitsee vielä jatkaa, jotta joku ”tipping-point” ehtii tehdä yrityksemme mahdottomaksi.

Tässä siis tuo teksti, joka edelleen hyvin valottaa parhaillaan käytävän keskustelun taustoja.


Ympäristömuutoksen professori Atte Korhola käsitteli kirjoituksessaan kattavasti niin sanottua climategatetapausta (HS Mielipide 17. 12). Tutkijoiden ehkä erikoiselta näyttävään käyttäytymiseen johtaneet syyt hän kuitenkin jättää vähemmälle huomiolle.

Tupakkayhtiöt levittivät aikanaan tahallisesti väärää tietoa tupakan terveyshaitoista ja onnistuivat viivyttämään rajoituksiin johtanutta lainsäädäntöä kymmenillä vuosilla.

Tupakkateollisuuden hävittyä pelin sama disinformaatiokoneisto siirtyi öljy-yhtiöiden palvelukseen. Ne ovat rahoittaneet miljoonilla dollareilla kampanjaa, jonka tarkoituksena on ollut hidastaa ilmastopolitiikan etenemistä.

Syyllisiä löytyy jopa Yhdysvaltain aikaisemmista hallinnoista. Todisteita löytyy runsaasti, ja ne ovat kiistattomia, toisin kuin tutkijoiden sähköposteista tehdyt epämääräiset syytökset.

MOT:n ”ilmastodokumentteja” voinee pitää Yhdysvalloista alkunsa saaneen sumutuksen kotikutoisina jatkeina.

Koska ilmastotieteessä ei ole pitkään aikaan ollut suuria perustavia kysymyksiä, ilmastotutkimuksen tuloksia hämärretään väärää tietoa levittämällä ja epävarmuutta lietsomisella sinne, missä sitä ei ole.

Onko näin ollen mikään ihme, jos ilmastotutkijat ovat käyneet vastarintaan huomattuaan, ettei heidän sanomansa koko ihmiskuntaa uhkaavasta vaarasta ole mennyt perille? Tietomurron tutkinta on kesken, mutta en usko, että mitään vakavaa vilppiä tulee löytymään.

Ilmastonmuutoksen tieteelliset perusteet ovat olleet pääosiltaan selvillä jo kauan, ja ne ovat vahvat. Tietomurto ja siitä virinnyt keskustelu ovat kärjistäneet tilanteen juuri ennen ratkaisevia poliittisia päätöksiä.

Historioitsija Spencer Weartin mukaan hyökkäyksen kohdistuminen suoraan tutkijoihin on ennennäkemätöntä tieteen historiassa. Tämä on toivottavasti myös viimeinen vaihe tässä suuressa harhautuksessa, jonka seuraukset voivat olla karmeat, jos ilmastonmuutoksen torjunta viivästyy liikaa.

Tämä on se ilmastoskandaali, josta meidän pitäisi keskustella – eivät tutkijoiden varastetuista sähköposteista asiayhteydestään irrotetut sitaatit.

Tupakkateollisuus on jo joutunut vastaamaan teoistaan oikeudessa. Ei liene kuin ajan kysymys, milloin öljy- ja muu fossiiliteollisuus kokee saman kohtalon.

Pitäisikö Pachaurin erota, ja muuta juttua pseudoskeptismistä

Onko ilmastonmuutos nyt todistettu huijaukseksi? Monien mielestä on, tai ainakin epäilys kasvaa ja luottamus horjuu. Se on ollut tarkoituskin. ”Skeptikoiden” tarkoitus.

Tämä on samalla vastauksena Sakun kommentille.

Etkö tunne tarinaa takana. Kyseinen IPCCn johtaja haukkui muutaman tiedemiehen tekemän tutkimuksen…

En tunne. Tietenkin olen lukenut mitä siitä on kirjoitettu, mutta skeptikkona en vielä tällä tietämyksellä lähde vetämään siitä mitään johtopäätöksiä. Pitäisi ensin tutustua Pachaurin ”haukkumiin” tutkimukset ja selvittää niiden todenperäisyys ja tekijöiden motiivit. Sitten pitäisi selvittää, mitä Pachauri oikeasti on sanonut, missä yhteydessä, ja mitkä ovat hänen motiivit. Tällaiset uutisoinnit tuppaavat ampumaan pahasti yli, ettei niihin voi suoralta kädeltä luottaa. Ja eikös asialla ole taas sama lehti (ja sama toimittaja?) joka vasta viikko sitten jäi kiinni Mojib Latifin sanojen vääristelystä? Tämä jäätikköasiakaan ei ole ehkä ihan niin kuin puhutaan.

Ehkäpä suurin ihmetyksen aihe on se kaksinaismoralismi mitä välillä edustat.

Kaksinaismoralismi, mitä ihmettä?

Ainakin minulle tulee se käsitys, että kaikki keinot ja toimintatavat ovat sinusta sallittuja jos se vain tukee katastrofaalista AGWtä. Jos tätä ei tue niin minä en ymmärrä miten Parchaurin toimintaa voisi juurikaan puolustella, olipa mitä mieltä itse tuloksesta tahansa.

Missä olen puolustanut Pachauria? Erotkoon minun puolestani jos se jotakin auttaa. Johtohenkilöitähän on joskus ihan hyvä vaihtaa. Vaihto todennäköisesti toisi parannuksia IPCC:n toimintaan, uudet luudat lakaisevat puhtaammin. Ehkä tilalle pitäisi nimittää joku älykäs skeptikko, kuten Roy Spencer. Uudessa tehtävässään hänen olisi pakko huomata ne samat tieteelliset tosiasiat mitkä jo tiedämmekin, ja pakko puhua niiden puolesta. Näinhän kävi viimeksikin kun IPCC:n puheenjohtaja vaihtui. Skeptikkoyhteisö kuuntelee Spenceriä ihan eri tavalla kuin Pachauria, joten hyöty voisi olla melkoinen. Toisaalta, en soisi ”skeptikoille” sitä riemua, että heidän tavoitteensa hämmennyksen lisäämisestä tuottavat tulosta ja erävoitot, jollainen Pachaurin eroaminen olisi, aihetta riemuun.

Vehkeilystä syytettyjen tiedemiesten ja ”skeptikoiden” toiminnasta ei voi samana päivänä puhuakaan. Äänekkäimmät ”skeptikot” eivät ole skeptikoita ollenkaan, he ovat pseudoskeptikoita. Kuten Anthony Watts tai varakreivi Monckton. Ilman tieteellistä pätevyyttä, tutkijameriittiä tai mitään muutakaan, mikä oikeasti antaisi heille pätevyydet kritisoida tiedettä. Toki poikkeuksiakin on, kuten Fred Singer, joka muuten vaan on seonnut. Heidän tarkoituksenaan ei ole tieteen kritisointi totuudenetsintämielessä, vaan heidän päämääränään on saada koko AGW ja kaikki tiede mikä siihen liittyy heitetyksi romukoppaan. He väittävät sitä ”historian suurimmaksi huijaukseksi”, tai jotain vastaavaa. Tällaisessa toiminnassa ei ole järjen hiventäkään, eikä sille pitäisi antaa suunvuoroa yhtään missään. Uskonvapauden puitteissa nuokin mielipiteet on tietenkin sallittava, mutta ei politiikan tekeminen, eikä omien typerien mielipiteiden tartuttaminen muihin ihmisiin.

Wikipediassa pseudoskeptismi määritellään näin:

  • Taipumus kieltämiseen ennemmin kuin epäilyyn
  • Valikoiva kriittisyys
  • Tuomitseminen ilman kattavaa tutkimusta
  • Taipumus maineen likaamiseen, ennemmin kuin tutkimukseen
  • Pilkkaaminen ja henkilöä vastaan hyökkääminen
  • Oletus että arvostelu ei vaadi todistusta
  • Vastaväitteet jotka perustuvat ennemmin uskottavuuteen kuin empiiriseen todistusaineistoon
  • Esittäjien halventava luokittelu ’edistäjiksi’, ’pseudotieteilijöiksi’ tai ’patologisen tieteen harjoittajiksi’
  • Vahvistamattomien vastaväitteiden tekeminen

Ilmastoskeptismissä nähdään helposti nämä kaikki tunnusmerkit. Kiinnittäkääpä huomiota seuraavan kerran kun kohtaatte ”skeptisen” mielipiteen ilmastosta. Kiihkeimpiä pseudoskeptisiä puheenvuoroja voi hyvin verrata uskonnollisiin puheisiin ja julistukseen, käännyttämiseen jopa. Vähemmän kiihkeitä voi verrata vähintään taikauskoon.

Jossain nettikommentissa esitettiin, että IPCC:n pitäisi ottaa ”skeptikoiden” näkemykset huomioon. Aivan sama kuin vaatisimme, että auraterapian näkemykset pitää ottaa lääketieteessä huomioon, tai että geologien pitää kuunnella kreationistien näkemyksiä Maan synnystä ja kehityksestä. Kreationistit ovat väittäneet esimerkiksi, että Grand Canyon on syntynyt suuressa vedenpaisumuksessa vain viidessä minuutissa. Tätä tasoa on suurin osa skeptikoiden väittämistä. Ja sitten ihmetellään, miksi näitä mielipiteitä ei oteta tieteessä huomioon. Ei ymmärretä omien väitteiden olevan puuta heinää, vaan aletaan syytää tiedettä, tai Pachauria, Jonesia, ketä vain, salaliitoista, huijauksesta ja ties mistä. Kun IPCC:n raportista löytyy väärä vuosiluku (joka tietenkin pitää korjata), ollaan omasta mielestä todistettu kokonainen tieteenala huuhaaksi. Tämän voi jokainen havaita, joka jaksaa lukea muutaman kommenttiketjun HS:n ilmastoaiheisen uutisen perästä, Korholan blogista, tai CO2-raportista. Ei rahtusenkaan järkeä koko keskustelussa. Ei ymmärretä edes mistä puhutaan, mutta luullaan tietävän paremmin kuin alan tutkijat. Ja pseudoskeptikot sen kun lisäävät vauhtiaan. Näitä ”skandaaleja” paljastuu nyt viikottain. Aikaa kuluu.

Tuossa hyvin kirjoitettu uutinen:
http://www.timesonline.co.uk/tol/news/environment/article7003622.ece

Katsotaan sitä tarkemmin:

The impact of global warming has been exaggerated by some scientists

“Jotkut tutkijat ovat liioitelleet ilmastonmuutoksen vaikutuksia.”

Ehkä, ehkä ei. Mistä voimme sen varmasti tietää, ennen kuin vaikutukset ovat nähtävillä? Niitä on todistettavasti myös aliarvioitu. Pitäisi myös osata erottaa tutkijoiden lausunnot esim. haastatteluissa, ja heidän vertaisarvioidut julkaisut. Jälkimmäiset ovat tärkeitä, ja niihin tulee voida luottaa. Tieteellinen keskustelu käydään näissä julkaisuissa, ei mediassa. Olen tietenkin sitä mieltä, että esim. IPCC:n raporttien tulee perustua tieteellisiin julkaisuihin, ei vapaamuotoisiin lausuntoihin, mediaan eikä uutisteksteihin. Jos näin on päässyt käymään, se pitää korjata. Aina kun ihmiset jotain tekevät, tapahtuu virheitä. Tiedemiehet ovat ihmisiä, jotka tekevät virheitä, sille emme mahda mitään.

Professor Beddington said that climate scientists should be less hostile to sceptics who questioned man-made global warming.

”Professori Beddingtonin mukaan ilmastotutkijoiden ei pitäisi olla niin vihamielisiä skeptikoita kohtaan, jotka kyseenalaistavat ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen.”

On skeptikoita ja ”skeptikoita”. Skeptismi kuuluu tieteeseen, pseudoskeptismi ei. Tutkijoiden ei pidä lähteä hyppimään speudoskeptikoiden pillin mukaan, se on loputon suo. Aiheeseen liittyen olen kirjoittanut ennenkin, esim. tässä ja tässä. Ja tässä, jos on 40 minuuttia aikaa, ja tässä vähän lyhyempi. Tällä hetkellä, CRU:n ja Pachaurin kimpussa ovat pseudoskeptikot. Aiheesta lisää esim. tässä, tässä ja tässä.

He said: “I don’t think it’s healthy to dismiss proper scepticism. Science grows and improves in the light of criticism.

”En usko, että terveen skeptismin väheksyminen on hyvästä. Tiede kehittyy kritiikin valossa.”

Juuri näin. Terve skeptismi on hyväksi, huuhaa-skeptismi ei. Tutkijat ovat ihmisiä, ja ymmärrän kyllä, jos huuhaa-skeptismin hyökkäyksen keskellä osa terveestäkin skeptismistä tulee tuomituksi.

”There is a fundamental uncertainty about climate change prediction that can’t be changed.”

”Ilmastonmuutoksen ennustamisessa on perustavanlaatuista epävarmuutta jota ei voida muuttaa.”

Kauankohan kestää, ennen kuin tämä lause ilmestyy jonnekin skeptikkosivulle tyyliin ”Professorikin myöntää perustavanlaatuiset ongelmat, AGW on huijausta.

We have a problem in communicating uncertainty. There’s definitely an issue there. If there wasn’t, there wouldn’t be the level of scepticism. All of these predictions have to be caveated by saying, ‘There’s a level of uncertainty about that’.

“Meillä on ongelmia epävarmuuksien tiedottamisen kanssa. Jos ei olisi, ei olisi niin paljon skeptismiäkään. Kaikkien ennustuksen yhteydessä pitäisi varoittaa epävarmuuksista sanomalla, että ennustuksessa on tietty epävarmuus”

Nämä epävarmuudet on kyllä mainittu ja lueteltu vertaisarvioiduissa tieteellisissä julkaisuissa. Jokainen tutkimusraportteja kirjoittanut tietää vallan hyvin, että epävarmuustarkastelu kuuluu sisällyttää raporttiin. Uutisteksteissä niitä ei yleensä näe, ja siitä voi osittain syyttää myös mediaa, mutta varmaankin myös lausuntoja antavia tutkijoita. Lukijan pitäisi myös ymmärtää, mitä epävarmuus tarkoittaa, missä niitä on ja missä niitä ei ole. Jos joku sanoo meren pinnan nousevan 30 cm ja toinen sanoo kaksi metriä vuoteen 2100 mennessä, tekeekö epävarmuus tiedon jotenkin vähemmän huolestuttavaksi?

Pseudoskeptismin määrään en usko minkään tiedon vaikuttavan. Se perustuu uskoon, joka on uskoa, ei tietoa! Mikään logiikka tai järkipuhe ei päde siihen.

“It’s unchallengeable that CO2 traps heat and warms the Earth and that burning fossil fuels shoves billions of tonnes of CO2 into the atmosphere. But where you can get challenges is on the speed of change.

”Hiilidioksidi kiistattomasti imee lämpöä ja lämmittää Maata, ja että fossiilisten polttoaineiden käyttö työntää miljardeja tonneja hiilidioksidia ilmakehään. Mutta muutosten nopeudesta voi tulla kysymyksiä.”

Täsmälleen. Nyt vaan tilanne on sellainen, että pseudoskeptikoiden mielestä kysymyksiä ei ole, eikä mitään kamalaa ei ole tapahtumassa. Hiilidioksidi on luonnontuote, ja sellaisena jopa hyödyllistä, tai muuta yhtä älykästä. Tai sitten, että koska emme tiedä onko kamalaa tai kuinka kamalaa on tulossa, ei tarvitse tehdä mitään.

“Some people ask why we should act when scientists say they are only 90 per cent certain about the problem. But would you get on a plane that had a 10 per cent chance of landing?”


”Jotkut ihmiset kysyvät, miksi pitäisi tehdä mitään koska on vain 90 % todennäköistä, että meillä on ongelma. Mutta menisitkö lentokoneeseen, jos perille pääsyn todennäköisyys olisi 10 %.”

Tässä tullaan tietenkin arvokysymykseen, ja riskien arviointiin, joka ei enää liity tieteeseen. Jokaisen mielipide on tavallaan oikea, paitsi että on kysymys yhteisestä asiasta. Yhteiskunnassa on paljon sääntöjä, joiden tehtävänä on palvella yhteistä hyvinvointia. 90 % todennäköisyys fataalille riskille on missä tahansa riskiarvioinnissa liikaa, eikä yhteiskunnan tarvitse sietää sellaista.

Professor Hulme said: “Pachauri’s choice of words has not been good.

”Professori Hulme sanoi: Padchaurin sanavalinta ei ole ollut hyvä. ”

Hulme ei siis sanonut tieteestä mitään. Pseudoskeptikot sen sijaan ovat jo ennättäneet leimaamaan Pachaurin sanojen lisäksi tieteenkin huuhaaksi, salaliitoksi jne. jne. Pachaurin tai Jonesin sanomiset, CRU-postit tai muutkaan ”fake-skandaalit” eivät ole osoittaneet mitään sellaista tieteellistä virhettä, mikä antaisi aiheen olettaa speudoskeptikoiden olevan oikeassa.

Artikkeli jatkuu vielä, kannattaa lukea itse, päätän kommentointini tähän.

Video – ”32 000 tiedemiestä”

Peter Sinclairin video:
Climate Denial Crock of the Week – 32000 Scientists
Suomeksi tekstitettynä. Mikäli suomenkielinen tekstitys ei näy, kytke se päälle kuvan oikeassa alakulmassa olevasta painikkeesta ^ CC < Finnish. Katso kuva.
Jos teksti on liian pientä, klikkaa videoikkunaa niin näet videon alkuperäisessä ympäristössä isommalla tekstillä.

Videossa käydään seikkaperäisesti läpi ns. Oregon Petition, johon ilmastonmuutoksen kieltäjät usein vetoavat. Kyseessä on yli 30000 allekirjoitusta kerännyt vetoomus, jossa kyseenalaistetaan ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos. Allekirjoittajien sanotaan olevan tiedemiehiä ja tutkijoita, ja vetoomuksen sanotaan näin ollen todistavan – jotain. Mutta mitä se oikeasti todistaa, ja miten? Kenen idea tämä oli ja miksi – se selviää videolta.

Ilmastomyytti: ”31 000 tutkijaa kiistää ilmastonmuutoksen”

Skeptical Science suomeksi

Yksi parhaita skeptikkoväittämien kokoelmia on John Cookin ylläpitämä SkepticalScience. Sivustolta löytyy varmaankin lähes kaikki selitykset, joilla ”skeptikot” yrittävät väittää ilmastonmuutoksesta jotakin muuta kuin mitä tiede asiasta sanoo. Sivustolta löytyy paitsi suhteellisen helppotajuiset selostukset eri väittämistä, myös linkit tieteellisiin julkaisuihin, jolloin muodostuu aukoton ketju väittämästä suoraan tieteelliseen näkemykseen.

Yhdessä Ari Jokimäen ja ”AJ”:n kanssa olemme suomentaneet muutamia SkepticalSciencen tekstejä, ja lisää on tulossa. Toistakseksi suomennettuna löytyy seuraavat tekstit:

Auringon aktiivisuus ja ilmasto: aiheuttaako Aurinko ilmaston lämpenemisen?

Skeptinen argumentti…

”Viimeisten muutaman sadan vuoden aikana auringonpilkkujen lukumäärä on ollut tasaisessa nousussa, samaan aikaan kun Maapallo on lämmennyt. Datan perusteella Auringon aktiivisuus vaikuttaa globaaliin ilmastoon aiheuttaen ilmaston lämpenemisen.” (BBC)

Mitä tiede sanoo…

Auringon aktiivisuudessa on ollut vain vähän tai ei ollenkaan trendiä 1950-luvun jälkeen. Sen seurauksena Auringon ja ilmaston kaikki korrelaatiot loppuivat 1970-luvulla, kun nykyinen ilmaston lämpenemistrendi alkoi.

Lue koko teksti >>>

Ennustivatko tiedemiehet uutta jääkautta 1970-luvulla?

Skeptinen argumentti…

Media oli levittänyt varoituksia viilenemisestä aina 1950-luvulta lähtien, mutta ne voimistuivat 1970-luvulla. 1975 viileneminen muuttui ”aikamme tärkeimmästä ongelmasta” ”kuoleman ja kurjuuden tieksi”. Väitteet maailmanlaajuisesta katastrofista olivat hyvin samanlaisia kuin mitä media antaa nyt maapallon lämpenemisestä.

Mitä tiede sanoo…

1970-luvun jääkausiennusteet olivat pääasiassa tiedotusvälineiden aikaansaannosta. Suurin osa tieteellisistä julkaisuista ennusti lämpenevää.

Lue koko teksti >>>

Ilmastonmuutoksen todisteet

Skeptinen argumentti…

”Data ilmastonmuutoksesta on epäluotettavaa eikä siihen voi luottaa.”

Mitä tiede sanoo…

Ilmastonmuutokselle on monta riippumatonta todistetta Arktiksen ja Antarktiksen kiihtyvästä jäähävikistä kasvi- ja eläinlajien napoja kohti tapahtuvaan muuttoon.

Lue koko teksti >>>

Ovatko pintalämpötilamittaukset luotettavia?

Skeptinen argumentti…

USA:n sääasemat on sijoitettu ilmastointiyksikköjen tuuletinaukkojen viereen, asfaltoitujen parkkipaikkojen ympäröimäksi, polttavan kuumille katoille ja lähelle jalkakäytäviä ja rakennuksia, jotka absorboivat ja säteilevät lämpöä. 89 prosenttia asemista ei täytä National Weather Servicen omia sijoitusvaatimuksia, että asemien täytyy olla 30 metrin päässä keinotekoisista lämmittävistä tai säteilevistä/heijastavista lämmön lähteistä. (Watts 2009)

Mitä tiede sanoo…

Lukemattomissa tutkimuksissa on havaittu, että urbaanilla lämpösaarekkeella ja paikallisilla vaikuttimilla on mitätön vaikutus pitkän ajan trendeihin, erityisesti kun käytetään suurien alueiden keskiarvoja.

Lue koko teksti >>>

Julkaistavat suomennokset esitellään tässä blogissa. Luettelo valmiista teksteistä löytyy tästä.

Ilmastohuijaus on täyttä totta!

Pasi Toiviainen ja Tuukka Simonen ovat käsitelleet viimeisimmän ilmastoMOTin. Ei lisättävää. MOT taitaa lopultakin olla verrattavissa lähinnä harhaanjohdettujen pikkupoikien näpertelyyn. Luettuasi tämän, ymmärrät ehkä hiukan, miksi.

Aiheesta myös dokumentti:
Tiededokumentti: Kiistely ilmastosta, Torstaina 10.12.2009 klo 21.00, uusinta su klo 13.25

Ilmastokeskustelua leimaa käsittämätön vyyhti väärinkäsityksiä, tietämättömyyttä ja valheita, näin uskallan sanoa. Median ja yleisön keskuudessa elää voimakkaana käsitys, että tiede olisi epävarma asiasta, että tutkijat kiistelevät asiasta, ja, kuten MOT antoi ymmärtää, että tiede on korruptoitunutta ja palvelee jotakin käsittämätöntä salaliitoa väärentämällä tutkimustuloksia yms. Voisi helposti kuvitella, että tällainen hämmennys on syntynyt itsestään, silkasta tietämättömyydestä ja luontaisesta epäilystä. On jokseenkin varmaa, että näin ei ole, vaan vallitseva olotila on määrätietoisen dis-informaatiokampanjan tulosta, ainakin osittain. Maaperä on ollut otollinen kampanjan onnistumiselle, ja epäily on kerran synnyttyään tehokkaasti ruokkinut itseään, eikä alkuperäisiä syyllisiä enää edes huomaa.

Seuraavassa kaksi lainausta julkisesti saatavilla olevista teksteistä:

The latest ”crisis” – environmental tobacco smoke – has been widely criticized as the most shocking distortion of scientific evidence yet. Last December the EPA released a report, ”Respiratory Health Effects of Passive Smoking: Lung Cancer and Other Disorders,” which claimed that ”secondary smoke” is responsible for as many as 3,000 lung cancer deaths in the United States each year.

Of the 30 studies reviewed by EPA, 24 showed no statistically significant correlation between secondary smoke and cancer, and the remaining six showed a correlation too small for researchers to rule out other factors that can affect the incidence of cancer. such as diet, outdoor air pollution, genetics or prior lung disease.

Currently available scientific evidence does not support any of the results of the NACC (National Assessment of Climate Change), which should therefore be viewed merely as a ”what if” exercise, similar to the one conducted by the Office of Technology Assessment in 1993. Such exercises deserve only a modest amount of effort and money; one should not shortchange the serious research required for atmospheric and ocean observations, and for developing better climate models.

The NACC should definitely NOT be used to justify irrational and unscientific energy and environmental policies, including the economically damaging Kyoto Protocol. These policy recommendations are especially appropriate during the coming presidential campaigns and debates.

Tupakka-teollisuuden toiminta on hyvin dokumentoitu. Suuri määrä vastaavia papereita löytyy julkisesta tietokannasta.

Teollisuudella on ollut runsaasti muitakin ongelmia. Monet laajassa käytössä olleet kemikaalit on todettu vaarallisiksi, ja niiden käyttöä on rajoitettu tai kielletty kokonaan. Tällaisia ovat mm. vinyylikloridi, asbesti, dioksiinit ja CFC-yhdisteet. Teollisuus ei ole aina luovuttanut vapaaehtoisesti. Se on palkannut poliittiseen painostamiseen ja yleisön sumutukseen erikostuneita konsulttiyrityksiä hidastamaan lainsäädännön muutoksia ja kieltojen voimaantuloa, ja ennen kaikkea, muokkaamaan yleistä mielipidettä. Yksi tällainen yritys on ollut Hill & Knowlton. Sen aikanaan kokoama ”referenssilista” on vuotanut julkisuuteen, ja löytyy tästä. Tapaukset eivät toki aina sisällä mitään hämärää. Myös aiheettomat huolet ja väärinkäsitykset voivat pilata yrityksen julkisuuskuvaa, vaikka siihen ei olisi aihettakaan. Silloin asiansa osaava konsulttiyritys voi asiallisella tiedottamisella pelastaa yrityksen maineen ja varmistaa toiminnan jatkumisen. Samoilla menetelmillä voidaan kuitenkin johtaa yhteiskuntaa harhaan. Referenssilistassa sanotaan mm. Freonista näin:

Despite the fact that there was no real scientific proof of the charges, and that it would be years before facts could be assembled…

Hill & Knowlton masinoi onnistuneen kampanjan Du’Pontin laskuun. Lopputuloksesta mainitaan mm:

The government postponed any immediate actions against the use of fluorocarbons.

Public opinion against purchasing fluorocarbon aerosols was kept to a minimum.

Eli hallitus pidättäytyi nopeista rajoituksista ja yleinen mielipide saatiin pidettyä aisoissa.

Myös tupakkateollisuus käytti Hill & Knowltonia etujensa ajamiseen. Tämän tyyppinen kampanjointi oli havaivaittu tehokkaaksi.

Tupakkateollisuuden hävittyä pelin, lobbarit ostettiin ilmastolobbyn palvelukseen. Molempien yllä olevien siteerattujen tekstien kirjoittaja on sama henkilö, maailman tunnetuimpiin kuuluva ”ilmastoskeptikko” Fred Singer. Alkuperäiset tekstit löytyvät tästä ja tästä.

Ilmastolobby perustuu pitkälti samaan vaikuttamisen strategiaan kuin kampanja tupakan puolesta, tupakointirajoituksia vastaan. Tieteellisiä faktoja kummankaan tarkoitusperän puolesta ei ole koskaan ollut olemassa. Vaikuttaminen on perustunut tieteellisen epävarmuuden korostamiseen, jota sitäkään ei varsinaisesti ole ollut olemassa. Ilmastototiede oli hyvin varma asiastaan jo 80-luvulla, jolloin James Hansen antoi kuuluisan lausuntonsa yhdysvaltain senaatissa. Omanarvontuntoinen tiedemies ei tee sellaista, ellei varmuutta ole.

Ilmastonmuutosvastaisen dis-informaatiokampanjan looginen tilaaja on tietenkin jokin sellainen taho, joka kärsisi eniten ilmastonmuutoksen vastaisista toimista. Öljy- ja muu fossiilienergiateollisuus on sellainen. ExxonMobil mainitaan usein näissä yhteyksistä. Vuonna 2007 julkaistusta raportista, How ExxonMobil Uses Big Tobacco’s Tactics to Manufacture Uncertainty on Climate cience löytyy paljon asiaa siitä, miten dis-informaatiokampanjaa on käyty js miten Exxon on syytänyt rahaa kampanjan pyörittämiseksi.

Vuonna 1995 ilmastopolitiikkaa vastustamaan perustetun teollisuuden etujärjestön Global Climate Coalitionin oma asiantuntija kirjoitti järjestön sisäisessä tiedotteessa:

The scientific basis for the Greenhouse Effect and the potential impact of human emissions of greenhouse gases such as CO2 on climate is well established and cannot be denied,

Kasvihuoneilmiön tieteellinen perusta ja käsitys ihmisperäisten kasvihuonekaasujen, kuten hiilidioksidin vaikutuksesta ilmastoon, on hyvin vakiintunut, eikä sitä voida kieltää

Oli siis selvää, että tieteellisin argumentein tätä taistelua ei voinut voittaa. Tarvittiin jotakin muuta. Maailman suurin huijaus ei loppunut tähän.

Keskityttiin silkkaan sumutukseen. Ilmiötä paljon tutkinut Naomi Oreskes on listannut käytetyt taktiikat näin:

  • ”No proof” strategy: science is uncertain
  • Argue over significance of facts (we can adapt)
  • Argue against credibility of environmentalists
  • Hysterical (Chicken Little)
  • Communists (”Watermelons”, George Will: ”Green trees with red roots”)
  • Anti-Christian
  • Argue whether facts are facts
  • Supply alternative facts

Ilmastokeskustelua seuratessaan nämä kaikki on helposti löydettävissä ja tunnistettavissa. Samoin nämä, julkisuuteen vuotaneen asiakirjan kohdat:

Erityisesti kohdat 1, ilmastonmuutoksen esittäminen ”vain” teoriana, ja kohta 9, ”hanki puhemies tiedeyhteisöstä”. Näillä periaatteilla, varsinkin puhemiehen käyttämisellä, on luotu ja ylläpidetty mielikuvaa, että tieteessä vallitsisi jonkinlainen ”debatti” ja epävarmuus asiasta, vaikka näin ei ole. Naomi Oreskes on tutkinut sitäkin.

Puhemiesten hankkimisesta tiedeyhteisöstä käynee todisteeksi tämä kirje, jossa AIP, American Enterprise Institute tarjoaa $10.000 ”IPCC-kriittisestä” artikkelista.

American Enterprise Institute lobbasi 80-luvulla tupakkateollisuuden puolesta. Siirtyi sittemmin ilmastonmuutoksen sumutuskampanjaan, saanut 1,6 miljoonaa dollaria ExxonMobililta. 20 järjestön työntekijää on toiminut Bushin hallinnon konsultteina.

Amerikan Petroleum Insitute, API on yhdysvaltain öljyteollisuuden etujärjestö. Siltä on joskus vuotanut julkisuuteen dis-informaatiokampanjan strategiapaperi, jossa strategiaksi yksinkertaisesti määritellään epävarmuuden korostaminen ja hämmennyksen aiheuttaminen:

Develop and implement a national media relations program to inform the media about uncertainties in climate science; to generate national, regional and local media coverage on the scientific uncertainties, and thereby educate and inform the public, stimulating them to raise questions with policy makers.

Samaa epävarmuutta käytetään myös tulosten mittaamisessa. Paperissa luetellaan määritelmät onnistuneella kampanjalle:

Victory Will Be Achieved When

  • Average citizens ”understand” (recognize) uncertainties in climate science; recognition of uncertainties becomes part of the ”conventional wisdom”
  • Media ”understands” (recognizes) uncertainties in climate science
  • Media coverage reflects balance on climate science and recognition of the validity of viewpoints that challenge the current ”conventional wisdom”
  • Industry senior leadership understands uncertainties in climate science, making them stronger ambassadors to those who shape climate policy
  • Those promoting the Kyoto treaty on the basis of extent science appears to be out of touch with reality.

Eli voitto on saavutettu, kun enemmistö ihmisistä ei enää tiedä, mikä on totta ja mikä ei. Voiko tämän selkeämpää todistetta tietoisesta huijauksesta enää olla?

Yhdysvaltain hallinto on ollut mukana sumutuksessa, ja käyttänyt tietojen vääristelyä taktiikkanaan välttääkseen tarvetta puuttua ilmastonmuutokseen. George W. Bushin ensimmäisen kauden alussa vuonna 2002 muistiossa Valkoiseen Taloon Frank Luntz kirjoittaa:

The scientific debate is closing [against us] but not yet closed. There is still a window of opportunity to challenge the science.

Tieteellinen debatti on päättymässä, mutta vielä on mahdollista haastaa tiede.

Muistiossa käydään seikkaperäisesti läpi erilaisia taktiikoita, joilla halutut asiat saadaan uskoteltua kansalle.

Bushin hallinnon ympäristöyksikön päällikkö Philip A. Cooney jäi kiinni tieteellisen tekstin vääristelystä. Esimerkkinä kohta vuoden 2002 ”Our Changing Planet” –raportin tekstistä, joka kuului alun perin näin:

Many scientific observations indicate that the Earth is undergoing a period of relatively rapid change.

Cooneyn käsittelyn jälkeen se näyttä tältä:

Many scientific observations point to the conclusion that the Earth may be undergoing a period of relatively rapid change.

Cooney on koulutukseltaan talous- ja lakimies, tieteellistä taustaa hänellä ei ole. Ennen siirtymistään Valkoiseen Taloon, Cooney toimi kymmenen vuotta yllä mainitun öljyteollisuuden lobbarijärjestön, American Petroleum Instituten palveluksessa, jossa hän toimi ilmastotiimin johtajana. Jätettyään Valkoisen Talon vuonna 2005, hän siirtyi Exxon Mobilin palvelukseen.

Alla yksi esimerkki julkisuuteen päätyneestä Cooneyn käsittelemästä luonnoksesta, jossa asian vakavuutta on lievennetty epävarmuutta lisäämällä. Kyse voi olla hyvin pienistä sanavalinnoista, joilla on kuitenkin suuri vaikutus tekstin sanomaan.

Kampanja jatkuu. CRU-tietomurto/-vuoto kohahdutti maailmaa marraskuun lopussa. Julkisuuteen ilmaantunut data oli ilmeisesti hankittu jo lokakuussa, tai vieläkin aikaisemmin. Syy, miksi se julkaistiin vasta marraskuussa, on tietenkin Kööpenhaminan ilmastokokous, koska dis-informaatioliikkeen ainoa taktiikka on ilmastopolitiikan häirintä, keinolla millä hyvänsä. Ja hyvin näkyy onnistuvan, kun vuoden meppikin on hypännyt ”skeptikoiden” kelkkaan. Sumutus toimii juuri niin kuin oli tarkoitus, eivätkä uhrit edes huomaa mitään.

Fyysikko ja tieteen historioitsija Spencer Weart totesi haastattelussa:

The theft and use of the emails does reveal something interesting about the social context. It’s a symptom of something entirely new in the history of science: Aside from crackpots who complain that a conspiracy is suppressing their personal discoveries, we’ve never before seen a set of people accuse an entire community of scientists of deliberate deception and other professional malfeasance.

Even the tobacco companies never tried to slander legitimate cancer researchers. In blogs, talk radio and other new media, we are told that the warnings about future global warming issued by the national science academies, scientific societies, and governments of all the leading nations are not only mistaken, but based on a hoax, indeed a conspiracy that must involve thousands of respected researchers. Extraordinary and, frankly, weird. Climate scientists are naturally upset, exasperated, and sometimes goaded into intemperate responses… but that was already easy to see in their blogs and other writings.

Ilmastopolitiikan vastainen sumutus on ennennäkemätöntä tieteen historiassa. Tämä, TÄMÄ, on Maailman suurin huijaus, jonka seuraukset voivat olla karmeat. Todisteet ovat aivan silmiemme edessä, mutta kampanja saa rauhassa jatkua, ilman että siihen puututaan. Löytyisikö jostain sellaista ennakkoasenteista vapaata tutkivaa journalismia, joka voisi näyttää maailmalle, mistä on kysymys?

Kirjallisuutta löytyy, James Hoggan, Richard Littlemore: Climate Cover-Up The Crusade to Deny Global Warming.

Mitä tämän jälkeen tulee tapahtumaan? Olen oman ennustukseni tehnyt.

CRU-tietomurto ja sen seuraukset

Eija-Riitta Korhola kirjoitti jo 12 vuotta sitten ehkä parhaan määritelmän ilmastodenialismista minkä olen koskaan lukenut. Saanen lainata se tähän:

”Siispä, jos jokin viisaus järkyttää sinua ja uhkaa rauhaasi, tee siitä uskonto. Viilaa pilkkuja, perusta kultti ja ala palvoa muotoa sisällön sijasta, niin johan saat ihmiset unohtamaan itse asian. Siirrä kaikki huomio pois tästä elämästä, jonnekin kauemmas, niin varmistat että vallankumouksellinen lause on kapseloitu tyhjiöön ja tehty harmittomaksi.”

Maailmassa näyttää olevan kaksi AGW-tietoista ryhmää. Yhteistä niille on, että ne eivät halua AGW:n olevan totta.

Ryhmä A haluaa korjata tilanteen muuttamalla maailmaa teorian vaatimusten mukaisesti.

Ryhmä B halua tehdä mitään, vaan keskittyy etsimään virheitä teoriasta.

Ryhmä B sai eilen mitä halusi, eli kohtalaisen kokoisen arsenaalin, jolla se pääsee mätkimään ryhmää A. Ennen kuin datan sisällöstä oli mitään tietoa, ryhmä B julisti itsensä voittajaksi ja ilmoitti paljastaneensa vuosisadan suurimman huijauksen ja skandaalin. Samaan hengenvetoon AGW julistettiin kuolleeksi ja kuopatuksi. Tämän huomasivat varmasti kaikki keskustelua seuraavat. Kun teoriasta ei ole löytynyt merkittäviä virheitä, on ryhmä B keskittynyt osoittamaan teorian tekijöiden olevan muuten vaan epäluotettavia. Kun faktoja ei ole ollut käytettävissä, hyödynnetään kaikki mahdollinen, kunhan meteliä saadaan aikaiseksi. Ja sitä saatiin, ryhmä B ei meinaa nahoissaan pysyä, sen verran tehokasta joukkosuggestiota on juuri nyt ilmassa, kun itsenäisiksi ajattelijoiksi itseään kutsuva ryhmä B menee yhtenä laumana hyökkäykseen teoriaa vastaan, aseenaan muutama sähköposti joiden sisällön merkitystä he eivät ymmärrä. Oikein naurattaa katsella tätä menoa.

Vasta kun tämä kohu tästä hiljenee nähdään mikä on muuttunut. Tuskinpa juuri mikään. Ryhmä A on edelleen oikeassa. Paljon melua tyhjästä.

Kaikki varmaan jo hahmottavatkin Eija-Riitan lausunnosta, kumpi on ryhmä A ja kumpi B? Kumpi on järkyttynyt ja tuntee itsensä uhatuksi, kumpi yrittää julistaa teoriat uskonnoksi?

On skeptikoita ja on ”skeptikoita”

Kun on kyse ilmastoskeptismistä, kirjoitan sanan ”skeptismi” tai ”skeptikko” aina lainausmerkkien sisään. Näin siksi, ettei ilmastoskeptismiä vahingossa sekoitettaisi tieteelliseen skeptismiin, jota esim. Skepsis Ry harjoittaa. Yhdistys syntyi toimimaan kaiken maailman huuhaata vastaan. Paranormaalit ilmiöt alistettiin testeihin, joissa tieteen keinoin haettiin luonnollista selitystä ilmiöille, tai yksinkertaisesti osoitettiin ne huuhaaksi.

Siinä missä Skepsis taistelee huuhaata vastaan tieteen keinoin, ilmastoskeptismi toimii tiedettä vastaan tarjoten omaa huuhaataan tilalle. Skeptismin käsite on kääntynyt täysin päälaelleen.

Päivystäväksi skeptikoksikin itseään tituleerannut Marko Hamilo on jälleen kirjoittanut hienosti ilmasotskeptismistä:

Skeptikon päiväkirja: Älä kutsu denialistia skeptikoksi

Älkäämme menkö tuohon mukaan. Kutsukaamme ilmastodenialisteja ilmastodenialisteiksi, vaikka he kuinka itse haluaisivat tulla ylistetyiksi “skeptikoiksi”. Näin he näyttäytyvät todellisessa viiteryhmässään: WTC-salaliittoteoreetikoiden ja tupakan vaarallisuuden kyseenalaistajien joukossa.

Se juuri näin!

Denialismin yksi piirre on se, että valtavirran käsityksiä muka horjuttavia väitteitä esitetään enemmän kuin niitä ehditään ampua alas. On paljon helpompi esittää epämääräinen väite kuin tutkia, mihin dataan väite oikein perustuu ja mitä sillä pyritään argumentoimaan.

Sama suomeksi sanottuna: Yksi hullu kysyy enemmän kuin kymmenen viisasta ehtii vastaamaan.

Ja ennen kuin kukaan nostaa metelin: Tiede ilman skeptismiä on uskontoa. Skeptismi on välttämätön osa tiedettä. Jos skeptismi toimii tiedettä vastaan, se on ”skeptismiä”, ja silloin se on huuhaata.