Merijään tilanne täysin poikkeuksellinen

Kuluva vuosi tulee jälleen olemaan mittaushistorian lämpimin vuosi. Voimakas piikki lämpötilassa on seurausta voimakkaasta El Niño –ilmiöstä. Samanlaisia piikkejä on nähty aiempinakin El Niño –vuosina, ja koska ilmasto lämpenee, on voimakas El Niño –vuosi aina edeltäjäänsä lämpimämpi. Ilmiö on tällä erää jo laantumaan päin, mutta jotain todella erikoista on kuitenkin meneillään Maapallon navoilla. Mallien perusteella on tiedetty, että ilmaston lämpeneminen näkyy voimakkaimmin juuri navoilla.

Sekä eteläisen että pohjoisen merijään tilannetta on seurattu tarkasti satelliitista käsin vuodesta 1979. Tässä kuvassa nähdään pohjoisen pallonpuoliskon merijään pinta-ala. ”Extent” ilmaisee sellaisen merialueen pinta-alaa, jonka pinta-alasta vähintään 15 % on jäätä.

Kuva 1. Pohjoisen pallonpuoliskon merijään pinta-ala.

Kuva 1. Pohjoisen pallonpuoliskon merijään pinta-ala.

Tässä kuvassa nähdään vastaavasti eteläisen pallonpuoliskon tilanne.

Kuva 2. Eteläisen pallonpuoliskon merijään pinta-ala.

Kuva 2. Eteläisen pallonpuoliskon merijään pinta-ala.

Molemman kuvat löytyvät täältä: http://nsidc.org/arcticseaicenews/charctic-interactive-sea-ice-graph/

Kuten nähdään, on jään pinta-ala ollut molemmilla pallonpuoliskoilla koko marraskuun ajan pienempi kuin koko mittaushistorian aikana aikaisemmin. Yhteenlaskettuna tilanne näyttää tältä.

Kuva 3. Maapallon merijään pinta-ala.

Kuva 3. Maapallon merijään pinta-ala.

Koko maapallon merijään pinta-ala on elokuun lopusta saakka ollut pienempi kuin koskaan mitattuna aikana. Itse asiassa ero aikaisempiin vuosiin on aivan käsittämättömän iso. Tämän pitäisi olla etusivun uutinen kaikissa medioissa.

Merijään esiintymiseen vaikuttavat meriveden ja ilman lämpötilat, sekä merivirrat ja tuulet. Seuraavan kuva näyttää lämpötilat Maapallolla 20.11.2016.

Kuva 4. Maapallon lämpötilakartta.

Kuva 4. Maapallon lämpötilakartta.

Ylemmässä karttakuvassa on lämpötilat. Esimerkiksi Suomen kohdalla on vaaleanvihreää, mikä vasemmalla olevan asteikon mukaan on 0..5 °C. Pohjoisnavalla on vaalean sinistä ja vihreää, -15.. -5 °C. Alemmassa karttakuvassa on lämpötilan poikkeama ajankohdan pitkäaikaiseen keskiarvoon verrattuna. Pohjoisnavalla on oranssia ja punaista, joka asteikon mukaan on 15..20 °C yli keskiarvon. Etelämantereen reunoilla lämpötila on lähempänä ajankohdan keskiarvoa. Kartta löytyy reaaliaikaisena täältä: http://www.esrl.noaa.gov/psd/map/images/fnl/sfctmpmer_01b.fnl.html

Katsotaan vielä Pohjoisnapaa vähän tarkemmin. Seuraavassa kuvassa nähdään syyskuun jään tilasto vuosilta 1979…2016.

Kuva 5. Pohjoisen merijää syyskuussa.

Kuva 5. Pohjoisen merijää syyskuussa.

Jään pinta-alaa tärkeämpi mittayksikkö on jään tilavuus. Onhan ennustettu, että jään tilavuuden lähestyessä nollaa, sen pinta-ala romahtaa. Tilavuuden näyttää PIOMAS. Viimeisessä kuvassa on Pohjoisnavan merijään tilavuuden maksimit ja minimit vuosilta 1979..2016.

Kuva 6. Pohjoisen merijään tilavuus.

Kuva 6. Pohjoisen merijään tilavuus.

Jää on syyskuussa hävinnyt kokonaan, kun punainen käyrä tavoittaa kuvan alareunan. Kuuden vuoden takaista ennustetta ei ole tarvetta korjata: Pohjoisnapa voi olla jäätön jo tämän vuosikymmenen aikana. Tai hetikohta seuraavan vuosikymmenen alussa.

Lisää analyysiä erikoisesta tilanteesta meteorologi Bob Hensonin kirjoittamana:

Crazy Cryosphere: Record Low Sea Ice, An Overheated Arctic, and a Snowbound Eurasia

Edit – 21.11.2016 klo 18:40:

Twitterissä minulle linkattiin sentään yksi aihetta käsittelevä artikkeli Suomalaisessa mediassa marraskuun alusta. Kiitos Henripekka Kallio.

Pohjoisessa rikotaan taas jääennätyksiä – ”Jäämeri muodostuu vähitellen Itämeren tyyppiseksi”

Ilmastoskeptikot ovat taas väärässä

Kun edellisessä kirjoituksessa todettiin, että ilmastoskeptikoiden muutaman vuoden takaiset ”ennusteet” pohjoisnavan merijään toipumisesta eivät ole onnistuneet, todetaan tässä, että ilmastoskeptikot eivät ole oppineet omista virheistään yhtään mitään.

Real Science -blogi julkaisi otsikolla Western Arctic Sea Ice Is Back To “Normal tämän kuvan.

screenhunter_945-sep-25-19-21

Koska kyseessä on ns. ”skeptikkoblogi”, tarkoitus lienee selittää, että jäätilanne on palautunut tai palautumassa ennalleen. Tässä toinen kaavio samasta aiheesta, mukana nyt eroteltuna monivuotinen ja yksivuotinen jää.

CVCHASDWA

Nähdään, että monivuotisen jään määrä (ruskea) suhteessa yksivuotiseen (vihreä) on vähenemässä.

Mutta, yllä olevissa kuvissa on vain läntinen alue. Itäinen jätetään näyttämättä. Se näyttää tältä.

CVCHASDEA (2)

Jään väheneminen tällä alueella on aivan selkeästi nähtävissä, olkoonkin, että tänä vuonna jäätä on enemmän kuin viime vuonna.

Mutta, nämä kuvat esittävät vain Kanadan arktisten alueiden jäätä. Lisäksi oleellisin seurattava ei ole jään pinta-ala vaan tilavuus. Koko arktisen alueen merijään tilavuus on vastaavana ajanjaksona vähentynyt näin.

BPIOMASIceVolumeAnomalyCurrentV2

Jos asia jäi vieläkin epäselväksi, tämä video näyttää kehityksen havainnollisesti.

Näyttää edelleen ilmeiseltä, että pohjoisnapa VOI olla jäätön vielä tämän vuosikymmenen aikana.

Kuvien lähteet:

Ilmastoskeptikot olivat väärässä viimeksikin

Pohjoisnavan merijään tämän vuoden minimiksi on kirjattu vähän yli viisi miljoonaa neliökilometriä. Se on n. 50% enemmän kuin viime vuoden ennätysminimi.

Tästä voimme päätellä, että merijään väheneminen on päättynyt eikä jää enää uhkaa kadota kokonaan. Vai voimmeko? Emme voi, mutta skeptikot voivat, kuten jokainen nettikirjoittelua seurannut on voinut huomata.

Tässä muutama otsikko tunnetusta skeptikkoblogista:

Kirjoituksissa annetaan ymmärtää, että jään pinta-ala olisi kasvusuunnassa ja väheneminen on takanapäin.

Nuo kirjoitukset ovat vuosilta 2008, 2009 ja 2010, jolloin syyskuun jääminimi edellisen kerran kasvoi aikaisemmasta ennätyksestä. Sen jälkeen se uudelleen väheni, saavuttaen uuden ennätysminimin vuonna 2012, jolloin jäätä oli noin kaksi miljoonaa neliökilometriä vähemmän kuin noiden kirjoitusten julkaisemisen aikoihin.

Tässä on kuvattu skeptikoiden tapa tulkita tilastoja.

Kuva: SkepticalScience

Jään määrä vaihtelee vuosittain, mutta jos katsomme pitkän aikavälin trendiä, on vähenevä suuntaus selvä. Jos nykyinen suuntaus jatkuu, voi pohjoisnapa olla kesäisin jäätön jo tämän vuosikymmenen aikana.

Monet muutkin skeptikkokirjoitukset tuolta ajalta puhuvat samaa palturia:

Lisää löytyy helposti googlamalla esimerkiksi hakusanoilla Arctic Ice Recover 2009.

Kaivatut halutulokset eivät ole aivan listan kärkipäässä, koska ne ovat jo vanhoja, mutta selaamalla hakutuloksia eteenpäin niitä löytyy helposti.

lmastonmuutoksen suunnasta ei yksittäisten vuosien erojen perusteella voi päätellä yhtään mitään. Tämä esimerkki pohjoisnavan merijäästä todistaa sen. Sama pätee ilmakehän lämpötilaan. Tilastoja voidaan tulkita niin, että ei ole lämmennyt viimeiseen 17 vuoteen ja vetää siitä johtopäätös, että lämpeneminen on päättynyt, IPCC on väärässä ja meitä on huijattu. Mutta skeptikot ovat väärässä ja he yrittävät huijata meitä, koska he tulkitsevat tilastosta pelkät tasannevaiheet.

Kuva: SkepticalScience

Ilmastotutkimuksessa ei ole paljastunut mitään, mikä viittaisi siihen, että ilmakehän lämpeneminen olisi päättynyt. Jahka tämä tasannevaihe on ohi ja käyrä kääntyy taas selvään nousuun, voidaan skeptikot hirttää heidän omilla kirjoituksillaan. Pohjoisen merijään kohdalla se voidaan tehdä jo nyt.

Päivitys 3.10.2013

NSICD on julkakissut päivitetyn kaavion syyskuun jääminimistä. Kuva alla.

Figure3_Sept2013_trend

Pohjoisen merijään uusi sulamisennätys

Pohjoisen merijään uusi sulamisennätys saavutetaan tänä vuonna. Asia on käytännössä jo varma, koska aikaisempi vuoden 2007 ennätys on jo lähes saavutettu, ja aikaa minimiin on vielä kokonainen kuukausi.

Alla oleva kuva perustuu satelliittimittauksiin, ja se kertoo jään peittämän merialueen pinta-alan.

Ajan tasalla oleva kuva löytyy tästä linkistä:

http://www.ijis.iarc.uaf.edu/en/home/seaice_extent.htm

Merijään tilavuudesta ei ole olemassa tarkkoja mittauksia. Paras käytettävissä oleva tieto lienee PIOMAS-malli, jonka trendi näyttää tältä:

Kuvaaja löytyy osoitteesta:

http://psc.apl.washington.edu/wordpress/research/projects/arctic-sea-ice-volume-anomaly/

Kaksi vuotta sitten tehty merijään tilavuuden muutoksen ekstrapolointiin perustuva ennuste näyttää totuudenmukaiselta.

Pohjoisnapa jäätön tämän vuosikymmenen aikana?

Pohjoisnapa tullee kesäisin olemaan kokonaan jäätön tämän vuosikymmenen aikana. Sillä voi olla arvaamattomia vaikutuksia pohjoisen pallonpuoliskon ilmastoon.

Merijään häviäminen johtuu maapallon ilmaston lämpenemisestä. Ihmiskunnan ilmakehään päästämät kasvihuonekaasut voimistavat kasvihuoneilmiötä, jonka luonnollisena seurauksena ilmasto lämpenee. Pohjoisen merijään kesäinen katoaminen tulee olemaan ensimmäinen suuri konkreettinen osoitus ilmaston lämpenemisestä. Samalla se voi olla horjahduspiste, jonka jälkeen lämpeneminen riistäytyy käsistä. Päästöjen vähentäminen ei enää auta, jos maapallon heijastavuus vähenee liikaa ja lämpeneminen tämän johdosta kiihtyy nopeammin kuin päästöjen vähentäminen sitä hidastaa.

Ilmastonmuutoksen torjuminen olisi pitänyt toden teolla aloittaa viimeistään kolmekymmentä vuotta sitten. Toistaiseksi asian hyväksi ei ole puhumisen lisäksi tehty mitään. Keinoja olisi ollut käytettävissä:

Ympäristöaktivismi on syynä ilmastokriisiin

Yhä edelleen kehitys etenee vastakkaiseen suuntaan kuin pitäisi:

Satu Hassi Saksan energiasta

Ilmaston lämpeneminen voidaan ehkä pysäyttää poistamalla kasvihuonekaasuja ilmakehästä. Se vaatii suunnattoman paljon enemmän resursseja kuin päästöjen kääntäminen laskuun 30 vuotta sitten olisi vaatinut.

Pohjoisnapa jäätön tämän vuosikymmenen aikana?

Aikaisemmassa artikkelissa tarkastelimme pohjoisnavan merijään tilannetta viime kesänä, otsikolla Pohjoisnavan jäätilanne kesällä 2010. Vähenevä jää herättää kysymyksen, milloin se katoaa kokonaan? Malliennusteet näyttävät hitaampaa jään vähenemistä kuin mittaukset. Kuvassa mallien ennustejakauma sinisellä, mitatut arvot punaisella.

Kuva 1.

Usein keskitytään seuraamaan jään pinta-alaa, tai laajuutta, vaikka totuudenmukaisemman kuvan tilanteesta saa seuraamalla jään tilavuutta. Jos ajatellaan, että jää kauttaaltaan tasaisesti ohenee, pinta-alassa ei aluksi tapahdu dramaattista pienenemistä. Mutta kun jään paksuus lähenee nollaa, pinta-ala alkaa vähentyä romahdusmaisesti, ja jää katoaa nopeammin kuin kukaan osasi odottaa. Voisiko näin käydä, ja milloin?

Gareth Renowden esittää blogissaan pohjoisen merijään tilavuutta kuvaavan PIOMAS-mallin tuloksiin perustuvan ennusteen pohjoisen merijään tulevaisuudesta. Tätä varten hän on piirtänyt NSIDC:n tilaston (sininen käyrä) ja PIOMAS-mallin (vihreä käyrä) syyskuun tiedot samaan kuvaan. Näistä on lisäksi laskettu jään paksuus (punainen käyrä).

Kuva 2.

Ennuste on tehty yksinkertaisesti ekstrapoloimalla nykyisiä trendejä tulevaisuuteen. Jos ekstrapoloidaan jään tilavuuden ja paksuuden trendiä lineaarisesti viimeisen 21 vuoden ajalta ja lasketaan ekstrapoloiduista arvoista laajuus, pohjoisnapa olisi jäätön kesällä 2021.

Kuva 3.

Koska kesäjään laajuuden pieneneminen on mittausten mukaan kiihtynyt, realistisempi voi olla viimeisen kymmenen vuoden trendistä ekstrapoloitu ennuste. Tämän mukaan pohjoisnapa olisi jäätön jo kesällä 2016.

Kuva 4.

PIOMAS-malliin perustuva tilavuusarvio ei ole täysin luotettava, eikä kattavia mittauksia jään tilavuudesta toistaiseksi ole. Ilmastoennusteita ei tehdä ekstrapoloimalla menneisyyttä tulevaisuuteen, mutta tässä pohjoisnavan tapauksessa näyttää siltä, että yllä olevat kaksi arviota voivat olla todennäköisempiä tulevaisuudenskenaarioita kuin varsinaisten mallilaskelmien tulokset. Pohjoisnavan kesäjää on katoamassa tämän vuosikymmenen aikana, ja se on yksi selkeimmistä ilmaston lämpenemisen merkeistä. Sillä on myös positiivinen takaisinkytkentä maapallon albedon vähentyessä.

Pohjoisnavan jäätilanne kesällä 2010

Pohjoisnavan merijään pinta-ala on pienimillään syyskuussa, jonka jälkeen se alkaa kasvaa. Huippu saavutetaan maaliskuussa, josta alkaa jälleen väheneminen. Vuosittaiset huiput vaihtelevat, kuten lämpötilakin, mutta pitkän ajan trendi on jo pitkään ollut vähenevä.

National Snow and Ice Data Center (NSIDC) ylläpitää tilastoa merijään pinta-alasta, tai oikeammin laajuudesta (extent), johon lasketaan kuuluvaksi ne merialueet, joiden pinnasta yli 15 % on jään peitossa. NSIDC:n tilasto pohjoisen merijään laajuudesta syyskuussa vuoden 1978 jälkeen näyttää tältä:

Kuva 1. Lähde NSIDC.

Tähänastinen ennätys saavutettiin vuonna 2007, eikä merkkejä jään hupenemisen pysähtymisestä ole, vaan pitkän ajan trendi, sininen viiva kuvassa, jatkuu.

Seuraavissa kuvissa nähdään merijään pinta-ala syyskuussa (NSIDC) verrattuna arktisen alueen vuosilämpötilaan (NOAA satelliittimittaukset), sekä merijään keskimääräinen laajuus aikaväliltä 1870-2007 (University of Illinois Sea Ice Dataset)

Kuva 2.

Toinen tapa seurata merijään muutosta on tarkastella eri ikäisen jään suhteellista määrää. Talvisin jääpeite kasvaa ja kesäisin sulaa pois. Koska kaikki jää ei kesäisin sula, muodostuu monivuotista jäätä, mutta sulamisen lisääntyessä monivuotisen jään määrä vähenee.

Seuraavassa kuvassa on verrattu alle 1-vuotisen, 1-2 -vuotisen sekä yli 2-vuotisen jään suhteellista määrää syyskuussa.

Kuva 3. Lähde NSIDC.

Seurantajakson alussa vuonna 1981 vähän yli puolet jäästä oli yli 2-vuotista. Nyt enää noin viidesosa on yli 2-vuotista, ja yli puolet on alle 1-vuotista.

Kolmas tapa on seurata jään tilavuutta. Tästä ei ole olemassa säännöllisiä mittauksia, joten tilavuuden seurantaan käytetään Washingtonin yliopiston PIOMAS-mallia, jolla tilavuus lasketaan käytettävissä olevia mittaussarjoja hyväksi käyttäen. Kuvasta nähdään jään tilavuuden poikkeama vuosien 1979-2009 päivittäisistä keskiarvosta. Näin ollen vuodenaikojen vaihtelu on kuvasta poistettu.

Kuva 4. Lähde PSC.

Mallin tuloksia on verrattu mittauksiin. Tässä nähdään vertailu ICEsat-satelliitin tuloksiin tutkimuksessa Kwok et al. 2009. Mallin tulos on yhtenevä mittausten kanssa.

Kuva 5. Lähde PCS.

Malli ei ole täydellinen eikä virheetön, mutta toistaiseksi paras saatavilla oleva tieto merijään tilavuudesta. Euroopan avaruusjärjestön ESA:n huhtikuussa laukaistu Cryosat-2 on aloittamassa toimintaansa ja tulee aikanaan tuottamaan tarkempaa tietoa sekä mannerjäätiköiden että merijään tilavuuden muutoksista.

Kaikki mittaukset pohjoisen merijään määrästä osoittavat sekä jään pinta-alan että tilavuuden olevan vähenemässä erityisesti pitkällä aikavälillä, eikä merkkejä jään elpymisestä näyttäisi olevan havaittavissa.

”Kasvaako vai kutistuuko Antarktiksen jäätikkö?”

(Alkuperäinen teksti: John Cook – Skeptical Science)

Skeptinen argumentti…

”Jäätä on Antarktiksen ympärillä nyt eniten sitten satelliittiseurannan aloittamisen lähes 30 vuotta sitten. Siellä on yksinkertaisesti liian kylmää jotta siellä voisi sataa, ja näin tulee olemaankin vielä hyvin pitkän aikaa. Lopputuloksena on, että Antarktiksen ympärillä on enemmän jäätä kuin koskaan.” (Patrick Michaels)

Mitä tiede sanoo…

Vaikka jäätikkön sisäosa Itä-Antarktiksella paksuuntuu, kokonaisuutena ottaen Antarktiksen jäätikkö pienenee kiihtyvällä vauhdilla. Antarktiksen merijää kasvaa huolimatta Eteläisen jäämeren voimakkaasta lämpenemistä.

Lue koko teksti >>>

Pohjoisnavan jääpeite uuteen ennätykseen

Pohjoisnavan merijään pinta-ala on painunut pienemmäksi kuin kertaakaan aikaisemmin marraskuussa satelliittimittausten aikakaudella. Jääpeite on pienimmillään syyskuussa, jonka jälkeen se alkaa säiden kylmenemisen myötä kasvaa. Nyt kasvu on ollut hitaampaa kuin aikaisempina vuosina.

Kesäjään pinta-alan pienin lukema toistaiseksi on kirjattu vuonna 2007. Vuosina 2008 ja 2009 jäätä oli syyskuussa enemmän kuin 2007. Juuri nyt jäätä on vähemmän kuin ennätysvuoden 2007 marraskuussa.

Tässä kuvassa nähdään jäätilanteen kehittyminen. Tumma käyrä on vuosien 1979-2000 keskiarvo. Katkoviiva on vuoden 2007 tilanne ja sininen viiva kuluva vuosi.

091111_Arctic_Sea_Ice_Extent

Kuvan lähde: http://nsidc.org/arcticseaicenews/

Lokakuun jäätilasto näyttää tältä:

091111_Average_Monthly_Arctic_Sea_Ice_Extent_1979_2009

Joissakin yhteyksissä mainitaan pohjoisen merijään alkaneen toipua vuoden 2007 ennätysminimin jälkeen. Havainnot eivät tue tällaista väitettä.

Kattavampi jäätilasto löytyy Data-sivulta.

Aikaisempia kirjoituksia samasta aiheesta:

IPCC:n käyttämät mallit ovat väärässä

Numeeriset menetelmät, kuten jonkun luonnonilmiön simulointi tietokoneella, ovat tehokkaita tutkimus- ja suunnittelutyökaluja monissa tieteissä ja tekniikan aloilla. Simulointiin käytettävät mallit ovat kokoelma laskentakaavoja, jotka perustuvat empiirisesti tutkittuun tietoon tutkittavasta ilmiöstä. Käsiteltäessä ilmiöitä, joiden kaikkia tekijöitä ei tarkasti tunnenta, käytetään oletuksia.

Koska Maapalloa ei voida viedä laboratorioon tutkittavaksi, käytetään ilmaston tutkimiseen malleja. Ilmastomallit sisältävät tunnettuja fysikaalisia lainalaisuuksia: mekaniikkaa, termodynamiikkaa, virtausoppia ja koko joukon muita ilmakehän ja merten toimintaa kuvaavia yhtälöitä, jotka määrittelevät ilmiöiden riippuvuuden toisistaan ja ulkopuolisista pakotteista.

IPCC:n skenaariot ilmastonmuutoksen etenemisestä tulevaisuudessa perustuvat moniin eri malleihin. Ainoa keino saada 100 % varmuus mallien toimivuudesta on odottaa muutama kymmenen vuotta ja katsoa miten kävi, mikä malli oli lähimpänä oikeaa. Toisin sanoen, täytyisi tehdä koe, jossa olemme itse koeputkessa. Mallilaskelmien tuloksia on pidettävä parhaana tietona mitä voimme ilmastonmuutoksesta etukäteen saada, ja poliittiset päätökset on tehtävä epävarman tiedon perustella. On syytä ymmärtää käsitteet epävarmuus ja todennäköisyys.

Tämä 8-sivuinen PowerPoint-esitys sisältää yleistajuista asiaa pohjoisen merijään tilanteesta. Esitys keskittyy palauteilmiöiden kuvailemiseen. Eesityksestä voidaan havaita, että pohjoisen merijään käyttäytymiseen vaikuttavat monet eri asiat, kuten tuulet ja merivirrat, niiden lämpötilat, sekä tietenkin suora Auringon säteily.

Jään sulamisen muodostama palauteilmiö kuvaillaan sivulla neljä. Jää sulaa ja paljastaa tummaa meren pintaa, joka imee enemmän Auringon säteilyä kuin valkoinen jää. Meri lämpenee enemmän, jäätä sulaa enemmän ja enemmän merenpintaa paljastuu. Meri lämpenee, osa lämmöstä siirtyy ilmakehään jne. jne.

Kuten aiemmassa kirjoituksessa totesin, tämänvuotinen kesäjään pinta-ala jäi jonkin verran parin vuoden takaista ennätystä suuremmaksi. Kun nyt katsotaan jään pinta-alan kasvua (punainen käyrä), nähdään sen olevat tällä hetkellä lähes samalla tasolla kuin ennätysvuonna 2007. Jäätyminen on ollut vähän normaalia hitaampaa.

Jään käyttäytymistä on myös simuloitu tietokonemalleilla. IPCC on raporttejaan varten tarkastellut yhdeksäntoista jäämallin tuloksia. Tässä PPT-esityksen sivulta seitsemän otetussa kuvassa nähdään malliennusteet samassa kuvassa. Punainen viiva kuvastaa mallien keskimääräistä tulosta.

Simulated_sea-ice_extent

Huomataan, että kaikki mallit ovat väärässä. Musta viiva kuvaa todellista, mitattua jään pinta-alaa. Se alittaa kaikki malliennusteet, eli jää sulaa nopeammin kuin yksikään malli on laskenut. Viimeisin jäätilanne kuvassa on vuodelta 2005, jonka jälkeen jää on edelleen vähentynyt.

Jäämalleissa on puutteita, koska kaikkia ilmiöön vaikuttavia tekijöitä ei tunneta. Ilmiselvästi sulamiseen vaikuttaa jokin tuntematon ilmiö, tai sitten jokin tunnetuista ilmiöistä vaikuttaa enemmän kuin on oletettu.

Ilmastoskeptikoille mieluinen tilanne on päästä osoittamaan, että todellisuus ei olekaan sellainen kuin mallit antavat ymmärtää. Pohjoisnavan merijään suhteen tilanne on juuri sellainen. Jostain syystä ”skeptikot” eivät ole ottaneet propagandassaan tätä poikkeamaa esille vielä kertaakaan. Muissa ilmastomalleissa voi olla aivan samanlaisia virheitä.