Tammikuu 2020 oli ennätyslämmin Kaisaniemessä

Ilmatieteenlaitoksen avoimesta datasta voimme havaita, että kuluvan vuoden tammikuu on Kaisaniemen mittausasemalla ollut ennätyslämmin. Kaisaniemen mittausdataa on ladattavissa vuodesta 1882 lähtien. Tammikuun keskilämpötila vuonna 2020 oli kolme astetta. Kuvassa 1. on mittausdataa kymmenen minuutin välein.

Kuva 1.

Lämpimintä, 8,2 astetta, oli 21.1. klo 7:40.

Kylmintä, -4,2 astetta, oli 5.1. klo 15:10.

Verrattuna muihin tammikuihin, tämä oli lämpimin selvällä erolla muihin.

Kuva 2.

Punainen viiva on 30 vuoden liukuva keskiarvo. Siitä nähdään, miten tammikuut ovat lämmenneet noin 2,5 astetta viimeisen sadan vuoden aikana.

Tammikuun keskilämpötila on ollut plussan puolella vain viisi kertaa aiemmin.

Kuva 3.

Lämmin talvi näkyy luonnossa monella tavalla. Erikoisen lämpimässä tammikuussa on mm. havaittu punkkeja, lepän kukintoja ja leskenlehtiä. Näitä omituisia talvi-ilmiöitä tulemme jatkossa näkemään yhä useammin, koska ilmaston lämpeneminen tulee jatkumaan suunnilleen sillä trendillä, mikä kuvassa 2. näkyy punaisella viivalla.

Ensi vuoden tammikuun lämpötila voi taas olla reilusti pakkasen puolella, sitä emme vielä tiedä, mutta keskimäärin pitkällä aikavälillä lämpötilat ovat nousussa. Joulukuun lämpötilan nousutrendi on myös ollut selvä. Päättynyt vuosikymmen oli ensimmäinen, jolloin joulukuun keskilämpötila Kaisaniemessä oli plussan puolella.

 

Helmikuu törkeästi lämpimämpi

Nasan GISS-lämpötilasarja päivittyi toissapäivänä. Helmikuu on aivan käsittämättömän paljon lämpimämpi kuin mikään aiemmin mittattu kuukausi koko mittaushitorian aikana. Tässä kuvassa nähdään kuukausitilastoa vuodesta 1880 vuoteen 2015. Viime vuoden tulokset näkyvät violetilla. Ennätys rikkoutui ensimmäisen kerran kesäkuussa, sen jälkeen uudelleen lokakuussa.

Kuva 1. GISS kuukaudet 2015.

Tämän vuoden kuva näyttää tältä. Viime vuosi keltaisella viivalla, ja kuluva vuosi jälleen violetilla.

Kuva 2. GISS kuukaudet 2016.

Myös satelliittimittauksiin perustuva UAH-sarja rikkoi aiemman ennätyksen viime vuoden lokakuussa.

Kuva 3. UAH kuukaudet 2015.

Tämän vuoden alku on jatkanut ennätyslukemissa.

Kuva 4. UAH kuukaudet 2016.

”Lämpenemisen päättymisestä” ei näy enää jälkeäkään. Se, että ennätykset tapahtuvat enemmän jaksottain kuin tasaisena nousuna johtuu El Niño -ilmiöstä. Ilmiön voi ajatella toimivan niin, että ensin mereen varastoituu lämpöä. El Niño -ilmiön aikana lämmin merivesi ajautuu pintakerroksiin, jolloin lämpö siirtyy ilmakehään, jossa se havaitaan nopeana lämpötilan nousuna. Samalla merien lämpösisältö vastaavasti vähenee, ja merestä ilmakehään siirtynyt lämpö poistuu avaruuteen. El Niño laantuu, lämpötilat tasoittuvat, mutta lämmön ”latautuminen” mereen jatkuu, kunnes tapahtuu uusi purkautuminen ilmakehään. Tätä El Niño jälkeistä viilenemistä on usein virheellisesti pidetty tietyissä piireissä merkkinä lämpenemisen päättymisestä. Nyt kuitenkin pitkän suvantovaiheen jälkeen saatiin uusi lämpötilaennätys. Se todistaa, että meriin on kaiken aikaa varastoitunut lämpöä, eikä lämpeneminen ole päättynyt.

Katsotaan vielä, miltä kolme mittaussarjaa, kaksi pintamittausta, yksi satellittisarja näyttivät viime vuoden lopussa.

Kuva 5. GISS, HadCRUT4 sekä UAH -mittaussarjat viimeisen 30 vuoden ajalta samassa kuvassa.

Kuvassa on myös viiden vuoden liukuvat keskiarvot kustakin sarjasta.

Nämä kuvat lähteineen löytyvät tämän blogin Data-välilehdeltä.

Skeptikoiden selitykset meni uusiksi

Tämä olikin vain ajan kysymys, ja se aika on helmikuu vuonna 2016. Tähän asti ilmasto ei ole lämmennyt viimeiseen 17 vuoteen, jolloin ilmasto alkoi viiletä. Näin ilmastoskeptikot ovat tulkinneet UAH-satellittimittauksia ilmakehän lämpötilasta. Nytpä paukahti edellinen, vuoden 1998 ko. mittaussarjan kuukausiennätys rikki.

UAH-satellittimittaussarja.

Satelliittimittaukset näyttävät reagoivan pintamittauksia voimakkaammin El-ninoon, josta edellinenkin huippu johtui. Sen jälkeen ilmasto on lämmennyt edelleen, ja tämän kertainen huippu ylittää edellisen. El-ninon laannuttua lämpötilat tasaantuvat, kunnes joidenkin vuosien kuluttua seuraava huippu nousee taas tätäkin ylemmäs, jne jne. Toisin sanoen ilmaston lämpeneminen päättyy vielä monta kertaa, skeptikot joutuvat ainoastaan vaihtamaan vuosilukua välillä.

Tässä esimerkkinä pintamittauksista Japanin ilmatieteenlaitoksen mittaussarja.

Japanin ilmatieteenlaitoksen mittaussarja.

Viimeisen lukema tässä kuvassa on tammikuu 2016, helmikuun lukemaa ei ole vielä julkaistu. Kuten nähdään, pintamittauksista on vaikeampi nähdä mitään varsinaista viilemistä, siksi satelliittmittaukset ovat skeptikoiden suosiossa.

Katsotaan vielä pohjoisen pallonpuoliskon merijään tilanne. Kuva: National Snow and Ice Data Center

Pohjoisen merijään ulottuvuus.

Samalla kun lämpötilat kasvavat, jään määrä vähenee. Se kävikin helmikuussa jälleen uudessa ennätyksessä. Mielenkiintoista nähdä, mihin jään määrä asettuu kesän minimissä, jos El-nino pysyy päällä siihen saakka. Sitä odotellessa.

1. Ilmastoskeptikot olivat väärässä viimeksikin
2. Ilmastoskeptikot ovat taas väärässä
3. Mitä ilmastoskeptikot sanoivat merenpinnasta?

Eija-Riitta Korholan ilmastohaihattelua – ihmistoiminnan osuus lämpenemisestä

Eija-Riitta Korhola kirjoitti 5.12.2015 blogiinsa otsikolla Ilkeä ongelma.

Siinä hän sanoo esimerkiksi näin:

Toistaiseksi emme tiedä, mikä viime vuosisadalla tapahtuneessa lämpötilan nousussa on ollut luonnon osuus ja mikä ihmisen osuus.

Ja..

Vielä seitsemänkymmentäluvulla varoiteltiin, että ilmasto viilenee, jollemme ryhdy toimiin sen ehkäisemiseksi.

Onko todella näin?

Skeptikot tarjoavat vaihtelevia ”luonnollisia” selityksiä sille, miksi ilmastomme on lämmennyt noin asteen vuoden 1880 jälkeen. Vaihtoehtoisesti skeptikot sanovat, että emme tiedä, miksi on lämmennyt, tai emme tiedä, mikä ihmisperäisen vaikutusten osuus lämpenemisestä on.

Yhteistä näille skeptikkoväitteille on se, että ne ovat väärässä. Ilmaston lämpötilan muutoksiin vaikuttavia tekijöitä on tutkittu todella paljon, ja niistä on varsin hyvä käsitys olemassa.

Seuraavassa on lyhyt ja yleistajuinen yhteenveto ilmaston lämpötilaan vaikuttavista tekijöistä.

Orbitaaliset tekijät

Maan pyörimisakselin suunta vaappuu hyrrän tavoin. Ilmiö vaikuttaa Auringon säteilyn jakautumiseen Maapallolla. Milankovićin sykleinä tunnetut ilmiöt ovat nykyisen teorian mukaan syynä Maan lähihistoriassa toistuneille jääkausille. Vuoden 1880 jälkeen tämän ilmiön vaikutus ilmastoon on kuitenkin ollut olematon, kuten alla oleva kuva osoittaa.

Musta käyrä tässä ja muissa kuvissa osoittaa mitatun lämpenemisen.

Kuva 1. Orbitaalisten tekijoiden vaikutus ilmaston lämpenemiseen.

Aurinko

Tämä on skeptikoiden kestosuosikki: Kaiken takana on Aurinko. Vai onko? Ei ole. Auringon aktiivisuutta voidaan mitata hyvin tarkasti, ja sen menneiden aikojen aktiivisuutta voidaan tutkia mm. monenlaisista biologisista aikasarjoista. Kaikki tämä tutkimusdata yhdessä osoittaa, että Auringon vaikutus on 1880 jälkeen ollut olematon.

Kuva 2. Auringon vaikutus ilmaston lämpenemiseen.

Tulivuoret

Suuret tulivuorenpurkaukset vaikuttavat ilmastoon viilentävästi. Tämä johtuu tulivuorten ilmakehään syöksemistä massiivisista pöly- ja rikkipilvistä, jotka leviävät koko ilmakehään ja vähentävät maanpintaan osuvaa Auringon säteilyä. Suuret purkaukset vaikuttavat muutaman vuoden ajan, kunnes tuhka ja rikki vähitellen poistuvat ilmakehästä.

Skeptikot syyttävät toisinaan tulivuoria myös ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden noususta. Tämäkään ei pidä paikkaansa. Ihmiskunta päästää ilmakehään sata kertaa enemmän hiilidioksidia kuin tulivuoret.

Tulivuorten vaikutus nähdään seuraavassa kuvassa.

Kuva 3. Tulivuorten vaikutus ilmaston lämpenemiseen.

Luonnolliset tekijät yhdessä

Kolme yllä kuvattua vaikutusta ovat ilmastoon vaikuttavia luonnollisia tekijöitä, joiden suuruutta ei mm. Korholan mielestä tiedetä. Korhola on väärässä, luonnollisten tekijöiden vaikutus vuoden 1880 jälkeiseen lämpenemiseen on alla olevan kuvan mukainen.

Kuva 4. Luonnollisten tekijoiden vaikutus ilmaston lämpenemiseen.

Luonnollisten tekijöiden lisäksi ilmastoon vaikuttaa joukko ihmisten aikaansaannoksia.

Maankäytön muutokset

Maankäytön muutokset, joista suurin on metsien hävittäminen, vaikuttaa ilmastoon viilentävästi. Tämä johtuu siitä, että tummat metsät imevät enemmän Auringon säteilyä kuin vaaleat, metsättömät alueet. Vaikutus on pieni, mutta todettavissa.

Kuva 5. Maankäytön muutosten vaikutus ilmaston lämpenemiseen.

Otsoni

Yläilmakehän otsoni suodattaa elämälle vaarallista Auringon ultraviolettisäteilyä. Tämän otsonikerroksen oheneminen on vähän lisännyt säteilyä maanpinnalla. Vastaavasti alailmakehän otsonin määrä on ilmansaasteiden vaikutuksesta vähän lisääntynyt. Otsoni on kasvihuonekaasu. Yläilmakehässä se vaikuttaa maanpintaa viilentäväsi, pinnan lähellä lämmittävästi. Otsonimuutosten yhteisvaikutus on vähän lämmittävä.

Kuva 6. Otsonin vaikutus ilmaston lämpenemiseen.

Aerosolit

Aerosolit, eli ilmakehässä olevat kiinteät ja nestemäiset pienhiukkaset, vähentävät maanpintaan osuvan säteilyn määrää, ja näin ollen niiden vaikutus on viilentävä. Aerosoleja on sekä luonnollisia ja ihmisen aiheuttamia. Yllä käsitellyt tulivuoripurkaukset lisäävät ilmakehään aerosoleja. Kasvit erittävät aineita, jotka muodostavat aerosolihiukkasia. Samoin meret, joista ajautuu suolahiukkasia ilmakehään. Ihmisperäisiä aerosoleja syntyy paljon kaikessa polttamisessa. Oli polttoaine mikä hyvänsä, savukaasupäästöt sisältävän aina enemmän tai vähemmän aerosoleja. Suurkaupunkien savusumut ovat äärimmäinen esimerkki aerosolivaikutuksesta.

Ihmisen aiheuttamat aerosolit viilentävät ilmastoa huomattavan paljon. Vaikutus on tämän kuvan mukainen.

Kuva 7. Ihmisperäisten aerosolien vaikutus ilmaston lämpenemiseen.

Kun Korhola ja skeptikot väittävät, että 70-luvulla ennustettiin uutta jääkautta, he ovat osittain oikeassa, mutta vain osittain. Osa tutkijoista ilmaisi silloin huolensa yhä lisääntyvien aerosolien viilentävästä vaikutuksesta. Savukaasuja on sen jälkeen järjestelmällisesti puhdistettu, minkä seurauksena aerosolipäästöt eivät kasvaneet niin paljon kuin tutkijat olettivat. Sen lisäksi kasvihuonekaasujen lämmittävä vaikutus on tehokkaasti kumonnut aerosolien viilennyksen.

Näiden syiden takia ”jääkausiennusteet” eivät toteutuneet. Kyse ei ollut siitä, että tutkijat eivät olisi 70-luvulla tienneet mistään mitään. Lisäksi vain osa 70-luvulla julkaistuista tutkimuksista ennusti viilenevää suurimman osan ennustaessa jo silloin lämpenevää. Tämä kuva tutkimuksesta Peterson 2008 osoittaa, kuinka moni 70-luvun tutkimuksista ennusti viilenevää, kuinka moni lämpenevää, ja kuinka moni ei kumpaakaan.

Kuva 8. Viilenevää (sininen) ja lämpenevää (punainen) ennustaneiden julkaisujen lukumäärä 70-luvulla. Suurin osa julkaistuista tutkimuksista ennustivat lämpenevää jo 70-luvulla. (Peterson 2008).

Lämpenevää ennustavat tutkimukset on kuvattu punaisella, joten Korhola on tässä väitteessään totaalisen väärässä. Lisää asiasta voi lukea vaikka täältä.

Kasvihuonekaasut

Hiilidioksidi, metaani, CFC-kaasut ja vesihöyry ovat kasvihuonekaasuja. Niiden ominaisuutena on absorboida lämpösäteilyä. Kun Auringon säteily lämmittää maanpintaa, osa lämmöstä säteilee pinnasta takaisin. Jos ilmakehässä ei olisi yhtään kasvihuonekaasuja, eikä taivaalla olisi pilviä, kaikki tämä lämpösäteily pääsisi suoraan avaruuteen, pois Maapallolta. Nyt kuitenkin kasvihuonekaasut estävät säteilyä karkaamasta avaruuteen. Säteily ei pääse suoraan avaruuteen, vaan absorboituu ilmakehän kasvihuonekaasuihin, jotka säteilevät sen uudelleen kaikkiin suuntiin. Osa säteilee takaisin maanpintaan ja absorboituu siihen uudestaan. Mitä enemmän kasvihuonekaasuja ilmakehässä on, sitä enemmän säteilyä palautuu takaisin, ja sitä enemmän maanpinta, ja koko ilmastojärjestelmä lämpenee. Tämä ilmiön tunnetaa kasvihuoneilmiönä.

Kaikkia muita kuin CFC-kaasuja ilmakehässä on luonnostaankin. Ilman kasvihuonekaasuja Maan keskilämpötila olisi -18 astetta nykyisen +15 sijaan, eli koko planeettamme olisi jään peitossa. Ihmisen ilmakehään päästämät kasvihuonekaasut lämmittävät ilmastoa. Kyse on hyvin tunnetusta ilmiöstä, eikä sitä voi kiistää sen paremmin, kuin esimerkiksi painovoiman vaikutusta. Kasvihuonekaasujen lämmittävä vaikutus on alla olevan kuvan mukainen.

Kuva 9. Ihmisperäisten kasvihuonekaasujen vaikutus ilmaston lämpenemiseen.

Yhteisvaikutus

Kun kaikki yllä esitetyt ilmastoon vaikuttavat ihmisperäiset tekijät summataan yhteen, voidaan havaita, että teoria ja käytäntö ovat lähes yhtenevät. Luonnolliset muutoksen vuoden 1880 jälkeen ovat mitättömät verrattuna ihmisperäisten kasvihuonekaasujen vaikutukseen, joka on selkeästi lämmittävä.

Kuva 10. Kaikkien ihmisperäisten tekijöiden (sininen) vaikutukset ilmaston lämpenemiseen verrattuna mitattuun lämpenemiseen (musta).

Lämmitysvaikutus olisi vieläkin suurempi ilman aerosolipäästöjä, joten esim. meriliikenteeseen kohdistuvat päästövähennykset eivät ole pelkästään positiivinen asia. Valtameriliikenteen rikkipäästöt viilentävät ilmastoa, eikä niillä sijaintinsa takia ole merkittäviä terveysvaikutuksia. Niitä ei ehkä kannattaisi juuri nyt vähentää.

Yllä olevat kuvat ovat peräisin Bloombergin varsin havainnollisesta animaatiosta, joka löytyy täältä:

What’s Really Warming the World?

Samat tiedot löytyvät tietenkin myös IPCC:n raporteista, joista yksi kokonainen luku käsittelee luonnollisia ja ihmisperäisiä vaikutuksia Maapallon säteilytasapainoon:

Anthropogenic and Natural Radiative Forcing

Raportin sivulla 699 on tämä kuva, josta nähdään samat asiat kuin yllä käsittelimme.

Kuva 11. IPCC:n raportoimat ilmaston lämpenemiseen vaikuttavat tekijät.

Yhteenvedossa Summary for Policymakers sivulla 14 on tarkempi kuva näistä kaikista tekijöistä. Tämän kaltaiset tieteelliset tulokset eivät voi olla täysin tarkkoja, mutta epätarkkuus on huomioitu tutkimuksissa myös. Se nähdään tässä kuvassa jokaisen säteilypakotteeseen vaikuttavan tekijän kohdalla.

Kuva 12. Ilmaston lämpenemiseen vakuttavat tekijät ja niiden säteilypakotteet.

Yhteenvetona kuvassa nähdään säteilypakote vuosina 1950, 1980 ja 2011, jolloin se on ollut 1,13…2,33 W/m2 mediaanin ollessa 2,29 W/m2.

Korhola toteaa blogissaan:

Joku voi loukkaantua tästä, mutta tieteellisille tosiasioille ei ole kovin järkevää loukkaantua. Ne voidaan tarkistaa.

Minä juuri tarkistin, ja sen perusteella toteankin, että se mitä Korhola asiasta sanoo, on ihan hevon humppaa ja höpöhöpö-juttua.

Korhola puhuu sen sijaan täyttä asiaa ilmastopolitiikan hölmöilyistä. Siitä olen, ja aika moni muukin on, täysin samaa mieltä. Korholan uskottavuus kommentaattorina nousisi huomattavasti, jos hän jatkossa jättäisi nuo haihattelut pois, keskittyisi ilmastopolitiikkaan, eli siihen missä selkeästi on asiantuntija, ja muissa asioissa luottaisi muiden alojen asiantuntijoihin.

Korjaus 9.12.2015  klo 18:00

Korholan pyynnöstä korjaan tahattomasti tekstiin livenneen nimittelyn ilmastoskeptikoksi. Muutettu lause ”Kun Korhola ja muut skeptikot väittävät, että…” muotoon ”Kun Korhola ja skeptikot väittävät, että…”.

Vuosi 2014 oli ennätyslämmin

Viime vuoden lämpötilamittaukset alkavat valmistua. Japanin ilmatieteenlaitos ehti kertomaan omat tuloksensa jo vähän ennen vuoden vaihdetta, Alabaman yliopisto vähän sen jälkeen. Nasa päivitti oman mittaussarjansa eilen. Ison Britannian Hadley Centren mittaussarja on tavallisesti päivittynyt näistä viimeisenä, eivätkä sen tulokset joulukuulta eivät ole vielä valmiita. Katsotaan kuitenkin miltä mittaukset tässä vaiheessa näyttävät. Japanin ilmatieteenlaitoksen mukaan viime vuosi oli mittaushistorian lämpimin.

Kuva 1. Japanin ilmatieteenlaitoksen globaalilämpötilan mittaussarja.

Nasan mukaan viime vuosi oli mittaushistorian lämpimin.

Kuva 2. Nasan globaalilämpötilan mittaussarja GISS.

Hadley Centren joulukuun tulos puuttuu toistaiseksi. Tammi-marraskuun keskiarvon mukaan viime vuosi oli yhtä lämmin kuin toistaiseksi lämpimin vuosi 2010. Joulukuun tulos voi nostaa viime vuoden lämpimimmäksi myös tämän sarjan mukaan, tai sitten ennätys säilyy vuodessa 2010, mutta todella niukasti. Tässä kuvassa nähdään erikseen koko Maapallon, eteläisen ja pohjoisen pallonpuoliskon vuosikeskiarvot sekä viiden vuoden liukuvat keskiarvot.

Kuva 3. Hadley Centren globaalilämpötilan mittaussarja HadCRUT4.

Alabaman mittaussarja on näistä ainoa, joka perustuu satelliittimittauksiin. Se mittaa alailmakehää, kun muut tässä olevat sarjat mittaavat lähellä maan pintaa olevia lämpötiloja, eikä Alabaman sarja sen vuoksi ole aivan vertailukelpoinen pintamittausten kanssa. Tämän sarjan mukaan viime vuosi oli kolmanneksi lämpimin järjestyksessä vuosien 1998 ja 2010 jälkeen.

Kuva 4. Alabaman yliopiston globaalilämpötilan mittaussarja UAH.

Piirrettynä samaan kaavioon, UAH, HadCRUT4 ja GISS näyttävät viimeisen 30 vuoden ajalta tältä.

Kuva 5. GISS, HadCRUT4 sekä UAH mittaussarjat viimeisen 30 vuoden ajalta. Vuosikeskiarvot sekä viiden vuoden liukuvat keskiarvot.

Koko mittaushistorian ajalta vertailu näyttää tältä.

Kuva 6. GISS, HadCRUT4 sekä UAH mittaussarjat sarjonen koko pituuden ajalta.Vuosikeskiarvot sekä yhdentoista vuoden liukuvat keskiarvot.

Vuosikeskiarvoja paremman kuvan lämpötilan muutoksesta antaa useamman vuoden liukuva keskiarvo. Yhdentoista vuoden likuva keskiarvo on näissä kaikissa sarjossa nouseva viimeisen pisteen ollessa korkein. Huhut ilmaston lämpenemisen pysähtymisestä ovat vahvasti liioiteltuja. Lisää kaavioita ja lähteet tässä käytettyihin tietoihin löytyy tämän blogin Data-osioista.

Elo- ja syyskuu olivat mittaushistorian lämpimimmät

Pintalämpötilamittausten mukaan kuluvan vuoden elo- ja syyskuu olivat mittaushistorian lämpimimmät. Näissä kahdessa kuvassa nähdään Nasan GISTEMP– sekä Hadley Centren HadCRUT4 –mittaussarjojen tietoa. Kuvissa on 10 ja 30 vuoden ajalta kuukausien maksimi, minimi ja keskiarvot, sekä kuluva vuosi ja kaksi edellistä vuotta. Syyskuun lämpötila ei ole vielä tätä kirjoittaessa päivittynyt HadCRUT4 -sarjaan.

Kuva 1.

Kuva 2.

GISTEMP-sarjan mukaan myös toukokuu oli historian lämpimin. HadCRUT4:n mukaan sekä touko- että kesäkuu olivat lämpimimmät. Sarjojen erot selittyvät vähän erilaisilla mittausverkostoilla sekä tilastointitavoilla.

Paitsi sääasemien mittareilla, lämpötilaa seurataan myös satelliiteista käsin. Seuraavassa ovat GISTEMP, HadCRUT4 –pintamittaussarjat sekä UAH-satelliittimittaussarja samoissa kuvissa.

Kuvassa 3. on vuosikeskiarvot sekä viiden vuoden liukuvat keskiarvot viimeisen 30 vuoden ajalta. Satelliittisarja ei tämän pidemmälle histoaan ulotukaan.

Kuva 3.

Kuvassa 4. on vuosikeskiarvot sekä yhdentoista vuoden liukuvat keskiarvot koko sarjojen pituuden ajalta.

Kuva 4.

Viime aikoina paljon keskustelua herättänyttä ilmaston lämpenemisen pysähtymistä, saati päättymistä, ei näistä mittauksistakaan voida mitenkään yksiselitteisesti havaita. Lämpeneminen jatkuu edelleen, kuten teorian mukaan kuuluukin.

Tarkempia kuvia löytyy tämän blogin Data-sivulta.

• Nasa Reports Hottest Recorded September

Data-sivu päivitetty

Pitkään retuperällä ollut Data-sivu on päivitetty. Jatkossa päivitykset taas noin kuukauden tai parin välein.

Pohjoisen merijään uusi sulamisennätys

Pohjoisen merijään uusi sulamisennätys saavutetaan tänä vuonna. Asia on käytännössä jo varma, koska aikaisempi vuoden 2007 ennätys on jo lähes saavutettu, ja aikaa minimiin on vielä kokonainen kuukausi.

Alla oleva kuva perustuu satelliittimittauksiin, ja se kertoo jään peittämän merialueen pinta-alan.

Ajan tasalla oleva kuva löytyy tästä linkistä:

http://www.ijis.iarc.uaf.edu/en/home/seaice_extent.htm

Merijään tilavuudesta ei ole olemassa tarkkoja mittauksia. Paras käytettävissä oleva tieto lienee PIOMAS-malli, jonka trendi näyttää tältä:

Kuvaaja löytyy osoitteesta:

http://psc.apl.washington.edu/wordpress/research/projects/arctic-sea-ice-volume-anomaly/

Kaksi vuotta sitten tehty merijään tilavuuden muutoksen ekstrapolointiin perustuva ennuste näyttää totuudenmukaiselta.

Pohjoisnapa jäätön tämän vuosikymmenen aikana?

Pohjoisnapa tullee kesäisin olemaan kokonaan jäätön tämän vuosikymmenen aikana. Sillä voi olla arvaamattomia vaikutuksia pohjoisen pallonpuoliskon ilmastoon.

Merijään häviäminen johtuu maapallon ilmaston lämpenemisestä. Ihmiskunnan ilmakehään päästämät kasvihuonekaasut voimistavat kasvihuoneilmiötä, jonka luonnollisena seurauksena ilmasto lämpenee. Pohjoisen merijään kesäinen katoaminen tulee olemaan ensimmäinen suuri konkreettinen osoitus ilmaston lämpenemisestä. Samalla se voi olla horjahduspiste, jonka jälkeen lämpeneminen riistäytyy käsistä. Päästöjen vähentäminen ei enää auta, jos maapallon heijastavuus vähenee liikaa ja lämpeneminen tämän johdosta kiihtyy nopeammin kuin päästöjen vähentäminen sitä hidastaa.

Ilmastonmuutoksen torjuminen olisi pitänyt toden teolla aloittaa viimeistään kolmekymmentä vuotta sitten. Toistaiseksi asian hyväksi ei ole puhumisen lisäksi tehty mitään. Keinoja olisi ollut käytettävissä:

Ympäristöaktivismi on syynä ilmastokriisiin

Yhä edelleen kehitys etenee vastakkaiseen suuntaan kuin pitäisi:

Satu Hassi Saksan energiasta

Ilmaston lämpeneminen voidaan ehkä pysäyttää poistamalla kasvihuonekaasuja ilmakehästä. Se vaatii suunnattoman paljon enemmän resursseja kuin päästöjen kääntäminen laskuun 30 vuotta sitten olisi vaatinut.

James Hansen: Miksi minun on puhuttava ilmastonmuutoksesta

Rauli Partanen on Kaikenhuippu-blogissaan julkaissut säännöllisesti muiden mielenkiintoisten aiheiden lomassa viikon videoita. Viimeisin viikon video on syytä julkaista laakemmallekin yleisölle. Videolla James Hansen kertoo omasta urastaan, ilmastotutkimuksen havainnoista, sekä kohtaamastaan vastarinnasta, jolla hänet on muutamaan otteeseen yritetty vaientaa. Hän esittää myös Fee and dividend päästöveromallinsa, josta olen aiemmin kirjoittanut täällä.

PS. Älkää toki unohtako Vitsknurkkaa. Löytyy oikeasta sivupalkista muiden blogisyötteiden alapuolelta. Huumoria ei sentään sovi unohtaa.

Satelliittimittausten lämpimin syyskuu

Lämpimän talven ja kesän jälkeen myös lämmin syksy:

Syyskuun lämpötilalukema UAH-satellittimittauksissa on korkein syyskuulle mitattu. Juuri UAH on se mittaussarja, jonka perusteella joskus kuulee sanottavan lämpenemisen pysähtyneen vuoteen 1998, jolloin mittauksissa edellisen kerran tuli voimakas piikki ylöspäin voimakkaan El Niño johdosta. Tämän vuoden piikki johtuu myös El Niño:sta. Vuoden keskiarvo saattaa ylittää edellisen, vuoden 1998 ennätyksen, siitäkin huolimatta, että nyt nähty El Niño ei ollut yhtä voimakas kuin 1998, ja Aurinko on nyt vaisumpi kuin silloin.