Fossiiliteollisuus vastustaa ydinvoimaa

Tältä näyttää australialaisissa lehdissä jokin vuosi sitten julkaistu kampanjamainos kivihiilen puolesta, ydinvoimaa vastaan.

Teksti mainoksessa:

Viesti Australian hiilikaivostyöläisiltä

Ilmastonmuutos on todellinen ja tarvitsemme hallituksen joka torjuu sitä. Passiivisuus ei enää ole vaihtoehto. Äänestäjillä on mahdollisuus valita:

Työväki

  • Kannata 1,5 miljardin dollarin investointia puhtaaseen hiiliteknologiaan.
  • Ei ydinvoimaa

Kokoomus

  • Jatka puhtaan hiiliteknologian laiminlyöntiä
  • Kehitä ydinvoimaa, joka korvaa hiiliteollisuuden

Valinta on yksinkertainen. Äänestä hiiliteollisuuden työpaikkojen puolesta.

Ydinvoima tappaa hiiliteollisuuden.

Australiassa ei ole ydinvoimaa, ja maan päästöjen kehitys näyttää tältä:

Australiassa on tuuli- ja aurinkovoimaa, mutta hiiliteollisuus ei koe niitä uhkaksi, koska ei kampanjoi niitä vastaan. Syykin on selvä: Ne eivät uhkaa kivihiilen asemaa Australian energiapaletissa.

Väitän, että fossiilienergiateollisuus, öljy-, hiili- ja maakaasuteollisuus, lobbaa systemaattisesti ydinvoimaa vastaan, koska kokee sen uhkaksi omalle liiketoiminnalleen. Yllä oleva kuva on tästä vain yksi pieni esimerkki. Kyse ei ole salaliitosta, vaan aivan tavallisesta liiketoiminnan tavasta suojata oma asemansa vaikeuttamalla kilpailijoiden toimintaa. Samat tahot lobbaavat samasta syystä ilmastosopimuksia ja päästörajoituksia vastaan. Samaa ovat tehneet tupakkateollisuus, sekä kemianteollisuus esim. Freonin kohdalla, näistä olen kirjoittanut aikaisemmin tässä.

Vaikuttamisen keinoina ovat disinformaatio – väärät faktat ja muu tosiasioiden hämärtäminen. Ydinvoima on aiheena kiitollinen, koska sen avulla on helppo herättää ihmisissä pelkoja. Fossiiliteollisuus on saanut hienosti tukea toimilleen Greenpeacelta ja muilta ympäristöjärjestöiltä. Karkeasti ottaen puolet kentästä on saatu uskomaan, että ilmastonmuutos on huijausta, ja ne jotka pitävät ilmastonmuutosta totena on saatu vastustamaan ydinvoimaa. Näin fossiilisten polttoaineiden kysyntä on turvattu jatkossakin. Uutena aluevaltauksena on maakaasuteollisuuden harjoittama aurinkovoiman tukeminen. Koska auringon varavoimaksi tarvitaan maakaasua, jokainen uusi aurinkovoimala on myös uusi maakaasuvoimala. Maailman rahakkaimman liiketoiminnan markkinointistrategiaa ja voittokulkua ei voi kuin ihailla.

Suoria todisteita väitteille en pysty esittämään. Tätä aihetta on tutkittu vähemmän kuin tupakka- ja ilmastolobbyä. Wikileaks saattaa paljastaa jotakin uutta. Rod Adams on koonnut blogiinsa aihetodisteita kategorian ”smoking gun” alle.

Samasta asiasta: J. M. Korhonen – Ydinvoima tappaa hiilivoiman

Totuus Climategatesta

Vuosi sitten, tuntematon hakkeri julkaisi netissä pakatun tiedostokansion, jossa oli noin tuhat sähköpostia ja kolmetuhatta Ison-Britannian ilmastontutkimusyksikön varmistuspalvelimelta varastettua tiedostoa. Linkki tiedostoihin levisi blogeihin ja nettiyhteisöihin, pieni ryhmä ihmisiä lajitteli sähköposteja poimien niistä yksittäisiä lauseita, jotka saivat asian näyttämään kiistanalaiselta, ja näin syntynyt tarina syötettiin joukkovoimalla mediaan. ”Kulissien takana tapahtuu paljon,” eräässä blogissa kirjoitettiin. ”Se ei jää vaille huomiota. Paljon kiitoksia. Tulette huomaamaan, että vastapuolen aktiivisuus lisääntyy. Tämä ei jää tähän.”

Kyseessä ei ollut teininörtin huvin vuoksi tekemä hakkerointi. Keitä varkaat sitten olivatkaan, he tiesivät tarkalleen mitä olivat tekemässä. He tiesivät sähköpostien arvon ilmastodenialistien käsissä.

Skeptismi on arvokas laadunvarmistaja tieteessä, denialismi ei. Skeptikko hyväksyy vain riittävien todisteiden kera esitetyn väitteen, mutta kieltäjä pysyy uskossaan todisteista riippumatta. He hyökkäävät väsymättä omia käsityksiään uhkaavia väitteitä vastaan virheellisillä, vääriksi tiedetyillä argumenteilla, mutta hyväksyvät empimättä minkä hyvänsä väitteen, joka näyttää tukevat heidän omia mielipiteitään.

Tosiasioiden kieltämisestä on yhteiskunnassamme monia esimerkkejä, mutta ehkä voimakkain ja laajimmalle levinnein on ilmastonmuutoksen kieltäminen. Olemme saaneet kuulla skeptikoiden väitteitä vuosia aina epäjohdonmukaisuuksista (”ilmasto on muuttunut luonnostaan aiemmin, joten se on luonnollista nytkin”) ja vääristelystä (”ilmaston lämpeneminen pysähtyi 1998”) suoranaisiin valheisiin (”tulivuoret tuottavat enemmän hiilidioksidia kuin ihmiset”). Tietenkin ilmastotutkijat selvittivät nämä asiat jo kauan ennen kuin kumpikaan meistä edes tiesi mitä ilmaston lämpeneminen on, joten viime vuosina kieltäjien väitteet ovat alkaneet johtaa umpikujaan. Kööpenhaminan ilmastokokous oli lähestymässä, ja yleisö alkoi ymmärtää ihmisperäisen ilmastonmuutoksen tieteelliset perusteet, jopa ymmärtämään tiedeyhteisön enemmistön olevan huolestuneen siitä. Kieltämiseen ja viivyttelyyn tarvittiin siis uusi strategia, jotta suuri yleisö menettäisi luottamuksensa tutkijoihin. Ratkaisu tähän oli CRU:n hakkerointi, ja uusi kampanja ilmastotutkijoiden maineen mustamaalaamiseksi.

Sähköpostien sisällöstä muodostettiin loistava kokoelma tarkoin valittuja sitaatteja. Asiayhteydestään irrotettuna, sitaattien voidaan väittää tarkoittavan melkein mitä tahansa, varsinkin jos ne ovat peräisin tutkijakollegoille tarkoitetuista yksityisistä viesteistä, eivätkä julkaisuun tarkoitetusta tekstistä. Ajattele itse viimeisen kymmenen vuoden aikana lähettämiäsi sähköposteja. Jos joku vain tarpeeksi yrittäisi, viesteistä varmasti löytyisi joitakin lauseita joita voisi käyttää todisteena väärinkäytöksistä, riippumatta viestien todellisesta sisällöstä.

Näin ollen matemaattinen ”temppu” (matemaattinen menetelmä), jolla voidaan tehokkaasti analysoida tietoja, muutettiin tarkoittamaan ”temppua” (petkutusta), jolla yleisö saadaan uskomaan, että ilmasto oli lämpenemässä. Kun tutkijat keskustelivat siitä, miten tilastollisesti eristää ja ”piilottaa pudotus” ongelmallisesta puun vuosilustodatasta, jotka ei enää mitannut mitä se aikaisemmin mittasi, tämä keskustelu väännettiin tarkoittamaan Maapallon lämpötilan putoamista: Maapallo viilenee, mutta tutkijat piilottavat sen meiltä!

Muut syytteet eivät perustu valikoivaan lainaamiseen, vaan väärinkäsitykseen siitä, miten tiede toimii. Kun tutkijat keskustelivat siitä, mitkä heidän mielestään olivat huonoja tutkimusraportteja, joita ei pitäisi julkaista, tutkijoiden väitettiin sensuroivan kritiikkiä – ikään kuin kaikki huonostikin tehdyt tutkimukset pitäisi julkaista. Eräs sähköposti, jossa tutkija yksityisesti ilmaisi halunsa vetäistä turpiin tunnettua pahamaineista ilmastonmuutoksen kieltäjää tulkittiin siten, että tutkijat uhkailevat kaikkia eri mieltä olevia. Miten se olisi voinut olla uhkaus, kun sitä ei koskaan tarkoitettu oikeasti tehtäväksi, eikä kohde koskaan edes kuullut siitä?

Toimittajat eivät tarkemmin tutkineet näitä sinänsä vakavia, mutta tarkemmassa tarkastelussa huuhaaksi paljastuvia väitteitä. Sen sijaan toimittajat toistivat ne sellaisenaan. Ensimmäiset uutisoinnit olivat hysteerisiä. Otsikoita kuten ”Viimeinen naula ihmisperäisen ilmastonmuutoksen arkkuun”ja”Aikakautemme pahin tieteellinen skandaali”, herjaavia väitteitä ja villejä arvailuja julkaistiin vain päiviä sähköpostien julkistamisen jälkeen. Miten toimittajat olisivat voineet ehtiä huolella perehtymään tuhannen sähköpostin sisältöön? Todennäköisemmin he siis oikaisivat ja toisivat kieltäjien heille kertomat väitteet sellaisenaan, tarkastamatta mitenkään niiden todenperäisyyttä.

Vaikka kaikki CRU:n tekemä tiede olisi petollista, ymmärryksemme ilmaston lämpenemisestä ei muuttuisi. CRU ylläpitää mittaussarjaa ilmaston lämpenemisestä, mutta niin tekee myös ainakin kuusi muuta yliopistoa ja valtion virastoa ympäri maailmaa, ja niiden riippumattomat johtopäätökset ovat lähes identtisiä. Ihmisperäisen ilmastonmuutoksen todisteet eivät ole korttitalo, joka romahtaa, kun yksi kortti otetaan pois. Todisteet ovat ennemminkin kuin vuori. Voit irrottaa siitä joitakin kiviä, mutta vuori pysyy. Se, että arvostetut sanomalehdet ja muu media hylkäsi todisteet mielenkiintoisemman tarinan takia, oli räävittömän vastuutonta, eikä juuri yhtään vetäytymisiä tai anteeksipyyntöjä ole jälkeenpäin esitetty.

Maailmanlaajuisen median huomio tähän niin kutsuttuun skandaaliin, vaikutti syvällisesti tapaukseen liitettyihin tutkijoihin henkilöinä. Monet heistä saivat tappouhkauksia ja vihapostia viikkokausia. tohtori Phil Jones, CRU:n johtaja, ajautui lähes itsemurhaan. Toinen tutkija, joka haluaa pysyä nimettömänä, löysi kuolleen eläimen heitetettynä kotinsa portaille ja kulkee nyt henkivartijan kanssa. Ehkä kauaskantoisin vaikutus oli huomata, että yksityinen kirjeenvaihto ei ollut enää turvallista. Tämä pelko vain voimistui, kun johtavaan ilmastomallinnuskeskukseen Kanadassa murtauduttiin, ilmeisenä tarkoituksena löytää lisää materiaalia, jota voisi käyttää tutkijoiden maineen tärvelemiseen. Kansainvälisesti sähköpostitse keskustelevaan yhteisöön tämä luo paineita kirjoittaa siten, että tekstejä ei voisi irrottaa asiayhteydestä. Koska sellainen on lähes mahdotonta, se tukahduttaa tiedettä.

Ennen pitkää varastettujen sähköpostien sisällön tutkimukset saatiin päätökseen, ja yksi kerrallaanne antoivat vapauttavan lausunnon. Kuusi riippumatonta tutkimusta päätyi periaatteessa samaan tulokseen. Tiettyä huolta kannettiin tietojen arkistoinnista ja jakamisesta CRU:n taholta. Tutkijat sen sijaan osoittautuivat luotettaviksi ja rehellisiksi. Tiedettä ei oltu väärennetty, manipuloitu, liioiteltu tai muuten kähmitty. Kaikesta tiedotusvälineiden metelistä huolimatta, ”Climategate” ei oikeastaan muuttanut mitään.

Valitettavasti tutkimusten valmistumiseen mennessä median meteli oli laantunut. Climategate oli vanha uutinen, ja vaikka useimmat lehdet julkaisivat juttuja vapauttavista lausunnoista, ne olivat yleensä lyhyitä, haudattu syvälle lehteen ja täynnä lainauksia, joissa tutkimusten väitettiin olevan kaunisteltuja. Itse asiassa meteorologian professori Scott Mandia totesi, että tiedotusvälineet omistivat viidestä yhteentoista kertaa enemmän juttuja tiedemiesten syytöksille kuin tutkijat syyttömäksi todenneille tuloksille.

Kuusi tutkintaa ei ollut tarpeeksi joillekin itsepäisille amerikkalaisille poliitikoille, jotka eivät kykene luopumaan uskostaan, että Climategate oli osoitus laajasta akateemisesta salaliitosta. Senaattori James Inhofe suunnittele McCarthyn kaltaista rikossyytettä seitsemäntoista tutkijaa vastaan, joista suurin osa ei ollut tehnyt mitään muuta kuin joskus olleet yhteydessä CRU:n tutkijoihin. Virginian yleinen syyttäjä Ken Cuccinelli, jätti toistuvasti tutkintapyynnön petoksesta tohtori Michael Mannia, tunnettua paleoklimatologia vastaan yksinkertaisesti siksi, että kaksitoista vuotta vanhassa Mannin tieteellisessä julkaisussa oli joitakin tilastollisia heikkouksia. Ironista kyllä, republikaanien puolue, joka ylpeilee fiskaalisella vastuuntunnolla ja pyrkimyksillä valtion menojen vähentämisen puolesta, puolustaa valtavien rahasummien tuhlaamista tutkimuksiin, jotka on jo moneen kertaan tehty.

Missä ovat poliitikot, jotka tuomitsevat sähköpostimurron syyllisten löytämiseksi osoitetut liian vähäiset resurssit? Kuka tiedeyhteisön ulkopuolella vaatii pahoitteluja niiltä sadoilta tiedotusvälineitä, jotka levittävät herjaavia syytöksiä ilman todisteita? Miksi meneillään oleva mustamaalauskampanjaa heitä kohtaan, jotka tutkivat aikamme vakavinta asiaa, on saanut jatkua suurelta osin kenenkään huomaamatta, omahyväisten tiedotusvälineiden avustuksella?

Petos on rikosoikeudellinen syyte, ja tulisi käsitellä sellaisena. Ilmastotutkijoilla, aivan kuten muillakin, on oikeus syyttömyyteen kunnes toisin todistetaan. Heidän ei pitäisi joutua kestämään tällaista loputonta häirintää ja julkista syyttelyä petoksellisuudesta ilman todisteita. Epäoikeudenmukaisuus ei pääty tähän. Tämä vihakampanja on vaarallinen harhautus ilmastonmuutoksesta ja sen seurauksista, ongelmasta, jonka ratkaiseminen on jokaisen viivytellyn vuoden jälkeen vaikeampaa. Mahdolliset seuraukset ovat paljon vakavampia, ja aika toimivan ratkaisun löytämiseen on paljon lyhyempi, kuin valtaosa yleisöstä tajuaa. Valitettavasti vahvat voimat ovat liikkeellä pitääkseen tilanteen muuttumattomana. Tällä pienellä rähinällä muutamien tutkijoiden rehellisyydestä voi olla vaikutuksia vielä vuosikymmenien päästä – jos annamme sen tapahtua.


Teksti on suomennos blogin ClimateSight artkkelista The Real Story of Climategate.

(ClimateSight is licensed under a Creative Commons Attribution-Noncommercial-No Derivative Works 2.5 Canada License.)


”Copygate” – Wegmanin raportti täynnä plagiointia ja vääristelyä

Kuva 1. Edward Wegman

Jo viime vuoden lopussa julkaistiin ensimmäisiä havaintoja ns. Wegmanin raportissa havaituista plagiointiepäilyistä. Myöhemmin on käynyt ilmi tekijöiden syyllistyneen plagioinnin lisäksi mm. vääristelyyn, tietojen väärentämiseen ja vertaisarviointiprosessin sivuuttamiseen. Raportin pääkirjoittaja, tilastotieteen professori Edward Wegman on havaintojen johdosta tutkinnan alaisena. Kyseinen raportti ei ole Wegmanin ainoa julkaisu, josta väärinkäytöksiä on paljastunut.

Taustaa

Tunnettu paleoklimatologi Michael E. Mann julkaisi ensimmäisen version tunnetusta ”lätkämailakuvaajasta” vuonna 1999. Kuva oli kooste useasta viimeisen tuhannen vuoden ajalta tehdystä lämpötilarekonstruktiosta yhdistettynä viimeisen noin sadan vuoden lämpötilamittauksiin.

 

Kuva 2. Alkuperäinen "Mannin lätkämaila", pohjoisen pallonpuoliskon lämpötilarekonstruktio viimeisen tuhannen vuoden ajalta.

Havaintojen sanottiin näin ollen todistavan viimeaikaisen lämpenemisen poikkeukselliseksi. Kuva ja sen takana oleva tutkimustyö on sen jälkeen ollut kenties skeptikkoyhteisön repostelluin yksittäinen kohde.

Lätkämailakuva päätyi IPCC:n vuoden 2001 raporttiin. Vuonna 2006 yhdysvaltain kongressi asetti asiantuntijapaneelin arvioimaan lätkämailan paikkansapitävyyttä. Ilmakehä- ja meritieteiden professori Gerald Northin johtama paneeli totesi, että vaikka rekonstruktioiden tilastollisessa käsittelyssä oli joitain ongelmia, ongelmat olivat pieniä eivätkä vaikuttaneet lopputulokseen. Nykyajan lämpötilat olivat merkittävästi korkeampia kuin viimeisen tuhannen vuoden aikana.

Samoihin aikoihin republikaanit Joe Barton ja Ed Whitfield kutsuivat kokoon oman paneelinsa, jonka johtajaksi tuli Edward Wegman. Paneelin loppuraportti tunnetaan Wagmanin raporttina, ja se päätyi aivan erilaiseen lopputulokseen. Siinä väitettiin, että lätkämaila ei saa tukea käytetystä lähdeaineistosta, ja että tohtori Mannin sosiaalinen verkosto asettaa tutkimusten riippumatomuuden kyseenalaiseksi.

Wegmanin raportin johdosta lätkämailakuvan ja muun ilmastotieteen sanomaa ei otettu yhdysvaltain hallinnossa todesta. Raportin tilannut Joe Barton on saanut suurimman osan poliittisen uransa rahoituksesta öljy- ja muilta energiayhtiöiltä, joiden toimintaa kaikkinaisen päästövähennystoimenpiteet ja tehokas ilmastopolitiikka haittaisivat.

Blogi DeepClimate on julkaissut useita havaintoja Wegmanin raportin virheistä, sekä julkaissut John Masheyn tekemän perusteellisen tutkimuksen raportista. Näissä todetaan:

  • Suuren osan raportista on kirjoittanut Wegmanin oppilas, vastavalmistunut Yasmin Said, jonka lisäksi työhön osallistui kaksi muuta, vielä valmistumatonta Wegmanin oppilasta.
  • Raportin kaikkiaan 91:stä sivusta 35:llä on runsaasti plagioitua tekstiä, josta usein joitakin sanoja muutettu siten, että alkuperäisen tekstin merkitys on muuttunut jopa päinvastaiseksi.
  • Tekstin osat, joissa on silmiinpistävää yhdennäköisyyttä plagioidun lähteen kanssa, sisältää keskimäärin 81 % samoja sanoja kuin lähde. Puolet plagioidusta tekstistä on sanasta sanaan samanlaista, ”leikkaa-liimattu” kirjoista ja mm. Wikipedian artikkeleista.

Esimerkki pagioinnista, tässä on käytetty tekstiä Wikipediasta.

Kuva 3. Esimerkki Wegmanin raportin plagioinnista. Lähde: DeepClimate.

Lisää esimerkkejä mm.täällä ja täällä.

  • Ensimmäisessä IPCC:n raportissa vuodelta 1990 ollut kuva tuhannen vuoden lämpötilarekonstruktiosta on raportissa manipuloitu näyttämään keskiajan lämpökauden lämpimämpänä, ja nykyajan viileämpänä kuin alkuperäisessä kuvassa.

Kuva 4. IPCC:n vuonna 1990 julkaisema lämpötilarekonstruktio. Alkuperäinen käyrä punaisella katkoviivalla, mustalla paksulla viivalla miten Wegman sen julkaisi.

  • Kahdeksastakymmenestä lähdeluettelon viitteestä neljääkymmentä ei ole raportissa käytetty lainkaan.
  • Monia käytetyistä 40 lähteestä on käytetty valikoiden ja vajavaisesti.
  • Wegman luetutti raporttinsa vain muutamalla tilastotieteilijällä, jotka olivat kaikki hänen tuttujaan. Jotkut heistä saivat vain muutaman päivän aikaa kommentoimiseen. Jotkut antoivat voimakasta palauteta, mutta sitä ei otettu huomioon. Raportin toinen tilaaja Ed Whitfield väittää tätä menettelyä vertaisarvioinniksi. Totuus: Wegmanin raporttia ei koskaan vertaisarvioitu.
  • Muutamat kommentoijat yllättyivät huomatessaan itsensä mainittavan raportin yhteydessä vertaisarvioijina.
  • Wegman ja Said lupasivat julkaista raportin vertaisarvioidussa tiedejulkaisussa, mutta se on julkaistu ainoastaan kerran, lehdessä jossa Said oli apulaistoimittajana. Raportti hyväksyttiin julkaisuun vain kuusi päivää sen vastaanottamisen jälkeen, vaikka tavallisesti hyväksymisprosessi kestää keskimäärin 200 päivää.
  • Saidiin liitettyjä syyllistäviä dokumentteja on kadonnut netistä epäilyjen tultua julkiseksi.

Wegmanin työn tarkoituksena alun alkaen näyttääkin olleen lätkämailankuvan todistaminen väärennetyksi, sekä ilmastotieteen mustamaalaaminen yleisesti. Raporttia käytettiin todistetusti Yhdysvaltain kongressin harhaanjohtamiseen, mikä on Yhdysvaltain laissa sanktioitu. Raportin vaikutuksen heijastuvat koko maailman ilmastopolitiikkaan.

Edward Wegmanin ja Yasmin Saidin yhteistyö ei päättynyt Wegmanin raporttiin. Kesäkuussa 2010 pidetyssä tilastotieteen konferenssissa he toimivat järjestäjinä mm. seuraavanlaisille ohjelmille:

====================

Inv – 4 Perspectives on Climate Change

Organizer: Yasmin H. Said, Session Chair: Edward J. Wegman

  • Testing the hypothesis of anthropogenic global warming: A continuing controversy, S. Fred Singer, Science & Environmental Policy Project
  • Extracting information from large-scale computer model output, Mark Berliner, Ohio State
  • Discussant: Edward J. Wegman, George Mason

 

Inv – 15 Policy Issues on Climate Change Adams

Organizer: Yasmin H. Said, Session Chair: Edward J. Wegman

  • Global warming: Nexus of politics, economics and science, Jeff Kueter, TheMarshall Institute
  • Global warming–fact, fiction, and fraud, Don Easterbrook, Western Washington
  • Climate change policy and the climategate scandal, Yasmin H. Said, George Mason

====================

Varsinkaan tämä Yasmin Saidin puheenvuoro herättää kysymyksiä:

Yasmin H. Said, George Mason University

The release of emails from the East Anglia University Climate Research Unit just before the Copenhagen Climate summit has had a damaging effect on public support for action on global warming. The lack of transparency by some climate researchers, the willingness to bend the peer review process, and the willingness to destroy data rather than share it with researchers of a different perspective all raise fundamental issues of climate change policy. Perhaps the best thing to come from the climategate scandal is the formal recommendation of engaging 15 statisticians. In this talk I will discuss some of the implications of climategate on climate change policy.

Esitelmän sisältö on myöhemmin poistettu netistä.

Wegmanin raporttiin kohdistui epäilyjä heti sen julkaisun jälkeen. Viime vuoden joulukuussa Deep Climate julkaisi ensimmäiset havainnot plagioinnista, joita vuoden mittaan on tullut lisää.

John R. Mashey julkaisi 26.10.2010 250 sivuisen raporttinsa Strange Scholarship in the Wegman Report. Raportin kuusisivuinen yhteenveto löytyy tästä.

USA julkaisi eilen em. lähteisiin perustuvan artikkelin Experts claim 2006 climate report plagiarized

Tilanteen järjettömyys kiteytyy nimimerkin pollytux1 USA Today -artikkeliin jättämässä kommentissa:

What a shock! The republicans putting out bad research to base public policy on! This is what they do and have done it for 30 years now! WAKE UP AMERICA! THE REPUBLICANS ARE CORRUPT LIARS WHO ONLY SUPPORT BUSINESS AND INDUSTRY!

Olisiko media vihdoin tajuamassa ilmastoskeptismin valheellisuuden? Yhdysvaltain, ja välillisesti koko maailman ilmastopolitiikka, tai paremminkin sen puuttuminen, perustuu tällä hetkellä valheeseen, tieteen kieltämiseen, josta tämä Wegmanin raportti on vain jäävuoren huippu.

Lähteitä:

Vuosi climategaten jälkeen

Vuosi sitten kirjoitin Climategatesta:

Vasta kun tämä kohu tästä hiljenee nähdään mikä on muuttunut. Tuskinpa juuri mikään. Paljon melua tyhjästä.

(Lue koko juttu)

Yksi asia on kuitenkin muuttunut: ”Skeptikot” saivat vahvistusta uskolleen, joten huuhaa elää ja voi paremmin kuin ennen Climategatea. Tieteen käsitys ilmastosta ei kuitenkaan ole muuttunut, eikä sitä ole tieteellisesti kumottu, ja sitä juuri vuosi sitten tarkoitin.

Eilen SkepticalScience kirjoitti:

Sitten BBC pyysi East Anglian yliopistolta anteeksi uutisointiaan ”climategate” valeskandaalista.

”Mitähyvänsä-gatesta” on siis jäljellä punastelevat anteeksipyynnöt ja, kyllä, yksi IPCC:n virhe:

(Lue koko juttu)

Monet, joskaan eivät lähimainkaan kaikki, maailmalla Climategate-soopaa papukaijojen tavoin kritiikittä toistelleet mediat ovat jo pyytäneet sanomisiaan anteeksi. Milloin se nähdään Suomessa? Milloin MOT tekee ohjelman, jossa se oikaisee kaikki väärät väittämänsä? (Siihen ei tosin puoli tuntia riitä mitenkään)

Se paljasti ilmastotieteen kulisseista salailua, vihaa, juonitteluja, ja tutkimustulosten vääristelyä.

Päättihän Martti Backman ohjelmansa juontoon:

Lopullinen totuus CRU:n tietovuodosta tai –murrosta saattaa paljastua vasta ensi keväänä, kun Britanniassa käynnistynyt selvitystyö valmistuu.

”Lopullinen totuus” oli asiaa tuntevien tiedossa heti sähköpostimurron tapahduttua, ja saattoi siis paljastua vasta viime keväänä Virtanen & Backman –tiimillekin, mutta milloin se aikoo sen meille kertoa? Onhan MOT tehnyt todistettavasti jo yhden totuudenmukaisenkin ohjelman, eli osoittanut jossain määrin ymmärtävänsä tutkivan journalismin, siis oman tehtävänsä luonteen.

Entäs tämä:

viestit ovat jokaisen ulottuvilla. Niistä näkee, että tutkimustuloksia on haluttu pimittää, vertailuvuosia rukata edullisempaan suuntaan, epämukavien tutkijoiden ura pysäyttää.

Milloin näemme julkisen anteeksipyynnön tästä, ja Pachaurin erovaatimuksista, sekä lisäksi pahoittelut omasta herkkäuskoisuudesta, josta noloin osoitus oli varmaankin skeptikkoblogien käyttäminen tietolähteenä?

Professorin sanoin:

kun myöhemmät polvet tutustuvat ilmastotieteeseen, he luokittelevat 2000-luvun alun tieteen historian noloihin lukuihin.

Kunpa edes nykyiset polvet tutustuisivat ilmastotieteeseen, voisimme jo nyt todeta, mikä on nolointa: elämme jonkinlaista uutta pimeää keskiaikaa, jossa tärkeintä ei ole tietäminen, vaan jonkun muun kertomat mielipiteet ja oma sokea usko.

Voi olla, että olen seurannut kotimaista mediaa huolimattomasti, mutta ainoa silmiini osunut totuudenmukainen ja perusteellinen analyysi Climategatesta on tämä Pasi Toiviaisen kirjoitus viime joulukuulta:

2. päivä: Climategate – ilmastoskandaali vesilasissa

Se on toki kiitoksin todettava, että valtamedia Suomessa ei muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ollut yhtä helposti hoopotettavissa, eikä lähtenyt toistelemaan perättömyyksiä niin kuin muualla maailmassa.

Loppukaneetiksi sopii yksi Suomi24:stä löytynyt helmi:

Voidaan todeta, että climategate oli suuri huijaus, johon vain hörhöt lankesivat ja nielivät sen koukkuineen, siimoineen ja vapoineen.

 

Ilmastouskovaiset kaapista ulos

Vakaumus

Maailma on takertunut ajatukseen, että fossiilisten polttoaineiden polttaminen edullisen energian tuottamiseksi aiheuttaa ilmaston lämpenemistä, joka tulee olemaan niin vaarallista, että se on pysäytettävä rajoittamalla fossiilisten polttoaineiden käyttöä, kustannuksista välittämättä.

Onko se totta.

Uskomme, että ei ole.

Uskomme, että – kutsumme sitä  ”ilmastoalarmismiksi” – ei täytä teologian, tieteen eikä ekonomian kriteerejä. Se perustuu huonoon teologiaan, ja sellaiseen käsitykseen maailmasta ja ilmastosta, jotka ovat ristiriidassa Raamatun kertoman kanssa. Se nojaa huonoon tieteeseen, joka sekoittaa teoriat havaintoihin, tietokonemallit todellisuuteen, mallitulokset todisteisiin, eikä piittaa ilmastohistoriasta.

Tutkimuksemme osoittavat, että ilmastoalarmismi virheellisesti väittää viimeaikaisen lämpenemisen olevan ennennäkemättömän nopeaa ja johtuvan siksi ihmisestä. Se liioittelee ihmisperäisten kasvihuonekaasujen lämmittävää vaikutusta, ja aliarvioi luonnollisten tekijöiden vaikutusta. Se valheellisesti vetoaa laajaan tieteelliseen konsensukseen eikä piittaa kymmenistä tuhansista eri mieltä olevista tiedemiehistä. Se uhkailee ja demonisoi tieteellisiä skeptikoita sen sijaan, että toivottaisi heidät tervetulleiksi testaamaan hypoteesia.

A Renewed Call to Truth, Prudence, and Protection of the Poor

Uskomme

Uskomme Jumalan älykkäästi suunnitteleman ekosysteemin olevan vahvan,  itsesäätyvän ja ihailtavasti sovitettu ihmisen kukoistaa Hänen kunniaansa osoittaen. Ilmastojärjestelmä ei ole tästä poikkeus. Viimeaikainen ilmaston lämpeneminen on yksi monista luonnollisista lämpenemisen ja jäähtymisen sykleistä.

Uskomme, että edullinen energia on välttämätön ihmisen hyvinvoinnille, erityisesti köyhyydestä nouseville kansakunnille.

Uskomme pakollisten päästörajoitusten johtavan energian kallistumiseen ja talouden heikkenemiseen.

Uskomme sellaisen politiikan vahingoittavan enemmän köyhiä.

Emme usko

Kiellämme (eng. ”deny”) Maan ekosysteemin haurauden ja herkkyyden muutoksille, ja erityisesti, että Maan ilmastojärjestelmä on vaarallisessa määrin altis pikkuruiselle ilmakehän kemian muutokselle. Viimeaikainen lämpeneminen ei ole ollut epänormaalin suurta eikä nopeaa. Ihmisen kasvihuonekaasujen vaikutuksesta ilmastoon ei ole todisteita.

Kiellämme kasveille välttämättömän hiilidioksidin olevan saaste. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen ei voi merkittävästi alentaa lämpötilaa tulevaisuudessa.

Kiellämme lamaannuttaviin veroihin perustuvan politiikan olevan Raamatun vaatimusten mukaista köyhien suojelemiseksi.

Uskonveljiä kutsutaan mukaan taistoon

Näiden totuuksien valossa:

Kutsumme kristittyjä tovereitamme johtamaan luomakuntaa Raamatullisella vakaumuksella, ylistämään Luojaamme ja rakastamaan kanssaihmisiämme, erityisesti köyhiä.

Kehotamme kaikkia kristillisiä johtajia ymmärtämään totuuden ilmastonmuutoksesta ja omaksumaan raamatullisen ajattelutavan ja terveen tieteen.

Kehotamme poliittisia johtajia suojaamaan ihmisten vapautta, tekemään energian edullisemmaksi, auttamaan köyhiä eroon köyhyydestä ja hylkäämään hedelmättömän, haitallisen politiikan ilmaston lämpötilan kontrolloimiseksi.

An Evangelical Declaration on Global Warming

Fossiiliteollisuuden denialismikuviot tiedämme jo ennestään. Nettipalstojen älyvapaat tiedetoimittajat suoltavat keksintöjään päivittäin, denialistien puoli-uskonnolliset kokoukset on nähty, ja oma ilmastokerhokin meillä on. Jotain on palapelistä puuttunut, mutta mitä? Kuka ja mikä tuottaa kaiken tämän epätieteen, kuka sen kustantaa, ja miksi? Kreationismi on yksi vahva ehdokas sopan hämmentäjäksi (paino sanalla ”hämmentäjäksi”), joka on jäänyt liian vähälle huomiolle. Ehkä kuulemme tästä vielä.

Niin muuten, tuon yllä olevan tekstin kirjoittajat ovat niitä samoja jotka vaativat luomisoppia opetettavaksi lapsille Yhdysvaltojen kouluissa, ikään kuin vaihtoehtona evoluutioteorialle, jotta lapset voivat sitten valita, haluavatko tietää vai uskoa Joulupukkiin. Ajatuksena kenties yhtä älykäs kuin poppamiestaitojen ottamisen lääkäreiden opetusohjelmaan, jotta on mistä valita, jos oikeat, toimiviksi todetut hoitokeinot eivät miellytä.

Pitäisikö Pachaurin erota, ja muuta juttua pseudoskeptismistä

Onko ilmastonmuutos nyt todistettu huijaukseksi? Monien mielestä on, tai ainakin epäilys kasvaa ja luottamus horjuu. Se on ollut tarkoituskin. ”Skeptikoiden” tarkoitus.

Tämä on samalla vastauksena Sakun kommentille.

Etkö tunne tarinaa takana. Kyseinen IPCCn johtaja haukkui muutaman tiedemiehen tekemän tutkimuksen…

En tunne. Tietenkin olen lukenut mitä siitä on kirjoitettu, mutta skeptikkona en vielä tällä tietämyksellä lähde vetämään siitä mitään johtopäätöksiä. Pitäisi ensin tutustua Pachaurin ”haukkumiin” tutkimukset ja selvittää niiden todenperäisyys ja tekijöiden motiivit. Sitten pitäisi selvittää, mitä Pachauri oikeasti on sanonut, missä yhteydessä, ja mitkä ovat hänen motiivit. Tällaiset uutisoinnit tuppaavat ampumaan pahasti yli, ettei niihin voi suoralta kädeltä luottaa. Ja eikös asialla ole taas sama lehti (ja sama toimittaja?) joka vasta viikko sitten jäi kiinni Mojib Latifin sanojen vääristelystä? Tämä jäätikköasiakaan ei ole ehkä ihan niin kuin puhutaan.

Ehkäpä suurin ihmetyksen aihe on se kaksinaismoralismi mitä välillä edustat.

Kaksinaismoralismi, mitä ihmettä?

Ainakin minulle tulee se käsitys, että kaikki keinot ja toimintatavat ovat sinusta sallittuja jos se vain tukee katastrofaalista AGWtä. Jos tätä ei tue niin minä en ymmärrä miten Parchaurin toimintaa voisi juurikaan puolustella, olipa mitä mieltä itse tuloksesta tahansa.

Missä olen puolustanut Pachauria? Erotkoon minun puolestani jos se jotakin auttaa. Johtohenkilöitähän on joskus ihan hyvä vaihtaa. Vaihto todennäköisesti toisi parannuksia IPCC:n toimintaan, uudet luudat lakaisevat puhtaammin. Ehkä tilalle pitäisi nimittää joku älykäs skeptikko, kuten Roy Spencer. Uudessa tehtävässään hänen olisi pakko huomata ne samat tieteelliset tosiasiat mitkä jo tiedämmekin, ja pakko puhua niiden puolesta. Näinhän kävi viimeksikin kun IPCC:n puheenjohtaja vaihtui. Skeptikkoyhteisö kuuntelee Spenceriä ihan eri tavalla kuin Pachauria, joten hyöty voisi olla melkoinen. Toisaalta, en soisi ”skeptikoille” sitä riemua, että heidän tavoitteensa hämmennyksen lisäämisestä tuottavat tulosta ja erävoitot, jollainen Pachaurin eroaminen olisi, aihetta riemuun.

Vehkeilystä syytettyjen tiedemiesten ja ”skeptikoiden” toiminnasta ei voi samana päivänä puhuakaan. Äänekkäimmät ”skeptikot” eivät ole skeptikoita ollenkaan, he ovat pseudoskeptikoita. Kuten Anthony Watts tai varakreivi Monckton. Ilman tieteellistä pätevyyttä, tutkijameriittiä tai mitään muutakaan, mikä oikeasti antaisi heille pätevyydet kritisoida tiedettä. Toki poikkeuksiakin on, kuten Fred Singer, joka muuten vaan on seonnut. Heidän tarkoituksenaan ei ole tieteen kritisointi totuudenetsintämielessä, vaan heidän päämääränään on saada koko AGW ja kaikki tiede mikä siihen liittyy heitetyksi romukoppaan. He väittävät sitä ”historian suurimmaksi huijaukseksi”, tai jotain vastaavaa. Tällaisessa toiminnassa ei ole järjen hiventäkään, eikä sille pitäisi antaa suunvuoroa yhtään missään. Uskonvapauden puitteissa nuokin mielipiteet on tietenkin sallittava, mutta ei politiikan tekeminen, eikä omien typerien mielipiteiden tartuttaminen muihin ihmisiin.

Wikipediassa pseudoskeptismi määritellään näin:

  • Taipumus kieltämiseen ennemmin kuin epäilyyn
  • Valikoiva kriittisyys
  • Tuomitseminen ilman kattavaa tutkimusta
  • Taipumus maineen likaamiseen, ennemmin kuin tutkimukseen
  • Pilkkaaminen ja henkilöä vastaan hyökkääminen
  • Oletus että arvostelu ei vaadi todistusta
  • Vastaväitteet jotka perustuvat ennemmin uskottavuuteen kuin empiiriseen todistusaineistoon
  • Esittäjien halventava luokittelu ’edistäjiksi’, ’pseudotieteilijöiksi’ tai ’patologisen tieteen harjoittajiksi’
  • Vahvistamattomien vastaväitteiden tekeminen

Ilmastoskeptismissä nähdään helposti nämä kaikki tunnusmerkit. Kiinnittäkääpä huomiota seuraavan kerran kun kohtaatte ”skeptisen” mielipiteen ilmastosta. Kiihkeimpiä pseudoskeptisiä puheenvuoroja voi hyvin verrata uskonnollisiin puheisiin ja julistukseen, käännyttämiseen jopa. Vähemmän kiihkeitä voi verrata vähintään taikauskoon.

Jossain nettikommentissa esitettiin, että IPCC:n pitäisi ottaa ”skeptikoiden” näkemykset huomioon. Aivan sama kuin vaatisimme, että auraterapian näkemykset pitää ottaa lääketieteessä huomioon, tai että geologien pitää kuunnella kreationistien näkemyksiä Maan synnystä ja kehityksestä. Kreationistit ovat väittäneet esimerkiksi, että Grand Canyon on syntynyt suuressa vedenpaisumuksessa vain viidessä minuutissa. Tätä tasoa on suurin osa skeptikoiden väittämistä. Ja sitten ihmetellään, miksi näitä mielipiteitä ei oteta tieteessä huomioon. Ei ymmärretä omien väitteiden olevan puuta heinää, vaan aletaan syytää tiedettä, tai Pachauria, Jonesia, ketä vain, salaliitoista, huijauksesta ja ties mistä. Kun IPCC:n raportista löytyy väärä vuosiluku (joka tietenkin pitää korjata), ollaan omasta mielestä todistettu kokonainen tieteenala huuhaaksi. Tämän voi jokainen havaita, joka jaksaa lukea muutaman kommenttiketjun HS:n ilmastoaiheisen uutisen perästä, Korholan blogista, tai CO2-raportista. Ei rahtusenkaan järkeä koko keskustelussa. Ei ymmärretä edes mistä puhutaan, mutta luullaan tietävän paremmin kuin alan tutkijat. Ja pseudoskeptikot sen kun lisäävät vauhtiaan. Näitä ”skandaaleja” paljastuu nyt viikottain. Aikaa kuluu.

Tuossa hyvin kirjoitettu uutinen:
http://www.timesonline.co.uk/tol/news/environment/article7003622.ece

Katsotaan sitä tarkemmin:

The impact of global warming has been exaggerated by some scientists

“Jotkut tutkijat ovat liioitelleet ilmastonmuutoksen vaikutuksia.”

Ehkä, ehkä ei. Mistä voimme sen varmasti tietää, ennen kuin vaikutukset ovat nähtävillä? Niitä on todistettavasti myös aliarvioitu. Pitäisi myös osata erottaa tutkijoiden lausunnot esim. haastatteluissa, ja heidän vertaisarvioidut julkaisut. Jälkimmäiset ovat tärkeitä, ja niihin tulee voida luottaa. Tieteellinen keskustelu käydään näissä julkaisuissa, ei mediassa. Olen tietenkin sitä mieltä, että esim. IPCC:n raporttien tulee perustua tieteellisiin julkaisuihin, ei vapaamuotoisiin lausuntoihin, mediaan eikä uutisteksteihin. Jos näin on päässyt käymään, se pitää korjata. Aina kun ihmiset jotain tekevät, tapahtuu virheitä. Tiedemiehet ovat ihmisiä, jotka tekevät virheitä, sille emme mahda mitään.

Professor Beddington said that climate scientists should be less hostile to sceptics who questioned man-made global warming.

”Professori Beddingtonin mukaan ilmastotutkijoiden ei pitäisi olla niin vihamielisiä skeptikoita kohtaan, jotka kyseenalaistavat ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen.”

On skeptikoita ja ”skeptikoita”. Skeptismi kuuluu tieteeseen, pseudoskeptismi ei. Tutkijoiden ei pidä lähteä hyppimään speudoskeptikoiden pillin mukaan, se on loputon suo. Aiheeseen liittyen olen kirjoittanut ennenkin, esim. tässä ja tässä. Ja tässä, jos on 40 minuuttia aikaa, ja tässä vähän lyhyempi. Tällä hetkellä, CRU:n ja Pachaurin kimpussa ovat pseudoskeptikot. Aiheesta lisää esim. tässä, tässä ja tässä.

He said: “I don’t think it’s healthy to dismiss proper scepticism. Science grows and improves in the light of criticism.

”En usko, että terveen skeptismin väheksyminen on hyvästä. Tiede kehittyy kritiikin valossa.”

Juuri näin. Terve skeptismi on hyväksi, huuhaa-skeptismi ei. Tutkijat ovat ihmisiä, ja ymmärrän kyllä, jos huuhaa-skeptismin hyökkäyksen keskellä osa terveestäkin skeptismistä tulee tuomituksi.

”There is a fundamental uncertainty about climate change prediction that can’t be changed.”

”Ilmastonmuutoksen ennustamisessa on perustavanlaatuista epävarmuutta jota ei voida muuttaa.”

Kauankohan kestää, ennen kuin tämä lause ilmestyy jonnekin skeptikkosivulle tyyliin ”Professorikin myöntää perustavanlaatuiset ongelmat, AGW on huijausta.

We have a problem in communicating uncertainty. There’s definitely an issue there. If there wasn’t, there wouldn’t be the level of scepticism. All of these predictions have to be caveated by saying, ‘There’s a level of uncertainty about that’.

“Meillä on ongelmia epävarmuuksien tiedottamisen kanssa. Jos ei olisi, ei olisi niin paljon skeptismiäkään. Kaikkien ennustuksen yhteydessä pitäisi varoittaa epävarmuuksista sanomalla, että ennustuksessa on tietty epävarmuus”

Nämä epävarmuudet on kyllä mainittu ja lueteltu vertaisarvioiduissa tieteellisissä julkaisuissa. Jokainen tutkimusraportteja kirjoittanut tietää vallan hyvin, että epävarmuustarkastelu kuuluu sisällyttää raporttiin. Uutisteksteissä niitä ei yleensä näe, ja siitä voi osittain syyttää myös mediaa, mutta varmaankin myös lausuntoja antavia tutkijoita. Lukijan pitäisi myös ymmärtää, mitä epävarmuus tarkoittaa, missä niitä on ja missä niitä ei ole. Jos joku sanoo meren pinnan nousevan 30 cm ja toinen sanoo kaksi metriä vuoteen 2100 mennessä, tekeekö epävarmuus tiedon jotenkin vähemmän huolestuttavaksi?

Pseudoskeptismin määrään en usko minkään tiedon vaikuttavan. Se perustuu uskoon, joka on uskoa, ei tietoa! Mikään logiikka tai järkipuhe ei päde siihen.

“It’s unchallengeable that CO2 traps heat and warms the Earth and that burning fossil fuels shoves billions of tonnes of CO2 into the atmosphere. But where you can get challenges is on the speed of change.

”Hiilidioksidi kiistattomasti imee lämpöä ja lämmittää Maata, ja että fossiilisten polttoaineiden käyttö työntää miljardeja tonneja hiilidioksidia ilmakehään. Mutta muutosten nopeudesta voi tulla kysymyksiä.”

Täsmälleen. Nyt vaan tilanne on sellainen, että pseudoskeptikoiden mielestä kysymyksiä ei ole, eikä mitään kamalaa ei ole tapahtumassa. Hiilidioksidi on luonnontuote, ja sellaisena jopa hyödyllistä, tai muuta yhtä älykästä. Tai sitten, että koska emme tiedä onko kamalaa tai kuinka kamalaa on tulossa, ei tarvitse tehdä mitään.

“Some people ask why we should act when scientists say they are only 90 per cent certain about the problem. But would you get on a plane that had a 10 per cent chance of landing?”


”Jotkut ihmiset kysyvät, miksi pitäisi tehdä mitään koska on vain 90 % todennäköistä, että meillä on ongelma. Mutta menisitkö lentokoneeseen, jos perille pääsyn todennäköisyys olisi 10 %.”

Tässä tullaan tietenkin arvokysymykseen, ja riskien arviointiin, joka ei enää liity tieteeseen. Jokaisen mielipide on tavallaan oikea, paitsi että on kysymys yhteisestä asiasta. Yhteiskunnassa on paljon sääntöjä, joiden tehtävänä on palvella yhteistä hyvinvointia. 90 % todennäköisyys fataalille riskille on missä tahansa riskiarvioinnissa liikaa, eikä yhteiskunnan tarvitse sietää sellaista.

Professor Hulme said: “Pachauri’s choice of words has not been good.

”Professori Hulme sanoi: Padchaurin sanavalinta ei ole ollut hyvä. ”

Hulme ei siis sanonut tieteestä mitään. Pseudoskeptikot sen sijaan ovat jo ennättäneet leimaamaan Pachaurin sanojen lisäksi tieteenkin huuhaaksi, salaliitoksi jne. jne. Pachaurin tai Jonesin sanomiset, CRU-postit tai muutkaan ”fake-skandaalit” eivät ole osoittaneet mitään sellaista tieteellistä virhettä, mikä antaisi aiheen olettaa speudoskeptikoiden olevan oikeassa.

Artikkeli jatkuu vielä, kannattaa lukea itse, päätän kommentointini tähän.

Ilmastohuijaus on täyttä totta!

Pasi Toiviainen ja Tuukka Simonen ovat käsitelleet viimeisimmän ilmastoMOTin. Ei lisättävää. MOT taitaa lopultakin olla verrattavissa lähinnä harhaanjohdettujen pikkupoikien näpertelyyn. Luettuasi tämän, ymmärrät ehkä hiukan, miksi.

Aiheesta myös dokumentti:
Tiededokumentti: Kiistely ilmastosta, Torstaina 10.12.2009 klo 21.00, uusinta su klo 13.25

Ilmastokeskustelua leimaa käsittämätön vyyhti väärinkäsityksiä, tietämättömyyttä ja valheita, näin uskallan sanoa. Median ja yleisön keskuudessa elää voimakkaana käsitys, että tiede olisi epävarma asiasta, että tutkijat kiistelevät asiasta, ja, kuten MOT antoi ymmärtää, että tiede on korruptoitunutta ja palvelee jotakin käsittämätöntä salaliitoa väärentämällä tutkimustuloksia yms. Voisi helposti kuvitella, että tällainen hämmennys on syntynyt itsestään, silkasta tietämättömyydestä ja luontaisesta epäilystä. On jokseenkin varmaa, että näin ei ole, vaan vallitseva olotila on määrätietoisen dis-informaatiokampanjan tulosta, ainakin osittain. Maaperä on ollut otollinen kampanjan onnistumiselle, ja epäily on kerran synnyttyään tehokkaasti ruokkinut itseään, eikä alkuperäisiä syyllisiä enää edes huomaa.

Seuraavassa kaksi lainausta julkisesti saatavilla olevista teksteistä:

The latest ”crisis” – environmental tobacco smoke – has been widely criticized as the most shocking distortion of scientific evidence yet. Last December the EPA released a report, ”Respiratory Health Effects of Passive Smoking: Lung Cancer and Other Disorders,” which claimed that ”secondary smoke” is responsible for as many as 3,000 lung cancer deaths in the United States each year.

Of the 30 studies reviewed by EPA, 24 showed no statistically significant correlation between secondary smoke and cancer, and the remaining six showed a correlation too small for researchers to rule out other factors that can affect the incidence of cancer. such as diet, outdoor air pollution, genetics or prior lung disease.

Currently available scientific evidence does not support any of the results of the NACC (National Assessment of Climate Change), which should therefore be viewed merely as a ”what if” exercise, similar to the one conducted by the Office of Technology Assessment in 1993. Such exercises deserve only a modest amount of effort and money; one should not shortchange the serious research required for atmospheric and ocean observations, and for developing better climate models.

The NACC should definitely NOT be used to justify irrational and unscientific energy and environmental policies, including the economically damaging Kyoto Protocol. These policy recommendations are especially appropriate during the coming presidential campaigns and debates.

Tupakka-teollisuuden toiminta on hyvin dokumentoitu. Suuri määrä vastaavia papereita löytyy julkisesta tietokannasta.

Teollisuudella on ollut runsaasti muitakin ongelmia. Monet laajassa käytössä olleet kemikaalit on todettu vaarallisiksi, ja niiden käyttöä on rajoitettu tai kielletty kokonaan. Tällaisia ovat mm. vinyylikloridi, asbesti, dioksiinit ja CFC-yhdisteet. Teollisuus ei ole aina luovuttanut vapaaehtoisesti. Se on palkannut poliittiseen painostamiseen ja yleisön sumutukseen erikostuneita konsulttiyrityksiä hidastamaan lainsäädännön muutoksia ja kieltojen voimaantuloa, ja ennen kaikkea, muokkaamaan yleistä mielipidettä. Yksi tällainen yritys on ollut Hill & Knowlton. Sen aikanaan kokoama ”referenssilista” on vuotanut julkisuuteen, ja löytyy tästä. Tapaukset eivät toki aina sisällä mitään hämärää. Myös aiheettomat huolet ja väärinkäsitykset voivat pilata yrityksen julkisuuskuvaa, vaikka siihen ei olisi aihettakaan. Silloin asiansa osaava konsulttiyritys voi asiallisella tiedottamisella pelastaa yrityksen maineen ja varmistaa toiminnan jatkumisen. Samoilla menetelmillä voidaan kuitenkin johtaa yhteiskuntaa harhaan. Referenssilistassa sanotaan mm. Freonista näin:

Despite the fact that there was no real scientific proof of the charges, and that it would be years before facts could be assembled…

Hill & Knowlton masinoi onnistuneen kampanjan Du’Pontin laskuun. Lopputuloksesta mainitaan mm:

The government postponed any immediate actions against the use of fluorocarbons.

Public opinion against purchasing fluorocarbon aerosols was kept to a minimum.

Eli hallitus pidättäytyi nopeista rajoituksista ja yleinen mielipide saatiin pidettyä aisoissa.

Myös tupakkateollisuus käytti Hill & Knowltonia etujensa ajamiseen. Tämän tyyppinen kampanjointi oli havaivaittu tehokkaaksi.

Tupakkateollisuuden hävittyä pelin, lobbarit ostettiin ilmastolobbyn palvelukseen. Molempien yllä olevien siteerattujen tekstien kirjoittaja on sama henkilö, maailman tunnetuimpiin kuuluva ”ilmastoskeptikko” Fred Singer. Alkuperäiset tekstit löytyvät tästä ja tästä.

Ilmastolobby perustuu pitkälti samaan vaikuttamisen strategiaan kuin kampanja tupakan puolesta, tupakointirajoituksia vastaan. Tieteellisiä faktoja kummankaan tarkoitusperän puolesta ei ole koskaan ollut olemassa. Vaikuttaminen on perustunut tieteellisen epävarmuuden korostamiseen, jota sitäkään ei varsinaisesti ole ollut olemassa. Ilmastototiede oli hyvin varma asiastaan jo 80-luvulla, jolloin James Hansen antoi kuuluisan lausuntonsa yhdysvaltain senaatissa. Omanarvontuntoinen tiedemies ei tee sellaista, ellei varmuutta ole.

Ilmastonmuutosvastaisen dis-informaatiokampanjan looginen tilaaja on tietenkin jokin sellainen taho, joka kärsisi eniten ilmastonmuutoksen vastaisista toimista. Öljy- ja muu fossiilienergiateollisuus on sellainen. ExxonMobil mainitaan usein näissä yhteyksistä. Vuonna 2007 julkaistusta raportista, How ExxonMobil Uses Big Tobacco’s Tactics to Manufacture Uncertainty on Climate cience löytyy paljon asiaa siitä, miten dis-informaatiokampanjaa on käyty js miten Exxon on syytänyt rahaa kampanjan pyörittämiseksi.

Vuonna 1995 ilmastopolitiikkaa vastustamaan perustetun teollisuuden etujärjestön Global Climate Coalitionin oma asiantuntija kirjoitti järjestön sisäisessä tiedotteessa:

The scientific basis for the Greenhouse Effect and the potential impact of human emissions of greenhouse gases such as CO2 on climate is well established and cannot be denied,

Kasvihuoneilmiön tieteellinen perusta ja käsitys ihmisperäisten kasvihuonekaasujen, kuten hiilidioksidin vaikutuksesta ilmastoon, on hyvin vakiintunut, eikä sitä voida kieltää

Oli siis selvää, että tieteellisin argumentein tätä taistelua ei voinut voittaa. Tarvittiin jotakin muuta. Maailman suurin huijaus ei loppunut tähän.

Keskityttiin silkkaan sumutukseen. Ilmiötä paljon tutkinut Naomi Oreskes on listannut käytetyt taktiikat näin:

  • ”No proof” strategy: science is uncertain
  • Argue over significance of facts (we can adapt)
  • Argue against credibility of environmentalists
  • Hysterical (Chicken Little)
  • Communists (”Watermelons”, George Will: ”Green trees with red roots”)
  • Anti-Christian
  • Argue whether facts are facts
  • Supply alternative facts

Ilmastokeskustelua seuratessaan nämä kaikki on helposti löydettävissä ja tunnistettavissa. Samoin nämä, julkisuuteen vuotaneen asiakirjan kohdat:

Erityisesti kohdat 1, ilmastonmuutoksen esittäminen ”vain” teoriana, ja kohta 9, ”hanki puhemies tiedeyhteisöstä”. Näillä periaatteilla, varsinkin puhemiehen käyttämisellä, on luotu ja ylläpidetty mielikuvaa, että tieteessä vallitsisi jonkinlainen ”debatti” ja epävarmuus asiasta, vaikka näin ei ole. Naomi Oreskes on tutkinut sitäkin.

Puhemiesten hankkimisesta tiedeyhteisöstä käynee todisteeksi tämä kirje, jossa AIP, American Enterprise Institute tarjoaa $10.000 ”IPCC-kriittisestä” artikkelista.

American Enterprise Institute lobbasi 80-luvulla tupakkateollisuuden puolesta. Siirtyi sittemmin ilmastonmuutoksen sumutuskampanjaan, saanut 1,6 miljoonaa dollaria ExxonMobililta. 20 järjestön työntekijää on toiminut Bushin hallinnon konsultteina.

Amerikan Petroleum Insitute, API on yhdysvaltain öljyteollisuuden etujärjestö. Siltä on joskus vuotanut julkisuuteen dis-informaatiokampanjan strategiapaperi, jossa strategiaksi yksinkertaisesti määritellään epävarmuuden korostaminen ja hämmennyksen aiheuttaminen:

Develop and implement a national media relations program to inform the media about uncertainties in climate science; to generate national, regional and local media coverage on the scientific uncertainties, and thereby educate and inform the public, stimulating them to raise questions with policy makers.

Samaa epävarmuutta käytetään myös tulosten mittaamisessa. Paperissa luetellaan määritelmät onnistuneella kampanjalle:

Victory Will Be Achieved When

  • Average citizens ”understand” (recognize) uncertainties in climate science; recognition of uncertainties becomes part of the ”conventional wisdom”
  • Media ”understands” (recognizes) uncertainties in climate science
  • Media coverage reflects balance on climate science and recognition of the validity of viewpoints that challenge the current ”conventional wisdom”
  • Industry senior leadership understands uncertainties in climate science, making them stronger ambassadors to those who shape climate policy
  • Those promoting the Kyoto treaty on the basis of extent science appears to be out of touch with reality.

Eli voitto on saavutettu, kun enemmistö ihmisistä ei enää tiedä, mikä on totta ja mikä ei. Voiko tämän selkeämpää todistetta tietoisesta huijauksesta enää olla?

Yhdysvaltain hallinto on ollut mukana sumutuksessa, ja käyttänyt tietojen vääristelyä taktiikkanaan välttääkseen tarvetta puuttua ilmastonmuutokseen. George W. Bushin ensimmäisen kauden alussa vuonna 2002 muistiossa Valkoiseen Taloon Frank Luntz kirjoittaa:

The scientific debate is closing [against us] but not yet closed. There is still a window of opportunity to challenge the science.

Tieteellinen debatti on päättymässä, mutta vielä on mahdollista haastaa tiede.

Muistiossa käydään seikkaperäisesti läpi erilaisia taktiikoita, joilla halutut asiat saadaan uskoteltua kansalle.

Bushin hallinnon ympäristöyksikön päällikkö Philip A. Cooney jäi kiinni tieteellisen tekstin vääristelystä. Esimerkkinä kohta vuoden 2002 ”Our Changing Planet” –raportin tekstistä, joka kuului alun perin näin:

Many scientific observations indicate that the Earth is undergoing a period of relatively rapid change.

Cooneyn käsittelyn jälkeen se näyttä tältä:

Many scientific observations point to the conclusion that the Earth may be undergoing a period of relatively rapid change.

Cooney on koulutukseltaan talous- ja lakimies, tieteellistä taustaa hänellä ei ole. Ennen siirtymistään Valkoiseen Taloon, Cooney toimi kymmenen vuotta yllä mainitun öljyteollisuuden lobbarijärjestön, American Petroleum Instituten palveluksessa, jossa hän toimi ilmastotiimin johtajana. Jätettyään Valkoisen Talon vuonna 2005, hän siirtyi Exxon Mobilin palvelukseen.

Alla yksi esimerkki julkisuuteen päätyneestä Cooneyn käsittelemästä luonnoksesta, jossa asian vakavuutta on lievennetty epävarmuutta lisäämällä. Kyse voi olla hyvin pienistä sanavalinnoista, joilla on kuitenkin suuri vaikutus tekstin sanomaan.

Kampanja jatkuu. CRU-tietomurto/-vuoto kohahdutti maailmaa marraskuun lopussa. Julkisuuteen ilmaantunut data oli ilmeisesti hankittu jo lokakuussa, tai vieläkin aikaisemmin. Syy, miksi se julkaistiin vasta marraskuussa, on tietenkin Kööpenhaminan ilmastokokous, koska dis-informaatioliikkeen ainoa taktiikka on ilmastopolitiikan häirintä, keinolla millä hyvänsä. Ja hyvin näkyy onnistuvan, kun vuoden meppikin on hypännyt ”skeptikoiden” kelkkaan. Sumutus toimii juuri niin kuin oli tarkoitus, eivätkä uhrit edes huomaa mitään.

Fyysikko ja tieteen historioitsija Spencer Weart totesi haastattelussa:

The theft and use of the emails does reveal something interesting about the social context. It’s a symptom of something entirely new in the history of science: Aside from crackpots who complain that a conspiracy is suppressing their personal discoveries, we’ve never before seen a set of people accuse an entire community of scientists of deliberate deception and other professional malfeasance.

Even the tobacco companies never tried to slander legitimate cancer researchers. In blogs, talk radio and other new media, we are told that the warnings about future global warming issued by the national science academies, scientific societies, and governments of all the leading nations are not only mistaken, but based on a hoax, indeed a conspiracy that must involve thousands of respected researchers. Extraordinary and, frankly, weird. Climate scientists are naturally upset, exasperated, and sometimes goaded into intemperate responses… but that was already easy to see in their blogs and other writings.

Ilmastopolitiikan vastainen sumutus on ennennäkemätöntä tieteen historiassa. Tämä, TÄMÄ, on Maailman suurin huijaus, jonka seuraukset voivat olla karmeat. Todisteet ovat aivan silmiemme edessä, mutta kampanja saa rauhassa jatkua, ilman että siihen puututaan. Löytyisikö jostain sellaista ennakkoasenteista vapaata tutkivaa journalismia, joka voisi näyttää maailmalle, mistä on kysymys?

Kirjallisuutta löytyy, James Hoggan, Richard Littlemore: Climate Cover-Up The Crusade to Deny Global Warming.

Mitä tämän jälkeen tulee tapahtumaan? Olen oman ennustukseni tehnyt.

CRU-tietomurto ja sen seuraukset

Eija-Riitta Korhola kirjoitti jo 12 vuotta sitten ehkä parhaan määritelmän ilmastodenialismista minkä olen koskaan lukenut. Saanen lainata se tähän:

”Siispä, jos jokin viisaus järkyttää sinua ja uhkaa rauhaasi, tee siitä uskonto. Viilaa pilkkuja, perusta kultti ja ala palvoa muotoa sisällön sijasta, niin johan saat ihmiset unohtamaan itse asian. Siirrä kaikki huomio pois tästä elämästä, jonnekin kauemmas, niin varmistat että vallankumouksellinen lause on kapseloitu tyhjiöön ja tehty harmittomaksi.”

Maailmassa näyttää olevan kaksi AGW-tietoista ryhmää. Yhteistä niille on, että ne eivät halua AGW:n olevan totta.

Ryhmä A haluaa korjata tilanteen muuttamalla maailmaa teorian vaatimusten mukaisesti.

Ryhmä B halua tehdä mitään, vaan keskittyy etsimään virheitä teoriasta.

Ryhmä B sai eilen mitä halusi, eli kohtalaisen kokoisen arsenaalin, jolla se pääsee mätkimään ryhmää A. Ennen kuin datan sisällöstä oli mitään tietoa, ryhmä B julisti itsensä voittajaksi ja ilmoitti paljastaneensa vuosisadan suurimman huijauksen ja skandaalin. Samaan hengenvetoon AGW julistettiin kuolleeksi ja kuopatuksi. Tämän huomasivat varmasti kaikki keskustelua seuraavat. Kun teoriasta ei ole löytynyt merkittäviä virheitä, on ryhmä B keskittynyt osoittamaan teorian tekijöiden olevan muuten vaan epäluotettavia. Kun faktoja ei ole ollut käytettävissä, hyödynnetään kaikki mahdollinen, kunhan meteliä saadaan aikaiseksi. Ja sitä saatiin, ryhmä B ei meinaa nahoissaan pysyä, sen verran tehokasta joukkosuggestiota on juuri nyt ilmassa, kun itsenäisiksi ajattelijoiksi itseään kutsuva ryhmä B menee yhtenä laumana hyökkäykseen teoriaa vastaan, aseenaan muutama sähköposti joiden sisällön merkitystä he eivät ymmärrä. Oikein naurattaa katsella tätä menoa.

Vasta kun tämä kohu tästä hiljenee nähdään mikä on muuttunut. Tuskinpa juuri mikään. Ryhmä A on edelleen oikeassa. Paljon melua tyhjästä.

Kaikki varmaan jo hahmottavatkin Eija-Riitan lausunnosta, kumpi on ryhmä A ja kumpi B? Kumpi on järkyttynyt ja tuntee itsensä uhatuksi, kumpi yrittää julistaa teoriat uskonnoksi?

On skeptikoita ja on ”skeptikoita”

Kun on kyse ilmastoskeptismistä, kirjoitan sanan ”skeptismi” tai ”skeptikko” aina lainausmerkkien sisään. Näin siksi, ettei ilmastoskeptismiä vahingossa sekoitettaisi tieteelliseen skeptismiin, jota esim. Skepsis Ry harjoittaa. Yhdistys syntyi toimimaan kaiken maailman huuhaata vastaan. Paranormaalit ilmiöt alistettiin testeihin, joissa tieteen keinoin haettiin luonnollista selitystä ilmiöille, tai yksinkertaisesti osoitettiin ne huuhaaksi.

Siinä missä Skepsis taistelee huuhaata vastaan tieteen keinoin, ilmastoskeptismi toimii tiedettä vastaan tarjoten omaa huuhaataan tilalle. Skeptismin käsite on kääntynyt täysin päälaelleen.

Päivystäväksi skeptikoksikin itseään tituleerannut Marko Hamilo on jälleen kirjoittanut hienosti ilmasotskeptismistä:

Skeptikon päiväkirja: Älä kutsu denialistia skeptikoksi

Älkäämme menkö tuohon mukaan. Kutsukaamme ilmastodenialisteja ilmastodenialisteiksi, vaikka he kuinka itse haluaisivat tulla ylistetyiksi “skeptikoiksi”. Näin he näyttäytyvät todellisessa viiteryhmässään: WTC-salaliittoteoreetikoiden ja tupakan vaarallisuuden kyseenalaistajien joukossa.

Se juuri näin!

Denialismin yksi piirre on se, että valtavirran käsityksiä muka horjuttavia väitteitä esitetään enemmän kuin niitä ehditään ampua alas. On paljon helpompi esittää epämääräinen väite kuin tutkia, mihin dataan väite oikein perustuu ja mitä sillä pyritään argumentoimaan.

Sama suomeksi sanottuna: Yksi hullu kysyy enemmän kuin kymmenen viisasta ehtii vastaamaan.

Ja ennen kuin kukaan nostaa metelin: Tiede ilman skeptismiä on uskontoa. Skeptismi on välttämätön osa tiedettä. Jos skeptismi toimii tiedettä vastaan, se on ”skeptismiä”, ja silloin se on huuhaata.