Saksa turvaa fossiilisiin

Blogin tauko katkeaa hetkeksi tämän uutiskynnyksen ylittävän tiedon takia.

Päätöksen ydinvoimasta luopumiseksi tehnyt Saksa ilmoittaa Angela Merkelin suulla, että ”siirtymäkauden” aikana ydinvoiman jättämää aukkoa tullaan paikkaamaan fossiilisilla polttoaineilla, hiilellä ja maakaasulla. Niitä saksa tulee rakentamaan vähintään 10000, jopa 20000 megawattia seuraavan kymmenen vuoden aikana. Eikä kyse ole enää vanhojen laitosten korvaamisesta, vaan täysin uudesta kapasiteetista.

Suuntaus on erittäin valitettava kahdesta syystä. Uusi fossiilikapasiteetti olisi ollut täysin välitettävissä pitämällä ydinvoimalat käynnissä. Toiseksi, uusia laitoksia ei rakenneta vain muutaman vuoden ajaksi, vaan niitä tultaneen käyttämään pitkään. Modernin laitoksen tekninen käyttöikä on tyypillisesti vähintään 40 vuotta.

Saksan esimerkki osoittaa, että maaliskuun 17. päivänä julkaisemani ennuste, Fukushiman onnettomuus, historian vakavin ympäristökatastrofi?, on käymässä toteen. Tästä kiitos yleiselle mielipiteelle, jota ympäristöjärjestöt ovat aktiivisesti ruokkineet. Fukushiman onnettomuus oli vakava, mutta vielä vakavimmiksi voivat osoittautua onnettomuuden johdosta tehdyt lyhytnäköiset poliittiset päätökset.

13 thoughts on “Saksa turvaa fossiilisiin

  1. Olen tosi pahoillani tästä kehityksestä, niin arvattava kuin se olikin. Maailman neljänneksi suurin talous ja teknisesti maailman huippua oleva valtio luopuu ydinvoimasta piittaamatta seurauksista, hiilivoiman lisäämisestä. Japanin ratkaisun vielä ymmärrän, mutta Saksan en.

    Tykkää

  2. Irvokkainta tässä on oikeastaan se ilo ja riemu jolla ympäristöjärjestöt ottivat tiedon ydinvoimaloiden sulkemisesta vastaan. Olivatko he ihan oikeasti niin naiiveja että eivät nähneet tätä varsin todennäköistä mahdollisuutta? Vai onko heille oikeasti ihan vitun sama miten ilmastolle käy, kunhan ydinvoima ajetaan alas? Vai kenties molemmat?

    Tykkää

  3. Tuohon ei voi sanoa muuta kuin että ”minä kyllä arvasin tämän”.
    Ympäristöjärjestöistä on sanottava, että kyllä siellä välitetään siitä ilmastolle käy. Itse olen hyvin aktiivinen Suomen Maan ystävissä, mutta ydinvoimakantani eroaa jossain määrin keskiverto Maan ystävästä. En halua sulkea ydinvaihtoehtoa pois, vaikka en pidä sitä minään unelmaratkaisuna. Kantani on ylipäänsä vähän epävarma.
    Joka tapauksessa mielestäni marssijärjestyksen pitää vähintäänkin olla se, että ensin luovutaan fossiilisista ja sitten ydinvoimasta, jos siitä päätetään luopua (en ole varma onko tarpeellista.)
    No, saa nähdä pitääkö päätös luopua ydinvoimasta Saksassakaan pidemmän päälle. Näyttää tosin siltä, että ydininho leviää Euroopassa. http://www.timesofmalta.com/articles/view/20110613/world/italy-says-no.370456d
    Tosin en tiedä onko tuossa jotenkin niputettu veden yksityistäminen ja ydinvoiman palauttaminen. Enkä toisaalta sitäkään onko Italia paras mahdollinen ydinmaa.

    T: Aapo L

    Tykkää

  4. Aapo, mukava kuulla että teitä ”vastarannan kiiskiä” on myös ympäristöjärjestöissä.

    Ja hatara kuvani uutisotsikoiden perusteella on se, että Italiassa tuohon pakettiin liitettiin poliitikkojen syytesuojaa ja mitä kaikkea muuta mukavaa…

    -Tuomas

    Tykkää

  5. Tuomas: italiassa samalla kertaa äänestettiin useasta asiasta, mutta päätöksiä ei oltu koplattu yhteen. Eli ydinvoimapäätös oli sillä tavalla irrallinen berlusconin korruptiosyyte-estosuojahommeleista.

    Tykkää

  6. Ympäristöjärjestöt ja muut ympäristön etua ajavat varmasti haluavat hiilivoiman alas. Ongelma ydinvoiman alasajossa on siinä, että muuten ei sitten saada painetta poliittisten päätösten taakse tukea uusiutuvien rakentamista ja energiansäästöä. Ei fossiilisia kukaan halua, paitsi ilmastokonservatiivisesti ajattelevat puolueet vähän niin kuin mutkan kautta. Tilanne on sama kuin Tukholmassa, jossa ruuhkamaksuilla kerätyillä rahoilla rakennetaan lisää teitä, koska siihen oikeistopuolueet ne haluavat käyttää. Tätä edellistä en ole tarkistanut, mutta pointti on tuossa, miten päätöksenteon mekanismit menevät.

    Tykkää

  7. Väittäisin Simo, että näkemyksesi poliittisen paineen ja ydinvoiman kytköksestä ei ole todellinen. Nämä velvoittavat EU:n 20-20-20 tavoitteet ovat olemassa riippumatta mitä ydinvoimalle tapahtuu:

    http://ec.europa.eu/clima/policies/package/index_en.htm

    the EU Heads of State and Government set a series of demanding climate and energy targets to be met by 2020, known as the ”20-20-20” targets. These are:

    •A reduction in EU greenhouse gas emissions of at least 20% below 1990 levels
    •20% of EU energy consumption to come from renewable resources
    •A 20% reduction in primary energy use compared with projected levels, to be achieved by improving energy efficiency.
    The EU leaders also offered to increase the EU’s emissions reduction to 30%, on condition that other major emitting countries in the developed and developing worlds commit to do their fair share under a global climate agreement. United Nations negotiations on such an agreement are ongoing.

    On the 26 of May 2010, the European Commission published a communication ”Analysis of options to move beyond 20% greenhouse gas emission reductions and assessing the risk of carbon leakage” which revisits the analysis of the implications of the different levels of ambitions (20% and 30% targets) and assesses the risk of carbon leakage.

    Nämä tavoitteet asettavat poliittisen paineen yhtälailla maalle joka rakentaa lisää ydinvoimaa (Suomi) ja maalle joka pyrkii siitä eroon (Saksa). EU-vetoinen energiatehokkuustavoite täytyy molempien maiden täyttää – on sitä ydinvoimaa tai ei ole. J.M. Korhonen ja muut ovat nostaneet esille sen, että ydinvoiman liian aikainen alasajo päinvastoin voi estää tavoitteista keskeisimmän: On suuri riski sille, että poliittinen tahtotila päästöleikkaustavoitteiden kiristämiseksi -30%:iin ei tule syntymään, jos alamme nyt rajoittamaan joidenkin low-carbon teknologioiden käyttöä. Varsinkin niiden, jotka ovat kustannustehokkaimmasta päästä päästöleikkausten näkökulmasta. Sillä on väliä, mihin rajalliset rahalliset resurssit käytetään. Edullisimmat toimet johtavat nopeampiin päästövähennyksiin, joka lienee kaikilla tavoitteena?

    -Tuomas

    Tykkää

  8. Toinen lauseeni antaa mahdollisuuden virhetulkintaan. En puhunut ydinvoiman alasajon ja uusiutuvien välisestä kytköksestä, päinvastoin. Ydinvoiman alasajoon tähtääviä päätöksiä näytetään kyllä saatavan aikaan. Sen lisäksi tarpeeksi kunnianhimoisia – ja konkreettisia – keinoja saada aikaan enemmän uusiutuvaa, energiansäästöjä ja älykkäitä sähköverkkoja näyttää olevan vaikeaa ylätason päätöksistä huolimatta saada aikaan. Kokonaisvaltaista ohjausta kestäviin tapoihin tuottaa ja kuluttaa energiaa ei helpolla synny.

    Enkä nyt ota kantaa siihen, että ydinvoima tällä hetkellä on uusiutuvia halvempaa.

    Tykkää

  9. Ympäristöjärjestöissä on paljon ihmisiä, jotka näkevät kulutuksen leikkaamisen ensisijaisena keinona elinympäristömme varjelemiseksi. Osa luottaa mielestäni hieman liikaa yhteiskunnallisen muutoksen nopeuteen. Toisella puolella ovat sitten he, jotka tuntuvat luottavan liiaksi teknologiaan.
    Sivumennen sanoen: käykääpä tutustumassa Stockholm Environmental Instituten laatimaan tiekarttaan, jolla Suomen päästöjä voitaisiin leikata 40 % vuoteen 2020 mennessä ja 90 % vuoteen 2050 mennessä ilman liikenteen biopoltoaineita tai ydinvoiman lisärakentamista (http://www.polttavakysymys.fi/mika_ilmastolaki/keinot/sei/suomen_osuus_ilmastohaasteesta_020310.pdf) ja kertokaa mielipiteitä.
    Olen jo pidempään miettinyt, että saattaisi olla hedelmällistä järjestää julkinen keskustelutilaisuus, jonka osanottajissa olisi sekä ydinvoiman kannattajia että vastustajia ja kaikkea siltä väliltä(ehkä pahimpia ääripäitä välttäen.) Osanottajia yhdistäisi huoli ilmastonmuutoksesta, luonnonmonitoisuuden häviämisestä ja muista ympäristöuhista. Uskoisin, että tällätavoin (olettaen että keskustelu pysyy asiallisena eikä luisu juupas-eipäs inttämiseen eikä ad hominem -argumentointiin) olisi mahdollista löytää uusia ja hedelmällisikin näkökantoja.
    – Aapo L

    Tykkää

  10. ”ja kertokaa mielipiteitä.”

    Eli ideana on leikata Suomen teollisuudesta kasvu pois ja jäädä banaanivaltiotasole.

    Sen kyllä tietää mitä siitä seuraa: ihmiset muuttavat ulkomaille paremman palkan perässä.

    Tykkää

  11. Aapo, kävin joskus tuon raportin läpi. Näissä kaikissa skenaarioissa on ongelmana se, että kukaan ei pysty sanomaan, ovatko skenaarioiden lähtöoletukset realistisia.

    Itse näen monia teoreettisia ja empiirisiä syitä suhtautua skeptisesti skenaarioihin, joissa sekä ydinvoima että päästöt kyetään ajamaan riittävän nopeasti alas. Useimmiten näiden toteutuminen vaatisi hyvin monen asian yhtäaikaista ja suunnitelman mukaista toteutumista. On täysin mahdollista – fysiikan lakien mukaan – että ne toteutuvat. Mutta pidän suoraan sanottuna hulluutena laittaa kaikkea tavallaan yhden kortin varaan.

    Jos nämä optimistiset skenaariot toteutuvat, suljetaan sitten niitä ydinvoimaloita nopeammin. Jos niissä ilmenee odottamattomia ongelmia – niinkuin uuden teknologian kehittämisessä ja lanseeraamisessa yleensä ilmenee – niin ydinvoimaa käyttävillä on ainakin olemassa B-suunnitelma. Ydinvoiman alasajohan tarkoittaisi käytännössä myös sitä, että osaaminen ja infrastruktuuri häviäisivät. Siinä tapauksessa B-suunnitelmia olisivat joko fossiilisten polton jatkaminen, tai ydinvoiman rakentaminen hirmuisella kiireellä ja puutteellisella osaamisella. Kumpikaan ei kuulosta hyvältä idealta.

    Mitä juuri tuohon raporttiin tulee, jos muistan oikein, omat varoituskelloni alkoivat soimaan viimeistään sivulla 13. Siellä käsitellään teollisuuden päästöjen vähentämistä. Keinoksi esitetään mm. terässulattojen muuttamista hiilen polttoon perustuvista masuuneista sähköllä tapahtuvaan valokaarisulatukseen. Tavoite on näin valimotekniikasta alunperin valmistuneen DI:n näkökulmasta erittäin kannatettava: jos halpaa sähköä riittää, valokaarisulatuksella on monia etuja masuuneihin nähden. Mm. kierrätysasteen nosto on tällöin mahdollista.

    Mutta samalla sivulla todetaan myös, että päästötavoitteiden toteutuminen vaatisi teollisuuden sähkönkulutuksen merkittävää leikkausta. Tämä on vaikea yhtälö. Yksi ainoa valokaarisulatto – Tornion jaloterästehdas – kun vie muistikuvan mukaan noin puolet koko Suomen metalliteollisuuden sähkönkulutuksesta. Yhden ainoan sulaton sähkönkulutus on noin kolme neljännestä esim. Tanskan koko tuulivoimatuotannosta, tai kolmannes Olkiluoto 3:n tuotannosta. Eikä tuota kulutusta edes voida nykyteknologialla tyydyttää stokastisilla voimanlähteillä kuten tuulivoimalla, sillä sähkökatko sulatossa tuhoaa sulatusuunin.

    Tykkää

  12. Teräksen valmistuksen osalta masuunia ei ole ihan yksinkertaista ”korvata” valokaarisulatuksella, koska raaka-aine on eri: masuunissa rautamalmi, valokaarisulatuksessa teräsromu. Toka mainittu tuottaa paljon pienemmät päästöt/tonni terästä ja on myös taloudellisesti kannattavaa. Tosin siitä johtuen sitä myös tehdään jo niin paljon, ettei sen osuuden kasvattamiselle varmaan ole ihan älyttömän suurta potentiaalia… Ensinmainitussa noin puolet pienemmät päästöt saisi siirtymällä maa(/bio)kaasulla tapahtuvaan suorapelkistykseen, ja päästötön tuotanto olisi sitten elektrolyyttistä pelkistystä, mutta sen sähköntarve on vielä jotain ihan muuta, kuin pelkän sähkösulatuksen. Tai sitten voidaan masuuni varustaa CCS:llä, ja taas kuluu energiaa sen laitteen pyörittämiseen. Kuulostaa tietysti vähän hullulta, mutta näin se nyt taitaa mennä, että jos teräksen valmistuksessa halutaan isot päästövähennykset, niin tarvitaan enemmän, ei vähemmän energiaa.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s