Uusi päästötön tuotantokapasiteetti, näin Greenpeace sumuttaa

Aikaisemman artikkelin vilkkaassa keskustelussa käsiteltiin mm. ympäristöjärjestöjen valtaa energiapolitiikassa. On tietenkin totta, että ydinvoiman kasvun tyrehtymiseen 80-luvun puolivälissä on muitakin syitä kuin ympäristöaktivismi. Kuitenkin yhtenä vastenmielisenä piirteenä ydinvoiman vastaisessa toiminnassa on dis-informaation käyttäminen vaikutuksen välineenä. Taktiikka on sama mihin ilmastonmuutoksen kieltämisessä on totuttu. Oikeiden päätösten tekeminen demokratiassa(kin) on mahdotonta, jos käytettävissä olevat tiedot ovat virheellisiä. Tämä näyttääkin olevan Greenpeacen tavoite, ellei kyse ole tietämättömyydestä. Dis-informaation vaikuttavuutta voi vain arvailla.

Ympäristöjärjestöt käyttävät dis-informaatiota yhä tänä päivänä. Asiasta on keskusteltu ennenkin artikkeleissa Greenpeace valehtelee ydinvoiman vaaroista ja Ydinvoimapelottelua Kanadan malliin. Esitän yhden esimerkin lisää tästä aiheesta.

Greenpeace on julkaissut tämän kuvan artikkelissa Ydinvoima putosi uusiutuvien kyydistä.

Kuva 1.

Tekstissä sanotaan mm.

Siksi on hyvä hieman katsoa, miten ydinvoimalla, tuulella ja auringolla tuotetun sähkön määrä on viimeisten vuosien aikana kehittynyt. Käppyrä kertoo kuinka paljon uutta ydinvoima-, tuulivoima- ja aurinkosähkökapasiteettia maailmassa on lisätty vuosittain viimeisen 15 vuoden aikana.

Millainen mielikuva artikkelista lukijalle välittyy? Tuntematta asiaa ennestään, kuvasta nähdään tietenkin, että tuulivoima on aivan ylivertainen ydinvoimaan verrattuna, ja miksi ei olisi, ovathan järjestöt ennenkin sanoneet, että ydinvoiman rakentaminen on liian hidasta, eikä sen avulla ehditä vähentämään päästöjä riittävä nopeasti. (Teesi 2.) Samassa lähteessä sanotaan:

Ydinvoimasta kuulee usein puhuttavan avainratkaisuna ilmastonmuutoksen torjuntaan. Ydinvoima on kuitenkin hyvin marginaalinen päästöjen vähentäjä, sillä se tuottaa vain sähköä.

Arvoitukseksi lukijalle jää, miten vain sähköä tuottava järjestöjen suosima tuulivoima sitten olisi muuta kuin ”hyvin marginaalinen päästöjen vähentäjä”.

Mitä Greenpeace on kuvassa jättänyt näyttämättä? Keräsin tiedot omaan Exeliin lähteistä World Wind Energy Report 2009 ja IAEA tilasto. Lähteistä löytyy asennettu kapasiteetti. Jotta saadaan todellinen uusi tuotantokapasiteetti, täytyy asennettu teho kertoa kapasiteettikertoimella. Käytetään ydinvoimalle kerrointa 0,8 ja tuulle 0,25. Katsotaan ensin, että minun kuva vastaa GP:n kuvaa.

Kuva 2.

Samalta näyttää, hyvä, voidaan jatkaa. GP sanoo:

Ydinvoima on jäänyt tässä kisassa pahasti jalkoihin, eikä paljon kohutusta ydinvoimarenessanssista näy jälkeäkään. Tämä ei ole suuri ihme, kun tietää kokemukset esimerkiksi Arevan Olkiluodon ja Flammanvillen työmailta. Uusia ydinvoimaloita ei juuri rakenneta, koska se on vaikeaa ja kallista.

Ydinvoimarenessanssilla tarkoitetaan ydinvoiman uutta kasvukautta. On totta, että se ei vielä tässä tilastossa näy. IAEA:n tilasosta sen sijaan löytyy kaikki rakenteilla olevat ydinvoimalat, niiden tehot ja rakentamisen aloitusvuodet. Koska emme tiedä milloin rakenteilla olevat laitokset valmistuvat, joudumme tekemään oletuksen. Olkiluoto 3 on poikkeus. Se on ensimmäinen laatuaan, ylipäätään ensimmäinen laitos länsimaissa pitkän tauon jälkeen. Laitoksen rakentaminen aloitettiin vuonna 2005. Samana vuonna aloitettiin toinenkin rakennusurakka, 1000 MW Ligao 3 Kiinassa. Se valmistui ja kytkettiin verkkoon 15.7.2010.

Vuonna 2010 kytkettiin verkkoon kaksi muutakin uutta laitosta, 960 MW Shin Kori 1 Koreassa, ja 610 MW Qinshan 2-3 Kiinassa. Molempien rakentaminen aloitettiin 2006, vuosi Olkiluoto 3:n jälkeen. Tätä ei Greenpeace kerro.

Olkiluoto 3:n käyttäminen esimerkkinä rakentamisen hitaudesta on siis jo itsessään harhaanjohtamista. Laitoksia on maailmalla rakennettu jopa neljässä vuodessa hintaan n. 2500 €/kW, esimerkkinä Kashiwazaki-Kariwa Japanissa.

Kiinassa tavoitellaan moduulirakenteiselle AP1000-laitokselle hinnaksi $1600 / kW.

Käytetään tässä arviossa varovaisena arviona kuuden vuoden rakentamisaikaa. Olkiluoto 3 ylittää tämän yhdellä tai kahdella vuodella.

Seuraavassa kuvassa nähdään, miten ydinvoimarenessanssi tulee lähivuosina näkymään.

Kuva 3.

Ydinvoiman rakentaminen on lähtenyt uudelleen liikkeelle, ja näyttää nopeasti saavuttavan tuulivoiman, joka tietenkin sekin tulee kasvamaan. Kuinka paljon, riippuu tukipolitiikasta, jota ilman tuulivoimaa ei rakennettaisi lainkaan. Koko tuulivoimateollisuutta ei olisi olemassa ilman julkista tukea.

Tässä esityksessä on ydinvoimalle käytetty kapasiteettikerrointa 0,8 mikä on maailman keskiarvo. Yhdysvalloissa se on 0,91 ja Suomessa 0,94. Parannus on saatu aikaan huolto- ja latausseisokkien paremmalla suunnittelulla ja organisoinnilla. Jos oletetaan, että uusien voimaloiden kapasiteettikerroin on 0,9, vihreät pylväät kuvassa olisivat vastaavasti korkeampia.

Entä miltä ydinvoiman historia näyttää? Rakentaminen alkoi 60-luvulla ja saavutti huippunsa 80-luvun puolivälissä, jolloin valmistui enimmillään yli 30 laitosta vuodessa. Lisätään tämä historia samaan kuvaan.

Kuva 4.

Tuulivoima näyttääkin nyt yllättäen aika vaatimattomalta ydinvoiman rinnalla. 80-luvun nopeinta rakentamistahtia olisi teknisesti ollut mahdollista ylläpitää näihin päiviin asti, ja nopeuttaakin. Silloin oltaisiin mahdollisesti edellisessä artikkelissa kuvatussa tilanteessa, jossa ilmastokriisiä ei olisi. Ei ole Greenpeace kertonut tätäkään.

Tätä voisi jopa pitää empiirisenä osoituksena ydinvoiman tuulivoimaa suuremmasta päästövähennyspotentiaalista. Ydinvoimarenessanssi painottuu toistaiseksi Aasiaan, pääosin Kiinaan. Tuulivoimaa sen sijaan rakennetaan paitsi Kiinassa myös muualla maailmassa, Eurooppaa ja Yhdysvaltoja myöten. Silti ydinvoima näyttäytyy tässä tilastossa rakentamisnopeudeltaan vähintään tuulivoiman veroisena energiamuotona. Jos myös ydinvoimaa rakennettaisiin maailmanlaajuisesti, se näkyisi tilastossa nykyistä vieläkin suurempana.

Eivätkä ydin- ja tuulivoima ole toisiaan possulukevia. Parasta olisi, jos molempia voitaisiin käyttää fossiilisten poissulkemiseksi.

Greenpeacen harrastama dis-informaatio perustuu tässä tapauksessa osatotuuksien kertomiseen. Se tunnetaan myös nimellä kirsikanpoiminta (Cherry picking) joka on yleinen ilmastoskeptikoiden käyttämä harhaanjohtamisen taktiikka.

Oltiinpa ydinvoimasta mitä mieltä hyvänsä, dis-informaation levittäminen (ts. valehtelu) on aina yhtä tuomittavaa. Ilmastoskeptikot levittävät dis-informaatiota (ts. valehtelevat) jotta politiikka olisi kykenemätön tekemään ilmastosopimuksia. Greenpeace levittää dis-informaatiota (ts. valehtelee), jotta politiikka olisi kykenemätön rakentamaan ydinvoimaa, jota kipeästi tarvittaisiin mm. ilmastosopimusten tavoitteiden saavuttamiseksi. Melkoinen pattitilanne.

Tässä käsitellyn GP:n tekstin kirjoittaja, Tapio Laakso, osallistui edellisen artikkelin keskusteluun. Oletan, että tähän jätetyt asiaa koskevat palautteet menevät perille oikeaan osoitteeseen.

18 thoughts on “Uusi päästötön tuotantokapasiteetti, näin Greenpeace sumuttaa

  1. Kaj, kiitos, valaiseva artikkeli.

    Tuosta ydinvoimasta, sehän on tosiaan ollut aika ”stagnaattisessa” tilassa, mutta nyt on käynnissä piristymistä. IEA:n tuoreessa clean energy -raportissa oli lukuja sen verran, että 66 reaktoria (n 60 GW) on rakenteilla tällä hetkellä, ja esim kiinassa on suunnitteilla tällä hetkellä kolmisenkymmentä lisää.

    Vauhtia voisi olla lisää, ja IEA esittää raportissaan huolensa Japanin tapahtumien vaikutuksesta tuleviin suunnitelmiin. Nämä huolethan on jo Saksalaiset ilmastonlämmittäjät lunastaneet.

    Tykkää

  2. Kiitos Kaitsu selkeästä artikkelista. On mukava nähdä statistiikkaa siitä, millä nopeudella low carbon energiantuotantotekniikoita nyt ja menneisyydessä on pystytty rakentamaan.

    Johtopäätöksissäsi tulevaisuuden suhteen jätät Kaitsu kuitenkin huomioimatta pari täälläkin aiemmin käsiteltyä lähdettä. Tuulivoimaa tiedetään rakennettavan seuraavina n. 5 vuotena ainakin 47 GW/a (~ >100 TWh/a) vuodessa (Bloomberg, dia 7)

    http://www.iea.org/work/2011/rewp/Session_2_Turner.pdf

    ja aiemmin hyvin tuulivoiman markkina-analyyseissään oikeaan osunut BTM Consult ennustaa jopa nopeuteen 170 TWh/a muodostuvaa kehitystä v. 2015 mennessä (dia 4):

    http://www.iea.org/work/2011/rewp/Session_1_Katofsky.pdf

    Siten totuuden nimissä on nähtävissä, että lyhyellä tähtäimellä tuulivoimasähköä rakennettaneen nopeammin kuin ydinvoimasähköä globaalisti. Tämä odotettavissa oleva nopea tuulivoiman kehityskulku on hieno uutinen yhdistettynä siihen tietoon, että ydinvoimaa on pystytty rakentamaan yli 200 TWh/a vauhdilla 1980-luvun puolivälissä.

    Mitä nämä rakennusvauhdit sitten tarkoittavat kokonaisuuden kannalta? Ollaanko lähelläkään tarvittavaa rakennustahtia? IEA:n Key World Energy Statistics 2010 kirjasesta nähdään, että yksin sähkön vuosittainen globaali kulutus on tällä hetkellä luokkaa 20 000 TWh ja fossiilisen sähköntuotannon n. 13 000 TWh (sivu 24).

    http://www.iea.org/textbase/nppdf/free/2010/key_stats_2010.pdf

    (Suosittelen kirjasen selailua kokonaisuudessaan, paljon hyvää tietoa). Itse kukin voi tuosta laskea, että meillä ei ole varaa ylenkatsoa yhtään fossiilisten sähköntuotantomuotojen potentiaalista korvaajaa. Sen verran kova kiire meillä on haastavien ilmastotavoitteiden kanssa. 200 TWh/a low carbon sähköntuotannon rakennustahdilla kaiken fossiilisiin perustuvan sähköntuotannon korvaamiseen menisi 65 a, 500 TWh/a rakennusvauhdilla 26 a ja niin edelleen. Ja tämä sillä oletuksella, ettei yhtään uutta fossiilisiin perustuvaa voimalaitosta rakennettaisi, mikä nyt on päätön oletus (esim. yo. kirjasen sivu 32) Ja myös lämmöntuotanto, liikenne, maatalous ym. pitäisi saada samaan aikaan oikealle kehityspolulle.

    Haasteet ovat niin valtavat, etten ymmärrä miten kellään on varaa kuvitella ettei kaikkia käytössämme olevia keinoja tarvittaisi myös tulevaisuudessa.

    -Tuomas

    Tykkää

  3. Tuomas, niinpä. Juuri äskettäin ilmestyneen IEA:n Clean Energy Reportin mukaan (tarkempi ”analyysini” ilmestyy maanantaiaamuna blogiini, tervetuloa lukaisemaan ja kommentoimaan) 47 % uudesta globaalista sähköntuotannosta rakennetaan hiilivoimaksi. Itselläni tuo yksi lause laski fiilikset niin alas että loppupäivä vietettiin niitten naaraamiseksi takaisin pohjamudista muutenkin öljyisen ja mutaisen veden pinnalle.

    En kerta kaikkiaan käsitä sitä logiikkaa jolla erittäin monet ”luonnonsuojelijat” (anteeksi yleistys) antavat tuon tapahtua ja kaikin keinoin estävät toimintaa, joka vähentäisi suoraan (niin suoraan kun voi kuvitella) tuon saatanan paskalla toimivan sähköntuotannon rakennustarvetta. En v1ttu ymmärrä, en kerta kaikkiaan, ja anteeksi vielä kielenkäyttöni.

    Tykkää

  4. Itse asiassa alkaa näyttää siltä, että Suomen tarvitsee todellakin rakentaa niin paljon ydinvoimaa kuin suinkin, ja nimen omaan vientiin, että sitä voidaan luvata Saksalle pitkäaikaisella sopimuksella kohtuuhintaan sillä ehdolla että jättävät muutaman hiilivoimalan rakentamatta. Tässä tilanteessa se näyttäisi vastuullisimmalta ratkaisulta, jos halutaan suojella planeettaa ilmastonmuutokselta…

    Ja tehdään ne tuulivoimalat myös ja säästetäänkin niin maan pirusti ja jokainen menee ensi kesänä istuttamaan puita, minä etunenässä, mutta se hiilen polttaminen pitää lopettaa ensin ennenkuin ollaan rakentamatta yhtään ydinvoimalaa riittävän turvalliselle ja vakaalle paikalle, jolta esim. suomi tämänhetkisen tiedon valossa näyttää.

    Tykkää

  5. Tuomas:

    Tuulivoimaa tiedetään rakennettavan…

    Tiedetäänkö? Tässä World Wind Energy Report 2009

    http://www.wwindea.org/home/images/stories/worldwindenergyreport2009_s.pdf

    jossa sivulla 6 annetaan arvio vuodelle 2010: 44000 MW. Toteutui 35177 MW. Bloombergin paperissa ”Financing secured/under construction” lienee se osuus joka tiedetään, muu osa on epävarmempaa. Mutta toivottavasti kasvu on mahdollisimman nopeaa, ja kustannustehokkuus (€ / tonni CO2) riittävä, jotta ei mene resursseja hukkaan.

    Lisään kuvaan BTM Consult:in antaman optimistisimman ennusteen jotta nähdään, miltä se näyttää:

    Pylväskaavio meni niin suttuiseksi, että muutin viivakaavioksi.

    Mitä muita varteenotettavia fossiilittomia vaihtoehtoja tulemme lähivuosina näkemään merkittävällä kasvu-uralla? Aurinkosähkö näyttäisi Bloobmerg sivulla 8 esitetyn kuvan mukaan nousevan tasolle 50 TWh vuodessa muutaman vuoden sisään. Biomassa jäänee marginaaliseksi, aalto- ja vuorovesivoiman voinee toistaiseksi unohtaa, vesivoimaa sen sijaan on tulossa. Näistä vain vesi- ja ydinvoiman voidaan sanoa tuottavan tehoa, tuuli ja aurinko tuottavat vain energiaa. Tässäkö sitten kaikki?

    Kaikenhuippu, saattaa kiinnostaa tämä referaatti IEA:n julkaisusta ”Energy Technology Perspectives 2008, Scenarios and Strategies to 2050” viime kesältä:

    https://planeetta.wordpress.com/2010/06/28/miten-saada-maailman-hiilidioksidipaastot-kuriin/

    Siinä on haarukoitu myös tässäkin puheena ollutta rakentamistahtia, mitä härveleitä ja kuinka paljon pitää rakentaa.

    Tykkää

  6. Tuli tässä mieleen. Onko tuulivoimaluvut nimellisiä maksimitehoja, voimalaitosfirmojen markkinoinnissa käyttämiä keskiarvotehoja (30% maksimista) vaiko mitattuja keskiarvotehoja (briteissä n. 20% maksimitehosta)?

    Tykkää

  7. ”Jos oletetaan, että uusien voimaloiden kapasiteettikerroin on 0,9, vihreät pylväät kuvassa olisivat vastaavasti korkeampia.”

    Mikä Kaj oletat sitten tuulivoimalle tulevaisuudessa. Edelleen 0,25?

    Muistuttaisin tässä toisessa kirjoituksessa esille ottamastani asiasta että samoihin tuulioloihin tarkoitettujen voimaloiden roottorin kasvava koko tulee myös nostamaan tuulivoimaloiden käyttökertoimia. Oliko tämä päässyt unohtumaan vai sivuutitko lukijoille tarpeettomana tietona?

    Siemensillä siis esimerkiksi on 2,3 MW:n voimalat kolmella eri roottorikoolla (82 m, 93 m, 101 m) ja neljäs (113 m) tulossa markkinoille.

    SWT 2.3 113 -voimalassa on 1,9 kertaa suurempi roottorin pyyhkäissypinta-ala kuin SWT 2.3 82 -voimalassa.

    Tämä nostaa luokkaa 40-50 % käyttökerrointa keskituulipaikalla 7,5 m/s (0,35->0,5), joka on tuuliluokka III:n voimalalle suurin sallittu. Heikkotuulisella 6 m/s paikalla kasvu on suhteessa huomattavasti suurempi eli noin 60-70% (vajaa 0,2 -> reilu 0,3).

    Ottaen huomioon tuulivoimaloiden mitoituksen kehittymisen ja merituulivoiman osuuden kasvun, 0,25:n käyttäminen tulevaisuuden tuulivoiman käyttökertoimena on dis-informaation levittämistä.

    Et tainnut tosin tehdä mitään oletusta tuulivoiman tulevaisuuden käyttökertoimista. Ainostaan toivajattelun tuosta ydinvoiman 0,9:n kertoimesta.

    Tykkää

  8. Näkyykö tämä tuleva ydinvoiman renessanssi vastaavana laskuna uusien hiilivoimaloiden määrässä?

    Vai jääkö spekulaation varaan: ”jos näitä ei olisi, olisi vielä enemmän hiilivoimaa”.

    Tykkää

  9. Jari Ihonen:

    Et tainnut tosin tehdä mitään oletusta tuulivoiman tulevaisuuden käyttökertoimista. Ainostaan toivajattelun tuosta ydinvoiman 0,9:n kertoimesta.

    Se ei ole toiveajattelua, vaan toteutunut käyttökerroin monessa maassa, kuten voit itse tilastosta havaita:

    http://www.iaea.org/cgi-bin/db.page.pl/pris.factors3y.htm?faccve=UCF&facname=Unit%20Capability%20Factor&group=Country

    Lakkaa näkemästä mörköjä siellä missä niitä ei ole. Muista, että minä en ole hylkäämässä yhtäkään hiiletöntä energiamuotoa, sinä olet.

    SWT 2.3 113 -voimalassa on 1,9 kertaa suurempi roottorin pyyhkäissypinta-ala kuin SWT 2.3 82 -voimalassa.

    Luonnollisesti käyttökerroin kasvaa, kun isoon voimalaan vaihdetaan pinempi generaattori. Itse asiassa olen jo pitkään ihemetellyt, miksi niin ei tehdä. Juuri tehon vaihtelevuuden vähentämiseksi.

    insinööri:

    Vai jääkö spekulaation varaan: “jos näitä ei olisi, olisi vielä enemmän hiilivoimaa”.

    Energiankulutuksen kasvaessa voimakkaasti, se on juuri näin. Mutta spekulaatiota se ei silti ole. Jos renessanssi siirtyy myös länsimaihin, jossa kulutus ei enää kasva Kiinan malliin, hiilivoimaloiden määrä voi alueella laskea. Nythän uusien hiililaitosten määrä mm. ydinvoimasta luopumisen takia Saksassa kasvaa.

    GP:n lista Saksan uusista hiilivoimaloista:

    Energia-lehti 3/2008 kirjoitti:

    Tykkää

  10. ”Itse asiassa olen jo pitkään ihemetellyt, miksi niin ei tehdä.”

    Syy: COE:n (cost of electricity) minimointi. Mitoitus (pyyhkäisypinta-ala/teho) tehdään tuon perusteella.

    Kun tuulivoiman määrä kasvaa, tulee kuitenkin huomioida saatavilla/rakennettavissa oleva siirtokapasiteetti ja järjestelmävaikutukset. Tällöin COE:n optimipaikka muuttuu.

    Lisäksi materiaalitekniikka voimalan lavoissa (suhteessa edulisemmat lavat) ja siirtyminen kallimpiin kestomagneettigeneraattoreihin ohjaa mitoitusta myös.

    Tykkää

  11. Jari:

    ”siirtyminen kallimpiin kestomagneettigeneraattoreihin ohjaa mitoitusta myös.”

    Eiväthän nämä toivottavasti ole niitä harvinaisia maametalleja käyttäviä malleja?

    Tykkää

  12. ”Eiväthän nämä toivottavasti ole niitä harvinaisia maametalleja käyttäviä malleja?”

    Osa on, osa ei. Kuten aiemmin todettua ainakin Siemens, Vestas ja GE ovat liikkeellä kahdella strategialla. Kestomagneettirataksiuilla ja perinteisillä.

    Suurin ongelmahan harvinaisissa maametalleissa kuten neodyymissa ei ole resurssit vaan se että joku edulliset neodyymivarat omaava kuristaa tuotantoa ja nostattaa markkinahinnat pilviin.

    Mitä tällöin tapahtuu? Tuleeko lisää investointeja tuotantoon? Ei tule, koska uusilla tuottajilla on riski että edullisen tuotantoresurssin omaava avaa hanat ja romahduttaa hinnat.

    Sama pätee kaikkiin kaivannaisiin, joita ei voi korvata muulla se pääkäyttötarkoituksessa. Uraani on myös tällainen mineraali…

    Tykkää

  13. Nythän uusien hiililaitosten määrä mm. ydinvoimasta luopumisen takia Saksassa kasvaa.

    Ja päästökaupan alueella jossain muualla siis pystytään tekemään säästöjä ja myymään näille laitoksille päästöoikeuksia. Ja päästöjen määrä pysyy päästökaupan määräämällä tasolla.

    Minä en ole ainakaan nähnyt vakuuttavaa näyttöä siitä, että ydinvoiman käyttö laskisi päästöjä alle sen määrän, joka päästökaupassa on jaossa.

    Tykkää

  14. Siinä suhteessa ydinvoima ei ole poikkeus, eli mikään muukaan ei laske alle päästökaton, eikun lattian. Onko päästökauppa hyvä systeemi?

    Tykkää

  15. Minusta on, sillä sen avulla voidaan rajata päästöt tieteen edellyttämälle tasolle ja antaa markkinoiden hoitaa se, mistä päästöjä kannattaa vähentää ja miten.

    Tähän päälle halutessaan toki poliitikot voivat vielä hämmentää peliä kaikenlaisella muulla säädöllä, kunhan päästökattoihin ei kosketa.

    Tykkää

  16. Insinööri:

    Minä en ole ainakaan nähnyt vakuuttavaa näyttöä siitä, että ydinvoiman käyttö laskisi päästöjä alle sen määrän, joka päästökaupassa on jaossa.

    Tästä ei minunkaan tietääkseni ole näyttöä. Mutta pitäisin todella kummallisena, jos ydinvoiman jättäminen pois vaihtoehtojen joukosta, tai – herra paratkoon – sen ajaminen alas, ei mitenkään näkyisi poliitikkojen halukkuudessa vähentää päästökaupassa jaettavia kiintiöitä.

    Yksinkertaisesti: mitä enemmän meillä on päästöttömiä vaihtoehtoja, sitä helpompaa poliitikkojen on ajaa päästökiintiöiden leikkauksia. Vastaavasti, jos vaihtoehtoja ei ole riittävästi, poliittista realismia lienee, että kiintiöitä ei leikata, tai niihin keksitään kaikenlaisia ”tilapäisiä poikkeuksia.”

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s