Minä ja Tšernobyl – George Monbiot ja Fukushima

Fukushiman tilanne on viime päivinä vakiintunut. Se ei ole vielä hallinnassa, reaktorien osalta ehkä, mutta käytetyn polttoaineen varastoaltaat aiheuttavat edelleen päänsärkyä, ja voivat aiheuttaa vielä pitkään. Myös siivousoperaatio tulee olemaan mittava ja kallis.

Radioaktiivisia aineita on levinnyt ympäristöön ja löytynyt mm. vesijohtovedestä ja joistakin elintarvikkeista. Onnettomuuden lopullista vaikutusta ei vielä tiedetä, toistaiseksi kuolonuhreja tai sairastuneita laitosalueen ulkopuolelta ei ole raportoitu.

Suomalaisistakin apteekeista loppuivat jodi-tabletit, ja Yhdysvalloissa on raportoitu vakavia myrkytystapauksia tablettien liiallisesta, ja täysin turhasta nauttimisesta. Kiinassa kaupat tyhjenivät jodipitoisesta suolasta, jonka uskotaan suojaavan säteilysairaudelta. En halua tietää, mitä liiallinen suolan syöminen aiheuttaa. Osasyyllisenä hysteriaan voidaan ilman muuta pitää mediaa, joka on ampunut pahasti yli mm. raportoimalla kuolemanvaarasta Tokiossa. Ympäristöjärjestöjen vuosikymmeniä kestänyt pelottelu ja muu säteilyhysterian lietsominen on tehnyt maaperän otolliseksi todettuihin ylireagointeihin.

Harvalla meistä, ei minullakaan, ole mitään näppituntumaa säteilymääristä samalla tavalla kuin vaikka kilogrammoista tai metreistä. Säteily ja radioaktiiviset aineet ovat hyvin helposti todettavissa, jo pienetkin määrät voidaan havaita. Koska ympäristössämme on aina enemmän tai vähemmän säteilyä ihan luonnostaan, ei säteilytason nousu automaattisesti merkitse lisääntynyttä riskiä, eikä missään tapauksessa kuolemanvaaraa. Alla olevassa kuvassa on havainnollinen esitys säteilyannoksien suuruuksista, josta nähdään niin luonnollisten kuin keinotekoistenkin säteilyannoksien koko.

Säteilyn annosnopeus on Fukushiman voimalan portilla ollut luokkaa 3000 mikrosievertiä tunnissa, kun se Tsernobylin pihalla pahimmillaan oli 300 sievertiä tunnissa, siis 300 000 000 mikrosivertiä tunnissa. Tällä erolla ON väliä.

Keskustelu jatkuu kiivaana, onko Fukushima osoitus ydinvoiman vaarallisuudesta vai turvallisuudesta. Mielipiteitä on monia. Itse muutin suhtautumiseni ydinvoimaa kohtaan jo Tsernobylin jälkeen, siitä joskus toiste lisää. Nyt tunnettu ympäristötoimittaja George Monbiot on tehnyt saman. Ja täsmälleen samoista syistä, ja samoilla perusteilla kuin minä.

George Monbiot: Going Critical

Jos minun näkemykseni ja syyt siihen eivät ole aikaisemmin tulleet riittävän selkeästi esiin, asia selviää Monbiotin kolumnista. Tarkemmin en pysty sitä itsekään kertomaan.

Tämänkaltaista pragmaattista ajattelua on esiintynyt enemmän kuin osasin odottaa. Yhden mahdollisen selityksen asenteiden muuttumiselle antaa nimimerkki DV82XL blogin BraveNewClimate kommentissa.

Onnettomuuden lopputulos ei ehkä olekaan niin selvä kuin jo ehdin ennustamaan.

 

18 thoughts on “Minä ja Tšernobyl – George Monbiot ja Fukushima

  1. Päivitysilmoitus: Viikon linkki – Fukushima sai kannattamaan ydinvoimaa « Kaikenhuipun blogi

  2. Valtavasti on liioiteltu säteilyn vaarallisuutta. Marjoja tai sieniäkään ei pitäisi poimia tietyiltä alueilta, vaikka enemmän ihmisiä kuolee automatkoilla marjastamaan kuin ikuna säteilyyn.

    Voisiko vaikka pelkokerroin-ohjelmaan järjestää tehtävän, jossa vedettäisiin reilusti beckerellejä sisältävää mättöä naamaan. Siitä kansa näkisi itse, että mitään vaaraa ei ole.

    Tykkää

  3. Syterskalet, loistoidea.

    ”Tänään Pelkokertoimessa vedetään lautasellinen Kanta-Hämeestä poimituista sienistä tehtyä keittoa samalla kun istutaan Pirkanmaalla sijaitsevan omakotitalon kellarissa ja nuuhkitaan Radonia.”

    Tykkää

  4. Fukushiman onnettomuus antaa uusia näkökulmia energia-asioihin.
    Voimaloiden sijoittaminen tiheästi asutuille alueille aiheuttaa suuria ongelmia onnettomuuden tapahtuessa. Suuria ihmismääriä on evakuoitava voimalan lähialueilta ja onnettomuus vaikuttaa miljoonien ihmisten elämään.
    Japanin tapauksessa teollisuuden osittainen lamaantuminen haittaa globaalia taloutta mm. komponenttipulan vuoksi.
    Tämän takia ydinvoima olisikin sijoitettava harvaan asutuille ja globaalille taloudelle marginaalisille alueille, kuten esim. Suomeen.
    Täällä evakuointi käy rivakasti korkea autoistumisasteen myötä. Suomessa ei valmisteta juuri mitään, mikä olisi kriittistä muun talouden kannalta.
    Pienet laskeumat eivät täällä haittaa, kun on tuota luonnollista radioaktiivisuutta ja kai jonkin verran Tshernobylin laskeumaakin vielä jäljellä.
    Ydinjätteen loppusijoitukselle on hyvät edellytykset myös tuontia ajatellen ja uraania löytyy omasta takaa kunhan voittoja ei päästetä livahtamaan ulkomaille.

    Kansalaispalkka saadaan samalla järjestettyä kytkemällä voimalaluvat kansalaisille suunnattuun osakeantiin. Näin energiayhtiöiden toivottavasti suuret voitot hyödyttävät lopullisen riskin ottavia kansalaisia.

    Näin Suomi siirtyy agraariyhteiskunnasta lyhyen teollisen välivaiheen kautta aggregaattiyhteiskunnaksi!

    Tykkää

  5. niin ranska ja japani on vain vähän suomea isompia ja niissä molemmissa on yli 50 reaktoria (tai ehkä japanissa on nyt hieman alle 50 toimivaa reaktoria…).

    kun tosiaan ottaa huomioon että suomi on sopivasti harvaan asuttu, niin eiköhän tänne helposti noin sata reaktoria mahdu. fortumin kannattaisikin hakea saman tien luvat parille kymmenelle reaktorille…

    Tykkää

  6. Tämän aamun Turun Sanomien pääkirjoituksessa Marianne Silvan-Lempinen ja Antti Lempinen kirjoittavat aiheesta otsikolla: ”Ydinvoimasta eivät saa päättää vain asiantuntijat”.

    Itselläni ei ole juuri mitään mielekästä sanottavaa ydinvoimasta, mutta hivenen jäi miettimään näiden kirjoittajien argumentointi, sillä he niin kovasti valittavat siitä, että Suomessa poliitikot kuuntelevat asiantuntijoita eivätkä usko kansalaisten kykyyn tehdä hyviä ydinvoimaa koskevia arvioita. Hyviksi esimerkeiksi he puolestaan nostavat USA:n ja Saksan.

    Viittaus etenkin USA:han sai kyllä irvistämään tuodessaan ikävästi mieleen ilmastotieteen implikaatioista käydyn vänkäämiseen ja kansalaismielipiteen ja tieteen välillä ammottavan kuilun. Kirjoittajat kyllä nostavat ilmastoon liittyvän huolen merkittäväksi ydinvoimaa puoltavaksi tekijäksi, mutta – jotenkin vain mieleen tulee – että eikö tässäkin olisi johdonmukaista vain luottaa kansalaisten, teollisuuden jne. kykyyn tehdä hyviä ilmastotiedettä koskevia päätelmiä.

    Jollekin aktiiviselle tässä olisi hyvä tilaisuus kirjoittaa vastine ja jatkaa keskustelua asiantuntijuuden roolista yhteiskunnan päätöksenteossa.

    Tykkää

  7. Sarkasmi on vaikea taiteenlaji. Syterskaletkin unohtaa, miten hieno idea olisi kärrätä kaikki Euroopan ydinjätteet Suomen vakaaseen peruskallioon.

    Petteri, Thomas Midgley taisikin olla historian huono-onnisin tiedemies keksimällä sekä bensiinin lyijy-lisäyksen, että freonit. Plutoniumin myrkyttömyyden puolestaan yritti todistaa fyysikkö Bernard Cohen, joka tarjoutui TV-kameroiden edessä syömään saman määrän plutoniumia kuin opponentti söisi kofeiinia. Cohen tiesi, että 15 grammaa kofeiinia tappaa ihmisen, ja että vain toinen kokeeseen osallistuvista kuolee. Haasteeseen ei vastattu.

    Jukka,

    ..fortumin kannattaisikin hakea saman tien luvat parille kymmenelle reaktorille…

    Jos Suomessa haluttaisiin tuottaa KAIKKI energia ydinvoimalla, tarvittaisiin 25 kpl Olkiluoto 3:n kokoista laitosta. Jos toisessa keskustelussa ehdotetut 60 TWh tuotettaisiin tuulivoimalla, Olkiluotoja tarvittaisiin enää 20 kpl. En sano, että niitä pitäisi rakentaa 25 tai edes 20 kpl. Haluan vain konkreettisesti näyttää, minkä kokoluokan asiasta tässä keskustellaan. Luulen, että julkisissa keskusteluissa nämä mittasuhteet eivät ole alkuunkaan selvillä, eikä äänekkäimmillä poliitikoillakaan näytä olevan mitään käsitystä. Eikä sillä ydinvoimaa vastustaneella naisella eilen TV:ssä joka sanoi: ”…mieluummin näitä muita luonnonvaroja, tuulta ja sellaisia…

    Ja onhan meillä toki Suomessa muitakin luonnonvaroja. Jos poltamme kaiken metsissämme kasvavan puun, saamme siitä jo melkein puolet käyttämästämme energiasta. Euroopassa keskimäärin tämä luku on n. 10 %. Ei ole helppoa ei.

    Timo, muistuukin mieleen Tauno Matomäen lausunto eräässä haastattelussa, jossa kysyttiin mielipidettä ydinvoima-kansanäänestyksestä. ”Eihän lääkäritkään järjestä kansanäänestystä kysyäkseen mitä potilaalle pitää tehdä, tehdäänkö ohitusleikkaus, vai poistetaanko umpisuoli.” Se on juuri näin. Kansanäänestys voidaan järjestää, mutta kysymyksen asettelu pitää olla joku muu, kuten paljonko energiankulutusta aletaan säännellä, mitä se saa maksaa, ja kuinka suuri ilmastonmuutoksen riski halutaan ottaa, ja maksattaa siitä seuraavat haitat tulevilla sukupolvilla.

    Tykkää

  8. Saapihan niitä ydinvoimaloita rakentaa, mutta tuskinpa se mitenkään vaikuttaa ilmastonmuutoksen etenemiseen, yhtä vähän kuin YK on vaikuttanut sotien loppumiseen.

    Ne hiilet ja bensat, jotka meiltä säästyvät, poltetaan jossain muualla eikä todellisia päästövähennyksiä synny.

    Ilmastonmuutos sivuvaikutuksineen asettaa lopulta populaation koon kestävälle tasolle. Silloin lopulta toteutuvat päästövähennyksetkin.

    Jos yhteiskunnassa tapahtuu iso romahdus, niin kuka mahtaa siinä vaiheessa vahtia ja hoitaa pysähtyneitä ydinvoimaloita? Saattavat kiehua kuiviksi kuten nyt Fukushimassa on käymässä.

    Tykkää

  9. Syterskaletilla on aika nihilistinen asenne: mikään, mitä teemme, ei siis voi vaikuttaa ilmastonmuutokseen. Voipi kyllä olla totta, mutta kannattaako ottaa kuitenkaan lähtökohdaksi?

    Tykkää

  10. Iso merkitys on myös sillä, poltetaanko ne hiilet ja bensat seuraavan 20 vai 200 vuoden aikana. Ja vaikkei ilmastonmuutoksesta huolehtisikaan, noiden poltettujen tilalle täytyy keksiä jotain muita energianlähteitä.

    Tykkää

  11. Energiaa sieltä ja energiaa tuolta… Miksi kukaan ei aseta kyseenalaiseksi länsimaista elintasoa? Miksi edes vihreinä itseään pitävät ihmiset eivät uskalla koskea tähän aiheeseen? Onko se jokin tabu? Vai onko kyse pohjimmiltaan siitä, että aihe ei edes juolahda mieleen? Onko indoktrinaatio niin täydellinen, että länsimaista elintasoa pidetään selviönä, jota ei edes voi kyseenalaistaa?

    Mihin tarvitsemme niin valtavasti energiaa? Tarvitsemme sitä pöhöttyneen ja harhaisen elämäntapamme ylläpitämiseen. Tarvitsemme sitä, jotta teknologinen massakulttuuri voisi porskuttaa. Se on välttämätöntä, jos haluamme ratsastaa tällä vieraantuneisuuden aallolla kohti viimeistä tuhon rantaa. Te, ydinvoiman komppaajat, haluatte ratsastaa sillä, niin kuin haluaa jokainen uusiutuvaa energiaa kannattava ydinvoiman vastustajakin.

    Koko maailma on kuin jonkin epätoivoisen narkomanian kourissa. Olemme tulleet riippuvaisiksi ylenpalttisesta mutta henkisesti surkastuneesta elämäntavasta, jota meidän on ylläpidettävä, koska meidät on aivopesty olemaan ajattelematta vaihtoehtoja.

    Tykkää

  12. ”Miksi kukaan ei aseta kyseenalaiseksi länsimaista elintasoa?”

    Asettaahan sen kai etenkin vihervasemmistolaisen liikkeen sisällä monikin. Itse kyllä kyseenalaistan myös sen, mitä tällaisella lähestymistavalla realistisesti olisi saavutettavissa.

    Tykkää

  13. Miksi kukaan ei aseta kyseenalaiseksi länsimaista elintasoa?

    On asetettu, jo 1850-luvulta alkaen – kts. Henry Thoreaun kirjoitukset. Enemmän 1960-luvulta alkaen, ja kasvun rajatkin ovat olleet keskustelussa jo 35 vuotta. Mitä on saatu aikaan?

    Elintason kritisointi on ratkaisuna kuin terveellisemmistä elintavoista saarnaaminen hengenahdistuksesta ja rintakivuista kärsivälle ylipainoiselle tupakoijalle: ihan oikein, syyt varmasti löytyvät elintavoista ja pitkällä tähtäimellä muutoksia täytyy tehdä, mutta jos jotain muutakin ei tehdä nyt lyhyellä tähtäimellä, pitkää tähtäintä ei tule.

    Tykkää

  14. Nyt kun Fukushiman onnettomuus on luokiteltu vakavimmaksi, mitä asteikolta löytyy, niin on aiheellista kysyä, että onko onnettomuuksien arvioinnissa käytettävä asteikko ajan tasalla.

    Minusta asteikkoa pitäisi laajentaa yläpäästä, koska Tshernobylin ja Fukushiman onnettomuuksista näytetään selvittävän näin pienillä vahingoilla.

    Asteikon rukkaamistarvetta ei ole syytä oudoksua. Ovathan ydinvoimalaonnetomuudet suhteellisen tuore ilmiö verrattuna esim. maanjäristyksiin, joille on paremmin toimiva asteikko.

    Suomalaiset ovat päässeet kuin koirat veräjästä, mitä vakaviin luonnonmullistuksiin tulee. Pohjanmaan kevättulvat ja kesäiset trombit eivät ylitä globaalia uutiskynnystä.

    Lisäämällä rutkasti ydinvoimaa meilläkin on mahdollisuus päästä otsikoihin pidemmäksi aikaa, jos huono tuuri käy.

    On kuitenkin syytä pitää mielessä, että ydinvoiman lisärakentamisella väistämätöntä romahdusta voidaan siirtää jopa kymmenillä vuosilla eteenpäin – eli puhutaan useammista vaalikausista!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s