Sulasuolareaktori – energiaa toriumista

Tässä artikkelissa kerrotaan ydinvoimatekniikasta, joka tarjoaa lähes ehtymättömän ja päästöttömän energialähteen, sekä ratkaisun ydinjäteongelmaan. Tekniikan avulla voidaan muuntaa myös nykyiset ydinjätteet huomattavasti helpommin hävitettävään muotoon samalla kun niistä saadaan vielä paljon energiaa talteen. Polttoainetta tämä tekniikkaa kuluttaa vain noin sadasosan nykyisiin ydinvoimaloihin verrattuna, eikä polttoaine ei ole uraani, vaan kolme kertaa yleisempi alkuaine torium. Laskennallisesti koko maailman energiantarve voitaisiin tyydyttää alle kymmenellä tuhannella tonnilla toriumia vuodessa.

Teksti on yritetty kirjoittaa mahdollisimman helppotajuiseksi. Vaikeita termejä on linkitetty selittäviin lähteisiin.

Nykyiset ydinvoimalat toimivat poikkeuksetta uraanilla, tarkemmin sanottuna uraani-isotoopilla 235, (isotooppi?) joka neutronipommituksessa halkeaa vapauttaen lämpöenergiaa. Uraani-isotooppi 238 ei halkea, mutta muuttuu neutronisäteilyssä muutamien välivaiheiden kautta plutonium-isotoopiksi 239, joka uraani-235 tavoin halkeaa. Uraani-238 ei siis ole fissiili, eli halkeava. Uraani-238 on sen sijaan fertiili, mikä tarkoittaa, että se voidaan neutronisäteilyn avulla muuttaa fissiiliksi plutonium-239:ksi. Alkuaineen muuttumista toiseksi alkuaineeksi sanotaan transmutaatioksi, ja kun sitä tehdään ydinreaktorissa, puhutaan hyötämisestä. Uraani-238 voidaan siis hyötää plutonium-239:ksi, ja sillä tavalla käyttää polttoaineena.

Hyötäminen on englanniksi breed, (synnyttää, lisääntyä, kasvattaa), mikä sanana kuvastaa paremmin mistä tässä on kysymys.

Käytössä olevat kevytvesireaktorit toimivat ns. hitailla neutroneilla. Niissä käytetään vettä neutronien hidastamiseksi, ja niitä kutsutaankin hitaiksi, tai termisikisi reaktoreiksi. Ne hyötävät U-238:aa plutoniumiksi jonkin verran, mutta varsinaiset hyötöreaktorit ovat nopeita reaktoreita. Niissä ei ole hidastinta, ja nimensä mukaisesti ne toimivat nopeilla reaktoreilla. Esim. aiemmin käsitelty IFR on nopea reaktori. Ne voivat tuottaa enemmän polttoainetta kuin kuluttavat.

Torium on kolme kertaa uraania yleisempi alkuaine. Se on uraani-238 tavoin fertiili, eli se voidaan neutronisäteilyssä hyötää, jolloin siitä tulee fissiili uraani-233. Toisin kuin uraani-238, toriumia voidaan hyötää myös hitaissa reaktoreissa. Sitä on suunniteltu käytettäväksi lisänä nykyisissäkin kevytvesireaktoreissa, sekä Kanadalaisissa raskasvesireaktoreissa.

Toriumin käyttöön soveltuu hyvin ns. sulasuolareaktori, jonka mielenkiintoista historiaa käsiteltiin edellisessä artikkelissa. Seuraavaksi keskitytään tekniikkaan ja sen suomiin mahdollisuuksiin.

Sulasuolareaktori, MSR (Molten Salt Reactor) tai LTFR (Liquid Torium Fluoride Reactor) eroaa täysin muista reaktoreista. Sen polttoaine on nestemäisessä muodossa, suolaseoksena, esim. LiF-BeF2-ThF4-UF4. Suola toimii myös jäähdytteenä.

MSR on hidas reaktori. Hidastimena toimii grafiittisydän, jonka läpi suola kierrätetään. Ydinreaktiot tapahtuvat hitaiden neutronien alueella grafiittisydämessä. Lämmennyt suola johdetaan lämmönvaihtimeen jossa lämpöenergia otetaan talteen ja muutetaan sähköksi perinteisellä höyryturbinilla. Kuvassa 1 nähdään MSR-laitoksen periaatekaavio.

Kuva 1.

MSR:n korkea toimintalämpötila, jopa yli 700˚C mahdollistaa myös kaasuturbiinin käyttämisen lämpövoimakoneena. Energiantuotannossa käytettäisiin työaineena heliumia ja hermeettistä kaasuturbiinia suljetulla kierrolla. Tämä teknisesti hyvin vaativa ja kallis turbiinikoneisto tuottaisi höyryturbiinia paremman hyötysuhteen, mutta MSR:n ensimmäiset sovellukset tultaneen näkemään perinteisellä, edullisella höyryturbiinilla toteutettuna.

Koska suolan kiehumispiste ylittää reaktorin käyttölämpötilan, reaktori toimii ilmakehän paineessa, eikä raskasta ja kallista paineastiaa tarvita. Laitoksen aktiivisella alueella ei voi tapahtua höyryräjähdyksiä.

Suola ei missään olosuhteissa syty palamaan, eikä reaktorin polttoaine voi sulaa koska se on jo sulassa muodossa.

Reaktori koostuu kevytrakenteisesta säiliöstä, jonka sisällä on grafiittisydän ja yksinkertainen säätösauvakoneisto. Kuvassa 2 nähdään MSRE koereaktorin grafiittisydän ja reaktorisäilö, jossa sydän sijaitsee.

Kuva 2.

Säiliön pohjassa on kiinteällä suolalla tukittu aukko. Suolatulppa pidetään kiinteänä jäähdyttämällä sitä. Jos sähköenergian saanti katkeaa ja suolatulpan jäähdytys pysähtyy, tai reaktori muusta syystä ylikuumenee, suolatulppa sulaa ja reaktorin sisältö valuu putkea pitkin alapuolella olevaan varastosäiliöön. Reaktori pysähtyy itsestään, koska fissiota ei voi tapahtua grafiittisydämen ulkopuolella. Varastosäiliö on passiivisesti jäähdytetty, eikä se voi ylikuumentua jälkilämmöstä.

MSR omaa voimakkaan negatiivisen lämpötilakertoimen, joka tarkoittaa sitä, että sen teho pienenee lämpötilan noustessa. Ilmiö johtuu suolan lämpölaajenemisesta. Mitä kuumempaa suola on, sen vähemmän sitä mahtuu grafiittisydämeen ja sen vähemmän fissiota tapahtuu. Reaktorin teho säätyy itsestään sen mukaan, paljonko tehoa siitä otetaan ulos. Säätösauvoja ei tehonsäätöön välttämättä tarvita lainkaan. (Yhden lähteen mukaan kokonaislämpötilakerroin olisi positiivinen)

Koska polttoaine on suolaliuoksessa, polttoainesauvoja ei tarvitse valmistaa. Reaktorin yhteydessä on suolaliuoksen käsittelylaitteisto, jossa fissiotuotteet erotetaan, aktinoidit palautetaan ja tuoretta toriumia lisätään kiertoon. Reaktoria ei tarvitse pysäyttää polttoaineen latausta varten. Useita muitakin mahdollisia polttoainekiertoja on tutkittu. Esimerkiksi nykyisten ydinvoimaloiden korkea-aktiiviset jätteet voitaisiin tässä järjestelmässä käsitellä siten, että loppusijoitukseen menevän jätteen määrä vähenee muutamaan sadasosaan nykyisestä, ja loppusijoitusajan tarve vähenee kymmenistä tuhansista vuosista noin kolmeensataan vuoteen.

MSR:n polttoaineenkulutus vastaa IFR:n kulutusta, ollen n. 1000 kg vuodessa 1000 MW:n laitosta kohti. Kuvan 3 kahdensadan litran tynnyriin mahtuisi 1000 MW toriumvoimalan kahden vuoden polttoaineet.

Kuva 3.

IFR:n tavoin MSR:n käytetty polttoaine sisältää pääasiassa fissiotuotteita, ei pitkäikäisiä aktinoideja. Jätteen radioaktiivisuus vähenee luonnonuraanin tasolle n. 300 vuodessa. Tätä pidempää loppusijoitusta ei tarvita.

Kuvassa 4 on verrattu torium-voimalan polttoainekiertoa käytössä olevien ydinvoimaloiden polttoainekiertoon.

Kuva 4.

Nykyinen voimala:

  • tarvitsee 250 tonnia luonnonuraania kaivoksesta
  • rikastuksessa saadaan 35 tonnia rikastettua polttoainetta, josta valmistetaan polttoainesauvoja
  • rikastuksessa jää yli 215 tonnia köyhdytettyä uraania
  • polttoaine ladataan reaktoriin, jossa U-235 palaa, osa U-238:sta muuttuu Pu-239:ksi josta osa palaa ja osaa jää käytettyyn polttoaineeseen
  • käytettyä polttoainetta, eli korkea-aktiivista jätettä syntyy 35 tonnia
  • jäte sisältää 33,4 tonnia U-238, 300 kg U-235, 300 kg plutoniumia, 1000 kg fissiotuotteita

MSR-toriumvoimala:

  • tarvitsee yhden tonnin toriumia kaivoksesta
  • rikastusta ei tarvita
  • torium syötetään reaktorin suolakiertoon
  • käytettyä polttoainetta, eli korkea-aktiivista jätettä syntyy yksi tonni
  • jäte sisältää fissiotuotteita
  • 83% fissiotuotteista muuttuu vaarattomiksi kymmenessä vuodessa
  • loput 17% fissiotuotteista muuttuu vaarattomiksi 300 vuodessa, tämän pidempää loppusijoitusta ei tarvita
  • jätteessä on plutoniumia n. 30 grammaa

Käytetyn polttoaineen plutonium ei sovellu pommin valmistamiseen, koska se ei ole riittävän puhdasta.

MSR voidaan rakentaa hyvin monen kokoiseksi, alle megawatin kokoisesta aina tuhansiin megawatteihin asti. Sen mekaaninen rakenne on erittäin yksinkertainen. Periaatteessa mikä hyvänsä levyrakenteita valmistava, erikoisterästen muokkaamisen ja hitsaamisen taitava konepaja pystyisi niitä valmistamaan. Se soveltuu erinomaisesti sarjatuotantoon, jolloin hintaa saadaan pudotettua. Koska reaktori on paineeton, suojarakennuksen ei tarvitse olla yhtä massiivinen kuin nykyisissä laitoksissa. Onkin esitetty arvioita, että MSR-laitoksen rakentamiskustannukset voisivat olla nykyisiä ydinvoimaloita alhaisemmat ja rakentamisaika lyhyempi.

MSR toimii korkeammassa lämpötilassa kuin IFR, jopa yli 700˚C. Näin ollen sillä voidaan suoraan korvata myös ylikriittisten hiilivoimaloiden kattilat ja hyödyntää jo olemassa oleva turbiinikoneisto, sähköverkko ja muu infrastruktuuri. Tämä saattaisi olla kaikkein tehokkain tapa lopettaa suurimman yksittäisen CO2-lähteen, kivihiilen polttaminen.

Korkea lämpötila tekee myös sähkön ja lämmön yhteistuotannon edulliseksi.

Koska torium ei ole fissiili, MSR-reaktoria ei voi käynnistää pelkällä toriumilla, vaan se tarvitsee alkulataukseen riittävän määrän fissiiliä uraani-235, uraani-233 tai plutonium-239 -isotooppia.

Kuten IFR, tämäkään tekniikka ei ole valmis kaupallistettavaksi. Kiina ilmoitti tammikuun lopussa käynnistävänsä MSR-reaktorin kehityshankkeen. Lähempänä toteutumista on Japanin 10 MWe:n demonstraatiolaitos miniFUJI, jota seuraisi 200 MWe:n FUJI.

Kuva 5. Japanin suunnitelma, 200 MWe:n FUJI MSR-toriumvoimala.

FUJIn on ennakoitu tuottavan sähköä 30% nykyisiä ydinvoimaloita halvemmalla tarjoten siten kaupallisen kilpailijan myös suurimmalle hiilidioksidilähteelle, kivihiilelle.

(Tekstiä editoitu 28.2.2011, sisältöön ei muutoksia.)

Lähteet:

  1. Wikipedia: Molten salt reactor
  2. Energy from Thorium
  3. The Nuclear Green Revolution
  4. ThoriumMSR
  5. LFTRs to Power the Planet
  6. Thorium Energy
  7. MOLTEN-SALT REACTORS—HISTORY, STATUS, AND POTENTIAL
  8. PHYSICAL PROPERTIES OF MOLTEN-SALT REACTOR FUEL, COOLANT, AND FLUSH SALTS
  9. Molten Fluorides as Power Reactor Fuels
  10. MOLTEN-SALT REACTORS
  11. Molten Salt Reactor (MSR) – sulasuolojen ominaisuudet
  12. Molten Salt Reactors and Possible Scenarios for Future Nuclear Power Deployment
  13. China enters race to develop nuclear energy from thorium

19 thoughts on “Sulasuolareaktori – energiaa toriumista

  1. Moi Kaitsu,

    Kiitos paneutumisestasi tulevaisuuden ydinenergiatekniikoihin ja ennen kaikkea aktiivisesta kirjoittelusta! Minulle ainakin ihan uutta tietoa.

    Olen näitä kirjoituksia vain sivusilmällä seuraillut ja en ole ihan saanut kiinni kokonaiskuvasta. Eli siitä, mitä eri tekniikoita olet esitellyt ja missä kehityskaarensa vaiheessa nämä tekniikat ovat. Ainakin sellaiset kirjainyhdistelmät kuin IFR ja nyt MSR ovat tainneet olla ilmassa. Ovatko nämä niitä neljännen sukupolven (IV Gen) ydinvoimatekniikoita, vai jotakin vielä pidemmällä tulevaisuudessa olevia ratkaisuja? Ja mikä niiden rooli on eri ydinenergiatekniikan kehityspoluissa?

    Kyselen tätä, koska sain hetki sitten eteeni VTT:n v. 2009 koostaman Energy Visions 2050 kirjan. Siinä käsitellään muutaman sivun verran neljännen sukupolven ydinvoimatekniikoita (summary-pdf koko kirjasta ladattavissa täältä:
    http://www.vtt.fi/research/technology/energysystems/energy_book_series.jsp )

    Sen lähteistä löytyi kaksi kansainvälistä organisaatiota, jotka koordinoivat kehitystyötä IV gen. voimaloiden saamiseksi 2030-2050 paikkeilla teollisen mittakaavan ratkaisuiksi.

    Toinen on Generation IV International Forum (GIF), joka on tunnistanut 6 edistettävää teknologiapolkua.
    http://www.gen-4.org/

    Tiivistetyt esittelykalvot järjestöstä ja 6 teknologiapoluista:
    http://www.gen-4.org/PDFs/GIF_introduction.pdf

    EU:n oma taho, Sustainable Nuclear Energy Technology Platform (SNETP) taas täällä:

    http://www.snetp.eu/

    Ovatko nämä teille tuttuja järjestöjä? Kuten edellä kirjoitin, olen seuraillut kirjoituksia vain sivusilmällä. Ja sanovatko nämä GFR, LFR, MSR, SFR, SCWR ja VHTR -lyhenteet teille jotakin? MSR on ilmeisesti Kaitsun yllä esittelemä? Kirjainyhdistelmää IFR ei listalla näkynyt, onko se synonyymi jollekin edellä mainituista? Kirjan mukaan tuo sodium cooled fast reactor (SFR) olisi lähinnä teknologista maturiteettiä. Kuitenkin aikajanat mistä kirjoitetaan tuntuvat liikkuvan tuolla 2030 paikkeilla.

    Tästä herää lähinnä ensimmäiseksi ajatus, että elintärkeätä on että näitä kehitetään, mutta tuleeko kaikki liian myöhään? Vrt. GHG-tavoite, että päästöt saatava globaalisti nollaan 2050 paikkeilla tai aiemmin. Jos siis halutaan säilyttää mahdollisuus alle +2C lämpenemisestä.

    -Tuomas

    Tykkää

  2. IFR on teknisesti periaatteessa sama kuin Sodium-Cooled Fast Reactor (SFR). IFR on lyhenne sanoista Integral Fast Reactor, jossa Integral tarkoittaa, että polttoaineen käsittelyprosessi on integroitu osaksi voimalaitoskompleksia, jolloin ydinmateriaalien kuljetustarve minimoituu. Mutta IFR:ssä käytetty reaktori on siis SFR.

    Ydinvoimatekniikan tutkimus ja kehitys on sattuneista syistä ollut aika jumissa viimeiset 30 vuotta. Väitän, että jos sama tuki josta uusiutuvat energiat nauttivat, sekä R&D että investointituki ja syöttötariffi, kohdistettaisiin 4G-ydintekniikkaan, saataisiin suurempia päästövähennyksiä aikaiseksi kuin nyt. Pitää tietysti ensin päättää mitä halutaan, uusiutuvaa energiaa vai päästövähennyksiä. Myös fuusiotutkimuksen voisi toistaiseksi lopettaa ja kohdistaa resurssit johonkin tuottavampaan, fuusion aika tulee myöhemmin.

    En tiedä ehtiikö 4G ajoissa. Mutta mikä muu sitten ehtii?

    En tiedä ehtivätkö nämä ajoissa, mutta samalla voisi kysyä, mikä muu ehtisi ajoissa?

    Tykkää

  3. Amerikkalaisten 1984-1994 kehittämä IFR on sama kuin tuon teknologiapolun SFR Intermediate size (tai tarkemmin ottaen, IFR on yksi mahdollinen natriumjäähdytetty nopea reaktori). SFR:n kuva tuolla sivuilla näyttäisi olevan 1:1 IFR. Kokonaiskonseptina IFR on varmaankin yksi pisimmälle mietityistä ratkaisuista – ennen kaikkea, sarjavalmistettavuus olisi sen suuri etu.

    Kaj on tästä kirjoittanutkin:

    https://planeetta.wordpress.com/2010/10/13/ifr-historiaa-vai-tulevaisuus/

    ja juuri äsken tuli erinomainen ”executive summary” Brave New Climaten sivuille:

    http://bravenewclimate.com/2011/02/24/advanced-nuclear-power-systems-to-mitigate-climate-change/

    IFR on nykyään joten kuten hengissä GE:n S-PRISM-reaktorimoduulihankkeessa, jonka Savannah Riveriin rakennettava prototyyppi sai viime syksynä erikoisluvan aloittaa rakennustyöt ennen täysimittaista tyyppihyväksyntää. IFR/SFR on, parhaan ymmärrykseni mukaan, sinänsä simppeliä teknologiaa: sellaisen varhainen proto oli ensimmäinen sähköä tuottava ydinreaktori jo vuonna 1951, ja toista protoa ehdittiin käyttää kolmisenkymmentä vuotta. Täydessä mittakaavassa on demonstroimatta ainoastaan integroitu polttoaineen jälleenkäsittely, mutta sekin on aika yksinkertaista tekniikkaa.

    Noihin nopeisiin reaktoreihin liittyy semmoinen juju, että niiden alkulataus täytyy luoda joko toisella nopealla reaktorilla tai perinteisemmässä ydinvoimalassa. Siinä mielessä laajamittainen käyttöönotto vasta vuoden 2030 tienoilla voisi olla perusteltua – meillä ei ole vielä tarpeeksi ydinjätettä😉. Saattaa kyllä olla, että olemme CO2-päästöjen suhteen myöhässä, mutta nyt kävi näin.

    Kiina, Intia, ja Japani tutkivat noita nopeita reaktoreita melkoisella vimmalla. Japanissa on ainakin yksi, Kiinaan rakennetaan kahta, ja muistelen yhden hyrräävän Intiassakin. Yksi pyörii Venäjällä.

    Tykkää

  4. IFR:n alkulataus on tosiaan ongelma. Tarvitaan kymmenkunta tonnia fissiiliä materiaalea. MSR, eli sulasuolareaktori voidaan käynnistää konstruktiosta riippuen huomattavasti pienemmällä alkulatauksella, 500-1500 kg, joten vaaka voi kallistua siihen suuntaan, jos haetaan nopeasti käyttöön otettavaa ratkaisua.

    Yksi asia mihin tämän tekniikan kehitystä ehkä kannattaa suhteuttaa, on sen historia. Neutroni löydettiin vasta vuonna 1932, fissio keksittiin 1938. Ensimmäinen fissioon perustuva sovellus, ydinsukellusvene Nautilus laskettiin vesille 1954 vain 16 vuotta fission keksimisen jälkeen. Siitä edelleen neljä vuotta eteenpäin, käynnistyi maailman ensimmäinen ydinvoimala Shippingport.

    Tässä huomionarvoinen juttu on tuo 16 vuotta teorian keksimisestä ensimmäiseen sovellukseen. Sekä IFR että MSR on jo kertaalleen rakennettu, niin miten ihmeessä niiden kaupallistamiseen voisi mennä enemmän aikaa kuin itse teorian keksimisestä ensimmäisiin sovelluksiin? Tämän päivän tietokoneavusteinen mallinnus ja suunnittelu on sentään aivan toista maata kuin kynä+paperi+laskutikku 60 vuotta sitten.

    Sanokaa minua vainoharhaiseksi jos haluatte, mutta väitän I$on Öljyrahan tietoisesti sabotoivan ydinvoiman mahdollisuuksia, aivan kuten se sabotoi ilmastopolitiikkaa.

    Tykkää

  5. **virittelee foliohattua omaankin päähänsä**

    Kaj, tuo ei mielestäni ole kovinkaan vainoharhaista, vaan pikemminkin business as usual. Omasta tontista pidetään huolta viimeiseen asti.

    Tosin vähintään samanmoisen panoksen antaa ”Iso Hiili” -sektori. Kuuntelin tuossa juuri vähän aikaa sitten silmiä avaavan ”Big Coal” nimisen kirjan (Jeff Goodell), ja jäi sellainen vaikutelma, että kivihiili-bisneksessä ei ihan ilmastoystävällisintä porukkaa olevan. Tai ihmisystävällistä.

    Noista ydinprojekteista, nykyisin lienee säädökset, valitukset, pykälät, testaus sun muu mikä vie tuota aikaa. Voi olla että tuolloin 80 vuotta sitten oli rennompi meininki.

    Tykkää

  6. Menen vielä vähän pidemmälle, ja väitän I$on Öljyn+Hiilen+Kaasun aktiivisesti masinoineet ympäristöjärjestöt puolelleen, juurikin ydinvoimaa vastaan ja kaasua suosimaan. Kaasua markkinoidaan mm. tuulen ja auringon säätöön. Vieläkö foliohatulla pärjää?

    Tykkää

  7. [Faradayn häkki asennettu]

    Kuulostaa pahalta ja osin epäilyttävän epäloogiselta. Vaikka en osaakaan sanoa onko tämä nimenomainen epäily sinänsä indikaattori mistään.

    Tykkää

  8. Eivät ympäristöjärjestöt sitä itse tiedä. E$$o ja kumppanit rahoittavat niitä, se tiedetään. Samaiset tahot taitavat ilmastoskeptismin masinoimisen, sekin tiedetään. Kun katsotaan ilmastoskeptikoiden ja ydinvoimavastaisten argumentteja, niistä löytyy samankaltaisuutta. Ja ketkä hyötyvät näistä molemmista, muut kuin E$$o ja kumppanit?

    Faradayn häkin voit riisua, en väitä, että näin on. En vain löydä yhtään syytä, miksi näin ei voisi olla. Minustakin se kuullostaa pahalta, mutta ei välttämättä epäloogiselta.

    Tykkää

  9. Sekä MSR että IFR ovat vähän tunnettuja energiatuotantotekniikoita, jotka saavat aikaan WAU-reaktion – ilmaston hiiliongelmaan on sittenkin olemassa turvallisia ratkaisuja! Mutta miten kehitystä voi nopeuttaa? Onko rahoitus suurin este? Suomessa asiat etenevät melko hyvään suuntaan, paitsi suurissa kaukolämpöyhtiöissä. Miten Euroopan ja USA:n saisi lopettamaan hiilen polttamisen ja siirtymään ydinenergian käyttöön. Reaktorisovelluksia löytyy jo lähes kaikkiin energiatarpeisiin.

    Tykkää

  10. Sekä Liquide-Fluid-Thorium-Reactor että Pebble-Bed-Reactorit olisivat tähän asti turvallisimmat reaktorityypit koska niissä ei voisi syntiä ”run away” tilanne.

    Ne jäivät (ja ehkä jäävätkin) kehityksesta koska ne ovat ydinaseteknologian kannalta arvotomia.

    Puna- Vihreiden- järjestöjen ja puolueiden etujen ajamisen ne ovat myös heikosti soveltuvia.

    Tuskin sellainen hanke ajetaan tukea joilla ajettaisin ihmisten
    etuja valtapitäjien oman edun vastaisesti.

    Tykkää

  11. Vallanpitäjien vanha resepti:

    Kirkkon osalta:

    synti ja helvetti = huono omatunto ja pelko = valta ja verotus

    Maallisen vallan osalta:

    ympäristöhaitat ja ydinvoima = huono omatunto ja pelko =
    valta ja verotus

    Silminpistäävä yhtälaisuus eikö niin?

    Tykkää

  12. Hyviä asiapitoisia kirjoituksia – kiitos Kaitsu-kaimalle ja muille😉
    Jatketaan työtä (itellä harrastus vaan) ydinvoiman puolesta- se on ainoa realistinen keino turvata riittävästi päästötöntä energiaa ihmiskunnalle.
    U ja Th piisaa miljardeja vuosia maankuoressa, kunhan käytämme noita nopeita-puolinopeita reaktoreita

    Tykkää

  13. Kiitos ansiokkaasta artikkelista! Olisi mukava myös tietää hieman MSR-tyyppisen reaktorin haasteista.

    Olen antanut kertoa itselleni että fluoriyhdisteet ovat tyypillisesti semmoisia joista käsittääkseni kannattaa pysyiä todella kunnioittavan välimatkan päässä, fluori kun on voimakas hapetin. Wikipedian artikkelissa sanotaankin että myrkyllisen fluorivetyhapon muodostuminen saattaa aiheuttaa ongelmia.

    Samoin käsittääkseni reaktorin putkisto joutuu käytössä aika koville, olen ymmärtänyt että tarvitaan erikoislejeerinkejä jotta ne kestävät syöpymistä ja lämpöä riittävästi.

    Nämä siis aivan uteliaisuudesta, en vastusta ydinvoimaa enkä varsinkaan parempien reaktorityyppien kehittelyä, onpahan vain mukavaa jos kaikki faktat ovat näkyvillä.

    Tykkää

  14. Noista korroosio-ongelmista: en löydä nyt enää tarkkaa lähdettä, mutta asia oli muistaakseni niin, että koereaktorissa niitä oli (koereaktori MSRE rakennettiin aivan tarkoituksella ”riittävän hyvästä” materiaalista, Hastelloy-N-seoksesta) ja sen jälkeen ainakin pari ratkaisua kehitettiin niiden voittamiseksi. Aika normaalia metallurgiaa.

    Tässä kommentoitu yleiskatsaus MSRE:n tuloksiin 1970-luvun alusta, siinä on noita ongelmia tuotu esille ja kommentoitu jonkun verran.

    http://nucleargreen.blogspot.com/2010/12/wash-1222-revised-review.html

    Tykkää

  15. Olen antanut kertoa itselleni että fluoriyhdisteet ovat tyypillisesti semmoisia joista käsittääkseni kannattaa pysyiä todella kunnioittavan välimatkan päässä, fluori kun on voimakas hapetin.

    Pitää muistaa, että tässä on kyseessä ioniyhdiste, eli suola. Natrium on myös aika ärhäkkää, mutta ruokasuolan osana ei nyt niin paha. Sama pätee näihin fluorisuoloihin, eli kemiallisesti fluori on sataprosenttisesti sidottu eikä käyttäydy lainkaan kuten vapaa fluori. Ionisidokset ovat hyvin vahvoja, eikä siis fluori helposti vapaudu. Sitä jonkin verran vapautuu, mutta eihän tämä tekniikka vielä valmis olekaan. Kehityskelpoinen se varmasti on. Wikipedia kertoo korroosiosta jotain:

    http://en.wikipedia.org/wiki/Molten_salt_reactor

    Materiaalitekniikka on kehittynyt melkoisesti MSR:n testaamisen ajoista, samoin erilaiset metallien pinnoitteet, joilla voidaan tehdä lähes ihmeitä. Esim. yli tuhannen asteen lämpötilassa, hapettavassa atmosfäärissä toimivat kaasuturbiinin siivet kestävät vain ja ainoastaan pinnoitteen ansiosta.

    Tästä korroosioasiasta en kirjoittanut, koska en tunne sitä riittävän hyvin. Täältä kuitenkin löytyy dokumentteja enemmän kuin tarpeeksi, jos mitä lisätietoja kaipaa:

    http://energyfromthorium.com/pdf/

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s