Vuosi climategaten jälkeen

Vuosi sitten kirjoitin Climategatesta:

Vasta kun tämä kohu tästä hiljenee nähdään mikä on muuttunut. Tuskinpa juuri mikään. Paljon melua tyhjästä.

(Lue koko juttu)

Yksi asia on kuitenkin muuttunut: ”Skeptikot” saivat vahvistusta uskolleen, joten huuhaa elää ja voi paremmin kuin ennen Climategatea. Tieteen käsitys ilmastosta ei kuitenkaan ole muuttunut, eikä sitä ole tieteellisesti kumottu, ja sitä juuri vuosi sitten tarkoitin.

Eilen SkepticalScience kirjoitti:

Sitten BBC pyysi East Anglian yliopistolta anteeksi uutisointiaan ”climategate” valeskandaalista.

”Mitähyvänsä-gatesta” on siis jäljellä punastelevat anteeksipyynnöt ja, kyllä, yksi IPCC:n virhe:

(Lue koko juttu)

Monet, joskaan eivät lähimainkaan kaikki, maailmalla Climategate-soopaa papukaijojen tavoin kritiikittä toistelleet mediat ovat jo pyytäneet sanomisiaan anteeksi. Milloin se nähdään Suomessa? Milloin MOT tekee ohjelman, jossa se oikaisee kaikki väärät väittämänsä? (Siihen ei tosin puoli tuntia riitä mitenkään)

Se paljasti ilmastotieteen kulisseista salailua, vihaa, juonitteluja, ja tutkimustulosten vääristelyä.

Päättihän Martti Backman ohjelmansa juontoon:

Lopullinen totuus CRU:n tietovuodosta tai –murrosta saattaa paljastua vasta ensi keväänä, kun Britanniassa käynnistynyt selvitystyö valmistuu.

”Lopullinen totuus” oli asiaa tuntevien tiedossa heti sähköpostimurron tapahduttua, ja saattoi siis paljastua vasta viime keväänä Virtanen & Backman –tiimillekin, mutta milloin se aikoo sen meille kertoa? Onhan MOT tehnyt todistettavasti jo yhden totuudenmukaisenkin ohjelman, eli osoittanut jossain määrin ymmärtävänsä tutkivan journalismin, siis oman tehtävänsä luonteen.

Entäs tämä:

viestit ovat jokaisen ulottuvilla. Niistä näkee, että tutkimustuloksia on haluttu pimittää, vertailuvuosia rukata edullisempaan suuntaan, epämukavien tutkijoiden ura pysäyttää.

Milloin näemme julkisen anteeksipyynnön tästä, ja Pachaurin erovaatimuksista, sekä lisäksi pahoittelut omasta herkkäuskoisuudesta, josta noloin osoitus oli varmaankin skeptikkoblogien käyttäminen tietolähteenä?

Professorin sanoin:

kun myöhemmät polvet tutustuvat ilmastotieteeseen, he luokittelevat 2000-luvun alun tieteen historian noloihin lukuihin.

Kunpa edes nykyiset polvet tutustuisivat ilmastotieteeseen, voisimme jo nyt todeta, mikä on nolointa: elämme jonkinlaista uutta pimeää keskiaikaa, jossa tärkeintä ei ole tietäminen, vaan jonkun muun kertomat mielipiteet ja oma sokea usko.

Voi olla, että olen seurannut kotimaista mediaa huolimattomasti, mutta ainoa silmiini osunut totuudenmukainen ja perusteellinen analyysi Climategatesta on tämä Pasi Toiviaisen kirjoitus viime joulukuulta:

2. päivä: Climategate – ilmastoskandaali vesilasissa

Se on toki kiitoksin todettava, että valtamedia Suomessa ei muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ollut yhtä helposti hoopotettavissa, eikä lähtenyt toistelemaan perättömyyksiä niin kuin muualla maailmassa.

Loppukaneetiksi sopii yksi Suomi24:stä löytynyt helmi:

Voidaan todeta, että climategate oli suuri huijaus, johon vain hörhöt lankesivat ja nielivät sen koukkuineen, siimoineen ja vapoineen.

 

13 thoughts on “Vuosi climategaten jälkeen

  1. Niinpä. Kuten uskossa aina,mitkään todisteet tai järkisyyt eivät hetkauta uskovien vakaumusta. Mitä useammmin profeetta epäonnistuu maailmanlopun ennusteissaan,sitä vahvemmaksi hänen asemansa käy lampaidensa joukossa, Tämä on merkillinen inhimillinen piirre.

    Tykkää

  2. Tottakai tällaisesta kohusta vedetään liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä ja höyrypäät saavat, puolin ja toisin, lisää vahvistusta uskolleen. Toki minustakin on perusteltua miettiä, mikä syy on salata tutkimukseen liittyviä tietoja, menetelmiä, tietokoneohjelmia, mittaustuloksia tai kirjeenvaihtoja, jos kaikki on kunnossa? No, tässä tuskin kannattaa puhkikaluttua aihetta käymään lävitse.

    Erikoisen avointa tämä tieteenteko ei silti ole ollut, ja uutisointi on välillä ollut aivan tolkutonta. MOT:n jutut ovat tietysti oma lukunsa, mutta yleisesti ilmastouutisoinnissa sellainen katastrofien ja olemattomien syy-seurausuhteiden keksiminen ja liioittelu on ollut kuitenkin viime vuosina se valtavirta. Minusta olisi täysin älyllisesti epärehellistä väittää muuta; kriittinen ääni ei ole juuri kuulunut. Jos olisi kuulunut, olisi näiden hehkulamppu-tukiais-biopolttoaine-päästökauppafarssien sijasta ehkä EU:ssa osattu vähän pragmaattisemmin ja kahden edellisen talven tapaan ”kylmemmin” käsitellä asiaa ja miettiä strategioita.

    Viittasit tuossa ylempänä tähän ”ScepticalScience”-sivustoon. Mitä ilmeisemmin nimi on pelkkää parodiaa. Taustalla taitaa olla toki kova into pelastaa maailma, kuten vähän haistelen tämänkin blogin pitäjällä olevan; siinä hommassa tahtoo suurimpana haasteena olla pitää tuulilasi sulana.

    Tykkää

  3. Erikoisen avointa tämä tieteenteko ei silti ole ollut,…

    Ilmastotieteen alalla tiedonjulkistus ei poikkea millään lailla muiden tieteenalojen tiedonjulkistuksesta. Ilmastonmuutoksen kieltäjien vaatimukset asiassa ovat vaan olleet täysin ylimitoitettuja, ja jotkut ovat sitten heidän itkunsa aiheesta nielleet totuutena yhtään asiaa kyseenalaistamatta.

    Tykkää

  4. ..uutisointi on välillä ollut aivan tolkutonta. MOT:n jutut ovat tietysti oma lukunsa, mutta yleisesti ilmastouutisoinnissa sellainen katastrofien ja olemattomien syy-seurausuhteiden keksiminen ja liioittelu on ollut kuitenkin viime vuosina se valtavirta.

    Tästä olen jokseenkin, tai täysin samaa mieltä. Yliampuvat uutiset, hypetys, sensaatiohakuisuus, ja mitä hullunkurisimmat ilmiöiden yhdistäminen ilmastonmuutokseen, kaikki tämä on omiaan viemään uskottavuutta itse asialta. Seiska-päivää –journalismi pilaa kyllä aiheen kuin aiheen, pääasia, että lehdet myy hyvin. Tästä voisi käyttää nimitystä, kuten eräs kommentaattori, ”ilmastohumppa”. Mitä muuta voisi odottaa, kun kaikki kantaa ottavat kirjoittajat eivät ymmärrä edes mistä puhutaan.

    Monilta ilmeisesti unohtuu, tai puuttuu sellainen ”tieteellinen yleissivistys”, jonka avulla ymmärtäisi mistä ”humppa” on lähtöisin. Ei sitä löydy tieteellisestä kirjallisuudesta, vaan mediasta, uutisista, kansalais- ja ympäristöjärjestöistä, politiikasta, jne. Edes tutkijoiden epävirallisia, tieteen ulkopuolella antamien lausuntojen ei pidä automaattisesti rinnastaa tieteeseen, niin kuin silti tehdään.

    Vertaisarvioitu, tieteellinen kirjallisuus on se mistä tieteellinen totuus löytyy, ja missä tiede käy keskustelua, ei blogeissa. Kirjallisuudessa ilmastonmuutoksen perusteet ovat olleet selvillä jo >50 vuotta, eivätkä ne ole mihinkään muuttuneet. Se mitä muutamat tutkijat puhuvat keskenään sähköpostitse, ei siihen edes voisi vaikuttaa, kyse on eri asioista. Tämä on lähtökohta.

    Viittasit tuossa ylempänä tähän ”ScepticalScience”-sivustoon. Mitä ilmeisemmin nimi on pelkkää parodiaa. Taustalla taitaa olla toki kova into pelastaa maailma, kuten vähän haistelen tämänkin blogin pitäjällä olevan; siinä hommassa tahtoo suurimpana haasteena olla pitää tuulilasi sulana.

    ScepticalSciencen lähtökohtana on ollut skeptinen suhtautuminen skeptikkoargumentteihin, ja niiden debunkkaus tieteen lähtökohdista. Ilmastoskeptismihän ei ole skeptismiä ollenkaan. Skeptismi kuuluu tieteeseen. Tiedettä vastaan käytettynä se on jotain muuta, pseudotiedettä tai jotain, en tiedä. Aito skeptikko on aina valmis muuttamaan mielipidettään, milloin olet nähnyt ilmastoskeptikot tekevän niin? Mikään määrä todisteita ei heille riitä, on kyse enemmän uskonnosta.

    Maailman pelastaminen voi olla vähän suuruudenhullu tavoite. Eikä maailman käy kuinkaan vielä ensi vuonna, eikä kymmenen vuoden, eikä kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Aikaskaalalla 20-100 vuotta voi alkaa olla hankalaa, jos tiede on oikeassa, ja se on oikeassa todennäköisyydellä joka on selvästi lähempänä ykköstä kuin nollaa. Tämän parempaa tai varmempaa käsitystä on turha odottaa. Täyden varmuuden saamme vain odottamalla tekemättä mitään. Ilmiöiden suuresta hitaudesta johtuen, se mitä nyt teemme tai jätämme tekemättä, vaikuttaa vasta kymmenien vuosien päästä. Jos tilanne kehittyy liian pitkälle, mitkään toimet eivät enää vaikuta.

    Mitä pitäisi tehdä? Pelastaa maailma? Itse olisin tyytyväinen, jos enemmistö ymmärtäisi oikeasti mistä on kysymys. Silloin syntyy oikea tahtotila, oli se sitten mikä hyvänsä, vaikka sellainen, että antaa olla, ei tehdä mitään, se on oikea tahtotila jos se perustuu tosiasioihin. Tahtotila on esim. Euroopassa jo syntymässä, ja se on torjuntaa kannattava. Ilmastoskeptismin synnyinmaassa USA:ssa tahtotila on epämääräinen, ja perustuu epätieteeseen. Siellä on menty takapakkia, ja valtakoneisto on jälleen ilmastoskeptikoiden hallinnassa.

    Kun tieteelliseen totuuteen perustuva tahtotila on saavutettu, seuraava ongelma on toiminnan sovittaminen tahtotilan tavoitteiden mukaiseksi. Siinä on Euroopassa menty metsään, biopolttoaineissa ja muissa luettelemissasi asioissa. Ilmastonmuutoksen torjuminen voi onnistua vain inhorealisteilta, jotka osaavat valita oikeat toimenpiteet välittämättä ideologiasta tai äänestäjien mielipiteistä. Enemmistömielipide, pliitikkojen tahi järjestöjen mielipiteet eivät tuota oikeita ratkaisuja. En ole koskaan esim. ymmärtänyt sellaista järjenjuoksua, joka haluaa samanaikaisesti luopua fossiilisista polttoaineista ja kieltää ydinvoiman. Se ei tule ikinä onnistumaan, ei nykyisen kokoisella populaatiolla, ei tällä planeetalla. Ihmiset eivät myöskään tule ”tekemään parannusta”.

    Sekin on täysin mahdollista, että olemme aitiopaikalla seuraamassa luonnon valinnan toimimista. Jos ihmiskunta on niin tyhmä, että uskoo ja toimii jonkun muun kuin parhaan tiedon mukaisesti, ihmiskunta tuhoutuu ja tulee joku muu valtalaji tilalle, joka toivottavasti on fiksumpi. Tai ihminen pakon edessä sopeutuu luonnon sanelemiin ehtoihin.

    Tykkää

  5. ”Täyden varmuuden saamme vain odottamalla tekemättä mitään. Ilmiöiden suuresta hitaudesta johtuen, se mitä nyt teemme tai jätämme tekemättä, vaikuttaa vasta kymmenien vuosien päästä. Jos tilanne kehittyy liian pitkälle, mitkään toimet eivät enää vaikuta.”

    Tässä voisi kysyä kenellä on todistustaakka. Revolverilla ei saa osoitella ihmisä vaikka siinä olisi todennäköisesti vain yksi panos. Ilmaston muutos on aika vakava asia, joten siihen voisi valmistautua vähän kuin sotaan – vaikka katastrofin todennäköisyys olisi pienikin, pitää kuitenkin varmistaa, ettei se pääse yllättämään.

    ”Kun tieteelliseen totuuteen perustuva tahtotila on saavutettu, seuraava ongelma on toiminnan sovittaminen tahtotilan tavoitteiden mukaiseksi.”

    Tämä onkin hankala juttu politiikassa, sillä ihmisiä kiinnostaa myös esim. jatkuva kulutuksen kasvu. Ja lyhyen tähtäimen voitot vievät usein voiton pidemmän tähtäimen tarpeista.

    ”Ilmastonmuutoksen torjuminen voi onnistua vain inhorealisteilta, jotka osaavat valita oikeat toimenpiteet välittämättä ideologiasta tai äänestäjien mielipiteistä.”

    Eli pitäisi olla määrätietoinen ja samalla realisti politiikan keinojen suhteen. Valitettavasti poliitikot (ja politiikassa viihtyvät ja menestyvät) tapaavat olla liian usein pragmaattisia äänten keräilijöitä. Valistunut diktaattori voisi toimia, mutta sellaisen saaminen ei ole helppoa, ja valinta voisi mennä pieleenkin. Valiojoukkojen vallankaappausta tuskin tarkoitat.

    Yksi keskeinen tavoite ja tarve on se, että joku muodostaa riittävän hyvän ja kaikille ymmärrettävän mallin siitä mitä maailmassa nyt tapahtuu ja mikä olisi paras tie tulevaisuuteen (kiitos muuten hyvästä blogista🙂. Kansa voi olla siinä mielessä riittävän fiksu, että jos asian esittää oikein, virta kääntyy oikeaan suuntaan.

    Nykyisessä ongelmassa on paljolti juuri kyse siitä, että aiemmin hyvn toiminut maailman ja talouden malli ei enää anna parhaita mahdolisia tuloksia (koska malli luonnosta rajattomana ja valloitettavana resurssina ei enää toimi). Tarvitaan siis tavallaan ajattelutavan vallankumous. Tällainen perusteiden korjaus on aina vaikea prosessi ja suuri ponnistus. Mutta toisaalta joskus ihmiset ovat siirtyneet tieteellisen maailmankuvan piiriin, ovat kehittäneet demokraattisen yhteiskuntamallin jne. Eli kai seuraavakin harppaus on mahdollinen. Odotellaan vain koska aika on kypsä.

    ”Sekin on täysin mahdollista, että olemme aitiopaikalla seuraamassa luonnon valinnan toimimista.”

    Ihmiskunnan tuhoutumisen ja järkevöitymisen lisäksi on myös mahdollisuus, että jatkamme eloa tällä planeetalla edelleen luomakunnan kruununa muiden selviytyjien kuten rottien ja torakoiden kanssa🙂. Ihmiselle taantumisen havaitseminen ja tunnustaminen on vaikeaa. Usein sivilisaatiot vaipuvat unholaan pitkän taantumisprosessin kautta. Mutta ehkä täydellistä taantumista todennäköisempää on esim. se, että öljyn, hiilen ja kaasun loppumisen jälkeen, ja kaiken maa-alan tehotuotantoon ottamisen jälkeen, ja muutaman sodan ja nälänhädän jälkeen löydämme uuden nousukauden ja ryhdymme geenimanipuloimaan itsellemme uutta rikakaampaa luontoa.

    Tykkää

  6. Tuosta ”mikään määrä todisteita ei riitä”-sitaatista; asiaa voi tietysti ajatella määrän kautta, että kun riittävän monta samaa aihetta sivuavaa paperia on julkaistu, niin jonkun asian pitää olla totta.

    Todellisuudessa ilmastotieteessä useat keskeiset osa-alueet sisältävät erittäin suuria epävarmuuksia; syy miksi Kiotossa aikanaan (yritettiin) rajoittaa päästöjä, ei perustunut mihinkään varmaan tietoon, vaan varovaisuusperiaatteseen; ”on mahdollista”. Minusta tästä samasta periaatteesta keskustellaan vieläkin; nämä Science is Settled-lohkaisut nyt ovat Goren ja ehkä joidenkin IPCC-aktiivien kieltä, ei tiedeyhteisön.

    Laskentateho ja mallinnusmenetelmät, sekä satelliitteista saatavat mittaukset, ovat tietysti Kioton jälkeen kovasti kehittyneet, mutta edelleen meillä on erittäin suuria aukkoja tiedoissa. Kun aukot ovat vielä keskeisissä, ellei keskeisimmissä tekijöissä, en ole lainkaan vakuuttunut, että voimme nykytekniikan keinoin ennustella tulevaisuuden ilmasto-oloja. Varmaan osa kritiikistäni voi olla perusteetontakin, mutta come on, tämä ScepticalScience…

    Tykkää

  7. Tässä voisi kysyä kenellä on todistustaakka.

    Tiede on todisteensa esittänyt. Vastapuoli ei ole esittänyt mitään todisteita, älissyt vain kovaan ääneen. Se on keksinyt omia ”vaihtoehtoisia” selityksiä, asian vierestä puhumalla yrittänyt kumota tieteen väittämiä, ja nyt touhu on edennyt salaliittosyytöksiin ja aina henkilökohtaisiin uhkauksiin itse tutkijoita kohtaan henkilöinä. Kuinka sairaaksi touhu voi vielä mennä? Mitä seuraavaksi tapahtuu?

    Tämä onkin hankala juttu politiikassa, sillä ihmisiä kiinnostaa myös esim. jatkuva kulutuksen kasvu. Ja lyhyen tähtäimen voitot vievät usein voiton pidemmän tähtäimen tarpeista.

    Täsmälleen näin. Siksi en juurikaan jaksa uskoa mihinkään kulutuksen äkkinäiseen vähenemiseen ratkaisuna. Mitä jää jäljelle? Muuttaa kulutus sellaiseksi, että sen vaikutus ilmakehään ja biosfääriin on mahdollisimman vähäinen. Jos se ei riitä, kulutustakin joudutaan vähentämään, mutta ei niin paljon. Suurin osa ihmiskunnasta vasta tavoittelee länsimaista elintasoa, eikä mikään mahti maailmassa pysty estämään heitä lisäämästä kulutustaan.

    Eli pitäisi olla määrätietoinen ja samalla realisti politiikan keinojen suhteen. Valitettavasti poliitikot (ja politiikassa viihtyvät ja menestyvät) tapaavat olla liian usein pragmaattisia äänten keräilijöitä. Valistunut diktaattori voisi toimia, mutta sellaisen saaminen ei ole helppoa, ja valinta voisi mennä pieleenkin. Valiojoukkojen vallankaappausta tuskin tarkoitat.

    Täytyy pystyä tekemään useiden vaalikausien ylittäviä ratkaisuja, jotka lisäksi ovat toimivia. En todellakaan tiedä, pystyykö politiikka demokratiassa siihen. Demokratia on monella tavalla tehotonta, siksi sotaa ei koskaan johdeta demokraattisesti, mutta toisaalta demokratia voi tehdä sodanjulistuksen. Vallankumoukset harvoin ovat johtaneet sinne mihin on ollut tarkoitus, mutta muitakin keinoja on, ei politiikka ole ainoa valtakoneisto.

    Olen monessa yhteydessä puhunut tällaisen vaihtoehdon puolesta:

    https://planeetta.wordpress.com/2009/05/23/hiilivero-james-hansenin-mallin-mukaan/

    Raha voi olla politiikkaa voimakkaampi, ja tuo systeemi voisi olla juuri niin ennakkoluuloton ja rohkea siirto, joka ajattelutavan muuttamiseksi tarvitaan.

    Sivilisaatioita on hävinnyt ennenkin, ja toisinaan juuri paikallisten ilmasto-olosuhteiden muuttumisen takia. Muutaman vuoden maanviljelykseen soveltumaton kausi on riittänyt. Jos ilmastonmuutos synnyttää kaaoksen riittävän aikaisessa vaiheessa, se voi toimia negatiivisena takaisinkytkentänä vähentämällä vahingollisia toimintojemme.

    On myös merkkejä ilmastodenialismin lopun ajan alkamisesta:

    http://rockblogs.psu.edu/climate/2010/10/a-new-kind-of-vicious-crime-against-humanity-the-fossil-fuel-industrys-disinformation-campaign-on-cl.html

    Etenkin USA on paskanpuhujien vallassa, mutta kuinka kauan valhe vielä kannattelee? Loppu voi tulla nopeastikin.

    Tykkää

  8. Yksi keskeinen tavoite ja tarve on se, että joku muodostaa riittävän hyvän ja kaikille ymmärrettävän mallin siitä mitä maailmassa nyt tapahtuu ja mikä olisi paras tie tulevaisuuteen []. Kansa voi olla siinä mielessä riittävän fiksu, että jos asian esittää oikein, virta kääntyy oikeaan suuntaan.

    Minkälainen malli Juho sinulla on mielessä? ”Riittävän hyvä” ja ”kaikille ymmärrettävä” on ainakin minun näkökulmasta mahdoton yhtälö. Mutta toki tieteellisesti riittävän hyvästä ja siten laajalle yleisölle vaikeaselkoisesta mallista voi joku pyrkiä viestimään ymmärrettävästi.

    Monia tällaisia yrityksiähän kyllä jo on. World3 malli ja viimeisin Limits to growth kirja (2004):
    http://www.amazon.com/Limits-Growth-Donella-H-Meadows/dp/193149858X#_

    IEA:n energiajärjestelmä- ja päästömallinnus ja niiden perusteella julkaistavat vuosittaiset WEO raportit:
    http://www.worldenergyoutlook.org/docs/weo2010/weo2010_london_nov9.pdf

    Sekä minulle uusin ja viestinnällisesti mielenkiintoisin tuttavuus l. tietokonesimulaatio/peli, jossa käyttäjä pääsee kokeilemaan eri toimien mahdollista vaikutusta simulaattoriin sisäänrakennetun ilmasto-, energia-, talous-, ja HDI-mallin perusteella. Tekijätiimin edustaja kertoi jossakin haastattelussa, että näiden mallien implementoinnin parissa tehtiin töitä eri ilmasto, energia ym. tutkijoiden kanssa 9 kuukauden ajan. Itse peli:

    http://www.fateoftheworld.net/

    ja Naturen artikkeli tämän ja yleensäkin pelien toimivuudesta opetustarkoituksiin:

    http://www.fateoftheworld.net/files/Nature.pdf

    Yhden viikonlopun tuota testailin ja ensivaikutelma oli kyllä se että eri ratkaisujen seuraukset olivat uskottavia. Toki se on vain peli, mutta yksi uusi tapa valistaa kirjoja karttavaa ja eri pelikoneiden ääressä viihtyvää kansanosaa.

    Tykkää

  9. Kaj Luukko kirjoitti: ”Täytyy pystyä tekemään useiden vaalikausien ylittäviä ratkaisuja, jotka lisäksi ovat toimivia. En todellakaan tiedä, pystyykö politiikka demokratiassa siihen.”

    Tarkastellaan Suomen politiikkaa. Yksi ala jolla pitkän aikavälin tavoitteet ajavat tyypillisesti päivittäisen köydenvedon ja lyhyen tähtäimen etujen (omien, puolueen, valtion tai kansan) ohi on idänpolitiikka. Ja tässäkin on kyse stabiilin tilan säilyttämisestä, ei muutoksesta, kehityksestä tai koko ajattelumallin muuttamisesta.

    (Paasikiven ”tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku” -teemaa voisi hyödyntää myös ilmastopolitiikassa (kansalaismielipiteen vakiinnuttamiseen, uuden mallin vakiinnuttamiseen).)

    Eli, politiikka vaatii todella selkeän ja vahvan konsensuksen, jotta jokin pitkän tähtäimen tavoite saataisiin ohjaamaan peliä hallitusti. Talvisotaa on pidetty esimerkkinä tilanteessa, jossa yhteinen tahtotila löytyi. Demokratia / kansanedustuslaitos oli vielä toiminnassa, mutta käytännön toiminta delegoitiin sotilaille ja avainpoliitikoille. Ilmastoasiat eivät ole vielä kovin lähellä tuota ”määrätietoinen konsensus ja toiminta” -kategoriaa”.

    Toistaiseksi merkkejä määrätietoisesta etenemisestä valittuun suuntaan ei siis ole ilmastopuolella näkynyt. Noja on jo oikeaan suuntaan, mutta vain noja. Positiivinen merkki on se, että juhlapuheissa kaikki poliitikot jo puhuvat samanSUUNTAISISTA tavoitteista. Käytännön tekoihin ollaan kyllä menossa enemmän ”katsellaan koska ja minne päädytään” -mentaliteetilla kuin määrätietoisesti.

    ”james-hansen”

    James Hansenin ajama malli on hyvä. Haittavero osuu kohteeseensa ja toimii markkinataloudessa. Tullit ovat hyvä lisäys, joka mahdollistaa toiminnan myös tilanteessa, jossa kaikki maat eivät ole mukana juonessa.

    Mutta tämäkin malli vaati siihen osallistuvilta mailta jossain määrin uhrautumista muiden puolesta. Ja toimet ulkopuolelle jääviä maita kohtaan tulisi saada kontrolliin ja sovittujen sääntöjen mukaisiksi. Ei ole kovin helppoa löytä konsensusta, erityisesti jos koalitio on pieni ja pitää myös uhrautua.

    Mutta jos saadaan aikaiseksi tahtotila hoitaa asia kuntoon valistuneimpien valtioiden toimesta, tämä on oikea tyyli toteuttaa hanke.

    Rahojen palauttaminen kansalle on minusta irrallinen kysymys. Raha ei ole korvamerkittyä, ja kansalaispalkka yms. on toisen keskustelun aihe. Toki joissain maissa tuo voi muodostua tärkeäksi keskusteluteemaksi.

    ”USA”

    USA tulee näissä asioissa aina jälkijunassa. Turha odottaa aloitteellisuutta siitä suunnasta.

    Tykkää

  10. Tuomas Helin kirjoitti: ” “Riittävän hyvä” ja “kaikille ymmärrettävä” on ainakin minun näkökulmasta mahdoton yhtälö ”

    Jos kansalta kysyttäisiin mielipidetiedustelussa olisvatko he valmiita siihen, että kaikkien suomalaisten kulutustaso laskisi 10%, mutta toisaalta Suomen luonto säästyisi, voisi myönteisten vastausten määrä olla suurikin. Mutta nämä samat ihmiset tietenkin puolustavat samaan aikaan omia kulutustottumuksiaan rajusti, sillä yhden uhrautuminen vaikkapa palkkaneuvotteluissa tai alennusmyynneissä on vain menetetty etu, jota ei ehkä koskaan enää saa takaisin.

    Toisaalta maailmanhistoria tuntee sellaisia tapauksia kuin yksinvaltiuden/diktatuurin korvautuminen demokratialla, tai käskyjen ”älä tapa” ja ”älä varasta” yleinen hyväksyminen jossain yhteisössä. On siis mahdollista muuttaa yleinen tapa hahmottaa maailmaa sellaiseksi, että uudet säännöt johtavat aiempaa toimivampaan käyttäytymismalliin, ja entistä parempaan yhteiskunnalliseen tilanteeseen, josta ihmiset eivät enää halua luopua, ja jota he ovat valmiita puolustamaan hyvinkin määrätietoisesti ja jyrkästi.

    Tässä tapauksessa ”riittävän hyvä” olisi ehkä malli, joka lohkaisee kaikilta vain pienen määrän kulutustottumuksia, mutta antaa puhtaan luonnon ja paljon mielihyvää ja mielikuvan siitä, että uusi malli toimii oikeudenmukaisesti. Malli on ”kaikille ymmärrettävä” riittävässä määrin sitten kun ihmisten ajatustottumukset ohjautuvat (uusien ajattelutapojen ja sanontojen myötä) luonnostaan uusille urille niin, että polttoaineiden hinnasta keskusteltaessa ihmiset eivät ensimmäisenä ajattele ahnetta valtiota ja sen halua kiusata viattomia autoilijoita, vaan mieltävät keskustelun osaksi yhteisten tärkeämpien arvojen puolustamista – tyyliin ”älä tapa luontoa”. Pointti on siis siinä, että riittävän toimiva malli imaisee ihmiset ja keskustelukulttuurin mukanaan uuteen tapaan ajatella ja toimia. Uuden ajattelutavan vakiinnuttua kukaan ei edes muista, että ennen yksinvaltiutta tms. pidettiin ainoana mahdollisena tapana toimia.

    ”Limits to growth” on tärkeä merkkipaalu historiassa. Se sanoi monia asioita julki niin, että ainakin tiedeyhteisö ja ajattelevat kansalaiset saivat tukea ja kannustusta omille ponnisteluilleen ongelmien ratkaisujen etsintään. Tavalliselle kansalle vuosittaiset muistutukset luonnon tilasta voivat olla yhä vähän vieraita, vaikka niihin suhtauduttaisiinkin positiivisesti. Ne ovat vähän kuin elokuva ”liekehtivä torni”, jossa kuvatut asiat ovat jänniä, mutta jäävät vielä oman arkielämän ulkopuolelle.

    Se mitä haen tuolla uudella mallilla on tarve pudottaa teoreettset keskustelut ja ongelman kuvaus myös arkiajattelun oleellisiksi komponenteiksi. Koska elämme demokratiassa, on tärkeää että päättäjät eli kansa ymmärtää asian sellaisella riittävän selkeällä tavalla, joka tarjoaa myös toteutuskelpoiset poliittisen päätöksenteon askeleet uuteen parempaan tulevaisuuteen. Eli tarvitaan selitys sille miksi myös autofriikkien kannalta on parempi nostaa polttoaineen hintaa kuin vaikkapa pudottaa autoveroa. Ja mallin pitää olla niin toimiva, että sitä ei tarvitse erikseen selitellä. Kaikki omaksuvat mallin, koska kaikki muutkin näyttävät omaksuvan sen.

    Lisäksi tähän tulevat päälle nuo globaalin kontrollin vaikeudet. Mutta tuo uusi dominoiva ajattelumalli vaaditaan siis myös. Ei riitä että tiedemiehet ovat vakuuttuneita. Mallin pitää kolahtaa myös kansalle ja jopa viimeisille äänestäjien hyväksyntää janoaville poliitikoille.

    Pelit näen yhtenä hyvänä kommunikointikanavana. Erityisesti nuorten suuntaan ne tukevat ”oikeita” ajatusmalleja. Toisaalta nuoret ovat jo joutuneet kuuntelemaan vanhempien jorinoita saasteista ja katselemaan oman perheen kulutushysteriaa koko kasvuikänsä, joten heidän päissään saattaa muhia uusia terveempiä ajatuksia jo muutenkin.

    Tykkää

  11. Ah, ymmärsin Juho edellä väärin mitä tarkoitit sanalla ”malli”. Kirjoitit ilmeisesti yksittäisten ihmisten ja yhteiskuntien käytännön toimintamalleista – et globaaleja talous, ilmasto, luonnonvara, energia yms. järjestelmiä kuvailevista järjestelmämalleista. Kommenttini meni siis sikäli sivu aiheen.

    Tykkää

  12. Pekka Pirilä sivusi myös yo. aihepiiriä (tieteen tuloksista päätöksiin) co2-raportissa. Suosittelen vilkaisemaan:

    http://www.co2-raportti.fi/index.php?page=discussion&view=latest_news&news_id=2769#12137

    Kommentissa viitatun Mike Hulmeen yhden kirjan ja monia tekstejä ja luentovideoja olen lukenut/katsonut ja ne tuntuvat osuvan monessa asiassa masentavan lähelle totuutta nykytilanteesta. Toki niissä ei uskota ihmiskunnan kykyyn sisäistää Juhon edellä kuvaamia ja lähihistoriastakin tuttuja toimintanormien/mallien muutoksia (itsehallinnosta demokratiaan yms.)

    Tykkää

  13. Rahojen palauttaminen kansalle on minusta irrallinen kysymys. Raha ei ole korvamerkittyä, ja kansalaispalkka yms. on toisen keskustelun aihe. Toki joissain maissa tuo voi muodostua tärkeäksi keskusteluteemaksi.

    Rahojen palauttaminen kansalle on koko idean ydin. Jos katsotaan asiaa tavallisen kansalaisen näkökulmasta:

    Päästökauppa tai -vero – Kansalaisen näkökulmasta hinnat nousevat, ja hän kokee taas joutuvansa maksumieheksi ja vastustaa koko ideaa. Veroja ei myöskään voi nostaa kovin korkeiksi, koska sillä on negatiivisia vaikutuksi. Asiaa ei yhtään helpota tämänkaltaisten huijausten paljastuminen: http://www.yle.fi/uutiset/ulkomaat/2010/11/paastokauppahuijauksista_iso_lasku_2145458.html

    ”Fee-and-Dividend” – Kansalainen kokee toisaalta hintojen nousevat, mutta myös tulojensa lisääntyvän. Jos malttaa katsoa mistä on kysymys, huomaa, että useimpien kohdalla muutos voi merkitä tulotason kasvua. Päästömaksun voi periaattessa nostaa korkeaksikin, koska oikein toimimalla fiksu kuluttaja ei kuitenkaan joudu netto-maksajaksi.

    Kumman itse valitsisit? ”Fee-and-Dividend” ei myöskään mahdollista em. uutisen tapaisia huijauksia.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s