Tiedotteen mukaan Vihreiden puoluehallitus haluaa kieltää uraanikaivokset: Uraaninlouhinta vaarantaa pohjoisen matkailumaineen
Kaivostoiminta vaikuttaa aina merkittävästi alueen luontoon. Uraani on metalli, eikä sen louhinta teknisesti eroa muiden metallien louhinnasta. Uraania louhitaankin usein muiden metallien, tai fosfaatin ohessa. Suomen kallioperässä on uraania keskimäärin 3 – 10 miljoonasosaa, eli yhdessä tonnissa Suomalaista graniittia on 3 – 10 grammaa uraania. Näin ollen maaperässä on aina jonkin verran uraania, joten sitä on myös muiden kaivosten massoissa ja jätteissä. Sitä on myös tavallisissa kivilouhimoissa, jotka jalostavat graniittia ja muita kiviä rakennusmateriaaliksi. Graniitista rakennettu eduskuntatalo sisältää arviolta vähintään kymmeniä kiloja uraania. Ollakseen kannattavaa, esiintymän uraanipitoisuuden on oltava reilusti tätä keskimääräistä pitoisuutta korkeampi.
Ranger-uraanikaivos Australiassa
Suurin riski kaivostoiminnassa ei ole uraani, vaan uraanin hajoamisketjun radon, jalokaasu, jota esiintyy siellä missä uraaniakin. Toisin kuin uraani, radon kulkeutuu helposti ilman mukana ympäristöön. Radonin leviämisen estämiseen joudutaan kiinnittämään huomiota usein muissakin kaivoksissa, ja se on uraanikaivoksissa työntekijöille suurempi riski kuin itse uraani. Radonilta on mahdollista suojautua, ja sen leviämistä ympäristöön voidaan tehokkaasti estää peittämällä jätemassat maakerroksella. Radonin puoliintumisaika on vain neljä päivää, joten se katoaa ympäristöstä nopeasti.
Uraanikaivoksista löytyy seikkaperäinen artikkeli suomenkielisestä Wikipediasta.
Ruotsalainen Analysgruppen on julkaissut ympäristöraportit kolmelta uraanikaivokselta. Raportit palvelevat ruotsalaisten sähköyhtiöiden pyrkimyksiä vastuulliseen toimintaan ja ottamaan siinä huomioon myös käyttämänsä uraanin alkuperän.
Katsaus raportteihin
Urangruvan Ranger i Australien
Närheten till nationalparken ställer höga miljökrav, Ranger har t ex nollutsläpp till vattendrag som målsättning. Myndigheten ”Office of Supervising Scientist” har byggt ett eget laboratorium intill gruvan för forskning om miljöpåverkan. Efter 20 års forskning kan myndigheten konstatera att uranbrytningen inte påverkat miljön utanför industriområdet. Stråldoserna till de anställda är låga och ligger klart under kommande strängare internationell standard.
Uraanikaivos Ranger Australiassa
Kansallispuiston läheisyys asettaa korkeat ympäristövaatimukset. Rangerin tavoitteena on esimerkiksi nollapäästöt vesistöön. Viranomaiset ovat rakentaneet laboratorion kaivoksen yhteyteen ympäristövaikutusten tutkimiseksi. Kahdenkymmenen vuoden tutkimuksen perusteella viranomaiset voivat todeta, että uraanikaivostoiminta ei ole vaikuttanut ympäristöön kaivosalueen ulkopuolella. Työntekijöiden säteilyannokset ovat alhaisia, ja selvästi alle tulevien tiukempien kansainvälisten standardien.
Under år 1995 var medeldosen till personal i strålningsarbete (totalt 88 personer) 4,8 millisievert och den högsta individdosen var 8,6 millisievert. Dessa värden är klart under gällande internationell standard som är 50 millisievert per år, och även under kommande internationell standard som blir 100 millisievert på fem år.
Vuonna 1995 oli säteilytyötä tekevän henkilökunnan (yhteensä 88 henkeä) säteilyannos 4,8 millisievertiä korkeimman arvon ollessa 8,6 millisievertiä. Lukemat ovat selvästi alle voimassa olevien kansainvälisen normin, joka on 50 millisievertiä vuodessa, ja jopa alle tulevan normin 100 millisievertiä viidessä vuodessa.
I floden Khan som finns strax nedanför gruvan görs mätningar av uran- och radiumhalten. Dessa värden nedströms är lika som värdena uppströms vilket betyder att gruvan inte har någon påverkan. Det finns inga gränsvärden i Namibia, men analyserna av t ex radium visar halter som är klart lägre än de gränsvärden som gäller för provinsen Saskatchewan i Kanada där det finns stora urangruvor.
Uraanikaivos Rössing Namibiassa
Kaivoksen lähellä virtaavasta Khan-joesta mitataan uraani- ja radiumpitoisuuksia. Arvot ovat alajuoksulla samoja kuin yläjuoksulla, joten kaivoksella ei ole asiaan mitään vaikutusta. Namibiassa ei ole raja-arvoja, mutta esim. radiumin pitoisuudet ovat selvästi alle niiden raja-arvojen, joita noudatetaan Kanadan Saskatchewanin provinssissa, jossa on suuria uraanikaivoksia.
En del av lakrestdammarna har fyllts upp till planerad nivå. För återställning läggs ett lager, ° – 1 meter tjockt, av finkrossat gråberg ovanpå avfallssanden och över detta ett lager av sten för stabilisering. Dessa lager minskar radonavgången från lakresterna med 25-45% och det innebär att Rössing klarar det amerikanska gränsvärdet att radonavgången skall vara mindre än 0,74 becquerel per kvadratmeter och sekund. Tyvärr finns det inget finkornigt material i närheten som t ex lera eller morän, som ger en bättre radonbarriär.
Osa jätealtaista on täytetty suunniteltuun tasoon. Ennallistamiseksi jätemassan päälle levitetään kerros hienojakoista kivimurskaa, ja sen päälle kiveä stabilointia varten. Tämä kerron vähentää radonpäästöä 25-40 %, mikä tarkoittaa, että Rössing täyttää amerikkalaisen radonpäästön raja-arvon 0,74 becquereliä/neliömetri/sekunti. Valitettavasti lähistöllä ei ole hienojakoisempaa materiaalia, kuten savea tai moreenia, joka eristäisi radonia paremmin.
Stråldoserna i genomsnitt har sjunkit från 3-4 mSv/år från slutet av 1980-talet till 1.9 mSv/år 1997. Den högsta stråldosen ligger under 10 mSv/år. Internationella ”Basic Safety Standard” fastslår ett gränsvärde av 20 mSv/år (egentligen 100 mSv under fem år).
Keskimääräiset säteilyannoksen ovat laskeneet 1980-luvun lopun arvoista 3-4 mSv/vuosi arvoon 1,9 mSv/vuosi vuonna 1997. Korkein säteilyannos on alle 10 mSv/vuodessa. Kansainvälinen ”Basic Safety Standard” asettaa raja-arvoksi 20 mSv/vuodessa (oikeastaan 100 mSv viidessä vuodessa.
Uranutvinning i republiken Uzbekistan
Uraaninlouhinta Uzbekistanissa poikkeaa täysin kahdesta yllä käsitellystä avolouhoksesta. Uzbekistanissa käytetään ns. In Situ Leach (ISL) –menetelmää, jossa maahan pumpataan yhdestä putkesta laimeaa rikkihappoa, ja toisesta reiästä imetään se takaisin ylös. Uzbekistanin uraaniesiintymät ovat hiekkakivessä, jonka läpi happoliuos kulkeutuu ja liuottaa itseensä uraania, joka sitten liuoksen jatkokäsittelyssä otetaan talteen. Maata ei siis kaiveta lainkaan, jätemassoja tai pölyä ei synny. Raportin oleellisin sanoma onkin,
Strålningsdoserna till personal vid ISL-fälten är låga eftersom de anställda inte har någon direkt kontakt med uranmalm.
ISL-kenttien henkilökunnan säteilyannokset ovat alhaisia, koska henkilökunta ei ole missään suorassa kontaktissa uraanimalmiin.
ISL-menetelmää käytetään paljon myös USA:ssa, ja käyttö on yleistymässä Australiassa. Menetelmä soveltuu myös muiden metallien ”louhintaan”. Se on ylivoimaisen helppo ja edullinen menetelmä avo- tai tunnelilouhokseen verrattuna.
Miltä siis Vihreiden julkilausuma näyttää tätä taustaa vasten?
Jo otsikko on täysin käsittämätön. Onko Australian tai Kanadan matkailumaine vaarantunut, koska maissa on useita uraanikaivoksia? Onko matkailumaineen säilyttäminen vihreille tärkeämpi pyrkimys kuin ilmastoneutraalin ydinvoiman tuotanto? Mistä lähtien puolue on ollut kiinnostunut pohjoisen matkailumaineesta ylipäätään? Kaivoksilla on joka tapauksessa työllistävä vaikutus.
Uraanikaivosten jätteet joutuvat helposti eroosion tai sadeveden myötä vesistöihin tai vuotavat pohjaveteen. Myös uraanimalmin kuljetukset voivat levittää pölyä teiden varsille ja ojiin. Heikostikin säteilevän malmipölyn kulkeutuminen elimistöön esimerkiksi ruoan mukana on erittäin vaarallista.
Yllä siteerattujen raporttien mukaan tämä ei pidä paikkaansa. Kaivokset eivät ole aiheuttaneet haittaa kaivosalueen ympäristöön.
Melkein minkä tahansa pölyn hengittäminen on vaarallista, mutta uraanimalmin kuljetuksien pölyämisen käyttäminen argumenttina on kyllä perusteetonta. Maanteillämme kuljetetaan huikean paljon uraania vaarallisempia aineita, joita ei saa päästä yhtään ”teiden varsille ja ojiin”. Onnettomuuksia sattuu joskus, mutta uraanimalmirekan kaatumista ei mitenkään voi verrata jonkin vaarallisen kemikaalin kuljetusonnettomuuteen. Uraani säteilee varsin vähän. Se on alfa-säteilijä, jonka säteily etenee ilmassa muutamia senttejä, pysähtyy paperiin ja ihon pinnan kuolleeseen solukkoon. Puhdasta uraania voi turvallisesti käsitellä ilman suojavarusteita. Olen itse koskettanut reaktorin polttoainenippua tehtaassa, jonka työntekijät tekevät sitä päivittäin. Esimerkiksi lyijy ei säteile, mutta on kemiallisesti myrkyllisempää kuin uraani.
Huonot ydinvoimalapäätökset ovat nyt saamassa erittäin ikävää jatkoa uraanikaivoksista. Tälle hullutukselle täytyy kertakaikkiaan panna piste.
Jos fossiiliset energiamuodot halutaan poistaa käytöstä ja korvata jollakin muulla, ydinvoiman laajamittainen lisärakentaminen on välttämätöntä. Uraanikaivokset eivät hyvin hoidettuna ole sen kummempia kuin muutkaan kaivokset, ja ainoa hullutus tässä taitaa nyt olla Vihreiden ydinvoimafobia. Piste sille voi todellakin olla kertakaikkinen välttämättömyys, jos ilmasto- ja energiakriisi aiotaan ratkaista.
Vihreät tulevat vastustamaan uraaninlouhintaa sekä valtuustoissa että muissa edustuselimissä.
Lause osoittaa, että kysymys on puhtaasti periaatteellisesta asiasta. Uskon asiasta. Ensin on päätetty, että ydinvoimaa ja kaikkea siihen liittyvää vastustetaan, sen jälkeen haetaan pyrkimyksiä tukevia syitä. (Huonolla menestyksellä.)
Uraaninlouhinta ei tee Suomesta omavaraista, koska uraani täytyy rikastaa muualla.
Aihe on sinänsä mielenkiintoinen, koska jos meillä olisi jo hyötöreaktorit käytössä, uraania ei tarvitsisi rikastaa. Talvivaaran suunniteltu 300 tonnin vuosituotanto riittäisi tuottamaan Suomen käyttämän sähkön 20-kertaisesti. Toiseksi, myös Kanadan käyttämät CANDU-reaktorit toimivat rikastamattomalla uraanilla, eikä Kanadalla sen vuoksi ole uraanin rikastusta. Candu-prosessissa ei synny myöskään sivutuotteena ns. köyhdytettyä uraania, joka jossain yhteyksissä on todettu ongelmaksi. Pitäisikö meidän siis panostaa tekniikkaan, joka tekisi Suomesta omavaraisen?
Mikään ei myöskään takaa Suomesta louhitun uraanin päätymistä suomalaisiin voimaloihin.
Entä sitten? Uraani on uraania, alkuaine no. 92.
Ainoa varma asia on myrkyllisten jätteiden synty ja jääminen Suomeen, huomauttaa Vihreiden varapuheenjohtaja Mari Puoskari.
Talvivaaran kaivoksessa metallit erotetaan kivimurskeesta happoliuoksella, josta ne sitten otetaan talteen. Samalla liukenee myös uraania. Jos sitä ei oteta talteen, se jää kaivosjätteeseen. Jos se otetaan talteen, sitä päätyy jätteeseen vähemmän. Millä tavalla uraanin jättäminen alueelle on parempi vaihtoehto? Mari Puoskari on aiemmin sanonut Helsingin kaupunginvaltuustossa, että ydinvoima on joka tapauksessa vain välivaiheen ratkaisu, koska uraania ei riitä kuin joitakin kymmeniä vuosia. Tämäkään väite ei pidä paikkaansa.
Uraanikaivoksen jäte ei oleellisesti poikkea muiden kaivosten jätteistä. Hyvin hoidettuna, jätteet eivät ole ongelma, mikä hyvin käy ilmi yllä siteeratuista raporteista.
Länsi-Euroopassa ei ole tällä hetkellä yhtään toiminnassa olevaa uraanikaivosta, vaikka uraanimalmi ei ole kaivoksista loppunut. Kaivostoimintaa ei ole pystytty toteuttamaan ilman vakavia päästöjä ympäristöön. Kaivokset on yleisön painostuksesta jouduttu yksi toisensa jälkeen sulkemaan.
Kaivokset on nimenomaan suljettu yleisön painostuksesta. Se riittää syyksi. Väitteet vakavista päästöistä ympäristöön, ja se, että niitä ei ole pystytty estämään, kaipaa todisteita.
Wikipedian artikkelissa Uraanikaivos todetaan:
UNSCEARin tekemän arvion mukaan tyypillinen uraanikaivos aiheuttaa lähialueelleen 80 TBq:n radonpäästöt yhtä gigawattia tuotettua ydinsähköä kohti. Tästä aiheutuu alueen lähialueen asukkaille 0,2 manSv:n kollektiivinen säteilyannos. Jakamalla tämä uraanin tuotannon lähialueilla (alle 100km) todellisuudessa asuvalle väestölle saadaan laskennallinen henkilökohtainen säteilyannos 40 µSv. Näin pienet muutokset säteilyn määrässä paitsi alittavat selvästi viranomaisten asettamat turvarajat niin myös hukkuvat täysin luonnolliseen taustasäteilyyn ja esimerkiksi sen vuodenaikavaihteluun. (Lähde)
Myöskään yllä siteeratut raportit eivät anna minkäänlaisia viitteitä ”vakavista päästöistä ympäristöön.” Väite on mitä ilmeisimmin silkkaa valetta.
Uraanivaltauksia löytyy muualtakin Rovaniemen alueelta ja useista paikoista linjalla Kolari-Ranua. Uraanin louhinta ja sen vaikutukset koskevat siten suurta osaa Lappia. Valtauksia on myös Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa ja lisäksi uraania on etsitty muun muassa Uudeltamaalta.
Suomen kallioperässä on paikoitellen runsaasti uraania. Osoituksena tästä ovat huomattavat radon-pitoisuudet tietyillä alueilla.
Mielestäni uraanin louhinta Suomessa voidaan sallia. Kaivoksille tulee asettaa riittävän tiukat turvallisuusvaatimukset, jotta ympäristöhaittoja ei synny. Huonosti hoidettuna mikä tahansa kaivos, tai muu teollisuuslaitos, voi aiheuttaa ympäristöhaittoja. Käsiteltyjen esimerkkitapausten perusteella, uraanikaivos hyvin toteutettuna ja hoidettuna, ei uhkaa lähialueen luontoa, asukkaita, eikä työntekijöiden terveyttä.
Muuta aiheeseen liittyvää:
Gaia 
Hyvä kirjoitus taas. Itselläni hyppäsi myös silmään se kuinka absurdia on asettaa Lapin matkailuelinkeino Vihreiden ”erityissuojelukseen”. Se kuitenkin aiheuttaa huomattavasti suurempaa ekologista vahinkoa kuin kaivokset (louhittiin siellä sitten mitä tahansa). Jos tavoite on harrastaa alue- tai elinkeinopolitiikkaa, se pitäisi sanoa suoraan eikä kutsua harrastusta ”vihreäksi”.
TykkääTykkää
Itselläni on vihreiden ”puoluekirja”, mutta olen hyvin pitkälle samaa mieltä kanssasi ja kritiikki on varsin hyvää. Ainakin näin ns. maallikon näkökulmasta, joka ei osaa fysiikkaa tai kemiaa mitenkään liian paljon. Lisää tämmöistä ja itsekin toivon, että Vihreät koittaisivat välillä enemmän reflektoida näitä juttuja ja pyrkisivät argumentoimaan enemmän tutkimuksilla.
TykkääTykkää
Onhan tuossa varmasti asiaakin, mutta luetettavampi klangi raporteilla olisi jostain puolueettomasta lähteestä.
TykkääTykkää
Hyvä kirjoitus. Vihreitäkin on moneen junaan ja esimerksi Vihreiden Viite on ryhmä, jossa ainakin keskustellaan myös hankalista asioista kuten GMO:sta ja ehkä vielä ydinvoimastakin. Porukka kävi Olkiluodossakin eikä kyse ollut mielenosoituksesta.
Tyypillistähän tässä ydinvoimakeskustellussakin on, että eri osapuolet puhuvat aivan liikaa toistensa ohi. Kannattajat kannattavat ja vastustajat vastustavat löytäen kannalleen sopivia esimerkkejä ja laskelmiakin. Lapissa on vähän Vihreitä, mutta kohtalaisen paljon kielteisesti uraaniin ja ydinvoimaan suhtautuvia. Esimerkiksi Perussuomalaiset pistävät hanttiin.
Hvyin olet esimerkkisi valinnut.
Uraanikaivoksia vastustava käyttäisi näitä http://www.russellmeansfreedom.com/2009/americas-secret-chernobyl-uranium-mining-pollution-in-the-upper-midwest/
TykkääTykkää
Hyvä Timo K. Esimerkkien tehtävänä oli käsittääkseni osoittaa, että uraania on mahdollista louhia ympäristöystävällisesti ja vähäpäästöisesti. Oma esimerkkisi kyllä osoittaa, että louhia voi myös väärin, mutta se on tässä irrelevanttia. Se, että asiat on aiemmin tehty jossain väärin, ei välittömästi tarkoita sitä, että ne tehtäisiin nyt muualla samalla tavalla.
TykkääTykkää
Kun poliittisten puolueiden kannanottojen nykytilannetta katsoo, niin tässähän ilmastopolitiikkaa painottava äänestäjä ajautuu lähinnä nukkuvien puolueen kannattajaksi. Oikeastaan selkein linja tuntuu olevan juuri niillä tahoilla, joiden viimeiseksi odottaisi olevan ilmastoasioissa aktiivisia. Mitä ihmettä?
TykkääTykkää
Vihreitä ei tule äänestää ympäristösyistä, tässä taas yksi esimerkki.
Uraanin luohinta ja kuljetus on teknisesti järjestettävissä niin, ettei haittoja tule sen enempää kuin kaivosteollisuudesta yleensäkään. Luonnolliseti uraanibisneksestä löytyy samanlaista piittaamattomutta kuin kaikesta muustakin. Suomessa valvontaa ja normeja takuulla riittää, ettei tällaista pääse tapahtumaan missään merkittävässä mittakaavassa,
Vihreiden mielestä jätteitä ei saa polttaa, koska se ei kannusta kulutuksen vähentämiseen. Siispä kippaamme mm. Suomessa tuhansia ja taas tuhansia tonnia hiilivetypohjaisia muoveja kaatopaikalle, jotka ovat lähes öljyn veroista polttoainetta. Ennustan, että niitä vielä joskus siilataan noilta kaatopaikoilta poltto- tai raaka-aineiksi.
Vihreiden mielestä Suomen on oltava eturintamassa, näissä CO2-talkoissa, vaikka meillä uusiutuvien ja käytännössä CO2-vapaan vesi- ja ydinvoiman sekä kotimaisen puupohjaisen energian käyttö on maailman huippua.
Itse olen tullut siihen johtopäätökseen, että Vihreiden mielestä suomalaisten pitäisi kantaa eräänlaista valkoisen miehen taakkaa. Asian taustalla lienee tämä ”Think global, act local”-slogan. Todellisuudessa Suomen päästövähennyksiillä ei ole mitään merkitystä globaalisti, kuten ei ole uraanin kaivamatta jättämiselläkään. Suomen uraanintarve on joka tapauksessa mitätöntä globaalissa mittakaavassa, ja mitä täällä jätetään kaivamatta kaivetaan sitten muualta — todennäköisesti löysemmin normein.
Matkailuhaitat ovat sitten tarina erikseen. Tietysti kaivoslupia ei tulisi antaa ilman asian huomiointia. Paikallisen vastustuksen taustalla on todennäköisesti enemmän perusteettomat pelot kuin todelliset uhat, ja toisaalta Lappilaisille alan tuomat työpaikat tulevat varmasti kelpaamaan, ja tätä kautta vastustus vähenemään.
Pragmaattista ja järkevää politiikkaa olisi olla häsyämättä liikaa näiden biopolttoaineiden, tuulivoimaloiden ja päästökauppojen kanssa, ja odotella rauhassa näiden uusien tai kehittyvien energiantuotantomuotojen teknistä kehitystä ja niiden kustannustehokkuuden paranemista. Tietysti suomalaiset yritykset voivat olla kehittämässä tekniikkaa, mutta itse en rehellisesti sanottuna usko, että uusia maailmanluokan innovaatioita tai tuotteita veronmaksajien rahoilla kotimarkkinoille rakennetuilla laitoksilla saavutetan. Suomalaisten kannalta olisi parasta tehdä tällainen T&K vaikkapa länsinaapurien veronmaksajien rahoillla. Mitään kiirettä ei ole senkään takia, että tuulimyllyjä ja biojalostamoja on kaupanvielä 10-30 vuoden päästäkin. Jotain samaa tuossa on kuin maamiinakiellossakin; tehdään jotain jonkun moraalisen esimerkin takia, koska silloin tulee hyvä mieli, mutta mikään ei muutu.
Pienellä, kapealta sektorilta elantonsa tienaavalla pohjoisen harvaanasutulla maalla ei ole varaa Vihreiden ajamaan politiikkaan. Kustannustehokkaaseen ja pragmattiisen ympäristönsuojeluun kyllä.
TykkääTykkää
anander Eivät Vihreät ole tähän maahan kaatopaikkoja tehneet. Ja aika harvassa paikassa ovat päättämässä yksin asioista.
Jättenpoltto voidaan tehdä myös järkevästi, siten, että lämmölle löytyy käyttöä ja että kierrätyskelpoista ei polteta.
Lapissa vihreitä ei juuri kannateta. Kaivoksia siellä suunnalla vastustavat poromiehet ja matkaisusta elantonsa saavat. Ja perussuomalaiset
Mielestäni vihreät ovat kuitenkin liian usein tuomitsemassa tekniikkaa kun tärkeämpi olisi katsoa tekniikan tuomat mahdollisuudet hyvinvoinnin rakentamiseen ja tekniikan mahdollisuudet myös ympäristön suojeluun. Esimerkiksi ydinvoimalaitos voidaan rakentaa turvalliseksi. Ydinjäte on suhteellisen pienen mittakaavan ongelma muiden jätteiden määrään ja ominaisuuksin verrattuna. Ydinjätteen loppusijoituksesta ei kannattaisi puhua lainkaan, koska loppusijoitus on mielestäni väärä termi. Parempi olisi puhua pitkäaikaisesta varastoinnista esimerkiksi 50- 100 vuoden aikaskaalassa. Näin saisimme aikaa, ja rahaakin säästyisi, ydinjätteen käsittelyn kehittämiseen ja jopa mahdolliseen uusiokäyttöön.
Viranomaisten mahdollisuudesta valvontaan en enää ole niin varma kun valtio karsii toimintojaan ja muuttaa organisaatioitaan muka tehostaen toimintaansa.
TykkääTykkää
Joo, tottakai kärjistin. Vihreät eivät ole pääkaupunkiseutua lukuunottamatta mitään laajaa kannatusta saaneet, ja mikäli nykyinen johtokaarti säilyy, tuskin saavuttavatkaan. Lapissahan vihreä on käytännössä kirosana.
Ydinjäteongelma on monitahoinen eikä sitä tule mitenkään vähätellä. Korkea-aktiivinen jäte on käsittääkseni pääosin paikallinen ongelma, ellei se joudu suuressa mittakaavassa jonkin syövyttävän aineen kanssa tekemisiin. Tähän voidaan varautua kohtuuinvestoinnin varastoinnilla. Kuten Timo K yllä toteaa, mahdollisesti merkittävä osa kaikista voimakkaimmin säteilevistä aineisto kyetään muuttamaan nykyistä paljon vähemmän haitalliseen muotoon tekniikan keinoin. Kauanko tässä menee ja kuinka laajasti uutta tekniikkaa saadaan käyttöön on tietysti toinen kysymys.
TykkääTykkää
”Vihreiden mielestä jätteitä ei saa polttaa, koska se ei kannusta kulutuksen vähentämiseen. Siispä kippaamme mm. Suomessa tuhansia ja taas tuhansia tonnia hiilivetypohjaisia muoveja kaatopaikalle, jotka ovat lähes öljyn veroista polttoainetta. Ennustan, että niitä vielä joskus siilataan noilta kaatopaikoilta poltto- tai raaka-aineiksi.”
Miksi muuten jätteiden poltto olisi hyvä asia verrattuna niiden jättämiseen kaatopaikoille?
TykkääTykkää
Niin, minä olen enemmän huolestunut öljyn riittävyydestä/loppumisesta, kuin näistä kasvihuonekaasuista. On aika monta sovellusta, kuten lentäminen, missä öljylle ei ole näköpiirissä mitään korvaavaa.
Jätteenpoltto – erityisesti jos märkä bioaines, metallit jne on siitä lajiteltu pois – on mm. öljystä valmistetun muovin polttamista korkeassa lämpötilassa.
Minusta on järkevämpää hyödyntää polttokelpoisen jätteen sisältämä energia, kuin polttaa vastaava määrä ulkomailta tuotua polttoöljyä kaukolämpökattilassa — kyllä, sitä käytetään siihen tarkoitukseen, Suomessakin, ja vieläpä aika paljon. Kaatopaikalle läjittäminen on vain tuhlausta.
TykkääTykkää