IPCC:n toiminta puhuttaa

Täysijärkisin kirjoitus IPCC:stä ja paljastuneista ”skandaaleista” mitä olen toistaiseksi nähnyt löytyy emeritusprofessori Pekka Pirilän energiasivulta. Pirilä kirjoittaa otsikolla Pitäisikö IPCC jakaa osiin?, ja viittaa kirjoituksessaan mm. Atte Korholan äskettäiseen kannanottoon, jonka mukaan IPCC pitäisi jakaa osiin.

Pirilä kirjoittaa:

Nykyisellään voi IPCC:n kolmesta työryhmästä vain ensimmäinen WG1 todella perustaa työnsä referoitujen ja vertaisarvioinnin kohteena olleiden julkaisujen pohjalle. Sen työ kattaa itse ilmastoa koskevan tutkimuksen sekä ilmakehän vuorovaikutuksen valtamerten, jäätiköiden, lumipeitteen, maaperän ja kasvillisuuden kanssa.

Raportin osa WG1 käsittelee siis ilmastonmuutoksen luonnontieteellistä perustaa. Raportin lähteinä ei saa olla muita kuin vertaisarvioituja julkaisuja. Mikään viimeaikainen ”skandaali” ei koskekaan tätä raportin osaa. Luonnontieteellisen perustan voidaan näin ollen katsoa olevan yhtä vahva kuin ennen kohua. Tietenkin se on, koska virheiden osoittamiseksi pitäisi kyetä osoittamaan virheet raportin lähteissä, eli tieteessä. Sellainen ei helposti onnistu, eikä ainakaan IPCC:n äänekkäimmillä vastustajilla riitä siihen rahkeet.

Tässä yhteydessä sopii myös ihmetellä joidenkin tahojen mielipiteitä siitä, miten ”IPCC:n teoriat” on osoitettu virheellisiksi. Mitään IPCC:n teorioita ei ole olemassa. Ei ole koskaan ollutkaan. On vain tuhansia tieteellisiä tutkimuksia, joista IPCC:n raportin osa WG1 on kooste. Jos taas IPCC:n teorioilla tarkoitetaan nimenomaan WG1:n luonnontieteellistä perustaa, siitäkään ei ole löytynyt virheitä.

Pirilä jatkaa:

Haittojen syntymistä ja muutoksiin sopeutumista käsittelevä toinen työryhmä (WG2) on jo paljon ongelmallisemman tehtävän edessä ja sama korostuu ehkä vielä voimakkaammin torjuntatoimia käsittelevän kolmannen työtyhmän (WG3) työssä. Viime aikojen paljastukset lähinnä WG2:n työssä esiintyneistä virheistä eivät ole sittenkään olleet erityisen dramaattisia sellaisinaan, mutta ne korostavat ongelmaa, jonka piirissä koko työryhmän työ on.

Näin syntyvien raporttien ja analyysien taso on kovin vaihteleva, eivätkä ne joudu edes viiveellä vertaisarvioinnin piiriin. Siten on käytännössä mahdotonta soveltaa onnistuneesti samaa kokoavaa menettelytapaa, mikä sopii WG1:n työhön.

Tästä näemme nyt selvästi mistä on kysymys. WG1 perustuu puhtaasti tieteelliseen lähdemateriaaliin. WG2 ja erityisesti WG3 sisältävät muutakin lähdemateriaalia, koska tieteellistä materiaalia ei ole riittävästi olemassa, tai sitä ole asian luonteesta johtuen lainkaan. On selvää, että vertaisarvioimattoman materiaalin laatu ei kaikilta osin voi vastata vertaisarvioitua. Sen voinee silti paremman puutteessa olettaa edustavan parasta saatavilla olevaa tietämystä.

Enkä huvittavinta on huomata, mistä näissä ”IPCC-skandaaleissa” onkaan kysymys. On elämöity sillä, että raporteissa on käytetty vertaisarvioimattomia lähteitä, mutta kuitenkin vertaisarvioimattomia lähteitä on löydetty vai niistä raportin osista, joissa saakin käyttää vertaisarvioimattomia lähteitä. Mikä tässä on se varsinainen ongelma?

Lauri Gröhn on kiinnittänyt huomiota samaan asiaan, otsikolla Meppi Korhola höpsöilee IPCC:stä. Gröhnillä on blogissaan kaavio IPCC:n toimintaprosessista.

Viime marraskuussa kirjoitin:

…ryhmä B ei meinaa nahoissaan pysyä, sen verran tehokasta joukkosuggestiota on juuri nyt ilmassa, kun itsenäisiksi ajattelijoiksi itseään kutsuva ryhmä B menee yhtenä laumana hyökkäykseen teoriaa vastaan, aseenaan muutama sähköposti joiden sisällön merkitystä he eivät ymmärrä. Oikein naurattaa katsella tätä menoa.

Vasta kun tämä kohu tästä hiljenee nähdään mikä on muuttunut. Tuskinpa juuri mikään. Ryhmä A on edelleen oikeassa. Paljon melua tyhjästä.

Kohu on sittemmin vain yltynyt, mutta WG1 on edelleen koskematta. Toistaiseksi mitään sellaista ei ole tullut ilmi, mikä antaisi aihetta pitää ilmastonmuutosta vähemmän tärkeänä asiana, saati epäillä ilmiön todenperäisyyttä ja syytä.

Ympäristöministeriön sivuilta löytyy selostus IPCC:n toiminnasta, sekä linkit suomennettuihin yhteenvetoraportteihin. Niistä on hyvä lähteä arvioimaan, onko IPCC:stä ja Himalajan jäätiköistä, tai Hollannin korkeudesta merenpinnasta noussut kohu missään määrin suhteessa raportin laajuuteen ja muuhun asiasisältöön. Voi myös arvioida sitä, tekevätkö paljastuneet virheet ilmastonmuutoksen vaikutukset vähemmän haitallisiksi. Esim. Himalajaa tai Hollantia ei mainita synteesiraportissa sanallakaan. Sivu linkkeineen löytyy tästä.

One thought on “IPCC:n toiminta puhuttaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s