CRU-tietomurto ja sen seuraukset

Eija-Riitta Korhola kirjoitti jo 12 vuotta sitten ehkä parhaan määritelmän ilmastodenialismista minkä olen koskaan lukenut. Saanen lainata se tähän:

”Siispä, jos jokin viisaus järkyttää sinua ja uhkaa rauhaasi, tee siitä uskonto. Viilaa pilkkuja, perusta kultti ja ala palvoa muotoa sisällön sijasta, niin johan saat ihmiset unohtamaan itse asian. Siirrä kaikki huomio pois tästä elämästä, jonnekin kauemmas, niin varmistat että vallankumouksellinen lause on kapseloitu tyhjiöön ja tehty harmittomaksi.”

Maailmassa näyttää olevan kaksi AGW-tietoista ryhmää. Yhteistä niille on, että ne eivät halua AGW:n olevan totta.

Ryhmä A haluaa korjata tilanteen muuttamalla maailmaa teorian vaatimusten mukaisesti.

Ryhmä B halua tehdä mitään, vaan keskittyy etsimään virheitä teoriasta.

Ryhmä B sai eilen mitä halusi, eli kohtalaisen kokoisen arsenaalin, jolla se pääsee mätkimään ryhmää A. Ennen kuin datan sisällöstä oli mitään tietoa, ryhmä B julisti itsensä voittajaksi ja ilmoitti paljastaneensa vuosisadan suurimman huijauksen ja skandaalin. Samaan hengenvetoon AGW julistettiin kuolleeksi ja kuopatuksi. Tämän huomasivat varmasti kaikki keskustelua seuraavat. Kun teoriasta ei ole löytynyt merkittäviä virheitä, on ryhmä B keskittynyt osoittamaan teorian tekijöiden olevan muuten vaan epäluotettavia. Kun faktoja ei ole ollut käytettävissä, hyödynnetään kaikki mahdollinen, kunhan meteliä saadaan aikaiseksi. Ja sitä saatiin, ryhmä B ei meinaa nahoissaan pysyä, sen verran tehokasta joukkosuggestiota on juuri nyt ilmassa, kun itsenäisiksi ajattelijoiksi itseään kutsuva ryhmä B menee yhtenä laumana hyökkäykseen teoriaa vastaan, aseenaan muutama sähköposti joiden sisällön merkitystä he eivät ymmärrä. Oikein naurattaa katsella tätä menoa.

Vasta kun tämä kohu tästä hiljenee nähdään mikä on muuttunut. Tuskinpa juuri mikään. Ryhmä A on edelleen oikeassa. Paljon melua tyhjästä.

Kaikki varmaan jo hahmottavatkin Eija-Riitan lausunnosta, kumpi on ryhmä A ja kumpi B? Kumpi on järkyttynyt ja tuntee itsensä uhatuksi, kumpi yrittää julistaa teoriat uskonnoksi?

36 thoughts on “CRU-tietomurto ja sen seuraukset

  1. Luukko:”Ryhmä A haluaa korjata tilanteen muuttamalla maailmaa teorian vaatimusten mukaisesti.

    Ryhmä B halua tehdä mitään, vaan keskittyy etsimään virheitä teoriasta.”

    Aivan, ryhmä B:llä on aihetta päätellä, että ryhmä A ei ole tehnyt hyvää tiedettä, vaan manipuloinnut sitä. Virheiden etsiminen jostain teoriasta on ymmärrykseni mukaan tieteen tehtävä. Teorioiden pitää olla jatkuvasti testattavana mahdollisimman avoimesti.

    Kaj Luukko oli kommentissaan Atte Korhola blogissa huolestunut AGW-tiedemiesten PR-työstä. Annanpa pari neuvoa:

    1) Ei enää tieteen manipulointia, raakadatan piilottelua, vertaisarviointia pienen piirin kesken. Ihan tieteen perusjuttuja, jotka ovat olleet hukassa.

    2) AGW-leirin on ensitilassa heitettevä joukostaan pihalle Al Goren kaltaiset ammattihuijarit. (Keksin internetin, P-Amerikan vapaakauppasopimus tuo USA:aan valtavan määrän työpaikkoja jne.). Hänen uusin projekti, jossa AGW-puheisiin aletaan lisäämään uskonnollisia muotoja tekee vain hallaa teille. Ei länsimaiseen tieteeseen kuulu, että tieteestä puhutaan eri tavoin juutalaisille, muslimeille ja kristityille. Tästä kai täällä on kaikki samaa mieltä?

    Tykkää

  2. Heikkik kirjoitti:

    ”2) AGW-leirin on ensitilassa heitettevä joukostaan pihalle Al Goren kaltaiset ammattihuijarit.”

    Salaliittoteorioihin taipuvaiset ovat jatkuvasti vihjailleet Al Goren vaikuttavan ilmastotieteen taustalla. Näiden salaliittoteorioiden tappioksi on sanottava, ettei sähköposteista sitten löytynytkään yhtenä osapuolena Al Gorea.

    Tykkää

  3. Tuomas Helin,

    En vihjaillut, että Al Gore vaikuttaisi ilmastotieteen taustalla. Esitin kommentin AGW-leirin jatkuvista PR-katastrofeista, joista Luukkokin oli huolissaan. Siitä ei liene kuitenkaan erimielisyyttä, että hänestä on tulossa yksi ensimmäisistä hiilidioksidimiljardööreistä, jos cap-and-trade menee läpi.

    Ari Jokimäki,

    Al Gore Newsweek lehdessä:

    “I’ve done a Christian [-based] training program; I have a Muslim training program and a Jewish training program coming up, also a Hindu program coming up. I trained 200 Christian ministers and lay leaders here in Nashville in a version of the slide show that is filled with scriptural references. It’s probably my favorite version, but I don’t use it very often because it can come off as proselytizing,”

    Tykkää

  4. Heikkik:lle

    On syytä muistaa, että tieteellinen ajattelu on kristillisen perinteen tuote. Se sai lisävauhtia arabien matematiikasta keskiajalla, mutta sen juuret ovat kristillisyydessä. Tiede ei siis ole ollenkaan niin riippumatonta uskonnosta kuin moni toivoisi. Galilei, Kopernikus, Kepler, Descartes ja Leibniz uskoivat kaikki Jumalaan – katolisen kirkon opit olivat juurtuneet heidän ajatteluunsa. Darwinkin uskoi Jumalaan, kunnes tyttären sairaus sai hänet muuttumaan ateistiksi (tästä oli vasta dokkari). Ateismi tuntuu olevan erityisesti brittiläisen empirismin lahja länsimaiselle yhteiskunnalle.

    Koska tieteellä on yhteisiä juuria kristinuskon kanssa, löydämme tietenkin yhteisiä taustaolettamuksia:

    1. Uskomus, että kaikella on alku ja loppu
    2. Uskomus, että ihminen voi hallita todellisuutta
    3. Uskomus, että aika on lineaarinen
    4. Uskomus, että avaruus on absoluuttinen
    5. Uskomus, että syy- ja seuraussuhde vallitsee
    6. Uskomus, että ihminen voi tuntea totuuden luonnosta

    Näitä voisi luetella enemmänkin, mutta nuo tulivat ensimmäisinä mieleen. Useimmat kristilliset ja tieteelliset ajattelijat ymmärtävät toisiaan oikein hyvin, jos puhutaan tällaisista periaatteista. Mutta jos näillä olettamuksilla lähdetään puhumaan ihmisille, jotka ovat kasvaneet jonkin muun uskonnon piiissä, erilaiset taustaolettamukset saattavat estää keskustelun.

    Mielestäni tieteen piirissä esiintyy runsaasti dogmaatikkoja, jotka luottavat tieteeseen sokeasti. Todella kriittinen ajattelija kuitenkin hyväksyy sen, että suurin osa hänen tiedoistaan on peräisin jostain sellaisesta lähteestä, jonka on luonut joku toinen ihminen kuin hän itse. Havainnoimalla ja kokeita tekemällä saamme yllättävän kapean siivun selville. Descartes yritti irtautua kaikesta oman aikansa ajattelusta ja luoda oman epäilyyn perustuvan filosofiansa, jossa kaikki väitteet ovat varmoja siksi, että ne nojautuvat varmoille perusolettamuksille. Descartes oli siis fundamentalisti – hän uskoi, että on olemassa kiistattoman varmoja perususkomuksia, joita emme voi epäillä ja joiden varassa voimme hankkia muita uskomuksia maailmasta ja itsestämme. Käsittääkseni moni tieteeseen lujasti uskova on Descartesin tapaan fundamentalisti – ts. dogmaattinen tutkija uskoo, että eräät tieteen perusolettamukset ovat kiistattomia.

    Tykkää

  5. Tiedättekös löytyisikö jostain kaaviota jossa kerrotoon mitä datasettejä on käytetty missäkin tutkimuksessa ja missä tutkimuksissa näiden tuloksia on käytetty? Riippuvuuskaavio eli ”dependency graph” taitaa olla termi mitä haen.

    Semmoinen olisi havainnollinen, kun nuo uskovaiset (vai olinko minä se uskovainen… ei näistä ota selvää) väittää että kaikki johtaa pariin datasettiin (salassapidettyyn ja hukattuun).

    Tykkää

  6. Juusolle:

    Meillä kaikilla on kahdenlaisia uskomuksia: niitä, jotka pitävät paikkansa, ja niitä, jotka eivät pidä paikkaansa.

    Uskomustemme oikeutus perustuu psykologisiin prosesseihin (ns. eksternalistisen oikeutusteorian mukaan). Jos prosessit ovat luotettavia, ne tuottavat käsityksiä, joita voidaan sanoa tiedoksi. On kuitenkin syytä huomata, että vakaumuksellisilla uskovaisilla on yhtä oikeutettuja uskomuksia kuin vakaumuksellisilla ateisteilla. Eri kysymys on, onko kyse tiedosta. Uskomuksen oikeutus ei siis ole sama asia kuin uskomuksen episteeminen oikeutus. Episteeminen oikeutus tarkoittaa sitä, että uskomus on oikeutettu, koska se on tietoa. Tämä ei kuitenkaan ole ongelmaton näkemys. Ihmisillä on enimmäkseen muunlaisia perusteita oikeuttaa uskomuksensa kuin episteemisiä. Tämä koskee myös tutkijoita. Tutkijoiden tavallinen tapa oikeuttaa uskomuksensa on koherentistinen. Siis olettamus, että tieteen konsensus riittää uskomuksen oikeutukseksi. Vakaumuksellisen uskovaisen tapa oikeuttaa uskomuksensa on pikemminkin prudentiaalinen. Tämä tarkoittaa sitä, että hänen on käytännössä järkevää pitää kiinni maailmankatsomuksestaan, koska hänen sosiaalinen verkostonsa ja arkielämänsä tukevat sitä. Jos uskovainen luopuisi prudentiaalisesta oikeutuksestaan, se saattaisi merkitä radikaaleja muutoksia hänen elämässään, mutta tällaiselta ihmiset haluavat suojautua. Myös ateistit ovat mielestäni uskovaisia. He uskovat pitävän paikkansa, että Jumalaa ei ole olemassa. Kyseessä on siis pelkkä negaatio siitä, mihin vakaumuksellinen uskovainen uskoo. Agnostikko taas ei ole uskovainen, koska hän ei varauksettomasti hyväksy kumpaakaan väitettä.

    Ilmastokeskusteluun palatakseni: sanoisin, että kiistäjillä ja puoltajilla on ilmastonmuutoskeskustelussa yhteisenä piirteenä se, että molemmat uskovat edustavansa tiedettä ja molemmat pitävät vastapuolta irrationaalisena harhojen levittäjänä.

    Descartesin vanha neuvo: ”Kun kahden kiistelevän osapuolen käsitykset jostain tietystä kysymyksestä vievät vastakkaisiin suuntiin, varmaa on vain se, että ainakin toinen heistä on erehtynyt.” Teoksessa ”Järjen käyttöohjeet”, Teokset I.

    Olematta siis tämän kysymyksen asiantuntijoita, voimme sanoa ainakin yhden täysin varman asian: joko ”skeptikot” tai ”alarmistit” ovat erehtyneeet.

    Itse olen kylläkin ”alarmistien” puolella. Siis että ”alarmistit” ovat oikeassa väittäessään, että meneillään on tuhoisa ilmastonmuutos, joka tulisi pysäyttää. Mutta sanon heti, että tämä on vain uskomus, jonka oikeutan pelkästään nojautumalla luotettavina pitämieni ihmisten lausuntoihin. Toinen peruste, miksi haluan uskoa ”alarmistien” olevan oikeassa, on maailmankatsomuksellinen: pidän yleisesti uskottavana sellaista käsitystä, että ihminen vaikuttaa ympäristöönsä tuhoisasti ja aiheuttaa toiminnallaan elinympäristöjen turmeltumisen. Pidän myös luultavana, että väestönkasvu yhdistettynä kulutuksen kasvuun johtaa tulevaisuudessa sivilisaatioiden romahtamiseen. Mutta jos olemme rehellisiä, näillä perusteilla ei ole mitään tekemistä itse ilmastontutkimusta koskevan argumentaation kanssa. Ne vain ovat maailmankatsomukseni osia, joiden avulla annan itselleni koherentistisen oikeutuksen uskoa myös ”alarmisteihin” sen sijaan, että uskoisin ”skeptikkoihin”, joiden argumentaatio vähättelee ihmisen vaikutusta biosfääriin.

    Tykkää

  7. Piti vielä lisätä, että joko skeptikot tai alarmistit ovat erehtyneet, mutta se ei ole mahdollista, että molemmat olisivat oikeassa. Sen sijaan mahdollista on, että molemmat ovat erehtyneet.

    Tykkää

  8. Minusta ainakin Kaj Luukko näyttää pahasti erehtyneen ja näköjään ottaa tiukille myöntää sitä.

    Minulla ei ole mitään uskontoa ilmastomuutokseen nähden.

    Joko se on niin tai näin, odottelen rauhassa, että se joka VÄITTÄÄ jotain pystyy myös väitteensä todistamaan.

    Ilmasto on aina välillä lämmennyt, välillä jäähtynyt. Se on historiallinen fakta, jonka kait jokainen allekirjoittaa?

    Jos ilmasto nyt sattuu olemaan lämpiämässä – mitä en edes vaivaudu kiistämään koska miksi kiistäisin – niin on alarmistin tehtävä OSOITTAA se minulle, että tuo lämpiäminen johtuu ihmisestä eikä normaalista vaihtelusta!

    CO2 pitoisuuksiin lisääntymisestä ilmakehässä hössätään ,mutta mikään todiste ei puhu sen puolesta, että hiilidioksidi olisi enää aikoihin lämmittänyt lisää tätä palloa!

    Jos muuta väitätte, niin vaivautukaapa todistamaan. Todistakaa myös AGW.

    Tykkää

  9. En ole evoluutioteorian tutkija, enkä osaisi tulkita esimerkiksi mittaustuloksia, jotka osoittavat maailmankaikkeuden laajenevan. En myöskään ole koskaan tutkinut hi-virusta tai edes nähnyt missään sellaista. Silti minun on hyvä luottaa tiettyjen asioiden pitävän paikkansa ja olevan totta.

    Denialistit kokevat jostain syystä tarvetta kiistää sen, minkä ilmastotieteilijät ovat jo 70-luvulla todenneet. Mitä enemmän lukee keskusteluja ja populaareja saitteja, vakuuttuu, että ´konflikti´tai ´kiista´ on ensi sijaisesti vain änkyröiden vänkäämistä ja asioiden sekoittamista. Oishan se kiva kouluttautua ilmastotieteilijäksi, jotta pystyisi omin järkeilyin päättelemään, että tämän hetkinen ilmastonmuutos on ihmisen tuottamien kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttamaa. Jos sitä ei just nyt pysty tekemään, niin kannattanee luottaa siihen, mitä raportoidaan ja uutisoidaan.

    Jos lisääntyvä hiilidioksidi ei jostain syystä lämmittäisi palloa, kai siitä jokin merkittävä tutkimus olisi tehty ja asiasta kohtalaisen suuri kiista vallalla.

    Tykkää

  10. Simo Tuppuraiselle:

    ”Denialistit kokevat jostain syystä tarvetta kiistää sen, minkä ilmastotieteilijät ovat jo 70-luvulla todenneet.”

    Kokevatko? Ei minulla ainakaan sellaista sisäsyntyistä tarvetta ole. Kerrotko toki ensin minullekin, mitä jo 70-luvulla on todettu.

    ”Jos lisääntyvä hiilidioksidi ei jostain syystä lämmittäisi palloa, kai siitä jokin merkittävä tutkimus olisi tehty ja asiasta kohtalaisen suuri kiista vallalla.”

    Tuo lapsenuskosi on lähempänä taikauskoa kuin tiedettä.

    Olen yrittänyt löytää sen viisastenkiven, jolla osoitetaan CO2:n ja lämpiämisen yhteys. Al Gore väitti hölynpölyleffassaan virheellisesti, että se olisi muka löydetty napajääkairauksista. Ei ikävä kyllä ole. Nk. Vostok-kairausten tarkempi analyysi on osoittanut, että CO2 tasojen nousu on seurannut lämpiämistä jälkikäteen. Joten se ei voi selittää itse lämpötilan nousua!

    Olen edelleen vastaanottavainen uudelle tiedolle, mutta minulle ei kelpaa ”kait siitä olisi” tieteellisen tutkimuksen korvikkeeksi. Tieteessä on ennenkin ollut epärehellisiä tiedemiehiä, jotka ovat vieneet tiedettä harhapoluille jopa vuosikymmeniksi.

    Tykkää

  11. CO2 pitoisuuksiin lisääntymisestä ilmakehässä hössätään ,mutta mikään todiste ei puhu sen puolesta, että hiilidioksidi olisi enää aikoihin lämmittänyt lisää tätä palloa!

    Jos muuta väitätte, niin vaivautukaapa todistamaan. Todistakaa myös AGW.

    Täällä on katsaus osaan todisteista.
    http://www.skepticalscience.com/empirical-evidence-for-global-warming.htm

    Joko se on niin tai näin, odottelen rauhassa, että se joka VÄITTÄÄ jotain pystyy myös väitteensä todistamaan.

    Todistapa siis oma väitteesi, että ”mikään todiste ei puhu sen puolesta, että hiilidioksidi olisi enää aikoihin lämmittänyt lisää tätä palloa”.

    Tykkää

  12. LasseT,
    Liitän nyt tähän kaksi kirjoitusta, jotka ovat vähän kiertäneet jo viime aikoina.

    http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/viewFile/208/183

    http://www.aip.org/history/climate/co2.htm

    Tuolta voi havaita myös argumentin siitä, miksi hiilidioksidin lisääntyminen ilmakehässä voi lämmittää ilmastoa, vaikka se poikkeuksellisesti tapahtuisikin ennen lämpenemistä.

    Myös 70-luvun puheista kerrotaan tuolla. Kannattaa lukea läpi.

    Tykkää

  13. Tosiaan, Marko Hamilohan on sanonut, että skeptikot pitää erottaa denialisteista. Skeptikot (Skepsis ry:n jäsenet) eivät siis ole denialisteja. Ovatko he siis alarmisteja? Onko jotain, mihin skeptikkokin uskoo? Mielestäni Skepsis ry:n nimi pitäisi muuttaa. He eivät ole todellisia skeptikkoja, vaan virallisen tieteen airueita – siis sellaisen tieteen, jonka takana on tiedeyhteisön konsensus. Ehdotan, että ”Skepsis ry” vaihtaisi nimekseen ”Tieteen airuet ry”. Tämä siitä syystä, että todelliset skeptikot ovat vielä kriittisempiä kuin Skepsis ry:n jäsenet.

    Tykkää

  14. Ja kaikkein kriittisin on se, joka ei usko mihinkään määrään todisteita. Se vasta kova tyyppi onkin!…vaiko oliko se vain kovapäisin?

    Tykkää

  15. Sanotaan, että skeptisyys on välttämätön osa tiedettä, mutta ei se ole nihilismiä? Itse en ole mieltänyt Skepsis Ry:tä tieteenvastaiseksi, vaan ”tieteellisellä tavalla” skeptiseksi. Eli tieteen puolesta, huuhaata vastaan.

    Ilmastoskeptismi on huuhaata, koska se toimii tiedettä vastaan.

    En ihan ymmärtänyt, mitä Apollonius ajoit takaa?

    Tykkää

  16. Oikeastaan tarkoitin vain sitä, että tieteeseen ei pidä luottaa sokeasti. Itse kyllä luotin tieteeseen esim. saadessani sikaflunssan. Menin lääkärin luokse, kerroin oireet ja olin iloinen kun lääkäri määräsi Tamifluta ja kirjoitti vielä reseptiin virkkeen, jossa mainittiin H1N1, mikä tuotti automaattisesti Kela-alennuksen lääkkeestä.

    Itse siis luotan tieteeseen. Mutta Skepsis ry on minusta hiukan turha yhdistys, koska osa ihmisistä uskoo joka tapauksessa huuhaaseen – tai siis sellaiseen, mitä ei ole tutkittu, todistettu eikä osoitettu empiirisesti. Siis takana tässä on se, mitä taisin jo yllä puhua: kyse on ihmisten erilaisista perusteista oikeuttaa uskomuksensa. Minusta denialisteille pitäisi sallia oikeus uskoa siihen, että he ovat oikeassa. Mutta tästä taitaa tämän blogin pääkirjoittaja (Kaj Luukko) olla samaa mieltä? Siis että on henkilökohtainen asia, mihin ihminen uskoo.

    Luulisin, että täällä kirjoitellaan ilmastonmuutoksesta kuitenkin jostain muusta syystä kuin vakaumuksellisesta.
    Mitä väliä sillä on, mitä denialistit sanovat? Eihän se mitään muuta kuitenkaan, vai muuttaako? Onko jollekulle hyötyä siitä, että hän ehkä onnistuu osoittamaan denialistien olevan väärässä? Luulisin, ettei denialistien puheisiin kiinnitettäisi mitään huomiota, ellei arveltaisi, että niillä saattaa olla jotain vaikutusta.

    Toisaalta ymmärrän kyllä sen, että harhaisten juttujen levittäminen ärsyttää. Itse vaivaudun aina todella paljon, jos joudun keskusteluun sellaisen ihmisen kanssa, jonka maailmankatsomuksen taustaolettamukset ovat aivan erilaiset kuin omani. Jos toinen selittää asioita, joista olen aivan eri mieltä, minulla on kaksi mahdollisuutta: joko sanon, että olen eri mieltä, tai jätän toisen siihen uskoon, että hänen puheensa tekivät minuun jonkin vaikutuksen. On kuitenkin äärimmäisen vaikea esim. sanoa mitään henkilölle, joka hyväntahtoisena toivottaa Herran siunausta tai joka aivan vakavissaan väittää nähneensä pieniä vihreitä miehiä. Yleensä koetan jollakin tavalla ymmärtää ja koetan varoa, etten tarpeettomasti menisi loukkaamaan tällaista henkilöä.

    Hieman samaan tapaan pitäisi ehkä suhtautua denialisteihin. Siis että heitä pitää ymmärtää, mutta heidän juttuihinsa ei kannata mennä mukaan. Heillä on jostain syystä voimakas tarve uskoa omaan asiaansa eivätkä he pysty luopumaan uskomuksistaan ilman radikaaleja muutoksia maailmankatsomuksessaan. Samasta syystä minun on vaikea uskoa denialistien argumentteihin, mutta ei tämän asian pitäisi heitä loukata minun järkeni mukaan, vaan kaipa he voivat antaa minulle luvan säilyttää oman käsitykseni, kun siitä ei heille mitään haittaa pitäisi olla.

    Tykkää

  17. Lisäisin vielä, että oma käsitykseni on, etteivät asiat siitä miksikään muutu, uskoipa joku esim. Jumalaan tai ei. Ei uskominen tee Jumalaa olemassaolevaksi. Tai siis paremmin muotoillakseni: on epäuskottavaa väittää, että fysikaalinen maailma olisi syntynyt jonkun isokokoisen, kiltin, näkymättömän ja ihmisistä pitävän superpersoonan toimesta. Jotkut kuitenkin kokevat voimakasta tarvetta uskoa siihen, että on olemassa joku isokokoinen, kiltti, näkymätön superpersoona, joka pitää heistä. Toisaalta on siis ihmisten tarve uskoa johonkin, toisaalta se, miten asiat ovat. Hilary Putnam on huomauttanut, että voimme ristiriidatta olettaa, että todellisuudesta on olemassa täsmälleen yksi paikkansapitävä kuvaus, mutta siihen me emme pääse käsiksi, vaan tyhjentävä käsitys todellisuudesta edellyttäisi Jumalan näkökulmaa. Meidän on kuitenkin tyydyttävä siihen, että käsityksemme todellisuudesta tulee aina olemaan osittain puutteellinen ja virheellinen.

    Tykkää

  18. Lisäys 2. Sanon siis vielä ihan suoraan, että minun mielestäni ilmastonmuutosdenialistit ovat erehtyneet. Mutta se, että he ovat (omasta mielestäni) erehtyneet, ei tarkoita, etten voisi itsekin olla väärässä. Tämän varauksen jätän, koska en tunne ilmastonmuutokseen liittyviä luonnontieteellisiä teorioita niin hyvin, että osaisin arvioida niitä kovinkaan kriittisesti. Siksi se, että olen sattumoisin ”alarmistien” riveissä, on minun tapauksessani jossain määrin mielivaltainen ratkaisu, joka ei perustu mihinkään rautaisiin tietoihin ilmastonmuutoksen taustalla vaikuttavista ilmiöistä.

    Tykkää

  19. Mitä väliä sillä on, mitä denialistit sanovat? Eihän se mitään muuta kuitenkaan, vai muuttaako?

    Riippuu asiasta. Ihmisillähän on, kuten jo totesit, kaikenlaisia harhaluuloja. Tämä ilmasto”skeptismi” ei siinä mielessä ole poikkeus. Esim. länsimainen lääketiede on joidenkin mielestä huuhaata, vahingollista, tai jostain muusta syystä pahaa. On tapauksia, joissa näin uskovat vanhemmat ovat vieneet sairaan lapsensa jollekin poppamiehelle ja lapsi on tämän takia kuollut. Onko sillä mitään väliä? Lasten jättäminen rokottamatta on toinen, ilmeisen yleinenkin omituisuus. Käsittääkseni jo voitettuja lasten tauteja on jossain jo sen takia esiintynytkin. En ole näihin tapauksiin niin yksityiskohtaisesti perehtynyt, yleisellä tasolla vain. Paholaisen asianajaja tietää nämä ilmiöt hyvin.

    Selkeästi siis vahingollisia ”denialismeja” on olemassa. Jos joku haluaa tärvätä oman elämänsä turvautumalla suitsukkeisiin ja korvakynttilään vaikka pitäisi kiirehtiä sairaalaan, sillä ei varmaan ole paljon väliä.

    Jos on kyse jostakin ympäristöongelmasta, jossa toimettomuus pahentaa tilannetta, ja jos denialistien sanomiset lisävät toimettomuutta, silloin denialistien sanomisista on haittaa. Tietysti siitäkin voidaan olla monta mieltä, mikä on haitta, ja onko sillä väliä.

    Onko jollekulle hyötyä siitä, että hän ehkä onnistuu osoittamaan denialistien olevan väärässä?

    Mielenkiintoinen kysymys. Noissa yllä kuvailluissa tilanteissa ehkä. Jos onnistuu osoittamaan harhaluuloihin perustuvan toiminnan olevan vaarallista, onnistuu ehkä vähentämään vaarallista toimintaa. Uskomuksilla on taipumusta tarttua, ja joku voi joutua niiden uhriksi ilman omaa syytä.

    Itselleni oli suuri hyöty lopulta yksiselitteisesti ymmärtää, että ilmastodenialismi on harhakäsitys. Itse denialistit tuskin koskaan ymmärtävät mistä on kysymys, sen eteen ei kannata nähdä vaivaa. Demokratiassa harhaisetkin käsitykset pääsevät vaikuttamaan päätöksentekoon, joten enemmistön olisi syytä olla edes jossain määrin oikeassa. Tietysti toimiihan se luonnon valinta tässäkin, mutta ei kovin tarkoituksenmukaisesti.

    Luulisin, ettei denialistien puheisiin kiinnitettäisi mitään huomiota, ellei arveltaisi, että niillä saattaa olla jotain vaikutusta.

    Maapallon muodosta ja sen sijainnista maailmankaikkeudessa kiisteltiin joskus verisesti. Miksi siitä syntyi kiista, vaikka asialla ei siihen maailman aikaan ollut ihmisten arjessa mitään väliä? Oliko sittenkin oikea tieto ihan itsessään sellainen arvo, jonka puolesta kannatti taistella? Mutta nyt, jos joku yhä vielä esittää tästä omia versioitaan, siihen tuskin kiinnittää kukaan huomiota.

    Luulen, että ilmastodenialismi lähestyy sellaista ”tipping-pointia”, jonka jälkeen siitä ei enää tarvitse niin välittää.

    Tykkää

  20. Apolloniukselle:
    Se että uskoo johonkin, on kuitenkin eri asia kuin olla uskovainen. Ilmastonmuutoksen tapauksessa ”toinen puoli” toivoo olevansa väärässä.

    Tykkää

  21. Juusolle:

    Olen koettanut jo edellä argumentoida siihen suuntaan, ettei uskovaisuus eroa paljonkaan ei-uskovaisuudesta. En ehkä ole osannut esittää asiaani tarpeeksi selkeästi. Koetan vielä kerran. Siis käsitykseni on se, että ihmisten uskomukset syntyvät historiallisessa kontekstissa psykologisten prosessien kautta. Tällaista käsitystä kutsutaan uskomuksen diakroniseksi oikeutusteoriaksi.

    Yhteistä siis Skepsis ry:n jäsenille ja vaikkapa Jehovan todistajille on se, että he kaikki oikeuttavat uskomuksensa jonkinlaisen prosessin kautta. Ihmiset päätyvät pitämään tiettyjä periaatteita ja väitteitä niin varmoina, etteivät he kritiikkiä kohdatessaan näe tarvetta luopua niistä. Siis skeptikko katsoo, että uskovainen on irrationaalinen ja osaa perustella väitteensä viittaamalla tieteelliseen perinteeseen. Uskovainen katsoo, että skeptikko on irrationaalinen ja osaa perustella väitteensä viittaamalla uskonnolliseen perinteeseen. Skeptikon mielestä erona tässä on se, että tiede tuottaa tietoa, uskonto ei. Uskovaisen mielestä asia on päinvastoin: uskonnollinen perinne tuottaa tietoa, tiede ei. Mitä tästä voimme päätellä? Ainakin sen, että taustalla vaikuttavat psykologiset prosessit ovat samantyyppisiä. Solmu ei aukea, koska sekä skeptikon että uskovaisen on vaikea ymmärtää, miksi toinen ei tajua päivänselviä todistuksia.

    Tykkää

  22. Denialismissä on ainakin se huono puoli, että tieteentekijät joutuvat tuhlaamaan aikaansa denialistien valheiden oikomiseen.

    Tykkää

  23. Kirjoitan lyhyesti ja laitan vain pari linkkiä. Jeesuksesta on olemassa mainintoja kristillisen perinteen ulkopuolella. On ihmisiä, jotka pitävät sitä todisteena historiallisesta Jeesuksesta. Kuitenkin toiset käyttävät täsmälleen samaa aineistoa kumotakseen väitteen Jeesuksen historiallisuudesta:

    http://www.nic.fi/~vlahsrk/tekstit/jeesushi.html

    http://www.vapaa-ajattelijat.fi/lehti/2003_0203/jeesus_on_satuolento.html

    Jeesuksen historiallisuuteen uskovat tulkitsevat siis ulkopuolisten lähteiden niukat tiedot Jeesuksesta todistukseksi Jeesuksen historiallisuuden puolesta, mutta Jeesuksen historiallisuuden kiistävät tulkitsevat tietojen niukkuuden todistukseksi siitä, että Jeesus ei ollut historiallinen. Pelkästään tämä ei tietenkään riitä, joten molemmat osapuolet etsivät muita todisteita tukemaan samaa argumenttia, jonka he ovat alunperinkin halunneet muotoilla niin, että se vakuuttaa epäilijät.

    Jos ihminen uskoo lujasti johonkin, hän myös haluaa olla oikeassa. Uskominen on siis osittain tahdon asia.

    Miten tämä liittyy ilmastonmuutokseen? Sanoisin, että ilmastonmuutoskeskustelussa viitataan puolin ja toisin osittain samoihin tutkimuksiin, kiistellään niiden tulkinnoista, valikoidaan lähteitä ja etistään todistusta sille, mihin jo uskotaan ennen kuin mitään todistuksia on keksitty.

    Tykkää

  24. Kaj Luukolle:

    Maapallon muoto ja sijainti ovat asioita, joita emme pääse tarkistamaan.

    Itse kävin keväällä Etelä-Amerikassa, joten sain sen vaikutelman, että minulle esitetyt karttapallot ja teoriat päivänatasaajan eteläpuolen ilmastosta pitävät paikkansa. Sekin pitää paikkansa, että siellä puhutaan espanjaa. Maa on pallo ja päiväntasaajan eteläpuolella on talvi silloin kun täällä on kesä. Nämä havainnot siis toivat uusia vahvistuksia niille uskomuksilleni, jotka koskevat Maapalloa. Tieteellinen maailmankuvani on nyt siis saanut lisää sementtiä.

    Tästä huolimatta omaksumme suurimman osan tiedoistamme auktoriteettimenetelmällä eli lukemalla kirjallisuutta, katsomalla dokumentteja jne. Jos auktoriteeteista riippumattomat kokemuksemme tukevat auktoriteettien väitteitä, alamme pitää muitakin samojen auktoriteettien väitteitä uskottavina.

    Latinalaisessa Amerikassa keskeinen uskonto on katolinen kristinusko. Joku harras katolilainen saattaisi saada Etelä-Amerikan matkaltaan aivan erilaisia vahvistuksia maailmankatsomukselleen. Jumala on tarkoittanut, että kristinusko leviää kaikkialle ja sehän onkin levinnyt mm. latinalaiseen Ameriikkaan. Jumala on luonut latinalaisen Amerikan erilaiseksi kuin Euroopan ja senhän saattoi matkalainen itsekin todeta.

    Maapallon muotoon ja sijaintiin palatakseni: saamme niistä tietoa vain epäsuorasti, vaikka olisimmekin tietoteoreettiselta asennoitumiseltamme kriittisiä realisteja.

    Oikeutamme uskomuksemme siihen, että Maapallo on pallo ja että se kiertää Aurinkoa, koherentistisin perustein. Yksittäinen uskomus voidaan asettaa kyseenalaiseksi, esim. se, että joku väittää tietävänsä Maan kiertävän Aurinkoa, voidaan helposti problematisoida. Kukaan ei pysty todistamaan tätä yksittäistä väitettä viittaamatta laajaan tieteelliseen kirjalisuuteen, jossa kerrotut asiat yhdessä pitävät tämän väitteen pinnalla.

    Itse voin todistaa Maan kiertävän Aurinkoa vain sanomalla, että näin minulle on opetettu ja että se on tieteellinen käsitys asiasta. Sitten voin esittää, että minulle on myös opetettu, että Etelä-Amerikassa on talvi, kun täällä on kesä. Nyt voin viitata myös omaan kokemukseeni. Mutta jälleen… mistä tiedän, minne lentokone minut vei? En päässyt havainnoimaan sitä, että se todella olisi lentänyt Atlantin ja Amzonasin ylitse. Päädyin paikkaan, jota kutsuttiin Chileksi ja jossa puhuttiin espanjaa. Tämä tuki maailmankuvaani, koska olin oppinut, että Etelä-Amerikassa on maa nimeltä Chile ja jossa puhutaan espanjaa. Nämä uskomukset siis vaikuttavat koherenteilta. Pitkien ketjujen kautta pääsemme takaisin kysymykseen, kiertääkö Maa Aurinkoa vai ei. Nyt olen valmis vastaamaan, että kyllä se kiertää. Niin opetetaan tieteellisessä perinteessä ja saamani havainnot tukevat tieteellisen perinteen piirissä saamiani käsityksiä. Voin siis luottaa siihen, että Maa kiertää Aurinkoa. Mutta kukaan tuskin sanoisi, että olen todistanut tämän.

    Tykkää

  25. John Locke teoksessaan ”An Essay Concerning Human Understanding” erottelee idiootit ja hullut (ks. Book II, Chapter XI, §§12-13).

    12. Idiots and madmen. How far idiots are concerned in the want or weakness of any, or all of the foregoing faculties, an exact observation of their several ways of faultering would no doubt discover. For those who either perceive but dully, or retain the ideas that come into their minds but ill, who cannot readily excite or compound them, will have little matter to think on. Those who cannot distinguish, compare, and abstract, would hardly be able to understand and make use of language, or judge or reason to any tolerable degree; but only a little and imperfectly about things present, and very familiar to their senses. And indeed any of the forementioned faculties, if wanting, or out of order, produce suitable defects in men’s understandings and knowledge.

    13. Difference between idiots and madmen. In fine, the defect in naturals seems to proceed from want of quickness, activity, and motion in the intellectual faculties, whereby they are deprived of reason; whereas madmen, on the other side, seem to suffer by the other extreme. For they do not appear to me to have lost the faculty of reasoning, but having joined together some ideas very wrongly, they mistake them for truths; and they err as men do that argue right from wrong principles. For, by the violence of their imaginations, having taken their fancies for realities, they make right deductions from them. Thus you shall find a distracted man fancying himself a king, with a right inference require suitable attendance, respect, and obedience: others who have thought themselves made of glass, have used the caution necessary to preserve such brittle bodies. Hence it comes to pass that a man who is very sober, and of a right understanding in all other things, may in one particular be as frantic as any in Bedlam; if either by any sudden very strong impression, or long fixing his fancy upon one sort of thoughts, incoherent ideas have been cemented together so powerfully, as to remain united. But there are degrees of madness, as of folly; the disorderly jumbling ideas together is in some more, and some less. In short, herein seems to lie the difference between idiots and madmen: that madmen put wrong ideas together, and so make wrong propositions, but argue and reason right from them; but idiots make very few or no propositions, and reason scarce at all.

    Lainattu 1.12.2009:

    http://ebooks.adelaide.edu.au/l/locke/john/l81u/B2.11.html

    Tämä oli aika vapauttavaa, koska tosiaan voimme arvioida, että osa ilmastonmuutokseen osallistuvista henkilöistä täyttää Locken hullun (madman) määritelmän sikäli, että he tekevät johdonmukaisia päätelmiä, mutta vääristä lähtökohdista.

    Tykkää

  26. apollonius kirjoitti denialisteista: ”Heillä on jostain syystä voimakas tarve uskoa omaan asiaansa eivätkä he pysty luopumaan uskomuksistaan ilman radikaaleja muutoksia maailmankatsomuksessaan.”

    Tulipa vain mieleeni, että tästä keskustelusta saa sellaisen vaikutelman, että denialistien sekä alarmistien ajatellaan ikäänkuin syntyneen tuohon asenteeseensa. Itse olin (näitä mielestäni hieman turhan vahvoja käsitteitä käyttäen) alarmisti, mutta pikkuhiljaa vaihdoin joukkuetta ja nyt miellän itseni denialistiksi. Yllä olevaan lainaukseen viitaten, vaikka olen denialisti, en usko, että minulla on voimakasta tarvetta uskoa näin, ja kuten todettu, ainakin yhdestä uskomuksesta olen luopunut. (Tietysti jokaisella on sokeat pisteensä, joten tällaset itsearviot ovat aina vaikeita.)

    Oma kääntymiseni tapahtui runsaan asiaan perehtymisen ja minut vakuuttavampien perusteluiden kautta. Jatkan edelleen asiaan perehtymistä ja pyrin tutustumaan asiaan monesta kulmasta, joten en pidä täysin mahdottomana uutta takinkääntöä, mikäli tarpeeksi vakuuttavaa aineistoa löytyy.

    Toistaiseksi kuitenkin olen denialisti ja kyllä, pidän puhtaasta vedestä ja raikkaasta ilmasta, joten ei, en vaahtoa ilmansaasteiden puolesta. Niistähän ei ilmastonmuutoksessa olekaan käsittääkseni kysymys. Kaj Luukko kirjoittaa, että ryhmä B (oletan että tällä viitataan denialisteihin) ”ei halua tehdä mitään, vaan keskittyy etsimään virheitä teoriasta.” Aika rankka yleistys, joka perustuu mihin? Mitä kaikkea ympäristöllemme voitaisiinkaan tehdä, jos hiilidioksidin alttarille uhratut rahat käytettäisiin paremmin🙂

    Tykkää

  27. Kaj Luukko kirjoitti: ”Jos onnistuu osoittamaan harhaluuloihin perustuvan toiminnan olevan vaarallista, onnistuu ehkä vähentämään vaarallista toimintaa.”

    Tarkoitit ilmeisesti denialistien harhaluuloihin perustuvan toiminnan vaarallisuutta. Itse näen tämä toisinpäin. Uskon, että alarmistien (suuremman luokan) toiminta on vaarallista ihmiskunnalle ja lopulta hyödyttää vain harvoja, heitäkin taloudellisesti. En siis tarkoita pyöräilyä autoilun sijaan. Tarkoitan niitä suuria investointeja vääriin paikkoihin, jolloin ne luonnollisesti ovat poissa niistä oikeista paikoista.

    Oletan, että keskustelijat ovat perehtyneet asiaan mahdollisesti minua paremmin, joten en käy erittelemään tässä noita investointeja ja niiden mahdollisia seurauksia. Ja luonnollisesti käyttäessäni sanoja ”oikea” ja ”väärä” tarkoitan minun oikeaani ja väärääni.

    Tahdoin vain tuoda ilmi, että denialisti voi ajatella tuosta harhaluulojen vahingollisuudesta täsmälleen samalla tavalla kuin alarmisti. Kukin rakentaa tästä tietotulvasta oman kantansa itsensä vakuuttavimpien perusteluiden mukaan. Paha mennä sanomaan objektiivisesti kenen toiminta on vaarallista ennen kuin seuraukset nähdään. Länsimaisessa lääketieteessäkin on hoitoon kuolleita sekä hoidosta huolimatta kuolleita tapauksia. Poppaskonstitkin ovat monia parantaneet. (Ja sivumennen: kuinka ”lääketieteellistä” on placebo useista positiivisista tutkimustuloksista huolimatta?)

    En toki pyri vähättelemään länsimaisen lääketieteen saavutuksia. Mutta mielestäni tuo me-täällä-teollistuneessa-yhteiskunnassa-(jossa-itseasiassa-voidaan-aika-huonosti)-olemme-ainoa-oikea-kehityssuunta-ja-tiedämme-kaiken-paremmin-ajattelu on melkoisen kapeakatseista.

    Tykkää

  28. Nikille:

    Olen samaa mieltä tuosta, mitä sanoit lopuksi. Ja itse asiassa se, että viittasin denialisteihin sanoessani, että heillä on tarve uskoa omaan asiaansa, oli liiallinen yksinkertaistus. Sama koskee toki myös alarmisteja. Alarmismi on kuitenkin tällä hetkellä voitolla. Tieteellinen konsensus on vakuuttanut päättäjien enemmistön.

    Itse vastustan periaatteessa länsimaista hybristä. Sitä, että kyllä me täällä tiedämme, joten ottakaa vain neuvot vastaan, ellette vielä ole omaksuneet länsimaista elämäntapaa. Mutta… ollessani Siperiassa shamaanin neuvosta konttaamassa rahkassa keskellä yötä keskellä ruohoaroja alkoi mieleeni hiipiä epäilys: mahtaako tällä rahkassa kontaamisella olla mitään yhteyttä siihen, mitä shamaani minussa aikoi parantaa. Shamaanin mukaan rahka on valkoista ruokaa ja siis pyhää – sellaista, jota henget arvostavat. Siinä konttaaminen on kunnianosoitus hengille. Lisäksi hengille piti heittää maitoa kauhalla. Siperialaisten animististen taustauskomusten mukaan olimme täsmälleen oikealla asialla. Omasta mielestäni olimme pähkähulluja. Silti – siperialaiset ystäväni olivat todella vakavissaan, halusivat auttaa ja etsivät tietämänsä parhaan asiantuntijan avuksi: shamaanin. Shamaani myös laskutti normaalitaksojen mukaan kuten lääkärikin laskuttaa.

    Kuka oli hullu? Minä vai siperialaiset? Heilläpäin elää yhä animistinen luonnonusko yhdessä buddhalaisuuden kanssa. Meilläpäin taas elää Kristinusko yhdessä tieteellisen maailmankuvan kanssa.

    Oletetaan, että olisinkin tavannut kristityn papin. Mitä hän olisi suositellut? Tuskin hän olisi nähnyt suurta vaivaa tehdäkseen minulle rahkapolkua kontattavaksi keskelle erämaata. Sen sijaan hän olisi viitannut Jumalan armoon ja suositellut rukoilemista.

    Jos taas olisi tavannut kiinalaisen lääkärin, eräs vaihtoehto olisi voinut olla esim. akupunktio.

    Miksi haluaisin uskoa länsimaista lääkäriä? Ymmärränkö hänen juttujaan yhtään paremmin? Länsimainen lääkäri voi viitata esim. antibiootteihin ja todeta, että mm. ne ovat kiistaton osoitus siitä, että länsimainen lääketiede osaa tehokkaasti tutkia asioiden syitä ja seurauksia ja tehdä niiden pohjalta oikeaan osuvia ennusteita. Mutta on huomautettu, että mikrobit tekevät jo paluutaan. Lääketiede ei osannut ennustaa antibioottiresistenttejä mikrobikantoja.

    Siperialaisessa maailmankatsomuksessa hyvänä puolena on juuri se, että se on animistinen. Animismilla näet voidaan perustella luonnon itseisarvo. Siis että jotkut paikat ovat pyhiä, koska siellä asustaa henkiä. Jos länsimaihin saataisiin rationaalisuuden tilalle animismi, voitaisiin maaperän öljyvarannot julistaa pyhiksi. Niihin ei saa kajota, etteivät henget karkaa taivaalle ja polta maan pintaa poroksi. Tällainen olisi siis animistinen tulkinta ilmastoalarmismista.

    Länsimainen rationaalisuus on tulkittu ennen kaikkea välineelliseksi rationaalisuudeksi. Tätähän ovat mm. Theodor Adorno ja Max Horkheimer arvostelleet jo 1960-luvulta lähtien. Kantilaiseen henkeen he ovat kirjoittaneet teoksen ”Välineellisen järjen kritiikki”.

    Länsimainen ihminen käyttää järkeään instrumenttina, jonka avulla hän tavoittelee jotain muuta. Mitä tämä muu on? Jos ajattelemme luonnonvaroja, välineellisesti ajatellen ne ovat olemassa vain siksi, että voisimme käyttää niitä johonkin. Emme voi ajatella, että luonnonvarat olisivat henkien vartioimia pyhiä varastoja, joihin kajoaminen olisi rikos.

    Kuitenkin luonnonvaroihin kajoaminen on järkevää vain niin kauan kuin niitä ei hävitetä loppuun. Kenen kannalta on järkevää säästää niitä? Tähän ei ehkä pitäisi yrittääkään vastata lyhyesti. Mutta sanoisin, että luonnonvaroja käytetään tuottamaan vaurautta ja hyvinvointia ihmiskunnalle. Tarkemmin sanoen niille, jotka ovat sellaisessa asemassa, että he voivat päättää luonnonvarojen käytöstä. Luonnonvarojen käyttö on siis poliittinen kysymys. Pitäisi ratkaista, millaiseen yhteiskuntaan pyritään. Olisiko se sellainen, joka osaa käyttää luonnonvaroja niin, että tulevien yhteiskuntien olemassaolo ei vaarannu? Mutta kysymykseen tulevista polvista ja tulevista yhteiskunnista nykyisten yhteiskuntien jatkona liittyy runsaasti filosofisia kysymyksiä, joihin en nyt mene.

    Tykkää

  29. Apollonius, mielenkiintoinen tuo kokemuksesi Siperiasta. Toki pieleen voi mennä niin shamaanilla, kuin lääkärilläkin. Et maininnut oliko ”rahkakonttauksesta” apua vaivaan. Ja mikäli ei, niin olisikohan voinut olla mikäli maailmankatsomuksesi olisi ollut ”oikeanlainen”, jolloin hoito olisi voinut toimia vaikkapa placebon tavoin.

    Itselläni on kokemus, joka heikensi uskoani länsimaisen lääketieteen ihmiskehon tuntemukseen. Pisteet menivät tuolloin kiinalaiselle lääketieteelle. Syy voi olla niinkin mitätön kuin kohdalleni sattunut huono suomalainen erikoislääkäri ja hyvä kiinalainen lääkäri. Onhan se epäreilua, että pienten asioiden takia käsitykset laajenevat koskemaan koko lääketieteen kenttää, mutta minkäs teet. Herättäkööt luottamukseni uudestaan tilaisuuden tullen.

    Animistisen ja välineellisen rationaalisuuden välissä voisi olla vielä sellainenkin käsitys (en ole perehtynyt alan filosofiaan paljoakaan, joten voi olla, että ajatuksilleni ovat jo käsitteet olemassa), että luonto tuottaa hyvinvointia ihmiselle ihan vain olemalla sitä mitä se on, ei jotain tuottavana välineenä vaan luontona. Tämä on oma käsitykseni, jota omat kokemukseni tukevat. Mikäli länsimaissa ymmärrettäisiin paremmin luonnon läheisyyden merkitys henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin, voitaisiin luonnonsuojeluun saada muitakin motiiveja kuin ilmastonmuutos, tuomiopäivä ja maailmanloppu.

    Tykkää

  30. Apollonius, tieteellinen konsensus on käsittääkseni aika kiistanalainen. Alarmistit sanovat, että konsensus asiasta vallitsee, koska se vaikuttaa vahvasti yleiseen mielipiteeseen. Konsensus ei kuitenkaan pitäisi edes olla tieteen tavoite.

    Mm. alla olevassa artikkelissa on joitain aiheesta tehtyjä kyselytuloksia (en ole nähnyt varsinaisia gallupeja tosin):

    http://www.canada.com/nationalpost/financialpost/story.html?id=c47c1209-233b-412c-b6d1-5c755457a8af

    Tykkää

  31. Nik,

    Sanoit ”luonto tuottaa hyvinvointia ihmiselle olemalla sitä mitä se on”.

    Käsityksesi luonnosta on perinteisen dualistinen: ihminen ja luonto. Itse en lähde dualistisille linjoille. Luonto merkitsee minulle kontingenttia fysikaalista todellisuutta. Siitä elollinen luonto on vain pieni osa. Ihminen taas kuuluu elolliseen luontoon.

    Elämässä selviäminen vaatii sopeutumista olosuhteisiin ja siihen liittyy kovaa karsintaa. Vältän tietoisesti sanomasta ”luonnossa selviäminen” vaikka tätä metaforaa käytetään usein. Voidaan tietenkin puhua ei-inhimillisestä elollisesta luonnosta ja viitata erilaisiin ekosysteemeihin. Otetaan esimerkki: miten ketut selviävät? Vastaus kuuluu, että vahvat ketut pärjäävät, heikot eivät. Heikoille ketuille elämä on julma ja lyhyt kamppailu, joka päättyy tuskallisesti. Ne voivat saada armonaikaa elämänsä alkutaipaleella, jolloin emo vielä huolehtii niistä, mutta vieroittamisen jälkeen pitää pärjätä itse.

    Ihmisen selviäminen riippuu hänen ihmissuhteistaan, kansalaisuudestaan ja mahdollisuudestaan elää yhteiskunnassa. Ilman näitä ihminen olisi samassa asemassa kuin yksinäinen kettu. Entä jos sairastuu? Ei jaksaisi tehdä työtä pysyäkseen elossa. Siis luvassa olisi vilua, nälkää, työlästä ravinnon hankintaa ja alituinen hengenmenetyksen riski. Ihminen, joka selviäisi edes kesäkauden näillä ehdoilla, on jo kunnioitettavan kova selviytyjä.

    Tarkoitin tieteellisellä konsensuksella tieteen itsekritiikkiä ja julkista keskustelua. Siis tutkijat päätyvät kannattamaan jotain tiettyä näkemystä julkisen tieteellisen keskustelun seurauksena. Jokainen väite arvioidaan kriittisesti ja kaikki saavat osallistua väitteen alasampumiseen. Toisaalta kritiikin kestävä väite voidaan hyväksyä osaksi tieteellistä maailmankatsomusta, mutta tämä ei tarkoita sitä, että se hyväksyttäisiin lopulliseksi totuudeksi. Jokainen tieteellinen väite on periaatteessa kumottavissa ja jokainen nuhteeton tutkija hyväksyy tämän. Mutta… tieteen palkkiojärjestelmä ja rahoituskilpailu tuottaa muitakin kuin nuhteettomia tutkijoita.

    Tykkää

  32. Ok, eli tutkijoiden yksimielisyydestä ei ollutkaan kyse. Olen samaa mieltä viimeisen kappaleesi kanssa. Ja itseasiassa aika lailla koko kommenttisi kanssa.

    Ilmaisin silti ajatukseni luonnosta ehkä hieman väärin. Tai sitten en. En ole varma mitä tarkoitit dualismilla tässä tapauksessa.

    Puranpa ajatustani toisesta päästä. Ihminen on päätynyt rakentamaan tällaisen yhteiskunnan käsittääkseni suunnilleen samoista lähtökuopista kuin se ketunpoika. Eli ”luonnossa selviytyminen” on ollut päämääränä. Noh, sitä kai se on vieläkin, jos käsittää ”luonnossa selviämisen” hyvin laajasti. Oheistuotteena on kuitenkin syntynyt paljon sellaista, joka on haitallista yksilön selviämisen kannalta. (Lajin selviämisen kannalta pieni kitkentä saattaa olla ihan paikallaan. Niinhän ne parhaat porkkanasadotkin tulevat. Ohhoh, menipäs linkolalaiseksi.)

    Ihmisen terveyden kannalta lienee parempi juoda puhdasta vettä ja hengittää puhdasta ilmaa. Mättäillä, tai ainakin ei kovalla ja tasaisella pinnalla kävely on selkärangalle suopeampaa kuin asfaltilla kävely. Ja sangen suuresti epäilen myöskin mm. viljatuotteissa käytettyjen valkaisuaineiden terveellisyyttä. Näihin oheistuotteisiin on päällisin puolin sopeuduttu, mutta minä uskon, että niillä on vaikutusta ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Sitä vain ei nähdä, koska henkistä hyvinvointia ei nähdä fyysisten asioiden, kuten ruoan ansiona lainkaan, ja fyysiset vaivat hoidetaan oireet vaan ei välttämättä ongelmaa poistavilla lääkkeillä. Siinä länsimainen dualismi, jota minulla on vaikea sulattaa🙂

    Tykkää

  33. Apollonius, niin, en osaa valitettavasti sanoa canada.comin luotetavuudesta. Tutkimukset saanee halutessaan tsekattavaksi. Itse en koe siihen tarvetta, koska olen itselleni tarpeeksi luotettavista lähteistä saanut sen käsityksen, että konsensusta ei ole. Tuon linkin laitoin koska siinä oli mukana tarkempia lukuja, joita en muualta yhtäkkiä löytänyt. Sikäli en kyllä näe syytä noita tuloksia epäillä, koska luvut tuloksissa eivät suoranaisesti helli denialistiakaan. Jos minä huijaisin, niin huijaisin kunnolla😉

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s