Tätä on ympäristöhihhulointi

Lukekaa tämä:

Tekniikka&Talous: Ei minun takapihalle, vaan sinun

Mahtavaa!

Ympäristöaktivistit vastustavat eri puolilla maailmaa aurinkoenergiaa, uutta vesivoimaa, jätteenpolttolaitoksia, hiilen talteenottoa ja tuulivoimaloita.

Kaikesta tässä luetellusta vastustamisesta voi viikoittain lukea uutisissa. Olen itsekin suhtautunut aika skeptisesti mm. hiilidioksidin talteenottoon, mutta ihan tätä en osannut odottaa:

http://www.kein-co2-endlager.de/

Ihan kaikki hankkeet näyttävät kohtaavan jonkinlaista vastustamista, joka sitten yleensä saa suhteettoman paljon palstatilaa mediassa. Oikeasti isot asiat jäävät vähemmälle huomiolle.

Energiakeskustelu pursuaa uskonnollisia piirteitä. Hiilivoima on kaiken pahan alku, mutta se unohtuu heti kun keskustelu etenee ydinvoimaan. Sen tilalle pitää rakentaa tuulivoimaloita, joita kukaan ei halua näköpiiriinsä. Tuulivoima maksaa monta kertaa enemmän kuin ydinvoima. Siinä riittäisi joillekin vale-sähkölaskujen lähettäjille askaretta enemmän kuin tarpeeksi. Venäläisessä vesivoimalassa saa kuolla sata ihmistä, eikä kukaan ole edes kuulut siitä. Kuvitelkaa sama tilanne ydinvoimalaan.

Ehkä pelletit? Hiili pitäisikin korvata pelleteillä? Kuka muistaa mainita, että koko Suomen pellettituotanto riittäisi esimerkiksi kattamaan 25 % Helsingin sähkön- ja lämmönkulutuksesta. Mitä niille lopuille 75 % tehdään, ja kaikelle muulle hiilelle mitä Suomessa käytetään? Mitä Tukholmassa sitten poltettaisiin, jos rohmuaisimme kaikki pellettimme itse? Onko tätäkin mietitty Nurmijärvellä?

Metsät pitäisi samanaikaisesti suojella hiilen sitomiseksi – ja valjastaa energiantuotantoon. Kumpi tehdään?

Poltetaan jätteet! Ei polteta. Kerätään mieluummin yhteen kasaan ja kehitetään näin ehkä Suomen suurin yksittäinen metaanin lähde.

Vesivoima sentään paranee vanhetessaan. Fortumkin myy vanhaa vesivoimaa Norppa-sähkönä, mutta uusia vesivoimaloita ei sallita.

Ympäristön suojelemiseksi luodut valitusmekanismit varmistavat, etteivät ympäristöä suojelevat investoinnit etene.

Ja aikaa menee. Investoinnit olisi pitänyt tehdä jo viime vuosisadalla.

Ilmastopolitiikan toteuttaminen edellyttää muutoksia myös valitusmenettelyihin ja kaavoitukseen. Tuulivoimaa pitää rakentaa parhaille paikoille eikä keskinkertaisille tai huonoille. Tarvitaan myös tietoa ja suostuttelua.

Suostuttelua tarvitaan juuri niin kauan kuin suotuisten elinolosuhteiden turvaaminen perustuu vapaaehtoisuuteen. Tilanteen luonne paljastuu hyvin, kun kuvitellaan esimerkiksi liikennesääntöjä korvattavaksi vapaaehtoisesti noudatettavilla ohjeilla.

Vihreiden puheenjohtaja, työministeri Anni Sinnemäki ja varapuheenjohtaja Oras Tynkkynen voisivat kertoa kannattajilleen, miten uusiutuvan energian vastustaminen vaikuttaa ilmastoon – ja luontoon jossakin muualla.

Voi siis olla, että toiselle kumartaessaan joutuu toiselle pyllistämään. Poliitikolla ei ole varaa pyllistää äänestäjilleen. Kumartakaamme siis yhteistuumin vaikka Saksan tuulivoimaloille, ja unohtakaamme Saksan kymmenet rakenteilla olevat hiilivoimalat. Tuskin kaikki ovat kuulleetkaan niistä, täydestä menee.

Uusiutuvasta energiasta kannattaa ottaa kaikki, mitä siitä järkevällä tavalla irtoaa. Loppu tehdään ydinvoimalla ja fossiilisilla aineilla, kunnes insinöörit keksivät jotakin paljon parempaa.

Tilanteen vakavuus huomioon ottaen, järjettömätkin (=kalliit) tavat on ehkä järkevää ottaa käyttöön. Kolmen joukosta pitäisi yksi pudottaa pois, eikä se ole ydinvoima. Kahden pois pudottaminen onkin sitten jo liian järjetöntä, täysimittaista ympäristöhihhulointia.

Joskus olen miettinyt, voiko demokratia ikinä selvitä mistään suuria ja nopeita päätöksiä vaativasta tilanteesta. Varsinkaan jos kaikki päätökset eivät tule olemaan kaikille miellyttäviä. Jos sotaa johdettaisiin demokraattisesti, häviö olisi väistämätön. Demokratialle ei kuitenkaan taida länsimaissa olla vaihtoehtoja, ilman sotatilan julistamista. Joidenkin arvioiden mukaan olemme tosin ajautumassa sotaan oman planeettamme luonnonvoimia vastaan, mutta toistaiseksi juhlat jatkuvat.

Jos tästä jotain hyvää yrittää löytää niin ehkä sen, että Kiinan kaltaiselta diktatuurilta on lupa odottaa suuria muutoksia lyhyessä ajassa. Siellä ei turhia kysellä. Tarvittavat myllyt pystytetään siihen mihin ne parhaiten sopivat.

13 thoughts on “Tätä on ympäristöhihhulointi

  1. Et ole vieläkään vastannut keväällä esittämiini kysymyksiin koskien ydinvoimaa ja se riskejä. Olisi mukava tietää, mitä ajattelet ydinvoiman riskeistä (mm. siitä väitteestä, että jos Tshernobylin ydinvoimaonnettomuus olisi tapahtunut pahimman skenaarion mukaisesti, puoli Eurooppaa -tai ainakin hyvin suuri alue- olisi tällä hetkellä asuinkiellossa hyvin pitkän ajan).

    No se katastrofeista, mutta eilen meinaisi pullapala juuttua kurkkun, kun luin OP-Pohjola lehden artikkelin professori Atte Korholan ajatelmia ilmastonmuutoksesta. Tuli mieleen netissä näkemäni pilakuva, jossa oli erilaisia luonnonkatastrofeja eri puolilta maapalloa kuten tulva Bangldesissa jne. – ja USA:ssa Georg W. Bush tiskinsä takana typerä hymy naamallaan. Vaihda Korholan naama Bushin tilalle – ja kas, meillä on kotikutoinen luonnonkatastrofi. Kannattaa lukea artikkeli. Siinä Suomen ”johtava” ympäristöasiantuntija ”selventää” mistä ilmastonmuutoksessa on kysymys…tai sitten ei ole…vai miten se nyt oli?

    Tykkää

  2. Käsittääkseni energiansäästö on hiilidioksidipäästöjen vähentämisen keinona kaikkein halvin ja tehokkain – sekä ehkä nopein.

    Ehdottomasti pitää tehdä kaikki tarvittava kestävien energiaratkaisujen toteuttamiseksi. Ydinvoiman käyttöön otossa on se huono puoli, että se ei edistä tarvittavia toimenpiteitä energian tuotannon ja käytön uudistamisessa yhteiskunnassa – eli energian säästämisessä ja uusiutuviin energianlähteisiin perustuvan teknologian käyttöönottossa.

    Olisi kiva kuulla jatkoa tekemällesi energiavertailulle, ainakin tuulivoimasta, vedestä ja ydinvoimasta.

    Tykkää

  3. Simo:
    Kyllä, säästö, taikka ennemminkin kulutuksen käytön vähentäminen, on tehokas ja nopea keino. Se on nyt laman alla nähtykin hyvin. Sen varjolla on kuultu myös sanottavan, että sähköntuotantoa ei tarvita lisää, koska kulutus vähenee. Kuullostaako tutulta? Ilmastonmuutostakaan ei kuulemma ole, koska ”viimeisen vuosikymenen aikana ilmasto ei ole lämmennyt”. Tätä on ympäristöhihhulointi, puolin ja toisin.

    Se, miten ydinvoima vaikuttaa muihin asioihin on mielestäni pitkälti poliittinen kysymys. Toisaalta pääasiana eivät olekaan keinot, vaan lopputulos.

    Energiavertailuja tulee kyllä lisää, kun tarvittava inspiraatio osuu kohdalle.

    Petteri:
    Joo, hyvä kun muistutit. Itse asiassa vastasin, mutta sensuroin sen. Pitää kaivaa teksti takaisin esiin. Noin pikaisesti, en tiedä miten ydinreaktori voisi tuhoutua perusteellisemmin kuin palamalla taivasalla monta päivää. Tiedätkö sinä?

    Korhola herättää aina keskustelua. Osittain vain siksi, että kannanotot ovat hyvin subjektiivisia, niin kuin tietysti hyvä onkin. Tuossa tekstissä

    https://www.op.fi/op?cid=151140187&srcpl=3

    on kyllä paljon asiaa, mutta muutosten peruuttamattomuus ja mahdollinen katastrofaalisuus jäävät Korholan sanomisissa aina vähälle huomiolle. Kuitenkin, epävarmuushan on vielä suurempi syy toimia kuin varmuus.

    Harmittavinta Korholan (Korholoiden?) kannaotoissa on ehkä se, että ainakin osatotuuksia lainaamalla ”skeptikot” saavat niistä hyvästi vettä myllyynsä, usein aiheetta.

    Tykkää

  4. Ei, en tiedä. Toteutuiko Tshernobylin onnettomuus sitten pahimman kaavan kautta? Tästä pitää ottaa lisää selvää.

    Ainakin minun mielipiteeseeni vaikuttaa se, jos vieläkin suurempi katastrofi voisi tapahtua (esim. terroristi-iskun tms. seurauksena). Oman etiikkani mukaan pahin vaihtoehto on aina suljettava ensin pois, jos tuo paha vaihtoehto on hyvin paha (kuten laajojen alueiden muuttuminen asuinkelvottomaksi tuhansiksi (?) vuosiksi) – näytti sellaisen onnettomuuden todennäköisyys insinööreistä miten pieneltä tahansa. Henkilökohtaisesti olen valmis sitten vaikka luopumaan nykyisestä aineellisesta kulutustasosta, jotta liian suuria riskejä ei yksinkertaisesti oteta.

    Tilanne tietysti muuttuu, jos ydinalaa tuntevat voivat osoittaa, että vaikka ydinvoimala tuhottaisi tahallisesti, tuhon vaikutukset rajoittuisivat suunnilleen korkeintaan Tshernobylin kokoiselle alueelle, ei ”puoleen Eurooppaa” – kuten jossain on esitetty.

    Tykkää

  5. Tuskin sentään tuhansiksi vuosiksi. Tämä kuva

    havainnollistaa korkea-aktiivisen jätteen aktiivisuuden vähenemistä ajan funktiona. Totaalisessa katastrofissa leviävä aines on käytännössä samaa tai vähemmän aktiivista kuin korkea-aktiivinen jäte. Aktiivisimpia ovat kevyet isotoopit, jotka myös puoliintuvat nopeimmin. Jäljelle jää raskaampia radionuklideja, joiden liukoisuus veteen ja siten myös vaikutus ympäristöön on vähäisempää.

    Riskinä pitäisi arvioida myös ydinvoiman käyttämättä jättäminen, eli vaihtoehtojen riskit. Ja tehdä tämä realistisesti, valintojen pitää olla pragmaattisia.

    Se on totta, että on hyvin vaikeaa arvottaa riskejä, joiden vaikutus toteutuessaan on erittäin suuri mutta todennäköisyys erittäin pieni. Ihminen on taipuvainen yliarvioimaan vähäisiä ja aliarvioimaan todennäköisempiä riskejä. Tämä yhdistettynä epärationaaliseen käyttäytymiseen aiheuttaa esimerkiksi sen, että lentopelosta kärsivä kulkee huoletta autolla, vaikka riskitarkastelun perusteella syytä olisi toimia juuri toisin päin; liikkua pelkästään lentäen ja karttaa muuta liikennettä. Suhtautumisessa ydinvoimaa on paljon samoja piirteitä.

    Ydinvoimasta, etenkin sen riskeistä, on liikkeellä paljon faktavirheitä ja disinformaatiota. Varsinkaan ympäristöväki ei karta keinoja mustamaalata ”perivihollistaan”. Tähänastisten tilastojen mukaan ydinvoima on joka tapauksessa turvallisin energiamuoto.

    Sinä ja minä voimme ollakin valmiita luopumaan aineellisesta elintasostamme, mutta kaikki eivät ole. Jos yhteiskuntarauha halutaan säilyttää, ratkaisut on tehtävä tältä pohjalta. Muuta keinoa ei demokratiassa ole.

    Käsittääkseni olemme siis tilanteessa, jossa potilas pitäisi kiidättää leikkaussalin kautta teho-osastolle. Homeopatian, loitsujen tai muiden poppakonstien tarjoaminen hoidoksi on tässä tilanteessa lähinnä rikollista.

    Tykkää

  6. Niinpä. Tilanne on juuri kuten kuvaat, että toisaalta on ilmastonmuutoksen luomat hyvin vakavat uhat, toisaalta ydinonnettomuuksien hyvin vakavat (joskin ehkä normaali oloissa hyvin epätodennäköiset) uhat ja sitten vielä nykyihmisten pakottavalta tuntuva tarve elää juuri tätä hetkeä juuri tällä (tai mieluummin vielä suuremmalla) aineellisella elintasolla sekä heidän suuri riskinottohalunsa (tai kyvyttömyytensä ymmärtää omien valintojensa mahdollisia riskejä). Tahtoisin uskoa siihen, että kun kansakuntien johtajat löisivät nyrkin kunnolla pöytään ja lupaisivat kansalle sodanaikaisen Churchillin lailla pelkkää työtä ja kärsimystä kriisistä selviämiseksi, ehkä me jokaihmisetkin saisimme itsestämme uhrautuvaisuutta irti (eikun korviketta keittämään…). Vastuullista idealismia vai hihhulointia? Vai onko nihilismiä vaiko realismia tarjota ydinvoimaa väliaikaiseksi ratkaisuksi ilmastokriisin torjumiseksi? Aika näyttää, jos sinne asti jaksetaan.

    No sitä kai melkein kaikki ovat yhtä mieltä, että energian säästö on yleensä hyvä asia. Mikähän noiden negawattien määrä voisi olla kun oikein pistetään hihat heilumaan ja villapaidat päälle? Sovitaan niin, että ensin laitetaan pois päältä hiilivoimalat ja sitten….?

    Tykkää

  7. Kuvasta http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Spent_nuclear_fuel_decay.png vielä:

    Kuinka vaarallista lienee ihmisille jäte, jonka aktiivisuus on kuvan mukaan 10 pot3 Gbq ja joka vähenee olemattomiin vasta useiden tuhansin vuosien aikaskaalassa?

    Kuvassa sanottiin vielä, että ”The vertical axis shows activity of the wastes, horizontal years after removal from interim storage (activity in reactor is still much higher).” Tämä tarkoittanee siis sitä, että reaktorista mahdollisesti vapautuva radioaktiivisuus puoliintuisi joka tapauksessa nopeammin kuin ydinjätteen radioaktiivisuus? Vai miten se pitäisi ymmärtää?

    Tykkää

  8. WWF:n Virtaa tulevaisuuteen raportista voinee tutkailla, miten energiansäästön potentiaali voisi olla. http://www.wwf.fi/wwf/www/uploads/pdf/VirtaaTulevaisuuteen_web_30012007.pdf

    Läpyskän mukaan se on Suomessa kaikkiaan 2,7-kertainen rakenteilla olevaan ydinvoimalaan verrattuna. Tuo on vuodelta 2007, mutta varmaan uudempiakin voi esittää. Raportin tuottaneen hankkeen ohjausryhmässä on kuitenkin käytetty ihan päteviä asiantuntijoita apuna.

    Enemmän kuin energiansäästön potentiaalia ihmettelen vaikkapa teollisuuden väitteitä jatkossa tarvittavan sähkön määrästä. Se jos mikä kuulostaa haihattelulta.

    Se, miten ydinvoiman lisärakentaminen ja muut toimet vaikuttavat toisiinsa, ovat poliittisia päätöksiä, kyllä. Esimerkiksi viime ydinvoimapäätöksen yhteydessä hyväksytyn risupaketin toimenpiteitä ei oikeastaan toteutettu. Lopputuloksen lisäksi keinoillakin on merkitystä, silloin jos puhutaan siitä, millaiseksi energiateollisuus muodostuu ja millaisen kilpailukyvyn kestävää energiateknologiaa tuottavat yritykset kotimarkkinoilta saavat.

    Tietysti viime kädessä olen samaa mieltä ensisijaisesta tavoitteesta, hiilidioksidipäästöjä pitää mahdollisimman tehokkaasti vähentää. Jos toisaalta kannustimia tukea uusiutuvia ei ole, silloin kun sähköstä on ydinvoiman myötä liikatarjontaa, ei niitä uusiutuvia myöskään tule.

    Tykkää

  9. Korjaus edelliseen: energiatehokkuuden JA uusiutuvien energialähteiden potentiaali vastaa WWF:n rapsan mukaan 2,7-kertaisesti viidennen ydinvoimalan tulevaa tuotantoa.

    Tykkää

  10. Petteri:
    Näitä potentiaalisia nyrkkien pöytään lyöjiä ei ole viime aikoina näkynyt.

    Vai onko nihilismiä vaiko realismia tarjota ydinvoimaa väliaikaiseksi ratkaisuksi ilmastokriisin torjumiseksi?

    Miksi puhua ydinvoimasta, kuin se olisi jotenkin erillinen ilmiö. Emme me tarvitse ydinvoimaa, tarvitsemme fossiilisesta hiilestä riippumattomia energianlähteitä.

    Tämä tarkoittanee siis sitä, että reaktorista mahdollisesti vapautuva radioaktiivisuus puoliintuisi joka tapauksessa nopeammin kuin ydinjätteen radioaktiivisuus? Vai miten se pitäisi ymmärtää?

    Kuvaaja lähtee loppusijoitukseen menevästä ydinjätteestä. Se on muutamien kymmenien vuosien välivarastoinnin aikana jo puoliintunut moneen kertaan. Eli suoraan reaktorista otettuna aktiivisuus kyllä ylittää kuvan Y-akselin, mutta hiipuu nopeasti.

    Simo:
    Energiatehokkuuden kasvattaminen on yhtä välttämätöntä kuin päästöttömän tuotannon lisääminen, ja hiilen käytön vähentäminen. Suomen osuus koko sopassahan on jotain promillen luokkaa. Todellinen ongelma näkyy tässä kuvassa:

    Tuosta ymmärtää kyllä hyvin, että öljyn, kaasun ja hiilen alasajo ei ole mikään pikkujuttu mikä ratkeaa helposti kaikkia miellyttävällä tavalla. Jos ihmeitä ei satu, maailman energiankulutus kasvaa vielä nykyisestä paljon, ja se katetaan tällä hetkellä pääosin hiilellä, mutta myös ydinvoiman kaksinkertaistuminen lähivuosikymmenien aikana on todennäköistä.

    Huomatkaa kuvasta keltainen pylväs: geoterminen, aurinko, tuuli, puu, nämä kaikki yhteensä, yksi prosentti. Kuva on jo muutaman vuoden vanha, osuus voi olla vähän muuttunut, mutta ei paljon. Tuulivoiman ja muiden uusiutuvien suhteellinen kasvu on voimakasta, mutta rmihin se riittää?

    Tästä dähdään,

    että vuoden 1990 jälkeen vain fossiilisten käyttö on oleellisesti lisääntynyt päästöttömien pysyessä muuttumattomina.

    Tilastot ovat masentavaa katsottavaa. Nyt ajatus siitä, että fossiilisia pystyttäisiin oleellisesti ja riittävän nopeasti vähentämään vain vesivoiman ja muiden uusiutuvien avulla, ilman ydinvoimaa, on, uskallan sanoa, mahdoton. Se on ydinvoiman kanssakin todella haasteellista. Tämä on epämiellyttävä totuus, johon ei-politiikka ei auta.

    Tykkää

  11. Joo, ulkomaiden kontekstia ajatellen näyttäisi siltä, että kaikki konstit vaan käyttöön, myös ydinvoima. Harmi kyllä, muualla kuin Suomessa ei ilmeisesti senkään vertaa ole ratkaisuja ydinjätteen loppusijoittamiseksi.

    Jossakin on kommentoitu, että Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n ydinvoimamyönteisimmänkin laskelman mukaan uusiutuvien ja energiansäästön potentiaali päästövähennyksissä on yhdeksänkertainen ydinvoiman potentiaaliin nähden. Mutta se ehkä tästä ydinvoima-asiasta.

    Tykkää

  12. Joo. Uusiutuvan energian ihmeitä tarvitaan oli ydinvoima käytössä tai ei.

    Erityisesti Hansenin 350.org-liikkeen tavoitteet omaksuvilla on mahdottomalta tuntuva työ edessään. Siinä meille hihhuleille hyvä tavoite.

    Toivottavasti useammallakin insinöörillä ja keksijöillä on tehokkaita ratkaisuja takataskussa.

    Mikähän olisi tehokkain tapa asiasta huoestuneelle kuluttajalle auttaa noiden innovaatioiden syntymistä?
    1. Ostaa niin maan p…sti sähköautoja, aurinkopaneeleja ja tuulimyllyjä (ja antaa näin rasvaa kehityksen rattaisiin)
    2. Sijoittaa perjantaipullorahansa uusiutuvaa energiaa kehittävien firmojen osakkeisiin
    3. Häiriköidä päättäjiä, jotta nämä pakottusivat säätämään energiansäästölakeja ja uusiutuvan energian kehittämislakeja, -tukia jne.
    4. Toimia mesenaattina lupaaville keksijöille
    5. ????

    Olisiko niitä vielä muita hyviä keinoja?

    Tykkää

  13. varmaan kuluttajan ominaisuudessa mahdollisuudet on rajalliset, mutta joitain sellaisia vois olla:
    5. Toimiminen järjestöissä ja yhtiöiden hallituksissa, jotka ajavat uusiutuvien kehittämistä ja tuotantoa ja kestävää kehitystä
    6. Toimiminen itse palkkatyössä tai yrittäjänä näiden energiamuotojen edistämisessä
    7. Asettuminen ehdolle edustuksellisiin toimielimiin, jotka päättävät näiden tukemisesta ja lainsäädännöllisistä rajoista & toimiminen puoluejärjestöissä hyvien asioiden puolesta🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s