Tieteen konsensus ilmastonmuutoksesta

Tiedeyhteisössä sanotaan vallitsevan konsensus ilmastonmuutoksesta. Ilmastonmuutos on meneillään, sen aiheuttaa osittain ihminen ja seuraukset voivat olla vakavia. Konsensus- sanan käyttö tässä yhteydessä on kohdannut kritiikkiä. Tässä artikkelissa tarkastellaan lähemmin, mistä konsensus-käsite on peräisin, mitä sillä tarkoitetaan ja mistä kritiikki on lähtöisin.

Konsensus-käsite juontaa juurensa Naomi Oreskesin vuonna 2004 julkaisemaan raporttiin. Oreskes kartoitti ilmastonmuutosta käsitteleviä vertaisarvioituja julkaisuja ja selvitti, kuinka suuri osuus niistä on AGW:n (= Anthropogenic Global Warming = ihmisen aiheuttama ilmaston lämpeneminen) kannalla ja kuinka moni tutkimus esittää syyksi jonkun ihmisestä riippumattoman tekijän.

Oreskes toteaa aluksi, että IPCC:n raportit puhuvat selkeästi konsensuksen puolesta. Samoin se, että kaikki merkittävät tiedejärjestöt ovat AGW:n kannalla. Tällaisen viralliset kannanotot ovat ennen julkilausumista avoinna vapaalle tieteelliselle keskustelulle, mutta se ei ole vaikuttanut niiden sisältöön.

Asian varmistamiseksi Oreskes analysoi satunnaisena otantana hakusanoilla ”global climate change” valittua 928 vertaisarvioitua julkaisua. Yksikään näistä julkaisuista ei poikennut tiedeyhteisön konsensuksen kannasta. 75 % artikkeleista oli konsensuksen kannalla, 25 % ei ottanut kantaa puolesta eikä vastaan. Yksikään 928 artikkelista ei ollut konsensusta vastaan. Siis ei yksikään.

Oreskes myös toteaa rehellisesti niin kuin asia on, että tieteen konsensus voi tietenkin olla väärässä. Hän kirjoittaa, että jos tiede jotakin on opettanut, niin se on nöyryys. Monet ilmaston yksityiskohdat on toistaiseksi huonosti tunnettuja ja tutkimusta täytyy jatkaa. Mutta perusasioista vallitsee tiedeyhteisössä selkeä konsensus.

Tätä konsensus-käsitettä tieteessä on kritisoitu mm. sanomalla, että tieteessä ei äänestetä asioista, eikä tiede perustu mielipiteisiin, ei edes enemmistön mielipiteisiin. Kun Oreskesin raportin huolella lukee, voidaan huomata, että siitä ei olekaan kysymys. Oreskes on ulkopuolisena todennut, että kaikki tutkimukset, kaikki todisteet ja kaikki teoriat tukevat sitä käsitystä, että ihmisen toiminta on nykyisen ilmastonmuutoksen yksi merkittävä aiheuttaja. Tiedeyhteisö ei ole asiasta äänestänyt, vaan Oreskes on todennut tieteen yksimielisyyden julkaisujen sisällön perusteella, ja nimittää sitä yksimielisyyttä konsensukseksi.


…there is a scientific consensus on the reality of anthropogenic climate change. Climate scientists have repeatedly tried to make this clear. It is time for the rest of us to listen.

Oreskes on käsitellyt havaintojaan laajemmin kirjassa ”Climate change: what it means for us, our children, and our grandchildren”, josta löytyy otteita Googlesta.

Lyhyesti, ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen peruskysymykset eivät ole enää tieteellisen keskustelun aiheena.

Tulos voi yllättää ja herättää epäilyjä. Jokainen, joka on seurannut uutisia ja nettikeskustelua voi selkeästi havaita, että eriäviä mielipiteitä esiintyy ja debatti käy yhä vilkkaana, eikö niin? No, ei.

Tehdäänpä ensin selväksi, mitä tieteen konsensus tarkoittaa. Tiede on täysin yksimielinen siitä, että ihmisen toiminta vaikuttaa ilmastoon. Tutkijat ennustivat jo kauan sitten, että kasvihuonekaasujen lisääntyminen ilmakehässä voi luonnollisten tekijöiden rinnalla muuttaa ilmastoa ja nyt muutoksesta on runsaasti todisteita. Vastustajat syyllistyvät harhauttamiseen yrittäessä kääntää huomion pelkästään luonnollisiin tekijöihin. Kukaan ei ole väittänyt, etteikö ilmasto muuttuisi luonnostaankin, mutta luonnollinen vaihtelu yksistään ei riitä selittämään nyt havaittuja muutoksia.

Paljon keskustelua sen sijaan käydään muutoksen luonteesta ja nopeudesta. Hyvä vertailukohta löytyy evoluutiosta. Tutkijat viime vuosisadan puolivälissä olivat yksimielisiä siitä, että evoluutio on totta, mutta sen luonteesta ja nopeudesta käytiin keskustelua. Ilmastotutkimus on nyt samassa tilanteessa: Muutoksen perusteet ymmärretään hyvin, mutta debatti jatkuu muutoksen luonteesta ja nopeudesta.

Ylivoimaisesti suurin osa ilmastonmuutoksen kieltävästä materiaalista ei täytä yksinkertaista testiä materiaalin tieteellisyydestä, nimittäin vertaisarviointia. Vastustavia näkökantoja on julkaistu kirjoina ja pamfletteina samaan tapaan kuin mielipiteitä ufojen todenperäisyydestä tai väitteitä, että Lee Harvey Oswald oli Neuvostoliiton agentti.

Media on kiinnittänyt suhteettoman paljon huomiota suhteettoman pieneen määrään deanislisteja, joilla ei ole tieteellistä pätevyyttä.

Osansa saa dis-informaation levittäjänä ja hämmennyksen aiheuttajana myös öljy-yhtiö Exxon.

Oraskes vertaa mielenkiintoisella tavalla ilmastodenialismia muiden tieteenalojen vastaaviin tilanteisiin.

Teoria mannerlaattojen liikkumisesta, ns. laattatektoniikka, hyväksyttiin yleisesti tieteen “konsensukseksi” 1960-luvulla. Kilpailevana oli mm. teoria Maapallon laajenemisesta, jonka esitettiin liikuttavan mannerlaattoja. Yksi laattatektoniikan arvovaltaisimmista vastustajista oli Britannian johtava geologi Sir Harold Jeffreys, sekä Lyndon Johnsonin ja Richard Nixonin tieteellinen neuvonantaja Gordon J. F. MacDonald.

Nykyisinkin näyttää siltä, että AGW:n vastustajien joukossa on huomattavan paljon geologeja. Sattumaako se vain on?

Tunnettu filosofi Karl Popper esitti ns. falsifikaatioperiaatteen, jonka mukaan tieteen teoriaa ei voi koskaan ehdottomasti todistaa oikeaksi, mutta sen voi todistaa vääräksi.

No niin. Sen sijaan, että denialistit penäävät todisteita, joita ei siis edes voida esittää, voisivat todistaa esitetyt teoriat vääriksi. Sen pitäisi denialistien itsevarmuus ja ylimielisyys huomioon ottaen sujua leikiten.

Ihmisiä on nyt niin paljon kaatamassa puita ja polttamassa miljardeja tonneja fossiilisia polttoaineita, että ihmiskunnasta on tullut merkittävä vaikuttaja tapahtumien kulkuun. Olemme muuttaneet ilmakehän koostumusta, aiheuttaneet merenpinnan nousua, jäätiköiden sulamista, ja ilmaston muuttumista.

Onko siis mitään syytä olettaa, että tiede on väärässä? Tietenkin se voi olla väärässä. Tutkijat voivat löytää virheen aivan perusasioissakin. He voivat todeta yliarvioineensa hiilidioksidin vaikutuksen tai aliarvioineensa jonkun toisen tekijän. Mutta jos sellainen virhe löydetään, mitään varmuutta ei ole siitä, että havainto muuttaisi skenaarioita yhtään positiivisempaan suuntaan. Yhtä hyvin tilanne voidaan todeta vakavammaksi kuin tähän asti on oletettu.

Asiaa voidaan tarkastella toisinkin. Vastustajat ovat tehneet tosissaan paljon töitä yrittäessään löytää virheitä ilmastotutkimuksesta, tuloksetta. Vuosi vuodelta todisteet ilmastonmuutoksesta ja sen vakavuudesta ovat vain vahvistuneet. Vastustajat ovat toistuvasti yrittäneet murtaa konsensuksen, ja toistuvasti epäonnistuneet siinä.

Oreskesin teksti on sujuvaa ja helppotajuista englantia. Tässä suomennettuna vain keskeisiltä osiltaan. Alkuperäinen teksti kannattaa lukea, koska siinä on paljon hyödyllisiä näkökohtia joita tässä en tässä tuonut lainkaan esille. Googlessa ei ole kirjan teksti kuin osittain, mutta siitä saa ihan riittävän käsityksen mistä tässä konsensus-asiassa on kysymys.

Kysymys on yksinkertaisesti siitä, että antropogeenisen ilmastonmuutoksen kyseenalaistaminen on yhtä järkevää kuin laattatektoniikan, tai muun tieteen paradigman, tai vaikkapa kuulentojen kyseenalaistaminen. Tahot jotka väittävät ilmastotutkimusta pseudotieteeksi, harjoittavat sitä itse.

-Case Closed-

41 thoughts on “Tieteen konsensus ilmastonmuutoksesta

  1. Jaa jaa. Kuinka monen asteen lämmönnousuun pitää uskoa, kun CO2 kaksinkertaistuu, jotta ei ole skeptikko-denialisti-pakana. 3-6 vähintäänkö? Vai riittääkö 1 aste.

    Itse uskon että jäänee noin 1 asteeseen, joten ei mitään paniikkia, erityisempiä ongelmia vaan paremminkin paranemisia. Ja uskon CO2 vaikutukseen ja vesihöyryyn joten ilmeisesti uskon ao ”tieteen perusteisiin” kuten Oreskes edellyttää ja sinä ilmeisesti tarkoitat ”perusteilla”, joten en voi olla skeptikko-denialistikaan vaan vahva ”perusteisiin” uskova.

    Osa vain on ýlettömästi innostunut malleillaan suurentelemaan mahdollisia seurausvaikutuksia CO2 lisäyksestä ja siten he ovat hairahtuneet jopa usean asteen lämpönousuihin ja moninaisiin ongelmiin. Mutta vaikka media ja intomieliset näistä innostuu, tulisi tieteen pitää jalat maassa.

    Tykkää

  2. Vesa Tanskaselle:

    Erikoinen tapa sinulla on tarkastella asiaa. Siis tutkijoidenko pitäisi pitää jalat maassa ja raportoida uskomustesi mukaisia tuloksia (+1C), eikä tutkimusmetodologian perusteella saatuja tuloksia (1,5…4,5C)? Perin erikoinen lähestymistapa, ainakin täysin vieras tieteelle.

    Usko pois, ei median ja ympäristöjärjestöjen kirjoitukset vaikuta tutkijoiden mallinnusten tuloksiin. Olisiko kuitenkin todennäköisempää, että mukatieteellisten konservatiivijulkaisujen kirjoitukset ovat ennemminkin voineet vaikuttaa uskomuksesi muodostumiseen?

    Tykkää

  3. ”Kukaan ei ole väittänyt, etteikö ilmasto muuttuisi luonnostaankin, mutta luonnollinen vaihtelu yksistään ei riitä selittämään nyt havaittuja muutoksia.”

    Mielenkiintoista. Lämpenemisen suuruus tai nopeus ei liene mitenkään poikkeuksellista. Luonnollinen vaihtelu on aikaansaanut aikaisemmat muutokset. Mikä seikka sulkee pois luonnolliset syyt viime vuosisadan lämpenemisestä?.

    Tykkää

  4. Mikä seikka sulkee pois luonnolliset syyt viime vuosisadan lämpenemisestä?

    Havainnot niiden muiden mahdollisten syiden viimeaikaisesta tilanteesta (esim. auringon eri tavat vaikuttaa ilmastoon ovat viime vuosikymmeninä osoittaneet eri suuntaan kuin mikä on toteutunut käytännössä).

    Tykkää

  5. ”Havainnot niiden muiden mahdollisten syiden viimeaikaisesta tilanteesta (esim. auringon eri tavat vaikuttaa ilmastoon ovat viime vuosikymmeninä osoittaneet eri suuntaan kuin mikä on toteutunut käytännössä).”

    Auringon tavat vaikuttaa ilmastoon?. Eikös nämä auringon vaikutusmekanismien pohdinta ole ollut enemmän skeptikkojen heiniä?. ”virallinen” ilmastotiedehän puolestaan pyrkii ennemminkin vähättelemään auringon vaikutuksia ilmastoon.

    Tykkää

  6. MIKSU:”Havainnot niiden muiden mahdollisten syiden viimeaikaisesta tilanteesta (esim. auringon eri tavat vaikuttaa ilmastoon ovat viime vuosikymmeninä osoittaneet eri suuntaan kuin mikä on toteutunut käytännössä).”

    Oikein pohdiskelet. On se kumma, kun eivät osata selittää mm. keskiajan lämpökautta ja useitakin suuria vaihteluista sen jälkeen, mutta nyt jostain syystä osataan sanoa, että nykyinen lämpeneminen ei olisi PÄÄASIASSA luonnollista vaihtelua.

    Ainoita selkeitä (viilennyssyitä) tuntuvat olevan erityisen suurten tulivuorten purkausten vaikutukset. Muut syyt tuntuvan olevan vielä hakusessa. Tai ehkä se on huonossa omassa tunnossa se tietoisuus: Täytyyhän sen olla ihmisen syy, kun jotkut ajelee punaisilla urheiluautoillakin synnillisesti ja ennen niin köyhät kiinalaiset alkaa syödä punaista lihaa.

    Tykkää

  7. Millähän tavalla Miksu ja Vesa Tanskanen luulevat (menneisyyttä koskeviin) havaintoihin perustuvan arvion ilmastoherkkyydestä muuttuvan, jos saadaan selville, että lämpötilanvaihtelut ovatkin olleet luultua suurempia?

    Vastaushan on tietenkin, että tällaisen tiedon perusteella arvioituna ilmasto olisi luultua herkempi, kun muut lähtötiedot pidetään ennallaan.

    Tykkää

  8. Miksu:

    Auringon tavat vaikuttaa ilmastoon?. Eikös nämä auringon vaikutusmekanismien pohdinta ole ollut enemmän skeptikkojen heiniä?. “virallinen” ilmastotiedehän puolestaan pyrkii ennemminkin vähättelemään auringon vaikutuksia ilmastoon.

    Auringon vaikutusmekanismien pohdinta on todellakin skeptikkojen heiniä, sillä todellisia skeptikoita ovat tiedemiehet ja -naiset. Väitteesi virallisen tieteen pyrkimyksistä vähättelemään asiaa on (naurettavan salaliittoteoretisoinnin lisäksi) selvä merkki siitä, että et ole tutustunut yhtään virallisen tieteen julkaisuihin asiasta. Virallinen tiede tutkii asiaa ja tekee varovaisia johtopäätöksiä tutkimusten pohjalta. Tässä esimerkiksi lista papereista, jotka raportoivat Auringon roolin olevan pieni viimeaikaisessa ilmastonmuutoksessa:
    http://agwobserver.wordpress.com/2009/09/03/papers-on-minor-role-of-the-sun-in-recent-climate-change/

    Osoitapa nyt noista papereista se pyrkimys vähättelemään asiaa. Esim Lockwood & Fröhlich (2007 ja 2008) toimivat pelkästään havaintojen pohjalta, ja ovat johtopäätöksissään asianmukaisen varovaisia, vaikka havaintojen näyttämä viesti auringon pienestä roolista on ilmiselvä.

    Muista myös, että virallinen tiede on se läjä tutkimuspapereita, jotka on julkaistu virallisissa tieteellisissä julkaisuissa. Aina silloin tällöin vertaisarvioinnin läpi pääsee papereita, jotka eivät millään tavalla vähättele auringon osuutta vaan pikemminkin liioittelevat sitä (sen porukan toimesta, joka muutenkin kieltää ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen kaikin mahdollisin tavoin), ja kun nämä paperitkin ikävä kyllä ovat osa virallista tiedettä, väitteesi vähättelystä on lähinnä naurettava.

    Tykkää

  9. Sanoin äsken , että uskon lämpenemisen jäävän (alle) asteen, jos vaikka ihmisten osittaisella avulla HO2 pitoisuus kaksinkertaistuisi nykyisestä.

    Mutta myös uskon, että jos CO2 pitoisuus laskisi puoleen nykyisestä ( 380 -> 190 ) niin vaikutus olisi oleellisesti tuntuvampi, jopa kaksi astetta.

    Mistähän kummasta arvelette tällaisen epäsymmetrisen uskomuksen kumpuavan?
    Aletessa jopa 2 astetta, mutta yletessä, kasvaessa ei edes 1 astetta. Onko epistä, vai onko maailma vain sellainen?

    Tykkää

  10. Vesa Tanskanen:

    [quote]Aletessa jopa 2 astetta, mutta yletessä, kasvaessa ei edes 1 astetta. Mistähän kummasta arvelette tällaisen epäsymmetrisen uskomuksen kumpuavan?[/quote]

    Luen viestisi rivien välistä, että oletat ainoastaan skeptikkojen olevan tietoisia CO2:n vaikuttavan logaritmisesti. Tätähän logaritmista ”kun maalataan kirkasta lasia mustalla maalilla” efektiähän monesti näkee käytetävän perusteena sille, ettei lisä-CO2:lla ole enää merkitystä. Oletan että tätä haet takaa?

    Ilmastomallit kun sattumoisin perustuvat fysiikkaan, on niissä tietenkin myös tämä perusilmiö huomioitu. Ja siitä huolimatta ne kertovat sitä viestiä CO2:n vaikutuksista mitä kertovat…

    Tykkää

  11. Tuskin Vesa Tanskanen tarkoittaa tuota logaritmisuutta, koska hänen molemmissa esimerkeissään (190 ppm -> 380 ppm ja 380 ppm -> 760 ppm) logaritmi muuttuu saman verran.

    Olisikohan hänen ajatuksensa toiveajattelua?

    Tykkää

  12. MIKA:
    ”Tuskin Vesa Tanskanen tarkoittaa tuota logaritmisuutta, koska hänen molemmissa esimerkeissään (190 ppm -> 380 ppm ja 380 ppm -> 760 ppm) logaritmi muuttuu saman verran. ”
    En nyt ihan noin kirjottanut, mutta voidaan se noinkin esittää ja se on esimerkki log kehityksestä: eli jos
    190 ppm -> 380 ppm niin nousu noin 2C
    380 ppm -> 760 ppm niin nousu noin 1C

    Eli esimerkki logaritmisesta kehityksestä. En halua lukkiutua mihinkään tarkkaan kaavaan, koska minulla ei ole ao. hakuteosta käytössäni eikä otetta nopeaan praktiikkaan, mutta haluankin tähän konkr. maallikollekin käyvia faktoja, jotka voidaan tarvittaessa myös yhdistää suoraan tunnettuihin ”totuuksiin”. Siksi en mm halua väitellä oliko se 2,3 ja 0,8 vai mitä, vaan ajatuksen ja suuruusluokan.

    Kenties olette huomanneet että ao kehityksiä, käyriä, voidaan esittää myös logaritmisesti supistetulla(tiivistetyllä) asteikolla (loogisesti ja matemaattisesti täysin oikein), jolloin kohteena oleva vaikutettava näkee nousevan, jopa kiihtyvästi nousevan käyrän. Olen havainnut tällaiset esitykset menevät jopa oppineisiin kuin häkä. Voi olla vaikka prof eikä silti matemaattisesti ymmärrä haisuakaan logaritmisen käyrän viestiä, jos on esitetty log asteikolla.

    Tykkää

  13. Tuomas Helin:
    ”Erikoinen tapa sinulla on tarkastella asiaa. Siis tutkijoidenko pitäisi pitää jalat maassa ja raportoida uskomustesi mukaisia tuloksia (+1C), eikä tutkimusmetodologian perusteella saatuja tuloksia (1,5…4,5C)? Perin erikoinen lähestymistapa, ainakin täysin vieras tieteelle.”

    No niin, tehdäänpä pieni ilmastomalli-koe-vertailu.

    Malli1:
    Co2 tunnettujen ja yleisesti jaossa olevien mittausten perusteella CO2 kaksinkertaisuminen aiheuttaisi alle asteen nousun parantuneesta lämmönpidätyskyvystä johtuen. Epäilemättä keskimäärin lämmönnousu aiheuttaa joitan seurausvaikutuksia. Emme kuitenkaan pysty analysoimaan niitä, koska asia on niin monimutkainen.
    Tulos1: 1C +- 0C (=sekalaiset vaikutukset, joita ei voida eritellä mikä vaikuttaa lämpöä alentavasti ja mikä mahdollisesti lisäävästi. Historia ja kokemus tosin osoittaa, että paremminkin netto-alentavasti)

    Malli2:
    Co2 tunnettujen ja yleisesti jaossa olevien mittausten perusteella CO2 kaksinkertaisuminen aiheuttaisi alle asteen nousun parantuneesta lämmönpidätyskyvyst johtuen. Epäilemättä keskimäärin lämmönnousu aiheutta joitan seurausvaikutuksia.
    Vaikka emme kuitenkaan pysty analysoimaan niitä, koska asia on niin monimutkainen, oletamme että ne vaikuttavat merkittävästi.(Kenties, koska: Onhan ennekin tapahtunut suuriakin muutosia. (HAAA))
    Tulos2:
    + 1C lisääntyneestä hiilidioksidista
    + 1C vesihöyruefeksti
    + 1C tumma albedo-efekti
    + 1C sekalaiset vaikutukset
    YHTEENSÄ 4 C nousu. Aika vaikuttavaa. Eikö? Ei rahat menneet hukkaan.

    Kumpaan luotat enemmän? Jälkimmäisessähän on ilmi selvästi ENEMMÄN TIETOA. Eikö?

    Tosin otaksuttua, arvattua, tahdottua ja vaikka ”epätietoa”.Sitähän ihmispolo kaipaa. Jos ei ole tiedemiehellä oikeaa tietoa, niín pokerina otaksututkin käy.

    Tykkää

  14. Mikäli ymmärsin Vesan viestin oikein, hän ilmeisesti tosiaan yrittää perustella esittämiään esimerkinomaisia lämpenemisarvioita logaritmisella käytöksellä, kuten Tuomas Helin arveli. On kuitenkin paikallaan muistella logaritmien laskusääntöjä:

    Riippumatta logaritmin kantaluvusta, pätee log(2*x) = log(2)+log(x). Siten hiilidioksidipitoisuuden logaritmin muutos pitoisuuden kaksinkertaistuessa on log(2*x)-log(x) = (log(2)+log(x)) – log(x) = log(2), siis riippumaton lähtöpitoisuudesta. Koska 380 ppm = 2*190ppm ja 760 ppm = 2*380 ppm, on molemmissa skenaarioissa pitoisuuden logaritmin muutos täsmälleen sama, log(2).

    Tähän siis Vesan ajatus ei voine perustua, vaan johonkin muuhun?

    Tykkää

  15. Vesa Tanskanen voisi vielä kertoa, mikä historiassa osoittaa, että palautevaikutukset vaikuttaisivat pikemminkin lämpenemistä vähentävästi kuin lisäävästi.

    Tykkää

  16. Mika:
    ”On kuitenkin paikallaan muistella logaritmien laskusääntöjä:

    Riippumatta logaritmin kantaluvusta, pätee log(2*x) = log(2)+log(x). Siten hiilidioksidipitoisuuden logaritmin muutos pitoisuuden kaksinkertaistuessa on log(2*x)-log(x) = (log(2)+log(x)) – log(x) = log(2), siis riippumaton lähtöpitoisuudesta. Koska 380 ppm = 2*190ppm ja 760 ppm = 2*380 ppm, on molemmissa skenaarioissa pitoisuuden logaritmin muutos täsmälleen sama, log(2). ”

    Sorry. Olenpa ollut tässä log käyttösovelluksessa ihan kömpelösti eksyksissä. Korjasit siinä oiken. (Olihan se ikäänkuin kaunista, että ikäänkuin uskoit matemaattisiin taitoihini, kun osasin sanoa logaritmi. 😉 )

    Kuitenkin haen juuri LOGARITMISESTI VAIMENEVAA VAIKUTUSTA. Sellainen on hiilidoksidilisän vaikutus.
    Vaikutusta kuvaava käyrä nousee hidastuvasti. Esim. Lindzen arvioi (vaikkapa 140 askelin) (löysin käyräprintin pöydältäni, en tiedä mikä on itse kaava):

    0 -> 140 lisäys 4,6 C
    140 -> 280 lisäys 0,7 C
    280 -> 320 lisäys 0,4 C
    320 -> 560 lisäys 0,2 C

    Tämänkaltaisin askelin, ylöspäin tai alaspäin.
    Ja vaikka olen nähnyt muitakin käyriä, niiden idea on sama, vaikka ne liikkuisivatkin korkeammalla tasolla, esim esittäisivät tuplasti suurempia nousuvaikutuksia. Ja tuossa Linzenin oli siis tuplaantuminen 280 -> 560 n. 0,6 – 0,7 C.

    Tässä oli ns. Clear Sky GH Effect ja toki sitten voipi tulla muitakin vakutuksia. Pilviä jotka syö/peittää ao. vaikutusta pilvialueella ym.

    Otaksumpa että tekin tunnette tällaisia käyriä ml. MODRAN-taulukot. Kai te uskotte niihin?

    Tykkää

  17. Tuon Lindzenin arvionkin perusteella voinemme siis todeta, että Vesan aiemmin esittämissä skenaariossa, joissa hiilidioksidipitoisuus joko puolittuisi tai kaksinkertaistuisi nykyisestä, lämpötilan muutos olisi jokseenkin sama.

    Sitten on tietenkin syytä muistaa positiiviset ja negatiiviset palautevaikutukset, joiden takia nuo Lindzenin luvut eivät kelpaa arvioksi sille, paljonko ilmasto lämpenee hiilidioksidipitoisuuden kasvaessa. Noin alhainen ilmastoherkkyyshän olisi selkeässä ristiriidassa useiden historiaa koskevien tietojen kanssa.

    Tykkää

  18. Siinäpä sitä sitten onkin keksimistä, jotta löytäisi merkittäviä todistettavia palautevaikutuksia.

    Itse CO2 vaikutus arvioiddan siis vaihtelevasti. Suurin arvio, mitä olen kaksinkertaistumisesta (280 -> 560) nähnyt on 1,4 Charno ja Shine nimisten miesten nimiin pantuna.

    Jos pallomme ilmasto olisi perustaltaan – tasapainoltaan herkkä, ilmasto heilahtelisi suuresti tai päätyisi jonnekin ääriolotilaan. Vesihöyryn vaikutus on aika vakaa, se ei karkaile erityisemmin itsensäkään vaikutuksesta, miksi siis jonkin lisäaineen takia? (Vesihöyry aiheutaa jo itsessään lämpenemisefektin, se ei kuitenkaan karkaa vaan pysyy aika vakaana.)

    Sama vaikka ”sula maa + meri efektin” suhteen. Joka keväthän maa sulaa kesäksi suurilta alueilta. Miksi ne eivät heilahdakaan jatkuvaksi sulaksi, jos sillä olis niin suuri vahvistava vaikutus? Vaikutus toki on, mutta se häviää ihan jo vuodenaikaisvaihtelun muiden tekijöiden alle. Vaikkapa alhaalla olevan auringon, joka syksyn tullen aika tehokkaasti vie hetkelliset kesäunelmat. Voi, kohta se tulee taas, lumi. Entä jos se ei sulakaan keväällä vaan heijastaa kirkkaudellaan kaiken lämön avaruuteen? Tiedämehän toki hangen häikäisevän kirkkauden.

    Tykkää

  19. Karkaava kasvihuoneilmiö on pelkkä olkinukke, jolla ei ole mitään tekemistä Maan ilmaston tai ilmastomallien kanssa.

    Jos ilmastoherkkyys olisi huomattavasti alle 2 celsiusastetta / CO2-pitoisuuden tuplaantuminen, useat ilmiöt muuttuisivat vaikeiksi selittää. Tulivuorenpurkauksilla ei olisi juurikaan vaikutusta lämpötiloihin, jääkaudella ei olisi ollut kovin kylmää, keskiajan lämpökausi olisi todennäköisesti pelkkä myytti, samoin pieni jääkausi.

    Jo historiaa koskevat havainnot siis käytännöllisesti katsoen poissulkevat mahdollisuuden, että ilmastoherkkyys olisi hyvin pieni tai hyvin suuri.

    Tykkää

  20. Mika sanoi: ”…. ilmiöt muuttuisivat vaikeiksi selittää. Tulivuorenpurkauksilla ei olisi juurikaan vaikutusta lämpötiloihin, jääkaudella ei olisi ollut kovin kylmää, keskiajan lämpökausi olisi todennäköisesti pelkkä myytti, samoin pieni jääkausi. ”

    Miten ihmeessä nämä esimerkkisi liittyvät CO2:n vaikutuksen palautevaikutusten suuruuteen ja etumerkkiin?

    Tykkää

  21. Pitää muistaa, että palautevaikutukset eivät ole sidoksissa tiettyyn lämpenemisen (tai jäähtymisen) aiheuttajaan vaan aiheutuvat lämpötilan muutoksesta. Siksi ilmastoherkkyys ilmoitetaankin toisinaan kertomalla, minkä verran lämpötila kasvaisi, jos säteilypakote kasvaisi 1 watin verran neliömetriä kohti.

    Siksi, jos tiedetään lämpötilan muutos ja säteilypakote jonakin aikakautena, voidaan määrittää ilmastoherkkyys. Hiilidioksidin tuplaantumisen vaikutus taas voidaan tämän jälkeen määrittää, koska sen aiheuttama säteilypakote voidaan laskea melko tarkasti. Pientä eroa eri säteilypakotetekijöillä tosin on sen suhteen, minkä verran ne vaikuttavat pintalämpötiloihin, mutta karkeaan arvioon em. tapa kelpaa.

    Historiallisissa tiedoissa on luonnollisesti huomattavaa epävarmuutta sekä lämpötilan muutoksen että sen aiheuttajan suhteen. Siksi on tarkasteltava useita eri havaintoja ilmastoherkkyyden määrittämiseksi. Näin on tehty ainakin Annanin ja Hargreavesin artikkelissa ”Using multiple observationally-based constraints to estimate climate sensitivity”, jonka esiversio löytyy netistä. Suosittelen artikkeliin tutustumista.

    Tykkää

  22. Olisi kiinnostatvaa tietää, mikä on sinun käsityksesi tuosta
    ”Hiilidioksidin tuplaantumisen vaikutus taas voidaan tämän jälkeen määrittää, koska sen aiheuttama säteilypakote voidaan laskea melko tarkasti.”
    Eli miten se CO2 oma vaikutus kehittyy?

    Tykkää

  23. En ymmärrä, mitä Vesa Tanskanen yrittää kysyä. Säteilypakotelaskuissahan ei lasketa, miten ”CO2:n oma vaikutus kehittyy”, koska säteilypakote määritellään muistini mukaan tilanteelle, jossa maanpinnan ja alailmakehän lämpötilat pidetään vakiona, mutta ylempien ilmakehän kerrosten lämpötilojen annetaan muuttua.

    Mitä palautevaikutuksiin tulee, Vesa Tanskanen on itse antanut esimerkkejä palautevaikutuksista, jotka ovat sidoksissa lämpötilan muutokseen, eivät hiilidioksidiin sinänsä.

    Siis mitä ihmettä tuo kysymys ”miten se CO2 oma vaikutus kehittyy” oikein koskee?

    Tykkää

  24. Samoi aiemmin:
    “Hiilidioksidin tuplaantumisen vaikutus taas voidaan tämän jälkeen määrittää, koska sen aiheuttama säteilypakote voidaan laskea melko tarkasti.”

    Minua kiinnostaisi kuulla mihin ja minkätasoiseen tarkkaan laskelmaan sinä satut ukomaan.

    Itse olen nähnyt tämän TARKAN LASKUN LOPPUTULOSTEN vaihtelevan 1,5 -> jopa 6 C asteeseen IPCC-piireissä.

    Mutta kuten jo sanoin, pidän tuollaisia arvoja 0,5 – 1,0 C uskotavampina, sanoisinko ilmastorealistisempina.

    Tykkää

  25. Kuten jo aiemmin sanoin, se mikä voidaan määrittää melko tarkasti, on hiilidioksidilisästä aiheutuva säteilypakote. Säteilypakotteen määritelmä löytyy IPCC:n neljännen arviointiraportin ykkösosan sivulta 133 (2.2 Concept of Radiative Forcing).

    Lämpötilan muutos riippuu säteilypakotteen lisäksi ilmastoherkkyydestä, tasapainotilanteelle se on yksinkertaisesti säteilypakotteen ja ilmastoherkkyyden tulo. Tämä on tietysti yksinkertaistava laskutapa, mutta suurin virhelähde on kuitenkin seuraava: Ilmastoherkkyys tiedetään vain karkeasti, minkä olisi pitänyt käydä ilmi jo aiemmin mainitsemastani artikkelista (ja kirjoituksestanikin). Siinähän annettiin arvio, että CO2-pitoisuuden kaksinkertaistuminen johtaisi 1,7 – 4,9 celsiusasteen lämpenemiseen (95 % luottamusväli).

    Tykkää

  26. Vesa Tanskanen: ”Mutta kuten jo sanoin, pidän tuollaisia arvoja 0,5 – 1,0 C uskotavampina, sanoisinko ilmastorealistisempina.”

    Et ole kuitenkaan antanut moisen ajatuksen tueksi yhtäkään perustelua. Et ole myöskään selittänyt, miten Maa olisi voinut joutua jääkauteen, jos ilmasto olisi näin epäherkkä yms.

    Haiskahtaa pseudotieteeltä.

    Tykkää

  27. Hi!
    Mutta edelleenkään et kerro tuon TARKAN LASKUN LOPPUTULOSTA. Sen luulisi olevan niin helposti löydettävissä ja jokaisen perustietoa näinä aikoina kun siihen perustuen rakennetaa suuria uhkia ja kampanjoita. Mutta se onkin siellä temppelin verhojen takana ja vain pyhin pappi sinne pääsee ja sitten selittää meille.

    Keskustelen mielelläni kiintoisasta kysymyksestä ’jääkausivaihtelun syyt’
    mutta en nyt ihan tänään kerkiä.

    Tykkää

  28. Hyvänen aika sentään, säteilypakotelaskun lopputulos löytyy Wikipediastakin: RF = 5.35 * ln(C/C0) W/m^2. Jos tarkastellaan CO2-pitoisuuden tuplaantumista, C/C0 = 2. Tulokseksi saadaan n. 3,7 Wattia neliömetrille.

    Ko. kaava on saatu sovittamalla logaritmikäyrä hienostuneempien mallien tuloksiin.

    Joidenkin käyttämä rinnastus ilmasto”skeptikoiden” ja kreationistien välille alkaa vaikuttaa aika osuvalta…

    Tykkää

  29. Niin. Ja vastaako tämä tuloksesi
    ”n. 3,7 Wattia neliömetrille.”
    lämpötila-nousuna sitten n. 1 C-aste?
    Kun ja jos Co2 kaksinkertaistuisi joskus ilmakehässä.

    Tykkää

  30. Johan olen kertonut, että lämpötilan muutos tasapainotilanteessa on säteilypakotteen ja ilmastoherkkyyden tulo dT = lambda * RF (IPCC WG1 AR4, luku 2.2). Minun ei kuitenkaan tarvitse tehdä moista laskua, koska muut ovat tehneet sen jo puolestani (ja ilmastomalleja käytettäessä ei moista laskua ylipäänsä tarvitse tehdä). Olenhan jo kertonutkin, että havaintojen perusteella lämpötilan nousu CO2-pitoisuuden kaksinkertaistuessa olisi 1,7 – 4,9 celsiusastetta (Annan & Hargreaves 2006). Ilmastomalleilla saadut arviot ovat samansuuntaisia.

    Toistetaan vielä kerran siinä toivossa, että Tanskanen lopulta ymmärtäisi: Jos CO2-pitoisuus kaksinkertaistuisi, _säteilypakote_ olisi melko hyvällä tarkkuudella 3,7 W / m^2 (virherajat löytyvät IPCC:n raportin luvusta 2.3). Tätä pakotetta vastaava _lämpötilan muutos_ olisi erään arvion mukaan 1,7-4,9 celsiusastetta, useimmat muut arviot ovat samansuuntaisia (esim. IPCC 1,5 – 4,5 astetta).

    En viitsi enää toistella samoja asioita yhä uudelleen. Siksi lopetan keskustelun Tanskasen kanssa tähän.

    Tykkää

  31. Radiative Forcing
    for Double CO2
    Derived From Modtran
    Lecture for Spring 2009, v0.2
    Prof. Brian H. Fiedler
    School of Meteorology, University of Oklahoma
    (katso mm. http://mensch.org/5223/RadForce_print.pdf )

    kuuluu myös n. 1 asteen kannattajiin, kuten tietääkseni kaikki oikeasti asiaan paneutuneet, kun puhutaan hiilidioksiidin alkuperäisvaikutuksesta. Joten monta proffaa sinulla joutaa tuonne ”kreationisti-häkkiin”, sen ovet varmaan heiluvat tiuhaan. Ja uus-stasi’nistisiin panettelutiedostoihin kootaan monia uusia tiedostoja. Ehkäpä tutkit ensin ja hutkit sitten.

    Ne lisät tulee mahdollisiin lämpönousuarvioihin tulevat sitten muista tekijoistä. Esim ao. linkissä (Modran-pohjaisessa laskelmassa), vaikutus nousee 1,5 jos oletataan suhteellisen ilmankosteuden säilyvän ja siten lisää vesihöyryä tulevan ilmaan (-> ja sidontakykyä) .

    Jo tässäkin voisi jossitella monenlaisilla vesihöyryolettamuksillä.

    Saatikka sitten kun kertoimilla tuvetaan kasvattamaan milloin mitäkin vaikutusta. ”Kuka tarjoaa metaanille lisää, kuka kumulatiivista hiilidioksidia, kuka paljaan maan/meren albedoa.”

    Josko seuraava keksii ”Kun lämpenee -> varmaan tummaihoisten määrä lisääntyy -> albedo kasvaa -> lisää lämpöä. Media tänne hei heti., olemme yllättyneitä ja huolissamme ! ”

    Tykkää

  32. Vesa tarkoittaa ilmeisesti ”hiilidioksidin alkuperäisvaikutuksella” sitä lämpötilannousua mikä saadaan jos CO2 – konsentraatio muutetaan ja annetaan maanpinnan lämpötilan asettua uuteen tasapainoon ilman että _mikään muu tekijä_ kuin CO2 ja pintalämpötila (ja ehkä joidenkin muiden ilmakehän kerrosten lämpötilat) muuttuvat? Tällä määritelmällä varmaankin annettu 1-1,5 asteen numeroarvo on suuruusluokaltaan suunnilleen sinne päin. Mielenkiintoista olisi kyllä tietää miten ilmaa voidaan lämmittää ilman että veden absoluuttinen konsentraatio nousee ainakin alemmissa ilmakehän kerroksissa, sen verran voimakas (lue: eksponentiaalinen) tuo saturaatiohöyrynpaineen lämpötilariippuvuus on… (Suhteellisen kosteuden pysyminen vakiona kaikkialla ilmakehässä on sitten aivan toinen hypoteesi, tosin se on kai lähinnä malliajojen tuloksista tehty havainto eikä mikään lähtöoletus.)

    Tykkää

  33. Wolfgangin kirjoitus vastaa varsin hyvin ainakin omia käsityksiäni asiasta. Juuri siksi olenkin kirjoittanut historiaa koskeviin havaintoihin perustuvista arvioista ilmastoherkkyydelle. Niissä kun palautevaikutukset ovat oikealla tavalla mukana, onhan tarkkailtava kohde oikea maailma eikä sitä kuvaava malli. Toki todellisuudessa malleja ja niiden mahdollisia virheitä ei voida tällaisessakaan tarkastelussa kokonaan välttää (mm. säteilypakotelaskut, transienttivaiheen tarkastelu).

    Tykkää

  34. No niin, hyvä alamme päästä samoihin edes jossain.
    Aste lisää C02 tuplauksesta ”kirkkaan taivaan oloissa” ja
    mahdollisesta vesihöyryn lisävaikutuksesta lisää (+0,5) , jos ilmankosteuden odotetaan nousevan ’samaan aikaisempaan’ suhteelliseen kosteuteen.

    Ja mahdollisesti, jos taivas on jo pilvinen ja kostea, niin koko lisävaikutus lienee yleensäkin kyseenalainen.

    Ari J. laittoi yhden listan lähteistä. Laitanpa toisen:
    Ilmastofoorumilla on keskustelua aiheesta:
    http://www.ilmastofoorumi.fi/foorumi/viewtopic.php?f=3&t=512

    Ja siinä on nimim. JeanS:ltä linkki:
    http://www.springerlink.com/content/m2054qq6126802g8/?p=0719389126154920967c42e50eb619f7&pi=0

    En ole vielä katsonut, mutta kahlailenpa näitä joitain läpi hiukan I Hope.

    Tykkää

  35. Tieteen konsensus tarkoittaa sitä, että tutkijat hyväksyvät jonkin hypoteesin osaksi tieteellistä maailmankuvaa, mutta tämä tapahtuu vasta ankaran julkisen kritiikin seurauksena. Tieteen kosnsensus on siis kriittisin konsensus mitä meillä on.

    Mutta siitähän ei päästä mihinkään, että hypoteesit ovat aina osittain epävarmoja.

    Ilmastokeskustelussa argumentoidaan joskus ns. yksinkertaisen falsifikationismin tasolla. Se tarkoittaa sitä, että löydetään joku vastaesimerkki, joka kumoaa hypoteesin. Falsifikationismin puutteena on, että sillä voidaan kumota vain yleisiä väitteitä. Sen sijaan niihin väitteisiin, joiden varassa tiede varsinaisesti etenee, eli olemassaoloväitteisiin, falsifikationismi ei pure.

    Mutta minun lukemani vastaesimerkit ovat kiinnittäneet huomiota vain johonkin apuhypoteesiin – itse päähypoteesiä ne eivät ole horjuttaneet. Se, miten jäätiköiden sulamista tai paksunemista tulkitaan, kuuluu apuhypoteeseihin. Sen sijaan se, että ihminen aiheuttaa toiminnallaan laajan ympäristömuutoksen, jonka osa on ilmastomuutos, on päähypoteesi, jota ei voida kaataa osoittamalla, että jäätikkö jossain päin maailmaa paksunee.

    C. S. Peircen (ja Oiva Ketosen) sanoin tutkimuaineisto pakottaa tiedeyhteisön vähitellen kohti konsensusta.

    Tieteenala on teoreettisesti edistyvä, jos se ennustaa jonkin uuden ilmiön.

    Tieteenala on empiirisesti edistyvä, jos se osoittaa ennustusten pitävän paikkansa. (Imre Lakatos)

    Ilmastotiede on ollut vahvasti teoreettisesti edistyvää viime aikoina. Mallit ovat olleet etusijalla.

    Empiiristä edistystä emme juurikaan toivo tälle alalle. Siinä ehkä on alan paradoksi. Ennustetaan sellaista, jota ei haluta havaita käytännössä.

    Tykkää

  36. Apollonius sanoit:
    ”Sen sijaan se, että ihminen aiheuttaa toiminnallaan laajan ympäristömuutoksen, jonka osa on ilmastomuutos, on päähypoteesi, …”

    Kiinnostavaa. Hyvä. Siis päähypoteesi ei mielestäsi ole että CO2:n lisääntyminen nostaa vaarallisesti lämpötiloja …

    Tai edes kenties tuo vaarallinen sana oli myös väärä, ethän sanonut yhtään onko muutos hyvä vaiko huono tai kenties jossain hyvä ja jossain huono.

    Esimerkiksi mielestäni Helsingin yleinen milijöö, elinympäristö on kohentunut erittäin hyvään suuntaan viime vuosikymmeniä: Kiitos ja ylistys olkoon ’ihmisen toiminnallaan aiheuttaman laajan ympäristömuutoksen’. Oikein kuvaava päähypoteesi ? (kö?)

    Tykkää

  37. Sanoit Apollinius:
    ”Mutta minun lukemani vastaesimerkit ovat kiinnittäneet huomiota vain johonkin apuhypoteesiin – itse päähypoteesiä ne eivät ole horjuttaneet. Se, miten jäätiköiden sulamista tai paksunemista tulkitaan, kuuluu apuhypoteeseihin.”

    Olet toki oikeassa, että se, että jokin, jotkin yksittäiset jäätiköt paksunee, ei todista tuota sinun päähypoteesiasi vääräksi tai hypteesia, että ihmisen aiheuttama CO2 – lisäys vaarallisesti nostaa maapallon lämpötiloja ja uhkaa niin meitä kuin muutakin luontoa.

    Myöskään mikään toistaiseksi havaittu lämpötilanousu tai jäätikön oheneminen ei myöskään vastaavasti todista ”ihmisen aiheuttama CO2 – lisäys vaarallisesti nostaa maapallon lämpötiloja” tai sinun päähypoteesiasi. Se jää edelleen todistettavaksi muin keinoin tai mahdollisesti falsifioiduksi.

    Näenpä myös, että mm. em. keskusteltu Modran- ohjelmiston tuloksesta, että CO2 kaksinkertaistuminen aiheuttaa kirkkaan taivaan oloissa n. asteen lämpötilannousun, ei todista asiasta kuin osan suuntaan tai toiseen, sillä normaalisti tuokin vaikutus häviää vesihöyryn ja pilvien alle suurelta osin.

    Tykkää

  38. Vielä päähypoteeseista. Kiitos virikkeestäsi, A..

    Olenpa pitkään ollut sitä mieltä, että meille syötetään, meitä yritetään ohjata maailmankuvin, jotka perustuu vanhentuneisiin ja toiminnan kehittämistä estäviin perushypoteeseihin.

    Esitin yhden paremman vaihtoehdon paikalliselta tasolta:
    ”Helsingin yleinen milijöö, elinympäristö on kohentunut erittäin hyvään suuntaan viime vuosikymmeniä: Kiitos ja ylistys olkoon ‘ihmisen toiminnallaan aiheuttaman laajan ympäristömuutoksen’.”

    Sama voitaisiin perustellusti muotoilla maailmanlaajuisestikin: ”Maailman yleinen tila, elinympäristö on alkanut kulkea hyvään suuntaan viime vuosikymmenenä ja parinakin: Kiitos ja ylistys olkoon ‘ihmisen toiminnallaan aiheuttaman laajan sosiaalisen – ekonomisen ympäristömuutoksen’. Vihdoinkin ihminen taas alkaa ymmärtää olevansa osa luontoa.”

    Kuitenkaan toki kieltämättä moninaisia ongelmia mitä on erittäin laajoja, ja aina aika ajoin muodostuu uusia.

    Oikea perushypoteesi kuitenkin antaisi eväät oikein ratkaista sekä inhimilliset että ympäristöongelmat. Epämääräiset ja suurelta osin paikkansapitämättömät kauhukuvat sen sijaan ohjaavat toimintaa päin helvettiä.

    Tykkää

  39. Se, että CO2:n lisääntyminen nostaa maapallon lämpötilaa, on käsittääkseni apuhypoteesi.

    On erotettava toisistaan tieteenalan kova ydin ja sen ympärillä oleva suojavyöhyke.

    Apuhypoteesit ovat suojavyöhykkeessä, jota testataan empiirisin menetelmin. Esim. sitä, nostaako CO2:n lisääntyminen maapallon lämpötilaa on testattu. Näiden välillä on havaittu yhteys. Kriitikot pyrkivät kai osoittamaan joko että yhteyttä ei ole tai että jompikumpi havainto on väärä. Tähän aiheeseen liittyy siis monia apuhypoteeseja, joista osa on todistettu paremmin kuin toiset.

    Ilmastontutkimuksen kova ydin käsittää yleiset luonnontieteelliset olettamukset siitä, millaiset lainalaisuudet ohjaavat ilmaston toimintaa. Siis esim. painovoima, Maan kiertoliike jne. Näitä ei lähdetä kyseenalaistamaan, vaan oletetaan, että niitä voidaan pitaa todistettuina.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s