Selvän teki! Ari Vatanen = Suomen epäToivo.

Mainos tänään Radio Novalla:

”Ari Vatanen tässä. Vihreiden ajama ilmaston museointi tuo meille työttömyyttä ja köyhille nälänhätää. Pidetään järki kädessä ja ihmiset työssä.”

Vatasella on homma hyvin hanskassa ja hanskat hukassa. Miten tämä pitäisi ymmärtää? Ilmastonmuutosta ei ole, vai siitä ei tarvitse välittää? Voisiko ideaa soveltaa laajaemminkin, miksi tyytyä vain ilmastoon kun samalla voisi puhua esimerkiksi Itämeren museoinnista, Saimaan norpan museoinnista, tai luonnonvaraisten metsien museoinnista. Tai sitten kaikki tai ei mitään, luonnon monimuotoisuuden museointi se vasta työpaikat viekin!

Olen tottunut pitämään kokoomuspoliitikkoja keskimääräistä fiksumpina. Nyt tämä, ja se jonkun toisen maahanmuuttaja kommentti pistää miettimään. Onko änkyrä-ilmiö puolueessa laajempikin?

Lakimme takaa mielipiteen vapauden ja hyvä niin. Kun poliitikon mielipide on tieteenvastainen, tilanne muuttuu. Jos jotain analogiaa haluaa käyttää, niin miten esimerkiksi tulisi suhtautua poliitikkoon, joka kyseenalaistaa työpaikkojen ja julkisten tilojen tupakointikiellot? Voisiko käsitystä oikeasta ja väärästä pahemmin pilkata?

Vastaavaa älyttömyyttä en usko vihreistä löytyvän. Pienien asennemuutosten jälkeen vihreitä voisikin kannattaa täysin varauksettomasti. Nyt vihreältä agendalta löytyy sekä ilmastonmuutoksen torjuntaa, että ydinvoiman vastustamista, eivätkä ne mielestäni sinne yhtä aikaa sovi. Tuulivoimassakaan ei ole ihan niin paljon potentiaalia kun siellä uskotaan.

Asiat on joka tapauksessa laitettava tärkeysjärjestykseen, siksi ehdokkaani tällä kerralla on ja pysyy. Numerolla 241.

11 thoughts on “Selvän teki! Ari Vatanen = Suomen epäToivo.

  1. Numero 241 sai minunkin ääneni kun tuossa muutama päivä sitten eksyin kauppakeskukseen ennakkoäänestyskopille. Toivottavasti monen muunkin; vaikka Toiviaisesta ei mitään muuta juuri tiedetä kuin hänen suhteensa ilmastonmuutokseen, se riittää. Europarlamentissa on varmasti ihan tarpeeksi jo muiden asioiden ajajia — nyt meidän täytyy näyttää poliitikoille, että tämä asia on meille tärkeä. Meidän on saatava viesti perille ja näyttää, että haluamme ilmastonmuutoksen torjuttavien asioiden, eikä piiloteltavien asioiden listalle.

    Harmi sinänsä, sillä Vatanen on ollut lapsuudesta asti yksi sankareistani… Mutta sitä kai se aikuistuminen on, että joutuu vaihtamaan sankarinsa😉 Autolla kovaa ajaminen ei ehkä olekaan ihan niin hienoa kun se pistetään vastakkain todellisten asioiden kanssa.

    Tykkää

  2. ”Nyt vihreältä agendalta löytyy sekä ilmastonmuutoksen torjuntaa, että ydinvoiman vastustamista, eivätkä ne mielestäni sinne yhtä aikaa sovi. Tuulivoimassakaan ei ole ihan niin paljon potentiaalia kun siellä uskotaan.”

    Niinpä niin! Onko ydinvoiman vastustusautomatiikka vihreiltä järin järkevää politiikkaa? Silti Kasvi on minun ehdokkaani.

    Oma kantani ydinvoimaan on vuosien myötä muuttunut myönteiseksi. Käsittääkseni ydinhommat ja siihen liittyvät riskit aletaan jo hallita ja ydinjätteen loppusijoitusratkaisujakin ehditään vielä kehitellä. Voimalan rakentaminen vain näyttää tuottavan vaikeuksia.

    Tykkää

  3. Kokoomuslaiset saattavat jostain erityisestä näkökulmasta tarkastellen olla fiksuja, mutta liian ruusunpunaisia ihannekuvia (käytän tietoisesti ristiriitaista ilmaisua) heistä ei vihreiden kannattaisi lainkaan elätellä.
    Vataslaisuus ilmastoasiassa ja maahanmuuttajasosiaalipummeilta rajat kiinni -ajattelu ovat kyllä ihan konkreettisinta ja yleisintä arkiajattelua tuon puolueen kentällä ja aktiivikannattajakunnassa.
    Tämän ehkä vihreät saavat oppia hallitusyhteistyönsä kautta.
    Olen uskaltanut veikata, että julkisuus ilmastoänkyröinnissä nostaa Vatasen äänimäärän korkeaksi, mutta toivon olevani väärässä ihan kansallisen edun ja Suomi-kuvankin näkökulmasta.
    Ikävintä se kuitenkin on, jos se johtaa esimerkiksi Sirpa Pietikäisen kaltaisen ympäristöasioitten edelläkävijän tippumiseen europarlamentista.
    Jos jotakin oikein paljon ihmetellä kannattaa, niin sitä, että vihreät suostuvat politiikassa lähes mihin tahansa markkinauskon mukaiseen politiikkaan, vaikka sen ilmastovaikutukset olisivat kuinka negatiivisia tahansa.
    Silti olen samaa mieltä, että Toiviainen on oikein hyvä ehkokas.

    Tykkää

  4. ..piti jatkaa että ”länsimainen elämäntapa tekee jokaisen itsestään riippuvaiseksi, joten mitään ratkaisevia elämänmuutoksia tuskin on odotettavissa.” kun kommentti karkasi käsistä.

    Tykkää

  5. Onko ilmastonmuutos loppujen lopuksi niin kamala asia? Aikaisemmin minäkin kauhistelin sitä ja etsin argumentteja todistaakseni skeptikoille, että ilmastonmuutos on totta. Oli se sitten totta tai ei, minun on vaikea arvioida, mitkä lähteet ovat luotettavimpia. Joudun turvautumaan pelkkiin auktoriteettiperusteluhin ja äänten laskemiseen. Siis kuinka moni arvostettu tiedemies on sitä mieltä, että ilmastonmuutos on totta. Mutta tämä ei ole itseäni tyydyttävä tapa saada tietoa. Mikään tosiasiallisissa säätiloissa ei anna kiistatonta ja lopullista vahvistusta sille väitteelle, että ilmastonmuutos on meneillään. Tai siis sellaista vahvistusta en saa itse säitä tarkkailemalla, vaan joudun jälleen tukeutumaan sääilmiöitä työkseen tutkiven ihmisten esittämiin lausuntoihin. Harmillinen juttu. Pitäisi ryhtyä säätutkijaksi päästäkseen käsiksi sellaisiin tietoihin, jotka eivät ole minkään välikäden tulkintoja. Uskon kyllä että ilmastonmuutos on totta ja että asialle pitäisi tehdä jotain. Mutta tämä usko ei kohdallani ole sen paremmin perusteltu kuin usko joulupukkiin. Ja mitä asialle loppujen lopuksi voidaan tehdä? lÄNSIMAINEN

    Tykkää

  6. Kysymyksesi menee alueelle, johon tiede ei tarjoa vastausta. Pitääkö uhkaava vaara yrittää torjua vai eikö pidä? Mitä tulevat sukupolvet mahtavat haluta meidän tekevän? Onko loppujen lopuksi millään mitään merkitystä? Yksi piste maailmankaikkeuden laidalla ei voi olla kovin tärkeä? Näkökulmakysymys, tietenkin, ja arvokysymys. Elinkelvottomia lajeja on hävinnyt ennenkin. Olisi suuruudenhulluutta olettaa, että pystyisimme tuhoamaan koko ekosysteemin. Nykyisen sivilisaatiomme tuho onkin aivan eri asia. Se on herkempi kuin arjessa tajuamme.

    Asioita voidaan tutkia itse, tai voidaan luottaa ihmisiin, jotka tutkivat puolestamme. Kaikki eivät voi olla kaikkien alojen osaaja eikä asiantuntijoita. Onko tämä mielestäsi ongelma vain ilmastokysymyksessä? Sivilisaatiomme tähänastinen menestys perustuu yhteistyöhön ja luottamukseen. Kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Jokainen tekee oman osuutensa hyvin, ja yhdessä siinä on kaikki mitä tarvitsemme.

    Mitä ilmastonmuutoksen todentamiseen ikkunasta ulos katsomalla tulee, niin ehkä omia kykyjä tässä asiassa ei kannata yliarvioida. Ratkaisevia elämänmuutoksia käsitykseni mukaan voi olla esimerkiksi sellaiset ympäristömuutokset, jotka tekevät nykyisen tavan tuottaa ruokaa mahdottomaksi. Siihen on kaatunut sivilisaatioita ennenkin, muutama kuiva vuosi on tehnyt pahaa jälkeä. Nykyisin emme ole ihan niin haavoittuvia, mutta planeetan laajuiset muutokset olisivat todennäköisesti meillekin liian suuria.

    Minun mielessäni koko ilmastokysymyksen pohtiminen päätyy aina kysymykseen riskistä. Tiedämme, että hyvin todennäköisesti toimintamme vaikuttaa ilmastoa lämmittävästi. Varmuudella emme tiedä, mitä kaikkea se saa aikaan. Otammeko riskin ja katsomme, miltä maailma sadan vuoden kuluttua näyttää, kenen arvio meni lähemmäs oikeaa? Minusta se olisi venäläistä rulettia, panoksena lastemme koko maailma.

    Tykkää

  7. Sivilisaatiomme ei mielestäni ole menestynyt, koska sitä uhkaa sen itsensä aiheuttama tuho. Yhteistyön ja rakentamisen lisäksi ihmiset ovat aina myös sotineet ja hävittäneet.

    Tulevista sukupolvista sen verran, että on ongelmallista olettaa, että oikeuksia voisi olla sellaisilla, jotka eivät aktuaalisesti ole olemassa. Sama koskee sekä vainajia että syntymättömiä sukupolvia, joita ei vielä ole edes laitettu alulle. Asia tietenkin muuttuu, jos ajattelemme jo syntyneitä lapsia, jotka eivät voi vaikuttaa siihen, millaisen perinnön he saavat. Ehkä järkevintä olisi jättää lapset hankkimatta.

    Näiden keskustelujen yhteydessä mieleeni tulee aina Pentti Linkola, joka paradoksaalisesti on suuri humanisti, joka haluaa pelastaa nykyisenkaltaisen luonnon jonkinlaista yli-ihmistä varten. Sen sijaan sellaista ihmistä, joka on tosiasiassa olemassa, Linkola ei kelpuuta. Minun mielestäni tämä ongelma kuitenkin korjaantuu luonnollista tietä, jos sitä nyt voi pitää ongelmana. Ilmastonmuutoksen torjumisesta saattaa hyötyä nykyisenkaltainen elämä, mutta samalla se estää sellaista elämää kehittymästä, joka muutoin voisi saada tilaisuuden. Jos siis laajennamme tuelvien polvien oikeuksia koskemaan myös kaikkia potentiaalisia elämänmuotoja, meidän pitäisi pystyä ennustamaan, millaisia eliöitä saattaisi päästä kehittymään, jos ilmaston annettaisiin muuttua, sekä arvioimaan näiden oikeuksia.

    On myös ongelmallista ajatella, että arvokysymykset olisivat näkökulmakysymyksiä (jos siis Kaj tarkoitit tätä?). Se on eettistä relativismia, jonka pulmana on, ettei ole mitään perustetta suosia jotain tiettyä näkökulmaa, koska se olisi kannan ottamista. Mutta kantaa ottava henkilö ei voi olla relativisti, vaan hänellä on joitakin periaatteita, joista hän pitää kiinni. Viimeinen periaate, josta relativisti saattaa yrittää pitää kiinni on ns. ”yleisen suvaitsevaisuuden periaate”. Tämä on kuitenkin kaikkia koskeva moraaliperiaate, joten relativistin ei pitäisi hyväksyä tätäkään.

    Ratkaisevilla elämänmuutoksilla en muuten tarkoittanut sitä, mitä ihmiskuntaan kohdistuu ulkoa päin, vaan sitä, mitä ihmiskunta on itse valmis tekemään torjuakseen uhkaavan vaaran. Olen tällä hetkellä Chilessä ja muutama vuosi takaperin olin Siperiassa. Joka suunnalla länsimainen elämäntapa kulutustottumuksineen pitää ihmisiä otteessaan. Luonnonsuojelijat ovat marginaaliväkeä kaikkialla. Suomessa heitä on keskimäärin melko paljon. ihmiskunnan enemmistö haluaa päästä osalliseksi niistä asioista, joita Vatanen edustaa. Tämä havainto on tehnyt minut melko surulliseksi. Minusta se, että 20 000 ihmistä äänesti änkyröintiä Vatasen ja Ahlbäckin kautta kertoo, että sekä autourheilun seuraajissa että akateemisessa väessä on runsaasti väkeä, joka ei usko ilmastonmuutokseen. Näiden äänestäjät ovat vain osa siitä väestä, joka Suomessa tosiaan ajattelee niin.

    Minä arvelen, että sadan vuoden kuluttua maailma näyttää sotaiselta paikalta, jossa on paljon nälänhätää sellaisillakin alueilla, joissa sitä ei ennen ole ollut. Olivatpa ilmastöänkyrät väärässä tai eivät, ainakin eräs asia on helppo havaita maailmalla liikkuessa: ihmisiä on valtavasti joka suunnalla. En ole laskenut, onko meitä todella yli 6 ja puoli miljardia, mutta suurissa kaupungeissa kyllä saa tungeksia tuhansien ihmisten seassa ja katsella miten ihmisiä parveilee pääkaduilla ja kauempana laitakaupunkialueilla. ihmisvirta ajaa yötä päivää autoilla kaupunkien väliä ja kaupungeissa ympäri maailmaa, lentelee paikasta toiseen ja täyttää kaikki urbaanit alueet. Yhtä ainutta kaupunkia vilkaisemalla on helppo päätellä, ettei nykyisistä lajeista ainakaan ihminen ole kuolemassa sukupuuttoon. Tilanne voi toki muuttua tulevaisuudessa, jos olosuhteet muuttuvat epäedullisiksi ihmiselämälle.

    Tykkää

  8. Gaiasta: tuonne Gaia-sivulle ei voinut laittaa kommenttia, joten laitan sitä koskevan kommentin tähän. ”Teorian mukaan tällä järjestelmällä on päämäärä – pintaolojen säätely niin, että ne ovat aina mahdollisimman suotuisat kunkin hetkisen elämän kannalta. Teoria perustuu havaintoihin ja teoreettisiin malleihin.” Havaintojen ja teoreettisten mallien lisäksi tämä ajattelutapa perustuu aristoteeliseen ajatteluun eli teleologismiin. Siinä oletetaan, että kaikella olevaisella on jokin päämäärä tai tarkoitus. Miksi maapallo pyrkisi johonkin päämäärään? Mikä sen päämäärä voisi olla? Voisiko se haluta elää kaikkine lajeineen, kunnes Auringon laajeneminen tekee tämän mahdottomaksi? Jos kaikella on luonnossa jokin ennalta määrätty päämäärä, on jotenkin ratkaistava, kuka tai mikä tämän päämäärän on asettanut. Gaia-teoriassa päämäärän asettaa kai Gaia itse. Mutta sellainen on antropomorfismia eli ihmisen piirteiden näkemistä olioissa, jotka eivät ole ihmisiä. Hankalin ongelma on kuitenkin siinä, että Gaian olemassaolon todistaminen on yhtä vaikeaa kuin Jumalan olemassaolon todistaminen. Toisin sanoen sellaista persoonallista, päämääriä asettavaa supertahto-olentoa ei voida todistaa olevan olemassa. Gaia-teoria onkin sukua kreationismille sikäli, että molemmat yrittävät todistaa yksittäisten tosiseikkojen perusteella jonkin havaintojen ulkopuolella olevan olennon olemassaolon. Voimme havaita maapallolla vain ekosysteemejä, eliölajeja ja elotonta luontoa fysikaalisine ilmiöineen, mutta näiden perusteella emme voi päätellä, että kaiken takana olisi jokin päämääriä asettava korkeampi voima. Miten Gaia voisi säädellä aktiivisesti pintaolojaan? Pintaolot ovat melko vakiot myös elottomilla planeetoilla, kuten Jupiterilla. Ovatko sellaisetkin planeetat elollisia kokonaisuuksia, jotka asettavat päämääriä, vaikka niillä ei esiinnykään elämää toisin kuin täällä maapallolla? Minun mielestäni asia on aivan päinvastoin: elämää voi täällä esiintyä siksi, että pintaolot sattuvat olemaan sellaisia kuin ne ovat. Planeettamme pintaoloja ei säätele mikään korkeampi voima, vaan ne vain ovat sattumalta meille otolliset – ja juuri siksi me tänne olemme kehittyneet. Mutta tällä en tarkoita sitä, että meidän tarkoituksemme olisi ollut kehittyä tänne. Jos oletamme, että luonnossa on tarkoituksia, oletamme samalla, että luonnonlait on säätänyt joku, joka on arvioinut, millaiset lainalaisuudet parhaiten johtavat aiottuun päämäärään eli elämän kehittymiseen. Toinen tavallinen olettamus on, että luonnonlait olisivat ikuisia ja että luonnontutkijan tehtävä on paljastaa ne. Mutta luonnonlait eivät voi olla ikuisia, koska silloin ne pitäisivät välttämättä paikkansa kaikissa mahdollisissa maailmoissa. Ne eivät kuitenkaan pidä välttämättä paikkaansa missään, koska voimme ristiriidattomasti olettaa, että ne voisivat olla toisinkin kuin ne tosiasiassa ovat. Toisin sanoen mitkään tosiseikat eivät pidä välttämämättä paikkaansa, vaan ne ovat kaikki satunnaisuuksia.

    Tykkää

  9. Itse en ole mieltänyt asiaa niin, että Gaialla olisi joku tahtotila, koska silloihan sen pitäisi olla tiedostava olento. Aktiivinen olosuhteiden säätely kokonaisuutta suosivaan suuntaan – onko se yksi luonnonlaki muiden joukossa? Siinä missä esineet putoavat alaspäin, järven pinta asettuu tasoon, tai lämpö siirtyy kuumasta kylmään, Gaia asettuu tilaan, jossa sen olemassa olo on parhaiten turvattu. Kyseesä on kumminkin raju kilpailutilanne, kysynnän ja tarjonnan laki, jossa isomman ja voimakkaamman oikeudesta ovat etusijalla. Systeemi hakeutuu tasapainoon, ei välttämättä stabiiliin tasapainoon, mutta se on kumminkin toiminut jo miljardeja vuosia, joten joku miljoonia eliölajeja yhteen päämäärään sitova omininaisuus täytyy olla olemassa.

    Tykkää

  10. Pitäisi päättää, asettuuko Gaia aktiivisesti vai sattumalta sellaiseen ”tilaan, jossa sen olemassaolo on parhaiten turvattu”. Minun käsittääkseni sillä on tahto, jos se tekee sen aktiivisesti. Esim. kasvit eivät aktiivisesti hakeudu sellaisiin paikkoihin, missä ne menestyvät parhaiten, mutta toisaalta niillä kuitenkin on sellaisia elintapoja, jotka suosivat niiden menestymistä, kuten hedelmät, joita eläimet kuljettelevat uusille alueille jne. Gaia ei ole analoginen eläinten kanssa, joilla voisi sanoa olevan jonkinlainen tahto, mutta voisko Gaia sitten olla analoginen kasvien kanssa? Minua vähän vaivaa tuo ajatus, että systeemi hakeutuisi tasapainoon. Yhtä hyvin voidaan sanoa, että systeemi on sattumalta tasapainossa. Miljardeista vuosista puhuminen menee ihmisen käsityskyvyn ulkopuolelle, joten itse pyrin yleensä aina tarkentamaan, että geologien ja kosmologien mukaan meidän on puhuttava muutamasta miljardista vuodesta tarkastellessamme maapallon kehityshistoriaa. Nuo analogiat eivät oikeastaan todista mitään, sillä esim. esineiden putoaminen ”alaspäin” johtuu fyysikoiden mukaan siitä, että maapallo vetää niitä puoleensa, joten ellei mikään niitä estä, maapallon läheisyydessä olevat esineet liikkuvat kohti maapallon ydintä. Tämä (kuten muutkin luonnonlait) kuuluu satunnaisilmiöihin, jotka voisivat olla toisinkin. Luonnonlait eivät ole lakeja, kuten ihmisen keksimät juridiset lait. Juridisten lakien takana on päämääriä asetteleva toimielin (eduskunta), jonka jäsenillä on tahto, mutta luonnonlakien takana ei voida todistaa olevan mitään tällaista. Juridiset lait voivat olla toisin vain siinä tapauksessa, että niitä päätetään muuttaa. Luonnonlait voivat olla toisin siinä tapauksessa, että olosuhteet ovat erilaiset kuin ne tosiasiassa ovat. Eräs maapallolla valitsevista olosuhteista on fyysikoiden mukaan se, että täällä on painovoima. Se ei kuitenkaan ole mikään välttämättömyys, vaan se on todellisuuden satunnainen ominaisuus.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s