Taalas: ”Ilmaston lämpeneminen voi uhata ihmisen olemassaoloa”

Helsingin Sanomat, vieraskynä 26.3.2009.

Kommenttini tähän keskusteluun:

Tiedemiehet keskustelevat tiedemiesten kanssa, kuten aina ennenkin. Miksi tieteen pitäisi keskustella pseudotieteen kanssa juuri ilmastoasiassa, kun ei muussakaan? Ei biologian konferenssiin kutsuta kreationisteja ”keskustelemaan”. Ei tiede tarvitse julkista debattia tulostensa verifiointiin. Ne itsekorjaavat rakenteet on sisäänrakennettu tieteen tapaan toimia. Kun tiede puhuu kuten Petteri Taalas, on syytä olla todella huolissaan, koska tiede ei puhu ellei se ole asiasta varma. Samanlaista sanomaa kuin Taalakselta tulee nyt kiihtyvällä tahdilla ympäri maailman.

Ilmastonmuutos poikkeaa useimmasta muusta tieteestä siinä, että se on vähän pakkokin politisoida, koska sen torjuminen vaatii politiikkaa. Mutta politiikan kentällä on valtavan paljon sellaista väkeä, joille tiede on täyttä hepreaa. He eivät näe asiasta mitään muuta kuin politiikan, eivät tiedettä sen takana. Eivät edes sitä, miksi ilmastonmuutoksesta puhutaan. Se nähdään jonakin kommunistien salajuonena kapitalismia vastaan, tms. ja kohdellaan myös sellaisena. Informaatiokatkos on täydellinen. Sama logiikka on nähtävissä USA:ssa, jossa vaaditaan luomisoppia opetettavaksi kehitysopin rinnalla, eräänlaisena vaihtoehtona. Vastakkain ovat tiede ja pseudotiede, tiede ja uskonto, jotka eivät oikeasti ole vaihtoehtoja.

Kaikki nykyiset tulevaisuudenskenaariot perustuvat 150-200 vuotta vanhaan tieteenalaan, joka perustaa väitteensä luonnontieteeseen, fysiikkaan ja siitä johdettuihin matemaattisiin yhtälöihin. Niissä ei ole mitään mystiikkaa, eivätkä ne ole kenkään mielipiteitä. Nyt laskenta näyttää mm. sen mitä Taalas tekstissään kertoo. Ei hän voi sanoa mitään muuta, tiede on nyt tullut tähän tulokseen. Piste. Pseudotiedettä ei edelleenkään tarvita mihinkään.

Julkisuudessa on myös toinen, psykologinen aspekti, mikä koskee myös aivan tavallisia ihmisiä. Heillekään tieteellinen ajattelutapa ei ole arkipäivää, ei edelleenkään nähdä mitä on kaikkien puheiden takana. Psykologia kertoo, miten ihminen reagoi pelottaviin asioihin, jotka ovat liian suuria ihmismielen käsittää. Olen sitä mieltä, että näemme tässäkin keskustelussa pään pensaaseen työntämistä. Pois mielestä, pois omasta todellisuudesta. Ei tämä näin voi olla, ei ei ja ei, torjuminen on helpompaa kuin hyväksyminen. Kaikki on ihan hyvin. Monet kehittävät omia teorioitaan. Niitä löytyy netistäkin valtavat määrät, jos ei itse keksi. Tarinoita ja uskomuksia siitä, miten hiilidioksidi ja lämpeneminen ovat vain hyväksi luonnolle ja koko ihmiskunnalle. Horoskoopit, aromaterapiat ja muut hömpät eivät myisi niin hyvin kuin myyvät, ellei ihmisellä olisi tarve uskoa johonkin mikä antaa toivoa. Samalla mekanismilla toivottomat asiat torjutaan.

Ns. ilmastoskeptismi on edennyt siihen, että ”skeptikkopiireissä” näytetään jo uskovan koko ”hiilidioksidihypoteesin” horjuvan ja ihmisperäisen ilmastonmuutosteorian romuttuvan. Asia on juuri päinvastoin. Tiede on yhä varmempi asiasta, ja puheet joiden mukaan ”yhä useammat tiedemiehet ovat muuttaneet mieltään ilmastonmuutoksen suhteen” eivät yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Ne ovat vain ”skeptikoiden” viimeisiä oljenkorsia, joilla omaa uskoa yritetään pitää pystyssä ja joiden tuella dis-informaaiota yritetään levittää maailmalle. En silti epäile ollenkaan, etteikö tällainen usko olisi kokijalleen todellinen.

Käsittääkseni olemme siis todistamassa ”ilmastoskeptistmin” kuolinkamppailua, viimeistä ponnistusta ennen lopullista tuhoa. Koko illuusio rakentuu tällä hetkellä niin vahvasti tämän vuosikymmenen hidastuneen lämpenemisen varaan, että kun lämpeneminen taas jatkuu ja kipuaa uusiin ennätyksiin, koko ”skeptikkoyhteisö” jää pakostakin tyhjän päälle ja kiinni niin suuresta valehtelusta, että heillä ei ole enää mitään mihin tarttua, eikä paikkaa mihin paeta. Toivottavasti silloin ei ole jo liian myöhäistä.