Polttava kysymys, osa 4 – Terveisiä Kööpenhaminaan

Jatkoa aikaisempaan tekstiin Polttava kysymys – osa 3.

Yleisön joukossa oli myös Pasi Toiviainen Yleisradion tiedetoimituksesta. Hän toi omassa yleisöpuheenvuorossaan terveisiä suomalaisilta ilmastotutkimuksen edustajilta.

Seminaarin tauolla vetäisin Taalasta hihasta. Pyysin häntä antamaan IPCC-raporttien tyyliin jonkin todennäköisyyden 2 asteen tavoitteessa pysymiselle. Hän arvioi, että se on noin 5 prosentin luokkaa. Mainitsin asiasta eräälle toiselle IL:n auktoriteetille, joka puolestaan totesi, että oikeasti se on kyllä vielä pienempi. 

Lue koko teksti Pasi Toiviaisen blogista Kuumat paikat.

Pasi toi esiin myös sen mahdollisuuden, että hiilidioksidia jouduttaisiin poistamaan ilmakehästä. Esim. James Hansen on määritellyt ilmakehän turvalliseksi hiilidioksidipitoisuudeksi 350 ppm, joka on jo ylitetty.

En tiedä, tarkoittiko Taalas lausunnollaan sitä, että suunnitellut päästövähennykset ovat riittämättömiä, vai pitikö hän niiden saavuttamista epätodennäköisenä? Kysymys on enemmän politiikasta kuin luonnontieteestä. Paitsi jos IPCC:n tuoreinta raporttia pidetään uuden tutkimustiedon valossa liian optimistisena.

Risto Isomäki luettelee kirjassa 34 tapaa esittää maapallon ylikuumeneminen kirjan nimen mukaisesti 34 tapaa torjua ilmastonmuutosta poistamalla ilmakehästä hiilidioksidia, lisätä Maan heijastavuutta, sekä tuottamalla energiaa päästöttömästi. Mielenkiintoista luettavaa. Kuten tietysti myös Pasi Toiviaisen Ilmastonmuutos. Nyt. 

Suomen ilmatieteenlaitos ei ole ainoa, joka on muuttanut ennustettaan pessimistiseen suuntaan, kuten olen kirjoittanut tässä ja tässä.

Politiikka kulkee pahasti jäljessä. Ilmastonmuutoksen torjunta, päästöjen vähentäminen ja energiankulutuksen tehostaminen on lähtenyt hyvin liikkeelle. Nykyinen etenemisvauhti riittäisi ehkä hyvin, jos meillä olisi 30…50 vuotta aikaa tavoitteeseen pääsemiseksi. Nyt, kun tieteen ensimmäisiä varoituksia ei otettu politiikassa millään tavalla huomioon, aikaa on ehkä alle kymmenen vuotta.

Tilaisuudessa toivottiin myös terveisiä vietäväksi Kööpenhaminan ilmastokokoukseen. 

Miettikää näitä

Kasvihuonepäästöjen hinnoittelu markkinoille on välttämätöntä, mutta onko monimutkainen päästökauppajärjestelmä tähän oikea tapa? Päästöoikeuksien hinta määräytyy markkinoilla, eikä ole ennustettavissa. Olisiko selkeä ja yksinkertainen päästövero tehokkaampi? Paljon puhuttu hiilivuoto voidaan tukkia hiilitulleilla. Markkinavoimilta voi odottaa paljon ongelman hoitamisessa, mutta vain, jos hiilipäästöille saadaan tuntuva hinta. Mitä kovempi, sen parempi. Hiiliveromalli, jossa veron tuotto palautetaan kokonaisuudessaan yksityisille kansalaisille toimisi samalla eräänlaisena henkilökohtaisena päästökauppana. Kirjoitan tästä joskus myöhemmin lisää.

Tarvitaanko kansainvälinen, riippumaton asiantuntijaelin? Ilmastonmuutoksen torjuminen on vain osittain poliittinen tehtävä, enimmäkseen se on fysiikkaa, kemiaa ja matematiikkaa, ja käytännön toimiin tarvitaan rahaa. Lisäksi ihmiset pitää saada ymmärtämään mitä tehdään ja miksi. Siksi tarvitaan eräänlainen ”totuuskomissio”, jonka tehtävä on politiikasta riippumatta arvioida ja laskea erilaisten päästövähennys- ja muiden toimenpiteiden tehokkuus ja kannattavuus, täysin riippumatta aatteista ja minkään teollisuuden toimialan intresseistä tms.

Tarvitaan eri alojen asiantuntijoita, luonnontieteistä, tekniikasta ja taloudesta. Tämä siksi, että meillä ei ole varaa hyvässä tarkoituksessa tehtyihin suuriin virheisiin, kuten biopolttoainhypetys oli. Politiikka tulee tässä alistaa tieteelle. Poliitikot eivät rakentaneet atomipommia eivätkä lennättäneet ihmistä kuuhun. Ne molemmat tehtiin, koska tekemiseen valittiin alan parhaat asiantuntijat, joille annettiin riittävästi resursseja. Politiikan pitää antaa ilmasto parhaiden asiantuntijoiden hoidettavaksi, ja antaa tehtävään riittävästi resursseja. Sen jälkeen sen pitää toimeenpanna asiantuntijoiden laatimat suunnitelmat. Kyselemättä. Puhumalla ei tätä ongelmaa hoideta.

Jos IPCC:n skenaariot pitävät todella paikkansa, ja jos korjaavissa toimenpiteissä ei onnistuta, voi seuraava vaihtoehto joskus tulevaisuudessa olla sotatila. Lievä pakottaminen nyt taitaa kuitenkin olla helpompi vaihtoehto.

Lopuksi ennustus

EU:n ilmastosopimus on ensimmäinen laatuaan, mutta aika hatara ja tarpeettomasti vesitetty kyhäelmä. USA oli kahdeksan vuotta täysin pihalla koko asiasta, mutta on nyt ryhdistäytynyt ja käärinyt hihat. Jos ei EU saa vahvempaa otetta itsestään ja määrätietoisempaa politiikkaa aikaiseksi, tulee USA ottamaan johtoaseman tässä kysymyksessä. Myös Kiina tulee ohittamaan EU:n. Kiinalla on jotain, mitä ei ole USA:lla eikä EU:llä. Kiinan yhteiskuntajärjestelmä on sellainen, että se voi aikaansaada suuria muutoksia hyvin nopealla aikataululla. Kiinaa todennäköisesti vähitellen alkaa motivoida tieto siitä, että ilmastonmuutos tulee kohtelemaan sitä keskimääräistä kovemmalla kädellä. USA:ssa ja Kiinassa on sellaista johtajuutta, joka EU:sta puuttuu. 

Sarjan muut artikkelit:

2 thoughts on “Polttava kysymys, osa 4 – Terveisiä Kööpenhaminaan

  1. Kaj, Ilmatieteen laitoksen edustajien pessimismissä on minun ymmärtääkseni kyse molemmista, niin suunniteltujen toimien riittämättömyydestä kuin uskonpuutteesta siihen, että edes ne onnistutaan viemään kansainvälisesti läpi.

    Tavoitteessa on toki teoriassa yhä mahdollista pysyä, mutta se on päivä päivältä vaikeampaa. Nykyään IL:n johtaja Mikko Alestalo toteaa esitelmissään, että 2-3 (!) asteen lämpeneminen on jo ”lähes väistämätön”.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s