Polttava kysymys, osa 3.

Jatkoa aikaisempaan tekstiin Polttava kysymys – osa 2.

Yleisökysymys

Miksi voimaloiden jäähdytysvettä ei käytetä hyödyksi?

Kysyjä mainitsee myös Kymijärven voimalaitoksen Lahdessa, joka laskee lämmintä vettä vesistöön.

Kimmo Tiilikainen vastauksessaan totesi laitosten tekniikan olevan jotakin ”antiikin aikaista” jne.

Varsinaisen lauhdutusvoimalaitoksen mereen päästämä lämpöteho on suuri, puolitoista kertaa suurempi kuin sähköteho. Hukkalämpö kuitenkin poistuu niin alhaisessa lämpötilassa, ettei sitä voi hyödyntää mihinkään. Merivesi lämpenee tyypillisesti vain kymmenisen astetta, joten mereen palautuu talvella n. 10 asteista vettä. Se on niin kylmää, ettei sillä voi lämmittää mitään.

Tilanne on uusissa lauhdutuslaitoksissa sama, joten mistään antiikista ei sentään ole kysymys. Uusissa laitoksissa mereen menevän lämpötehonmäärä suhteessa sähketehoon on aikaisempaa pienempi, mutta jäähdytysvesi edelleen käyttökelvottoman haaleaa.

Jäähdytysveden lämpötilan nostaminen on toki mahdollista, mutta silloin sähköteho pienenee.

Toinen ongelma on lämpökuorman puuttuminen. Mihin lämpö käytetään? Kuten juuri ollaan nähty, ei Loviisan hukkalämmön hyödyntäminen pääkaupunkiseudulla kovin innostunutta vastaanottoa ole saanut. Ongelma onkin usein enemmän poliittinen kuin tekninen.

Kysyjän mainitsema Kymijärven voimalaitos sen sijaan tuottaa kaukolämpöä. Se on ns. väliottolauhdutuslaitos, joka ei tavanomaisella rakenteella toteutettuna voi hyödyntää aivan kaikkea hukkalämpöä kaukolämmöksi, vaan pieni osa, alle 10 % joudutaan ajamaan vesistöön. Esimerkiksi Helsingin Energian Vuosaari B on tässä suhteessa modernimpi, ja siellä lauhdeajo voidaan kytkeä pois kokonaan eikä mereen mene mitään. Tiilikainen oli siis osittain oikeassa.

Lämmityksestä puheen ollen, SECURE-reaktoria suunniteltiin joskus ihan tosissaan lämmityskäyttöön, ja on se edelleenkin varteenotettava konsepti yhdyskuntien kaukolämmitykseen. Siinä tapauksessa, että muut päästövähennykset eivät riitä, joudutaan ehkä tämäkin mahdollisuus tarkastelemaan uudelleen.

Muuta muistiinmerkittyä

Susanna Huovinen piti mahdollisena, että joudutaan kokemaan yhä pahempia kriisejä, jotta ilmasto-ongelma otetaan vakavasti.

Kenestä sitten on kiinni, että mitään ei tehdä? Millä kompetenssilla politiikka kyseenalaistaa luonnontieteen? Vai onko kyseessä välinpitämättömyys, pelko tehdä jotain mistä äänestäjät eivät pidä, silkka tyhmyys, vai joku muu? Tekemisen intensiteetti alkaa siinä vaiheessa olla oikeaa suuruusluokkaa, kun ilmakehän CO2 -pitoisuuden kasvu selvästi hidastua. Tällä mittarilla mitattuna, vielä ei ole tehty yhtään mitään. 

Kimmo Tiilikainen totesi, että muutos on pakko tehdä, ja se voidaan tehdä joko vapaaehtoisesti tai ekokatastrofin kautta.

Tämä on varmaankin aivan totta. Ekokatastrofi-vaihtoehdossa pitää kuitenkin muistaa, että tilanteen korjautuminen voi kestää tuhat vuotta, tai enemmän. Joka tapauksessa yksilön näkökulmasta katsottuna ”ikuisuuden”. Onko se oikeasti vaihtoehto? Olen sitä mieltä, että ilmastonmuutoksen ajautuessa ekokatastrofiksi, peli on menetetty.

Heidi Hautala kertoi Sirpa Pietikäinen joskus sanoneen, että energian oikea hinta on uusiutuvan energian hinta. Uusiutuvuutta ei tule pitää itseisarvona. Päästöttömyys on juuri nyt tärkeämpi. Energian oikea hinta on päästöttömän energian hinta.

Sarjan muut artikkelit:

3 thoughts on “Polttava kysymys, osa 3.

  1. Puhuimme joskus tästä ydinkaukolämpöaiheesta minunkin blogissani, jossa sanoit mm. ”sen lauhdeveden saa voimalasta ulos juuri sen lämpöisenä kuin halutaan”. Oma asiantuntemukseni ei riitä, joten olen muiden varassa, mutta ilmeisesti tämä ei ole ihan näin.

    Eilisessä Hesarissa oli ihan valaiseva kirjoitus: http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Ydinl%C3%A4mp%C3%B6putki+Loviisasta+Helsinkiin++edelleen+vaikea+toteuttaa/HS20090226SI1KA02jiu

    Eli jotta voimalasta saataisiin vesi ulos oikean lämpöisenä, pitäisi sähköntuotantoprosessin optimaalisuudesta tinkiä. Hankalaa.

    Muistaakseni taas Soininvaara tokaisi blogissaan jotain tyyliin, että jos Helsinki haluaa ydinvoimalla tuotettua kaukolämpöä, järkevämpää kuin rakentaa putki Loviisasta olisi pystyttää pieni ydinvoimalla toimiva vedenkeitin keskelle kaupunkia.

    Tykkää

  2. On ja ei ole. Puhdasoppista vastapainelaitosta perinteisestä ydinlaitoksesta ei oikein järkevästi saa, koska tuorehöyry on vain 300 asteista ja tulistamatonta. Hiililauhdutuslaitoksessa höyry on vähintään 535, uusissa ylikriittisissä laitoksissa yli 600 asteista, suunnittelupöydällä on jo 700 asteiset laitokset.

    Höyryvoimalaitoksen hyötysuhde on verrannollinen tuorehöyryn- ja lauhdutuslämpötilan erotukseen, mitä suurempi, sen parempi hyötysuhde. Lauhdutuslämpötila pyritään sen vuoksi saamaan mahdollisimman kylmäksi, ja kylmä merivesi talvella on erityisen sopivaa tähän tarkoitukseen. Nyt jos lauhdutuslämpötilaa nostetaan kaukolämpötuotantoa varten, sähköteho vähenee aina, riippumatta mikä laitos on kyseessä.

    Hesarin artikkeli on vähän sinne päin. Periaate on kuitenkin oikein, eli ns. väliottohöyryllä joudutaan operoimaan. Oleellista on huomata, että jos 1600 MW:n laitoksen sähköteho pienenee 1300 MW:iin, saatava kaukolämpöteho on huomattavasti enemmän kuin näiden erotus 300 MW. Voi olla 600 MW, tai enemmän.

    Mutta että ”höyry johdatetaan lauhduttaen ja samalla paisuttaen alle sata-asteisena turbiiniin” ei kyllä pidä paikkaansa. Siinä oli toimittajalta tullut sammakko.

    Jos nyt kaukolämpö tuotaisiin Loviisasta ja Helsingin voimalaitokset pysäytettäisiin, jäisi niiden sähköteho pois markkinoilta. Se vähentäisi edelleen LO3:n nettotehoa valtakunnan tasolla. Sama ongelma realisoituisi Soininvaaran viittaamalla ”ydinvedenkeittimellä”. Millä puuttuva sähköteho korvattaisiin?

    Taloudellisiin ja poliittisiin kiemuroihin en nyt ota kantaa. Tavoitteena kaikessa energiapolitiikassa pitäisi tietenkin olla fossiilisten polttoaineiden käytön vähentäminen. Se on nyt tärkeintä.

    Tykkää

  3. ”Tavoitteena kaikessa energiapolitiikassa pitäisi tietenkin olla fossiilisten polttoaineiden käytön vähentäminen.”

    Tästä ei voi olla eri mieltä. Ydinvoimaan on keskitytty liikaa, myös ympäristöliikkeen sisällä. Vaikka ydinvoiman autuaaksitekevyydestä ilmastokriisin ongelmanratkonnassa voidaankin olla perustellusti ainakin kahta vastakkaista mieltä, melko selvää on, että lyhyen aikajänteen toiminnassa pitää nyt keskittyä siihen, että kasvihuonekaasujen tuotannolle saataisiin tehtyä jotain. Jotain radikaalia.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s