Polttava kysymys, osa 2.

Jatkoa aikaisempaan tekstiin Polttava kysymys – osa 1.

Päästöjen vähentämiskeinoista ei tilaisuudessa paljon ehditty puhumaan. Selkeimmin nousi esiin tuulivoima, jota enimmäkseen kannatettiin. SDP:n Sanna Huovinen oli vahvasti tuulivoiman kannalla, ja ihmetteli miksi suomalaiselle tuulivoimateollisuudelle ei ole markkinoita kotimaassa. Hän mainitsi myös tuuliatlaksen väliraportin, jonka mukaan yleisistä käsityksistä poiketen talvella ja pakkasella tuulee, jos ei maan pinnalla niin vähän korkeammalla, sekä tuntureilla ja merellä.

Paavo Arhinmäki mainitsi, että kovalla työllä oli saatu Helsingin edustalle aluevaraus merituulipuistolle.

Selkeä käsitys oli, että paikkojen löytäminen tuulivoimaloille on vastustusten johdosta hankalaa.

Kommentteja

Tuulivoimalat monien mielestä tosiaankin pilaavat maiseman. Makuasia, koska minusta ne eivät sitä tee. Ne ovat hienoja! Käykää Tanskassa, Saksassa, Espanjassa, missä vain selvittämässä, miten sinne on saatu lupia, onko siellä vastustusta ja miten siitä on selvitty. Tuulivoimat eivät lopullisesti pilaa yhtään mitään. Jos joskus keksitään korvaava energiantuotantomenetelmä, tuulivoimalat voidaan purkaa pois ja maisema palauttaa entiselleen.

USA:ssa on ilmennyt yllättävä jäteongelma tuulivoimaloihin liittyen. Valtavat määrät kierrätyskelvottomia komposiittirakenteisia siipiä odottaa lopullista käsittelyään. Ei varsinaisesti vaarallista jätettä, mutta jäteongelma joka tapauksessa.

Merelle, riittävän kauas rantaviivasta rakentaminen poistaisi maisemahaitan ja vähentäisi valitusten määrää. Kuten Arhinmäki totesi, Helsingin edustalla on aluevaraus. Ongelma on tällä kertaa se, että merituulipuistoa ei ole missään maailmassa rakennettu jäätyvälle merelle. Kuinka kauan kestää, ennen kuin tarvittava teknologia on saatu valmiiksi ja käyttöön?  Myöskään kustannuksista ei ole kokemusperäistä tietoa. Tulee joka tapauksessa kalliimmaksi kuin jäätymättömälle merelle rakentaminen, joka ei ole halpaa sekään. 

Lopuksi vastaus ihmettelyihin, miksi tuulivoima ylipäätään on Suomessa niin lapsenkengissä. Olen kahdessa aikaisemmassa kirjoituksessa tässä  ja tässä  tuonnut esille, että tuulivoimakapasiteetin rakentaminen maksaa 1,5…2 kertaa enemmän kuin vastaava ydinvoimakapasiteetti. Fosiilikapasiteettiin verrattuna ero on vielä suurempi. Muita syitä tuulivoiman epäsuosiolle markkinataloudessa ei tarvita. Tuulivoiman tuotannon ennustamattomuus on toinen syy epäsuosiolle.

Koska resurssimme ovat rajalliset, on ehdottoman tärkeää asettaa päästövähennyskeinot tehokkuusjärjestykseen yksikkönä euroa per säästetty hiilidioksiditonni. Keinoja on alettava toteuttamaan listan halvimmasta päästä. Näin varmistetaan tehokkain mahdollinen toiminta päästöjen vähentämiseksi. Päästöjä on oikeasti vähennettävä.

Ydinvoima tulee ottaa vertailuun mukaan. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa tässä tilanteessa hylätä yhtäkään potentiaalista päästötöntä energianlähdettä, pidettiinpä siitä tai ei. Mikään tuotantomuoto ei yksinään ratkaise ilmasto-ongelmaa, kaikkia päästöttömiä vaihtoehtoja tarvitaan.

Lisäksi on syytä pohtia kahta asiaa. Tanska, joka tunnetaan tuulivoiman mallimaana tuottaa sähköstä n. 20 % tuulivoimalla ja yli 70 % fossiilisilla polttoaineilla. Ydinvoiman valinnut ranska tuottaa 78 % sähköstä ydinvoimalla fossiilisten osuuden ollessa 10 %. Molemmat maat ovat aloittaneet oman strategiansa toteuttamisen suurin piirtein samaan aikaan n. 30 vuotta sitten.

Saksa on ”päättänyt” luopua ydinvoimasta. Maassa on eniten asennettua tuulivoimatehoa Euroopassa. Silti maassa rakennetaan uusia suuria hiilivoimaloita. Miksi ydinvoimasta luopuva tuulivoimamaa rakentaa uusia hiilivoimaloita?

Heidi Hautalan kommentti jäi erityisesti mieleen. Muistinvarainen lainaus:

Ydinvoiman ongelmana on juuri se, että se antaa mahdollisuuden jatkaa business as usual -linjaa.

Onko sittenkin niin, että vihreille business as usual on suurempi ongelma kuin ilmasto? Ydinvoiman vastustamiseen vaikuttavat ihan muut arvot kuin ilmasto ja ympäristö?

Tähän asti käsitelty energian tuotanto on vain yksi osa koko ongelmasta. Muita on mm. liikenne, maanviljely, lihakarjan kasvatus, teräksen ja sementin valmistus sekä maankäytön muutokset. Teräksen- ja sementinvalmistuksen kuormitusta voidaan vähentää esimerkiksi vähentämällä rakentamista, ja korvaamalla ko. materiaaleja puulla. Voidaanko ajatella, että betonirakentaminen lopetetaan kokonaan muutamaksi vuosikymmeneksi ja käytetään vain puuta? Kuulostaako mahdottomalta? Se on mittasuhteiltaan juuri sellainen radikaali toimenpide, jotka saattavat osoittautua välttämättömiksi. Betonia ja terästä tullaan tarvitsemaan paljon mm. tuulivoimahankkeisiin, mutta pien- ja pienkerrostaloja ja jopa pieniä siltoja osataan rakentaa myös puusta. Puun käytön hyödyt rakentamisessa ovat kaksinkertaiset. Paljon päästöjä tuottavien teräksen ja sementin kulutus vähenee, ja puun sitoma hiilin on poissa kierrosta vuosikymmenien ajan.

Yksi uutinen mikä hätkähdytti viime viikolla: Puolet maailman ruoasta heitetään roskapönttöön! Tämä on kaksinkertainen ongelma. 1 – Maailmassa nähdään nälkää. 2 – Ruuan tuotanto kuluttaa luonnonvaroja, energiaa, ja aiheuttaa sekä välillisiä että välittömiä kasvihuonepäästöjä ja muuta ympäristökuormitusta. Pitäisikö asialle tehdä jotakin?

Mietittäväksi

Tuulessa, auringossa ja meren aalloissa on energiaa enemmän kuin ihmiskunta tarvitsee. Ongelmana on, että se on kerättävä talteen hyvin laajalta alueelta, mikä johdosta se on kallista. Tuotto ole vakaata vaan vaihtelee satunnaisesti, sekä vuorokauden- että vuodenaikojen mukaan. Onko ideaa vahvistaa Euroopan sisäistä kantaverkkoa niin, että alueellisia tuotannonvaihteluita voidaan tasata siirtämällä sähköä pitkiäkin matkoja tehokkaasti? Afrikkakin olisi mahdollista liittää verkkoon ja hyödyntää siellä tuotettua aurinkosähköä Euroopassa. 

Radikaalit päästövähennykset ovat välttämättömiä. Päästövähennyskeinojen toimivuus ja tehokkuus täytyy LASKEA, mielikuvapolitikointiin ei ole varaa. Varoittava esimerkki tästä on biopolttoainehype, joka ei ehkä ollutkaan niin hyvä ajatus kuin miltä aluksi näytti. Pitää voida myös perääntyä kun jokin päätös todetaan vääräksi. 

Sarjan muut artikkelit:

    Lähteitä energiatilastoihin:

    4 thoughts on “Polttava kysymys, osa 2.

    1. Meitä päästövähennyskeinojen tehokkuutta (€/KHK-vähenemä) työkseen laskevia ihmisiä kyllä löytyy. Keskeneräisistä tutkimuksista en tänne voi mitään kirjoittaa, mutta perästä kuuluu vielä tämän vuoden aikana.

      Tykkää

    2. Kiitos kommentista! Ei keskeneräisistä selvityksistä pidä kertoakaan. Mutta odotamma mielenkiinnolla.

      Mikä on KHK-vähenemä?

      Tykkää

    3. Ah, anteeksi epäselvä lyhennys.

      KHK = kasvihuonekaasu.

      Mainitsit tarpeesta laskea €/CO2-vähenemä eri uusiutuville energiamuodoille ja ydinvoimalle. Pelkän hiilidioksidin määrän vähentämisestä ei ole kyse, vaan kaikkien kasvihuonekaasujen. Siksi hiilijalanjälki nimityskin on vähän harhaanjohtava kasvihuonekaasupäästöjä laskettaessa, kuten yksi opiskelija minulle viime viikolla totesi.

      Tykkää

    4. Olet tietenkin oikeassa. Metaani ja ilokaasu tulevat mukaan, varsinkin bio-polttoaineissa. On helpompi puhua hiilijalanjäljestä kuin kasvihuonekaasujalanjäljestä. Keksikää parempi nimi.🙂

      Energian tuotanto ei ole kuin osa kokonaisuudesta. Maatalous, sementin tuotanto jne. kaikki pitäisi laskea ja indeksoida jotenkin vertailukelpoiseen muotoon. Rakentamisessa esim. teräs ja betoni vastaan puu olisi mielenkiintoista tietää.

      Yhtä kaikki, jos nämä arvioinnit jätetaan politiikan ja julkisen keskusteun ratkaistavaksi, niin metsään menee ja lujaa, se on varma.

      Tykkää

    Vastaa

    Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

    WordPress.com-logo

    Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Twitter-kuva

    Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Facebook-kuva

    Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Google+ photo

    Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Muodostetaan yhteyttä palveluun %s