Ilmatieteen laitoksen tutkija Sanna Saarikoski osoittaa väitöksessään puun pienpolton olevan suurin pienhiukkaslähde Helsingissä. Asiaa tuntematon lukija saa helposti sellaisen käsityksen, että puun pienpoltto olisi itsessään paha asia. Tästä ei ole kysymys, joskaan tutkimuksia ei liene olemassa. Tässä kirjoituksessa keskityn puun pienpolttoon ja hiukkaspäästöihin.
Aihe on ollut toistuvasti esillä mediassa ja keskusteluissa. Puun pienpoltto, eli polttaminen kiinteistöjen tulisijoissa, takoissa, uuneissa ja kiukaissa, voi pahimmillaan olla ongelma. Syyllinen ei kuitenkaan ole itse puu, vaan tulisijat ja tapa millä niitä käytetään. Mikä tahansa polttoaine väärin poltettuna tuottaa runsain mitoin hiukkas- ja muita päästöjä.
Puuta pidetään nettovaikutuksiltaan päästöttömänä hiilidioksidin suhteen. Sitä se onkin sillä edellytyksellä, että puuta korjataan metsistä kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Metsää tulee hoitaa siten, että metsän kasvu jatkuu ja se kasvaessaan sitoo yhtä paljon hiilidioksidia kuin metsästä korjatun puun polttamisessa syntyy. Puun käyttö polttoaineena on parhaimmillaan osa luonnonmukaista hiilen kiertokulkua.
Maaseudulla ja haja-asutusalueilla puun merkitys polttoaineena ja lämmönlähteenä on suurempi kuin kaupungeissa. Tätä nykyä jonkinlainen huoneistoa lämmittävä tulisija rakennetaan useimpiin uusiin pientaloihin myös kaupunkialueella.
Talon piipusta nouseva sankka savu ei ole mitenkään harvinainen näky. Yksi pahasti savuttava tulisija voi aiheuttaa tuhansia kertoja enemmän hiukkaspäästöjä kuin vastaavantehoinen öljykattila. Savu on selkein osoitus siitä, että palaminen ei ole täydellistä, jotakin on pielessä. Näkyvä, tympeän hajuinen puun savu on lähes kokonaan palamatonta kaasua ja hiukkasia. Se sisältää tervaa ja muita hiilivetyjä, nokea ja häkää, sekä suuren joukon erilaisia yhdisteitä niin kiinteässä, nestemäisessä kuin kaasumaisessakin muodossa. Talvipakkasilla piipusta nousee joka tapauksessa höyryä, vaikka näkyvää savua ei tulisikaan. Puhdas palaminen tuottaa vain hiilidioksidia, vesihöyryä, ja pieniä määriä häkää sekä puusta peräisin olevia rikkiyhdisteitä.
Puun palaminen voi savuttaa lähinnä kahdesta syystä. Joko palamislämpötila ei ole riittävän korkea, tai palaminen ei saa riittävästi happea. Molemmissa tapauksissa osa puusta jää yksinkertaisesti palamatta ja se poistuu piipusta savuna. Tällainen savu on myrkyllistä, joskin suureen ilmamassaan laimentuessaan muuttuu ”vain” haitalliseksi. Jo yksi savuttava tulisija pilaa ilman laajalta alueelta, ja näkyy varmasti selkeästi näissä hiukkasmittauksissa. Hiukkaset, päästölähteestä riippumatta, ovat terveydelle haitallisia. Ne aiheuttavat hengitystieoireita, astmaa, ja pahimmillaan pitkäaikaisena altistuksena syöpää.
Pientulisijan voi kuitenkin rakentaa myös niin, että se polttaa puun puhtaasti ja tuottaa keskimääräistä selvästi vähemmän pienhiukkasia. Käyttäjä voi vaikuttaa paljon minkä tahansa tulisijan päästöihin. Käyttämällä vain kuivaa puuta, sytyttämällä ja polttamalla sen oikein, päästöt vähenevät huomattavasti. Näkyvä savu on palavaa ainetta, joka ei liian alhaisen lämpötilan tai pienen ilmamäärän takia ole palanut loppuun. Oikein poltettuna savu palaa kokonaan, jolloin myös puusta hyödyksi saatavan energian määrää kasvaa.
Suomessa kiinteän polttoaineen pientulisjoille ei ole ollut minkäänlaisia päästörajoja. Esimerkiksi takan saa muurata kuka tahansa, kunhan paloturvallisuusmääräykset täyttyvät. Polttoteknisiin ominaisuuksiin evät määräyksen puutu. Monet tulisijat, erityisesti kiukaat ovat sellaisia, että ne jonkin verran savuttavat aina, tekipä mitä tahansa. Palamislämpötilaa ei saa riittävän korkeaksi, eikä palaminen saa riittävästi happea. Joissain Euroopan maissa pientulisijoille on päästörajat, eikä tyyppihyväksymättömiä tulisijoja saa myydä eikä käyttää.
Koska pienhiukkasten pääsyyllinen ei ole itse puu, vaan tapa ja tulisijat joilla sitä poltetaan, olisi ehkä syytä tehdä jatkotutkimus siitä kuinka suuri osa hiukkasista johtuu väärästä polttotekniikasta, huonoista tulisijoista ja huonosta polttopuusta. Aivan varmaa on, että pienhiukkaspäästöjä voitaisiin nykyisillä tulisijoilla huomattavasti pienentää pelkästään oikeilla käyttötavoilla ja hyvälaatuisella polttopuulla. Puu on erinomainen polttoaine, kotimainen ja ilmastovaikutuksiltaan neutraali. Puuta on Suomessa poltettu niin kauan kuin täällä on ollut ihmisiä. Tätä perinnettä ei ole syytä katkaista, vaan tulisijojen laatua tulee parantaa, ja ihmisiä tulee opastaa niiden käytössä.
Oikein käytettynä puutulisijan piipusta ei lämpimällä ilmalla tule lainkaan näkyvää savua, ja pakkasella vain valkoista höyryä.
Aiheeseen liittyviä linkkejä:
http://fmi.fi/uutiset/index.html?Id=1225890427.html
http://www.fmi.fi/uutiset/index.html?A=1&Id=1200294627.html
http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=169947&lan=fi
http://www.motiva.fi/fi/kuluttajat/asuminen/tietoapuulammityksesta/puulammityksenhyodyt.html
http://www.hengitysliitto.fi/poltapuutapuhtaasti/
http://www.lomakoti.fi/?sc=2456&sa=3264
http://www.ytv.fi/FIN/ilmanlaatu/tietoja_ilmansuojelusta/pienpoltto
http://www.ytv.fi/NR/rdonlyres/7F15E985-23A6-47F6-AF6E-5AC80584B4CD/0/savumerkit.pdf
Gaia 
Suhtaudun aika paljon skeptisemmin puun polttoon. Paitsi mainitsemiesi sairauksien riskiä, pienhiukkaset lisäävät myös sydäntautien riskiä. Kirjoitan aiheesta parissakin oman blogini aiemmassa kirjoituksessa (kirjoituksista löytyy myös tutkimuslähteitä).
Puun polton puhtautta on tietysti hyvä pyrkiä parantamaan, mutta tuntuu silti toiveajattelulta, että kaikki tulipesät saataisiin toimimaan ihanteellisella tavalla.
Vastaus: Kiitos kommentista! Olet oikeassa sydänsairauksien suhteen. Varmasti löytyy vielä muitakin sairauksia, joille pienhiukkaset altistavat. Tutkimus on vasta sillä tasolla, että kaupunki-ilman pienhiukkasten alkuperää selvitetään. Sen jälkeen tulee vielä selvittää tarkemmin yksittäisiä päästölähteitä. Vaikka tutkimalla, kuinka suuri osa tulisijoista aiheuttaa 80 % päästöistä. Väitän että n. 20 %, jolloin päästövähennykset ovatkin jo helpompia.
Venäjän metsäpalot ovat suuri päästölähde kesäisin, eikä sille mahdeta yhtään mitään. Savun määrä Suomen puolella on joskus todella runsasta. Jopa niin, että minä joka en kärsi astmasta tai muustakaan akuutista vaivasta, koen savut pahimmillaan ahdistavina.
Kirjoitukseni tarkoitus oli oikaista mielikuvaa, että puun polttaminen itsessään olisi jotekin huono asia, koska siitä ei ole kysymys.
TykkääTykkää
Yhdyn täysin kirjoitukseen. Puu on erinomainen, edullinen ja ekologinen lämmönlähde, kunhan sen käyttötekniikkaan kiinnitetään huomiota. Alueellinen murheenkryyni on Espoo, jonne rakennettiin paljon pientaloja 60-luvulla, silloin muodikkain avotakoin. Nämä avotakat ovat todellinen ympäristöongelma ja niiden lämmitystehokin on vaatimaton. Sen sijaan vastavirtaperiaatteella toimiva kunnon pysytyuuni palaa puhtaasti. Myös puulämmitteisiin saunoihin on nykyisin saatavilla tiukat saksalaiset standardit täyttäviä, puhtaasti palavia kiukaita -tosin ne maksavat. Vanhat vesipadat ovat pahimmasta päästä kylmän vesisäiliön alentaessa palamislämpötilan aivan liian alas.
Lisäisin puhtaan palamisen edellytyksiin vielä polttopuun kuivuuden ja päältä sytyttämisen. Kylmällä pakkaskelillä sisään kannetut polttopuut keräävät kondensaatiokosteutta, vaikka lähtökohtaisesti olisivat rutikuivia. Siksi puut tulee kantaa ajoissa edellisenä päivänä lämpenemään ja kuivumaan.
Myös sytytystapa vaikuttaa hämmästyttävän paljon palamisen puhtauteen. Minulla ei nyt ole lukuja käsillä, mutta saksalaisissa mittauksissa pesän päältä tai takaa, ei alapuolelta, sytyttäessä hiukkaspäästö pienenee aivan olennaisesti palamisen alkuvaiheessa, kun pesän lämpötila on vielä alhainen. Puuhan kaasuuntuu ja vasta kaasu palaa. Perinteinen sytyttäminen altapäin kaasuunnuttaa koko pesällistä liian aikaisessa vaiheessa, kun palo ei ole kunnolla vielä käynnistynyt ja aiheuttaa päästöryöpyn. Erot kuivan ja kostean polttopuun ja oikean tai väärän sytyttämisen tuottamien hiukkasten määrissä ovat tuhatkertaisia samallakin tulipesätyypillä. Tämä ei valitettavasti ole kovinkaan yleisessä tiedossa Suomessa.
Puhdas polttaminen näkyy suoraan myös lämmityskustannuksissa vähentyneenä polttopuun menekkinä. Puun käyttöä lämmitykseen voitaisiin siis aivan olennaisesti lisätä ilman nykyisten hiukkasmäärien kasvua, kun vain tietoa ja tahtoa olisi.
TykkääTykkää
Kiitos täydennyksistä!
Avotakat itse asiassa pahimmillaan voivat jäähdyttää huoneistoa. Ne eivät varaa juuri yhtään, ja ilmakerroin on aivan liian suuri. Siksi lämmintä huoneilmaa menee piipusta ulos osallistumatta palamiseen. Sama ilmamäärä kylmää ulkoilmaa tulee sisälle, jolloin nettotulos voi pakkasella olla negatiivinen. Avotakka on ainoastaan sisustuselementti, ei lämmityslaite. Omani purin muutama vuosi sitten pois, pinta-alalle on parempaakin käyttöä. Joskus tulevaisuudessa parempi tulisija tilalle.
TykkääTykkää
Käsin paikallamuuratut pystyuunit ovat maksaneet itsensä takaisin jo parissa talvessa, kun olen ollut kotona niitä lämmittämässä. Ja vielä ostoklapeilla, kun emme metsää omista. Modernit lasiluukut antavat sisustus- ja tunnelma-arvoa (ja myös nopeaa säteilylmpöä) puhtaasta palamisesta tai varaavuudesta tinkimättä.
(Valmisuuneista olen kuullut huonoa.)
TykkääTykkää
Valmisuunejakin on monenlaisia. Suomalaisilla on ollut vaikeuksia eurooppalaisten tiukempien päästörajojen kanssa. Mutta norjalaiset Jotul ja Dovre kiinnostavat kovasti. Niissä on ainakin mietitty, miten homman voi tehdä hyvin.
TykkääTykkää
Kaipaamaasi tutkimusta aiheesta on tehty, varsinkin Saksassa. Elän käsityksessä, että omakotitalolle ei ainakaan haja-asutusalueilla saisi nykyisin edes rakennuslupaa ilman tulisijaa, sillä sähkökatkojen aiheuttamat jäätymisriskit esim. vesiputkille tulevat kohtuuttoman kalliiksi. Mutta aivan varma en tästä ole.
TykkääTykkää
Norjalaisilla on vahva osaaminen mm. kamiinoista. Kuulemani huonoudet ovat liittyneet kotimaisiin uunivalmistajiin, ja etenkin heikkoon kestoon. Niitä kuuluu hajonneen jo parissa vuodessa, kun paikalla muurattu palvelee vähintään puoli vuosisataa, usein kauemminkin.
TykkääTykkää
Norjalaisten filosofia on aivan toinen kuin Suomessa. Täällä luotetaan varavaan tulisijaan, Norjassa kamiinaan tai takkasydämeen joka ei varaan, mutta jonka voi säätää palamaan pienellä teholla pitkään.
Varaava sopii jatkuvaan lämmitykseen, mutta jos vaikka kesämökki on saatava nopeasti lämpimäksi, on kamiina ainoa oikea valinta.
Yleensä ollaan sitä mieltä, että ”kitupoltto” on saastuttavaa, nokeaa piipun ja muuta. Kiinnostaisi todella tietää, miten norjalaiset ovat asian ratkaisseet. Omakohtaista kokemusta ei ole. Paitsi Kastorin takkasydämestä, joka ei näitä lupauksia täyttänyt.
TykkääTykkää