Ville Niinistö oli väärässä

Puoli vuotta sitten Ville Niinistö sanoi:

Fennovoiman hanke kaatuu ennen kuin mitään poliittista harkintaa edes tarvitaan. Osakaspohja romahtaa seuraavan puolen vuoden kuluessa.

Ei kaatunut, eikä romahtanut. Niinistö oli väärässä.

Osakkaita on jäänyt pois, mutta mistään romahtamisesta ei voi puhua. Hanke on edelleen pystyssä, ja tuota pikaa myös poliittisessa harkinnassa.

Tämän, seuraavan, tai minkään muunkaan hallituksen pöydälle ei tule toista yksittäistä hanketta, jonka vaikutus Suomen CO2-päästöihin olisi lähimainkaan yhtä suuri kuin Fennovoimalla, tai millä tahansa ydinvoimahankkeella. Siksi on aina yhtä käsittämätöntä, että puolue, joka eniten ja äänekkäimmin päästövähennyksiä vaatii, samalla vastustaa vähennyshankkeista tehokkaimpia.

Toisin kuin uusiutuva energia, Fennovoima ei ole tunkemassa käsiään valtion taskuihin. Nyt tehtävälle investoinnille saataisiin tuottoa vähintään seuraavat 60 vuotta. Ydinvoimalan rakentaminen ei ole tekninen ongelma, koska niitä rakennetaan maailmalla koko ajan keskimääräisen rakentamisajan ollessa viitisen vuotta.

Jos Fennovoiman hanke johonkin kaatuu, niin poliittiseen kähmintään, ei mihinkään muuhun. Mm. Niinistön lietsoma poliittinen epävarmuus on omiaan saamaan sijoittajat varautuneeksi, mikä lienee Niinistön tarkoituskin.

Tällaisen politiikan tekijät eivät tunnu ymmärtävän kahta asiaa:

Fennovoiman osakkaat eivät ole aikeissa siirtää sijoituksiaan esim. tuulivoimaan, koska osakkaat haluavat sähköä silloin kun sitä tarvitsevat, eivät silloin kun säät sattuvat olemaan suosiollisia.

Energiantuotannon infrastruktuuri on raskasta, sidotut pääomat suuria. Melkein minkä tahansa hankkeen läpimenoaika ylittää reilusti vaalikauden pituuden. Koska historia osoittaa jokaisen hallituksen säätävän energiapolitiikan oman mielensä mukaiseksi, muodostuu toimintaympäristö pitkäjännitteiselle toiminnalle jokseenkin mahdottomaksi. Tämän todistavat mm. viime aikoina havaittu kivihiilen suosion kasvu. Biomassalle silloisen poliittisen ilmapiirin ja ohjauskeinojen perusteella rakennetut laitokset polttavat tänä päivänä mieluummin kivihiiltä, koska se on halvempaa.

Tällainen tempoilu politiikassa johtaa siihen, että kukaan ei uskalla tehdä suuria investointeja. Pelätään toimintaympäristön muuttuvan investoinneille epäsuotuisaksi ennen kuin ne ehditään edes rakentaa valmiiksi.

Kun lisäksi esim. biomassa oletetaan edelleen nolla-päästöiseksi, vaikka se ei sitä ole, pakka on juuri nyt tällä alueella niin sekaisin, että juuri mitään suuria muutoksia päästöjä vähentävään suuntaan ei ole odotettavissa.

Fennovoimalla näyttäisi myös olevan merkittävä vaikutus Pyhäjoen alueen kehitykselle.

Ydinvoima on maltilliselle sijoittajalle hyvä vaihtoehto. Sellaiselle, joka ei odota investoinnilleen tuottoa heti parin kvartaalin kuluttua, vaan malttaa odottaa vuosikymmenen päästäkseen nauttimaan vakaasta ja riskittömästä tuotosta seuraavan usean vuosikymmenen ajan. Poliittisella kähminnällä tämäkin mahdollisuus voidaan pilata. Kiitos Niinistö ja kumppanit!

  1. Ville Niinistö povaa nopeaa tuhoa Fennovoiman ydinvoimalahankkeelle
  2. Metsäenergia uhkaa loppua kokonaan 2-3 vuodessa – Hakkeen kilpailukyky romahtanut
  3. Kestäväksi määritelty metsäenergia ei täytä EU:n päästövaatimusta
  4. Fennovoiman kaatuminen tappaisi kiinnostuksen Pyhäjokeen
  5. Uusiutuvan energian tuet
  6. Olkiluoto ja kymmenen muuta

Kiina panostaa torium-voimalaan

Energiaa elinäksi

Energiaa elinäksi

Kiina on aikaistanut viidellätoista vuodella toriumia polttoaineena käytävän sulasuolareaktorin kaupallistamiseen tähtäävää kehitystyötään. Tämä ehtymättömän ja saasteettoman energialähteen ilman jäteongelmaa tarjoava reaktoritekniikka on määrä olla käytössä kymmenen vuoden kuluttua.

Lähihistoria tuntee kaksi tiede- ja teknologiaprojektia, joille ei löydy vertaista: Manhattan-projekti ja Apollo-ohjelma. Yhteistä niille on mm. seuraavat asiat:

  • Lähtökohtana ”pakottava” tarve tehdä jotain, mitä ei ole aikaisemmin tehty, mutta jonka tiedettiin olevan mahdollista.
  • Kansakunnan parhaat voimavarat käytettävissä.
  • ”Rajattomasti” rahaa käytettävissä.
  • Määrätietoisesti johdettu ja aikataulutettu projekti.

Manhattan-projektin ajavana voimana toimi sota. Yhdysvallat halusi atomipommin ensimmäisenä, ja Manhattan-projekti tuotti sellaisen kuudessa ja puolessa vuodessa. Pommin mielekkyydestä voidaan olla monta mieltä, mutta sen voidaan myös katsoa lopettaneen toisen maailmansodan. Joku muu olisi sellaisen tehnyt joskus joka tapauksessa.

Apollo-ohjelma vei ihmisen Kuuhun kahdeksassa vuodessa. Kilpajuoksu Kuuhun oli yksi osa kylmän sodan asetelmaa. Yhdysvallat oli nolosti hävinnyt Neuvostoliitolle kilpajuoksun avaruuteen, joten se päätti mennä ensimmäisenä Kuuhun, ja onnistui siinä.

Olen monesti ajatellut, että ilmasto-, ja siihen läheisesti liittyvä energia-ongelma voisi olla sellainen, jossa ennen pitkää joudutaan samanlaiseen pakkotilanteeseen, että em. projektien kaltainen, ihmiskunnan parhaan osaamisen hyödyntävä, rajattomat resurssit omaava projekti voi olla lopulta ainoa ratkaisu.

Fossiilisten polttoaineiden korvaamiseen ei tällä hetkellä ole olemassa valmiiksi tuotteistettua teknologiaa. Uusiutuvan energian alueella ei sellaista ole, eikä todennäköisesti tulekaan. Potentiaalia teoriassa on, mutta käytännössä EROEI uusiutuvien hyödyntämisessä lähestyy nollaa kauan ennen riittävän volyymin saavuttamista.

Nykyisenkaltainen ydinvoimakaan ei ole lopullinen ratkaisu. Fuusio saattaa joskus onnistua, mutta se on auttamatta liian kaukana tulevaisuudessa. Näyttää myös siltä, että vaikka fuusion polttoaine olisikin halpaa, teknologia sen hyödyntämiseen tulee olemaan hyvin kallista.

Fission potentiaalista ei ole vielä hyödynnetty kuin puolisen prosenttia. Erittäin lupaavia teknologiahankkeita lähimenneisyydessä on ollut, mutta ne on keskeytetty milloin mistäkin syystä. Näistä voi lukea lisää aikaisemmista kirjoituksista:

Kiinassa ollaan vihdoin herätty saasteongelmaan. Kiinan suurkaupunkien ilma on toisinaan niin paksua, ettei siellä tahdo eteensä nähdä. Syynä on mm. tehtaiden, liikenteen ja hiilivoimaloiden päästöt. Vaikka Kiinassa on enemmän tuulivoimaa kuin missään muualla, siitä ei ole päästöongelman ratkaisuksi.

Kiinassa on jo pitkään ollut kiinnostusta ydinenergian kehittämiseen. Maassa on 21 tavallista reaktoria toiminnassa ja 28 uutta rakenteilla. Tavoite on 60 GW ydinvoimaa vuoteen 2020 ja 150 GW vuoteen 2030 mennessä.  Kiina on ostanut Venäjältä kaksi BN-800 -hyötöreaktoria. Myös sulasuolareaktoria Kiinassa on tutkittu. Käynnissä on ollut projekti, jonka tarkoituksena on tuotteistaa toriumia polttoaineena käyttävä sulasuolareaktori seuraavan 25 vuoden aikana. Nyt, lähinnä saasteongelman takia, Kiinan hallinto on siirtänyt määräaikaa 15 vuodella taaksepäin. Teknologian halutaan olevan valmista 10 vuoden kuluttua.

Tämä alkaa muistuttaa läheisesti edellä mainittuja suuria projekteja. Kiinalla on osaamista ja resursseja. Kiinan hallintojärjestelmä ei kaikilta osin ole yksittäisen ihmisen kannalta paras mahdollinen, mutta toisaalta se kykenee tekemään suuria muutoksia nopeasti, johon länsimainen demokratia ei pysty. Jos Kiina onnistuu torium-reaktorin rakentamisessa ja tuotteistuksessa, tulee sillä olemaan paitsi puhdas ja ehtymätön energianlähde, myös ratkaiseva taloudellinen etulyöntiasema muuhun maailmaan verrattuna. Halpa, ulkomaailmasta riippumaton ja ehtymätön energianlähde on ja tulee olemaan sellainen valttikortti, jolla maailman markkinoilla pärjääminen on varmistettu.

Mielenkiintoista nähdä, aikooko sulasuolareaktorin kotimaa Yhdysvallat katsella vierestä mitä Kiina tekee, vai herätäänkö siellä ajoissa tajuamaan, että onnistuessaan Kiina jättää yhdysvallat taakseen kaikilla talouden mittareilla. Nähdäänkö eräänlainen Kuu-kilpailun toisinto? Vielä toistaiseksi Yhdysvallat on tarjonnut Kiinalle apuaan torium-voimalan kehittämisessä, mutta voiko se olla lähtemättä mukaan tähän kilpailuun? Liuskekaasu on yhdysvalloissa nyt niin halpaa, että siellä ei oikein kannata investoida mihinkään muuhun energiaan, mutta kaasua ei riitä loputtomiin, sen ymmärtävät kaikki.

Tyypillinen suuri lentokonetehdas kykenee valmistamaan yhden 200 miljoonaan euroa maksavan lentokoneen päivässä. Sulasuolareaktori on niin yksinkertainen laite, että sellaisen valmistaminen sarjatuotantona lentokoneiden tapaan on mahdollista. Jos esimerkiksi joka päivä valmistuisi yksi 100 MW:n torium-voimala, koko maailman kivihiilen käytöstä päästäisiin eroon seuraavan 40 vuoden kuluessa. Reaktori on toisaalta mahdollista rakentaa hyvin suureksi, suurammaksi kuin nykyiset ydinvoimalat, joten tämä aika voisi mahdollisesti olla lyhyempikin. Ongelmaksi muodostuu uraani-233 –isotoopin saatavuus, joka rajoittaa näiden, suhteellisen pienellä hyötösuhteella toimivien voimaloiden määrän kasvattamista. Tähänkin on ratkaisuvaihtoehtoja olemassa.

Koska länsimaat keskittyvät ydinvoimaloiden korvaamiseen näennäisesti uusiutuvilla, käytännössä hiilellä ja kaasulla, voimme ainakin toivottaa onnea kiinalaisten projektille. Sulasuolareaktoria on kokeiltu jo 50-luvulla hyvällä menestyksellä, joten jos projekti saa rauhassa jatkua ilman keskeytyksiä, onnistuminen on vain ajan kysymys.

Kuvassa oleva torium-pallo voi tuottaa yhden ihmisen koko elinaikanaan käyttämän kaiken energia, ilman päästöjä. Syntynyt korkea-aktiivinen jäte muuttuu vaarattomaksi kolmessa sadassa vuodessa.

  1. Chinese scientists urged to develop new thorium nuclear reactors by 2024
  2. China working on uranium-free nuclear plants in attempt to combat smog
  3. The Molten Salt Reactor Race: Will America Join the Race?
  4. IAEA: Ydinvoima Kiinassa
  5. Wikipedia: Nuclear power in China
  6. Thorium: a safer nuclear power
  7. Stronger case now for thorium as a cleaner, safer nuclear fuel

 

Fukushiman päästöt saavuttivat Yhdysvaltain länsirannikon

Ei ole kovin vaikea löytää ”tietoa” Fukushiman päästöistä. Otin tähän yhden ensimmäisenä vastaan tulleen jutun vuoden 2013 elokuulta. Otsikossa sanotaan, että Tyynen Valtameren kalaa ei voi enää syödä, ja jotain vielä pahempaa…

Juttu alkaa sanoilla:

Fukushiman on pakko olla yksi pahimmista ympäristökatastrofeista, mitä Tyynellä Valtamarellä on tapahtunut viime vuosikymmeninä.

Jutun yhteydessä on tämä video, jossa on tietokonemallilla tehty simulaatio radioaktiivisen veden leviämisestä Fukushimasta.

Videon vasemmassa yläkulmassa juoksee vuosiluku. Mallin mukaan päästöt saavuttavat Yhdysvaltain länsirannikon vuosien 2013 ja 2014 vaihteessa. Niin kävikin. Joten nyt koko länsirannikko on evakuoitava, koska se on saastunut. Vai onko?

Ei. Toinen uutinen mikä äskettäin sattui eteeni, kertoo seuraavaa:

Fukushimasta peräisin oleva radioaktiivisuus länsirannikon merivedessä on noin yksi Becquerel kuutiometrissä (Bq/m3) vettä, lähteenä pääasiassa Cesium-134. Viranomaisen asettama raja-arvo juomaveden Cesium-137:lle on 7400 Bq/m3, ja kaikille radionuklideille yhteensä lähes miljoona Bq/m3.

Käytän mielelläni grafiikkaa havainnollistamaan erilaisia mittasuhteita. Yhden suhteuttaminen miljoonaan on grafiikankin avulla mahdotonta, mutta voimme kuvitella, kuinka pitkä matka on yksi millimetri, ja kuinka pitkä on kilometri. Kilometrissä on miljoona millimetriä. Viranomaisen mukaan juomavedessä saa olla liki kilometrin verran radioaktiivisuutta ja nyt Fukushimasta on länsirannikolle saapunut yksi millimetri radioaktiivisuutta.

Yksi Becquerel on yksi radioaktiivinen hajoaminen sekunnissa. Ihmisruumiin radioaktiivisuus normaalisti on n. 8000 Bq. Normikokoisella, 75 kiloisella ihmisellä tämä tarkoittaa 107 Bq/kg, eli 107000 Bq/tonni. Tämä on yli satatuhatta kertaa enemmän kuin länsirannikolla havaittu Fukushiman radioaktiivisuus. Ihmisruumiin radioaktiivisuus on pääosin peräisin kaliumista ja hiilestä, joiden radioaktiivisia isotooppeja K-40 ja C-14 esiintyy luonnossa aivan ihmisen toiminnasta riippumatta.

On aivan päivänselvä asia, että Fukushimassa ei ole niin paljon radioaktiivisuutta, että se voisi mitenkään pilata kokonaista valtamerta. Ei, vaikka kaikki nyt voimalaitosalueelle varastoidut radioaktiiviset vedet laskettaisiin sellaisenaan mereen, mikä saattaisi lopulta ollakin paras tapa niiden hävittämiseen.

  1. Radioactive Fukushima Waters Arrive At West Coast Of America
  2. Fukushima Radiation: Your Days of Eating Pacific Ocean Fish Are Over, Or Worse… 
  3. THE RADIOACTIVITY OF THE NORMAL ADULT BODY
  4. Are Our Bodies Radioactive?
  5. Greenpeace: Fukushima Nuclear Crisis Update for October 19th to October 22nd, 2013
  6. Greenpeace: PÄIVITYS: Fukushiman onnettomuuden päästöt mereen huomattavasti luultua suuremmat 

Olkiluoto ja kymmenen muuta

Olkiluoto 3:n pitkäksi venähtänyttä rakennusprojektia käytetään tämän tästä esimerkkinä siitä, miten hidasta ja kallista ydinvoimalan rakentaminen on. Kukaan ei kuulemma tiedä, kauanko se kestää ja mitä se maksaa. Mutta Suomi ei ole koko maailma, eikä Olkiluoto ainoa lajissaan. Katsotaan siis mitä muualla tapahtuu.

Olkiluoto 3 rakentamisen aikana aloitetut ja valmistuneet ydinvoimalat.

Kuva 1. Olkiluoto 3 rakentamisen aikana aloitetut ja valmistuneet ydinvoimalat.

Maailmalla on jo valmistunut kymmenen muuta ydinvoimalaa, joiden rakentaminen on aloitettu Olkiluoto 3:n aloittamisen jälkeen. Ne ovat:

  1. HONGYANHE 1  –  Kiina  –  1000 MW
  2. LING AO 3  –  Kiina  –  1007 MW
  3. LING AO 4  –  Kiina  –  1007 MW
  4. NINGDE 1  –  Kiina  –  1018 MW
  5. QINSHAN 2-3  –  Kiina  –  610 MW
  6. QINSHAN 2-4  –  Kiina  –  610 MW
  7. SHIN-KORI-1  –  Etelä-Korea  –  950 MW
  8. SHIN-KORI-2  –  Etelä-Korea  –  950 MW
  9. SHIN-WOLSONG-1  –  Etelä-Korea  –  950 MW
  10. CHASNUPP 2  –  Pakistan  –  300 MW

Niiden keskimääräinen rakentamisaika on ollut viisi vuotta. Olkiluoto 3:lla se tulee olemaan yli yksitoista vuotta. Laitosten rakentamisajat näkyvät tässä kaaviossa, rakentamistöiden alkamisesta siihen hetkeen kun ne on ensimmäisen kerran tahdistettu verkkoon.

Kuva 2. Ydinvoimaloiden rakentamisaijoka.

Kuva 2. Ydinvoimaloiden rakentamisaikoja.

Kiinassa rakennetaan kahta OL3:a vastaavaa Arevan EPR-laitosta. Taishan-1 rakennustyöt aloitettiin lokakuussa 2008, Taishan-2 huhtikuussa 2009. Taishan-1 on määrä ottaa käyttöön tänä vuonna, Taishan-2 ensi vuonna. Rakentamisajaksi näissä muodostuu siis kuusi vuotta. Monia laitoksia maailmalla on rakennettu alle viidessä vuodessa. Ennätys lienee Japanin Kashiwazakin–Kariwan yksikkö 6, jonka rakentaminen kesti kolme vuotta ja neljä kuukautta. Kyseessä on 1315 MW:n kiehutusvesilaitos.

Olkiluoto 3:n käyttäminen todistamaan ydinvoiman rakentamisen hitautta on näin ollen samanlaista kirsikanpoimintaa kuin ilmastoskeptikoiden yritykset todistaa ilmastonmuutoksen päättyneen vetoamalla muutaman vuoden viilenevään trendiin pidemmän aikavälin trendin ollessa kiistatta lämpenevä.

”TVO:n pulma: Kaksi ydinvoimalahanketta päällekkäin”

Näin uutisoi YLE 2.2.2014. Uutisessa todetaan, että OL3:n keskeneräisyys haittaa OL4:n suunnittelua, jonka rakennuslupaa pitäisi hakea kesällä 2015, muuten hanke raukeaa. Samaan aikaan valmistellaan toisaalla myös Fennovoiman laitoshanketta.

Varmasti usean projektin samanaikainen johtaminen ja rahoittaminen teettää töitä. Mutta katsotaanpa, mitä historialla on tästä asiasta sanottavana. Alla olevassa kaaviossa on Suomen kaikkien neljän toiminnassa olevan laitoksen rakentamisajat, rakentamisen aloittamisesta ensimmäiseen verkkoon tahdistukseen.

Kuva 1. Janat kuvaavat laitosten rakentamisaikoja rakentamisen aloituksesta ensimmäiseen verkkoon tahdistukseen.

Kuva 1. Janat kuvaavat laitosten rakentamisaikoja rakentamisen aloituksesta ensimmäiseen verkkoon tahdistukseen.

Nähdään, että vuonna 1976 maassamme rakennettiin neljää ydinvoimalaa samanaikaisesti. Rakentamisajat vaihtelivat neljän ja puolen, ja kahdeksan ja puolen vuoden välillä.

Jos jotain on osattu aikaisemmin, se varmasti osataan nytkin. Tai jos ei osata, se voidaan opetella uudestaan, koska se on osattu ennenkin.

Koko länsimaisessa politiikassa, mukaan lukien Suomessa, on liian pitkään vallinnut sellainen käsitys, että ydinvoimaa ei enää tarvita, eikä sen rakentamiseen tarvittavaa osaamista ole sen vuoksi ylläpidetty sillä tasolla, mitä näiden projektien läpiviemiseen vaaditaan. Tämän virheen seurauksia maksamme nyt mm. Olkiluoto 3:n myöhästymisen muodossa.

Video: Tapaus USS Ronald Reagan & Fukushima

USS_Ronald_ReaganLentotukialus USS Ronald Reagan oli tekemässä joitakin avustustehtäviä Fukushiman onnettomuuden jälkeen merellä Japanin edustalla. Silloisen miehistön jäsenistä jotkut ovat sitä mieltä, että heidän kokemansa sairastelut johtuvat Fukushimasta saamastaan säteilystä.

Asiasta on uutisoinut mm. Verkkomedia 15.3.2013:

Lentotukialus USS Reaganin miehistön säteilysairauksien määrä kasvaa

Helsingin Sanomat, 21.12.2013:

51 sotilasta syyttää Fukushiman ydinvoimalan omistajaa: Pelastustöistä seurasi syöpää

Mitkä tarinoista on totta ja mikä ei, siitä emme pysty ottamaan selvää, mutta selvitetään ainakin, mitä mahdollinen radioaktiivinen laskeuma lentotukialuksella ja säteilyannos käytännössä merkitsisi. Tai lisäys säteilyannokseen, koska säteilyltä ei kukaan voi suojautua. Saamme sitä jatkuvasti sekä ympäröivästä luonnosta, syömästämme ruoasta ja avaruudesta. Nämä lähteet ovat aivan luonnollisia, ihmisen toiminnasta riippumattomia.

Thunderf00t on julkaissut lukuisia erinomaisia videoita erilaisista tieteellisistä aiheista. Uusin video käsittelee USS Ronald Reaganin tapausta. Videon loppukaneetiksi on valittu Carl Saganin 20 vuoden takaiset sanat, jotka ovat pelottavat totta:

We live in a society absolutely dependent on science and technology and yet have cleverly arranged things so that almost no one understands science and technology. That’s a clear prescription for disaster.

Moni energiateknologia on jo valmista

Tässä yksi esimerkki siitä, miten monet energiatekniikat ovat jo kehityksensä huipulla, tai hyvin lähellä sitä:

Ilmalämpöpumppu ei tästä juuri parane

Tekninen kehitys ja sovellusten tehokkuus ovat saavuttaneet pisteen, jossa ne ovat jo niin hyvä kuin ylipäätään on mahdollista. Esimerkkejä on monia muitakin, kuten vesivoimala, hiilivoimala, ja ylipäätään useimmat energiatekniikan sovellukset, koska ne ovat jo niin vanhoja ja siksi ”valmiita”. Lähes kaikki energiatekniikan suuret keksinnöt on tehty jo ennen 1900-luvun alkua. Valmiit teknologiat eivät enää muutu merkittävästi paremmiksi, vaikka niihin syydettäisiin miten paljon rahaa hyvänsä.

Valaistus on ledien ansiosta kohta kehitetty valmiiksi, koska valo on energiaa eikä sitä voi määräänsä vähemmällä energialla tuottaa. Vaikuttaa siltä, että tuulivoimala ainakin nykymuodossaan lähestyy myös tätä huippua, jonka jälkeen merkittävää tehokkuuden paranemista tai kustannustason laskua ei ole enää odotettavissa.

Ennen kuin kukaan sanoo ydinvoimasta samaa, todetaan, että nykyinen reaktoritekniikka varmaan valmista onkin, mutta muutamia lupaavia tekniikoita on vielä käytännön tasolla täysin tuotteistamatta ja kokeilematta. Siksi on virheellistä kutsua ydinvoimaa vanhanaikaiseksi. Sitä voi päinvastoin perustellusti pitää potentiaalisimpana kaikista vaihtoehdoista. Polttoainetta riittää tuhansiksi vuosiksi, jäteongelmaan on ratkaisu ja ydinvoiman EROEI voi uusilla tekniikoilla olla ylivoimaisesti paras kaikista energiamuodoista. Ydinvoima on myös uusin kaikista käytössä olevista energiamuodoista, keksitty vasta 1930-luvulla.

Energiamuotojen EROEI-lukuja. Weißbach et. al. 2013.

Energiamuotojen EROEI-lukuja. Weißbach et. al. 2013.

Aurinkopaneeleissa on vielä paljon kehitettävää, mutta niiden tueksi tarvitaan sähkön varastointia, jossa ei ole mitään mullistuksia näköpiirissä. Sama pätee tietysti tuulivoimaan. Sähkön varastointia on tutkittu paljon ja perusteellisesti, laihoin tuloksin. Ei oikein ole edes mitään kehitettävää, koska sopivaa, riittävän tehokasta ja potentiaalista fysikaalista tai kemiallista ilmiötä sähkön varastoimiseksi ei tiedetä olevan olemassa.

  1. EROEI
  2. GETTING TO ZERO: Is renewable energy economically viable?
  3. Energy intensities, EROIs (energy returned on invested), and energy payback times of electricity generating power plants
  4. Kuuluuko ydinvoima historiaan?
  5. IFR – menetetty mahdollisuus, vai tulevaisuuden pelastaja?
  6. Sulasuolareaktori – energiaa toriumista
  7. Ydinvoiman historia