Gaia tarkoittaa muinaiskreikaksi Maata. Se on ainoa kotimme maailmankaikkeudessa. Gaia-teoria puolestaan on englantilaisen tiedemiehen James Lovelockin 60-luvulla kehittämä teoria. Se on:
Maa-planeetta koskeva käsitys, jossa se nähdään itsesäätelevänä järjestelmänä, jonka muodostaa eliökunta kokonaisuudessaan, kallioperän pintaosat, meret ja ilmakehä, jotka kaikki ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa ja muodostavat kehittyvän järjestelmän. Teorian mukaan tällä järjestelmällä on päämäärä – pintaolojen säätely niin, että ne ovat aina mahdollisimman suotuisat kunkin hetkisen elämän kannalta. Teoria perustuu havaintoihin ja teoreettisiin malleihin.
Näin teoria kuvataan kirjassa Gaian kosto (James Lovelock, 2006, ISBN 952-5459-05-5).
Sen sijaan, että ajatellaan pieneliöitä, kasveja, eläimiä, mannerlaattoja, merivirtoja, ilmakehää, säätä ja ilmastoa yms. erillisinä ilmiöinä, ajatellaan kokonaisuutta, Gaiaa, joka on tavallaan yksi suuri elävä olento, jonka muodostavat kaikki eliöt, Maan pintarakenne ja ilmekehä sekä niissä esiintyvät kemialliset ja fysikaaliset luonnonilmiöt olemalla vuorovaikutuksessa toisiinsa. Eräänlainen Maan yhtenäisteoria.
Gaia-teoria tarjoaa yhden ajattelutavan ymmärtää luonnon toimintaa ja syitä, miksi asiat ovat niin kuin ovat. Gaia-teorian sisäistäminen herättää kunnioitusta luontoa kohtaan, ja auttaa toimimaan oikein. Olemme Gaiasta täysin riippuvaisia ja sen armoilla.
Sanalla Gaia on muitakin merkityksiä:
Kreikkalaisessa mytologiassa Gaia on alkujumala, joka on useiden jumalten ja titaanien äiti. Gaialaisuus taasen on suhteellisen uusi, New Age –uskonto, pakanallisuuden haara, jossa Gaia mielletään enemmän tai vähemmän tiedostavana olentona.
Kaksi viimeksi mainittua eivät kuulu tämän blogin aihepiiriin. Täällä lähtökohta on tieteellinen. Olkoonkin, että Gaia-teorian kriitikot sanovat sen olevan enemmän runoutta kuin tiedettä. Elämä ei ole pelkkää tiedettä, ja runouttakin tarvitaan.
