Gaia

Energiauutisia

Kaj Luukko — Sat, 07 Nov 2009 06:00:16 +0000

Valikoituja energiauutisia menneeltä viikolta.

IPCC:n käyttämät mallit ovat väärässä

Kaj Luukko — Mon, 02 Nov 2009 04:00:43 +0000

Numeeriset menetelmät, kuten jonkun luonnonilmiön simulointi tietokoneella, ovat tehokkaita tutkimus- ja suunnittelutyökaluja monissa tieteissä ja tekniikan aloilla. Simulointiin käytettävät mallit ovat kokoelma laskentakaavoja, jotka perustuvat empiirisesti tutkittuun tietoon tutkittavasta ilmiöstä. Käsiteltäessä ilmiöitä, joiden kaikkia tekijöitä ei tarkasti tunnenta, käytetään oletuksia.

Koska Maapalloa ei voida viedä laboratorioon tutkittavaksi, käytetään ilmaston tutkimiseen malleja. Ilmastomallit sisältävät tunnettuja fysikaalisia lainalaisuuksia: mekaniikkaa, termodynamiikkaa, virtausoppia ja koko joukon muita ilmakehän ja merten toimintaa kuvaavia yhtälöitä, jotka määrittelevät ilmiöiden riippuvuuden toisistaan ja ulkopuolisista pakotteista.

IPCC:n skenaariot ilmastonmuutoksen etenemisestä tulevaisuudessa perustuvat moniin eri malleihin. Ainoa keino saada 100 % varmuus mallien toimivuudesta on odottaa muutama kymmenen vuotta ja katsoa miten kävi, mikä malli oli lähimpänä oikeaa. Toisin sanoen, täytyisi tehdä koe, jossa olemme itse koeputkessa. Mallilaskelmien tuloksia on pidettävä parhaana tietona mitä voimme ilmastonmuutoksesta etukäteen saada, ja poliittiset päätökset on tehtävä epävarman tiedon perustella. On syytä ymmärtää käsitteet epävarmuus ja todennäköisyys.

Tämä 8-sivuinen PowerPoint-esitys sisältää yleistajuista asiaa pohjoisen merijään tilanteesta. Esitys keskittyy palauteilmiöiden kuvailemiseen. Eesityksestä voidaan havaita, että pohjoisen merijään käyttäytymiseen vaikuttavat monet eri asiat, kuten tuulet ja merivirrat, niiden lämpötilat, sekä tietenkin suora Auringon säteily.

Jään sulamisen muodostama palauteilmiö kuvaillaan sivulla neljä. Jää sulaa ja paljastaa tummaa meren pintaa, joka imee enemmän Auringon säteilyä kuin valkoinen jää. Meri lämpenee enemmän, jäätä sulaa enemmän ja enemmän merenpintaa paljastuu. Meri lämpenee, osa lämmöstä siirtyy ilmakehään jne. jne.

http://www.ijis.iarc.uaf.edu/en/home/seaice_extent.htm

Kuten aiemmassa kirjoituksessa totesin, tämänvuotinen kesäjään pinta-ala jäi jonkin verran parin vuoden takaista ennätystä suuremmaksi. Kun nyt katsotaan jään pinta-alan kasvua (punainen käyrä), nähdään sen olevat tällä hetkellä lähes samalla tasolla kuin ennätysvuonna 2007. Jäätyminen on ollut vähän normaalia hitaampaa.

Jään käyttäytymistä on myös simuloitu tietokonemalleilla. IPCC on raporttejaan varten tarkastellut yhdeksäntoista jäämallin tuloksia. Tässä PPT-esityksen sivulta seitsemän otetussa kuvassa nähdään malliennusteet samassa kuvassa. Punainen viiva kuvastaa mallien keskimääräistä tulosta.

Huomataan, että kaikki mallit ovat väärässä. Musta viiva kuvaa todellista, mitattua jään pinta-alaa. Se alittaa kaikki malliennusteet, eli jää sulaa nopeammin kuin yksikään malli on laskenut. Viimeisin jäätilanne kuvassa on vuodelta 2005, jonka jälkeen jää on edelleen vähentynyt.

Jäämalleissa on puutteita, koska kaikkia ilmiöön vaikuttavia tekijöitä ei tunneta. Ilmiselvästi sulamiseen vaikuttaa jokin tuntematon ilmiö, tai sitten jokin tunnetuista ilmiöistä vaikuttaa enemmän kuin on oletettu.

Ilmastoskeptikoille mieluinen tilanne on päästä osoittamaan, että todellisuus ei olekaan sellainen kuin mallit antavat ymmärtää. Pohjoisnavan merijään suhteen tilanne on juuri sellainen. Jostain syystä ”skeptikot” eivät ole ottaneet propagandassaan tätä poikkeamaa esille vielä kertaakaan. Muissa ilmastomalleissa voi olla aivan samanlaisia virheitä.

Energiauutisia

Kaj Luukko — Fri, 30 Oct 2009 22:05:38 +0000

Valikoituja energiauutisia menneeltä viikolta.

Heureka – hehkulamppu sammuu!

Kaj Luukko — Tue, 27 Oct 2009 05:00:56 +0000

EU:n energiatehokkuusdirektiivi poistaa hehkulamput vähitellen markkinoilta. Hehkulampun hyötysuhde valonlähteenä on hyvin huono ja suurin osa lampun käyttämästä sähköstä muuttuu valon sijasta lämmöksi. Päätöksen taustalla on tavoite energiankäytön vähentämiseksi.

Hehkulampun tilalle on jo kauan ollut saatavana ns. säästölamppuja, eli E27- ja E14-kierrekantaisia loistelamppuja. Hehkulamppujen kielto on kohdannut Suomessa kritiikkiä, johon syitä on kolme:

Hehkulampun tuottama lämpö tulee hyödyksi asunnon lämmittämisessä ja niiden korvaaminen vähemmän sähköä kuluttavilla lampuilla lisää lämmitysenergian tarvetta.

Tämä on osittain totta. Asuntoa ei kuitenkaan aina tarvitse lämmittää, joten kaikkea valaistuksen hukkalämpöä ei saada hyödyksi. Sähkön kuluttajahinta on kaikkia muita lämmitysmuotoja korkeampi. Voidaan siis sanoa, että vain sähkölämmitteisessä talossa lämmityskaudella saattaa olla yhdentekevää, mitä lamppuja käyttää. Muilla lämmitystavoilla hehkulampuista luopuminen vähentää energiakustannuksia.

Säästölamput eivät sovi joka paikkaan, ne syttyvät hitaasti, valon väri on huono, ne eivät kestä luvattua tuntimäärää, eivät toimi himmentimen kanssa ja pitävät särisevää ääntä. Lisäksi ne ovat kalliita.

Nämä mielipiteet ovat osittain ns. mukavuustekijöitä, osittain tietämättömyyttä ja osittain muodostuneet huonolaatuisten lamppujen tuomista negatiivisista kokemuksista. On säästölamppuja, jotka syttyvät välittömästi, toimivat himmentimen kanssa, eivät pidä ääntä eivätkä sanottavasti eroa hehkulampuista valon laadun suhteen.

Säästölamput sisältävät elohopeaa ja ovat sen vuoksi käytön jälkeen ongelmajätettä.

Tämä ei ole ongelma, mikäli lamput käytön jälkeen toimitetaan ongelmajätteiden vastaanottopisteeseen. Yhden lampun elohopeamäärä on niin vähäinen, alle viisi tuhannesosaa, että lampun särkymisestä ei aiheudu vaaraa, joskin huone on hyvä tuulettaa elohopeahöyryn poistamiseksi. Perinteisiä loisteputkia on kodeissa usein ennestään, ja niissä on enemmän elohopeaa.

Tämä tutkimus paljastaa, miten elohopeaa sisältävien lamppujen käyttäminen voi vähentää ympäristöön joutuvan elohopean määrää. Kivihiilessä on elohopeaa, joka päätyy voimalan savukaasujen ja tuhkien mukana ympäristöön. Hehkulamppu käyttää viisi kertaa enemmän sähköä, jonka tuottaminen hiilivoimalassa tuottaa enemmän elohopeaa kuin säästölamppu sisältää. Tutkimuksessa oletettiin, että sähköstä puolet on tuotettu kivihiilellä.

Kokonaan vaille huomiota keskustelussa ovat jääneet E27- ja E14-kierrekantaiset halogeenilamput (kuvassa), jotka pysyvät myynnissä vielä vuoden 2015 loppuun. Ne vastaavat ulkomitoiltaan ja valaistusominaisuuksiltaan täysin perinteistä hehkulamppua, toimivat himmentimen kanssa, kestävät pidempään ja ovat hinnaltaan edullisempia kuin säästölamput. Halogeenilamppu on hehkulamppu, jonka hehkulanka on halogeenilla äytetyssä kvartsilasikuvussa. Halogeeni estää hehkulankaa höyrystymästä joten lankaa voidaan kuumentaa enemmän kuin tavallisessa hehkulampussa ja se kestää pidempään.

Sanotaan, että halogeenilampun pintalämpötila on korkeampi kuin tavallisella hehkulampulla. Niin onkin, mutta näissä E27- ja E14-kantaisissa halogeeneissa itse polttimo on tavallisen lampun kokoisen suojakuvun sisällä. Niiden pintalämpötila on siten alhaisempi kuin tavallisissa hehkulampuissa.

Nämä lamput tuottavat yhtä paljon valoa:

Hehkulamppu 60 W
Halogeenilamppu 42 W
Säästölamppu 12 W

Tarkastellaan lähemmin eri lamppujen vaikutusta lämmitysenergian tarpeeseen. Lasketaan lämmitysenergian lisäystarve eri lamppujen tehoerojen mukaan. Koska kaikkea lampun lämpöä ei pystytä hyödyntämään, oletetaan, että 70 % saadaan hyödyksi lopun 30 % mennessä hukkaan.

Lämmitystarve lisääntyy seuraavasti:

Halogeenilamppu: (60W – 42W) x 0,7 = 12,6 W
Säästölamppu: (60W – 11W) x 0,7 = 34,3 W

Laskelmissa käytetyt sähkön ja lämmitysenergian hinnat:

Sähkö: 0,11 €/kWh
Öljylämmitys: 0,07 €/kWh (vastaa öljyn hintaa 0,67 €/l)
Kaukolämmitys: 0,06 €/kWh
Lämpöpumppu: 0,036 €/kWh (Lämpöpumpun COP-arvolla 3)
Sähkölämmitys: 0,11 €/kWh
Ei mitään: Tässä vaihtoehdossa oletetaan, että lampun hukkalämpöä ei saada lainkaan hyödyksi, kuten esim. pihavalaistuksessa.

Lasketaan ensin eri lamppujen käyttämän sähköenergian hinta kahdeksan tuhannen käyttötunnin aikana:

Todetaan, että hehkulampun kuluttama sähkö maksaa 53 €, haloheenin 37 € ja säästölampun 10,60 €

Seuraavassa kaaviossa on säästölampun tuoma säästö, kun huomioidaan vähentyneen hukkalämmön korvaaminen eri lämmönlähteillä oletuksella, että lampun hukkalämmöstä voidaan hyödyntää 70 %.

Sama kaavio halogeenilampulle.

Lamppujen hankintahintoja ei ole otettu huomioon, mutta kaaviosta voidaan helposti arvioida, milloin esim. säästölamppu maksaa itsensä takaisin. Jos lamppu maksaa 5 € ja talossa on öljylämmitys, säästölamppu säästää ostohintansa ensimmäisen 2000 tunnin aikana. Sen jälkeen se tulee halvemmaksi kuin hehkulamppu. Lämpöpumppulämmityksessä takaisinmaksuaika on n. 1200 tuntia ja sähkölämmityksessäkin 3000 tuntia. Jos laskelmaan ottaa huomioon vielä hehkulampun ostohinnan, tilanne on säästölampulle vielä edullisempi.

Lamppujen vaihtamisen hyöty on sitä suurempi mitä vähemmän lämmitystarvetta on. Eteläisemmässä Euroopassa säästöpotentiaalia on selvästi enemmän kuin Suomessa.

Hehkulamppukielto on kannustin lampputeollisuudelle kehittää entistä parempia korvaajia hehkulampulle. Jo nyt on saatavana käyttökelpoisia LED-kohdevaloja sekä 40W hehkulampun korvaavia E27-kantaisia LED-lamppuja. Siirtyminen LEDeihin on haaste ja mahdollisuus valaisinvalmistajille. LEDien ansiosta valaisimet voidaan muotoilla entistä vapaammin, tai valaistus voidaan integroida osaksi muuta sisustusta. Kiinteistöjen valaistuksen virranjakelu voitaisiin hoitaa 12V, 24V tai 48V suojajännitteellä, mikä parantaa turvallisuutta ja vapauttaa kalustevalmistajat nykyisistä 230V:n turvamääräyksistä.

Hyötysuhteeltaan LEDit ovat lähellä loistelamppuja, ne eivät sisällä elohopeaa ja niiden käyttöikä on pidempi. Hinnat ovat toistaiseksi korkeita, mutta tulevat aikanaan alas. Jos siihen asti haluaa välttää ”elohopealamppuja”, voi käyttää halogeeneja. Perinteisten hehkulamppujen ”hamstraamista” ei voine millään järkisyyllä perustella.

Osram – lampputietoa, hintalaskuri, tuoteluettelo yms.
Airam / Megaman –lampputietoutta Huonojen kokemusten takia (Huonoa tuuria kahden lampun osalta?? ) en uskalla suositella Megaman-lamppuja, mutta muuten sivulla on asiallista informaatiota. Löytyy myös säästölaskuri, sekä mielenkiintoinen, DorS-himmennysteknologiaan perustuva säästölamppu, jota voidaan himmentää tavallisella valokatkaisimella!
Halogeenilamppuja IKEA:n tuoteluettelossa
Comparison of Life-Cycle Analyses of Compact Fluorescent and Incandescent Lamps Based on Rated Life of Compact Fluorescent Lamp
Hehkulampuista ja MOT:n ohjelmasta vaihteeksi taas.
Erilainen mielipide samasta asiasta

Yllä olevien lähteiden säästölaskurit eivät ota huomioon lisääntyvää lämmitystarvetta.

Energiauutisia

Kaj Luukko — Sat, 24 Oct 2009 05:00:40 +0000

Valikoituja energiauutisia menneeltä viikolta.

Ydin- ja tuulivoiman tehollinen kapasiteetti maailmalla

Kaj Luukko — Mon, 19 Oct 2009 03:00:19 +0000

Tämä on artikkeli on vastaus Simo Tuppuraisen kommenttiin:

Hyvin vähättelevä tuo kommentti – ottaen huomioon, että Satu Hassin sivujen mukaan jo “vuosina 2004-06 maailmassa kytkettiin verkkoon 6,5-kertaisesti tuulivoimamegawatteja verrattuna ydinvoimamegawatteihin”.
http://www.satuhassi.net/puheet/tammikuu08.htm

Mitä Satu Hassi kirjoitti:

Vuosina 2004-06 maailmassa kytkettiin verkkoon 6,5-kertaisesti tuulivoimamegawatteja verrattuna ydinvoimamegawatteihin. Noina vuosina uutta tuulivoimaa käynnistettiin vuosittain keskimäärin 13 300 MW, uutta ydinvoimaa noin 2000 MW.

Simo on siteerannut lähdettään aivan oikein. Olen oppinut suhtautumaan hyvin skeptisesti Satu Hassin, ja ylipäätään kaikkien poliitikkojen energiakommentteihin.

Tarkastetaan Satu Hassin väittämät:

Vuosina 2004-2006 otettiin käyttöön uutta tuulivoimaa 34644 MW, ja uutta ydinvoimaa 10096 MW. Siis 3,6 kertaa enemmän tuulta kuin ydinvoimaa, jos vertaillaan nimellistehoja.

Koska mikään voimala ei tuota koko ajan täyttä tehoa, täytyy vertailussa käyttää tehollisarvoja, joka saadaan kertomalla nimellisteho kapasiteettikertoimella. Kapasiteettikerroin on suhdeluku, joka kertoo kuinka suuri voimalan teho on keskimäärin vuoden aikana nimellistehoon verrattuna. Kaikkien voimaloiden kapasiteettia vähentävät vika- ja huoltoseisokit, tuulivoimaloilla lisäksi tuuliolosuhteet. Jos laitos esimerkiksi käy yhdeksän kuukautta vuodessa täydellä teholla ja seisoo kolme kuukautta, on kapasiteettikerroin 9/12=0,75. Jos se käy koko vuoden, mutta vain puolella teholla, on kapasiteettikerroin 0,5.

Ydinvoiman kapasiteettikerroin maailmanlaajuisesti on n. 0,8, tuulivoimalla se on n. 0,25. (Suomessa vastaavat arvot ovat 0,91 ja 0,21)

Kapasiteettikertoimella korjatut tehollisarvot ovat tuulella 8661 MW ja ytimellä 8076 MW tässä esimerkissä. Satu Hassin ”6,5-kertaisesti” onkin oikeasti 1,1-kertaisesti, jos vertaillaan näiden kahden energiamuodon tuottamia energiamääriä. Hassin koulutus huomioon ottaen näin suurta virhettä ei voine pitää vahinkona.

Ydinvoiman rakennusbuumin aikana 25 vuotta sitten laitoksia valmistui enimmillään 89 kpl kolmessa vuodessa, yhteisteholtaan 87.000 MW. Koko maailman asennettu nimellinen tuulivoimateho vuonna 2008 oli 121.188 MW. Kun korjataan nämä lukemat kapasiteettikertoimilla, saadaan ydinvoimalle 70.000 MW ja tuulelle 30.300 MW. Todetaan, että ydinvoimaa pystyttiin jo 25 vuotta sitten rakentamaan kolmessa vuodessa 2,3 kertaa enemmän kuin koko maailman tuulivoimakapasiteetti oli vuonna 2008.

Tuulivoimaa on asennettu tähän mennessä eniten vuonna 2008, yhteensä 27.261 MW. Kolmelle vuodelle suhteutettuna tämän esimerkin mukaisesti se olisi 82.000 MW, josta kapasiteettikertoimella korjattu arvo on 20500 MW. Ydinvoimaa on samassa ajassa parhaimmillaan rakennettu 3,4 kertaa enemmän.

Alla olevasta kaaviosta nähdään maailman ydin- ja tuulivoimakapasiteetin rakentuminen molempien energiamuotojen alusta tähän päivään. Ydinvoimasta on huomioitu vain ne laitokset, jotka ovat yhä edelleen käytössä. Rakennetusta kapasiteetista n. 10 % on poistettu käytöstä. Kaaviossa on käytetty kummankin energiamuodon kapasiteettikertoimella korjattuja tehollisarvoja.

Tähänastisten kokemusten perusteella voidaan siis sanoa, että ydinvoimaa pystytään rakentamaan 3,4 kertaa nopeammin kuin tuulivoimaa, ja myös selvästi alhaisemmilla kustannuksilla.

Verrataan tarkemmin molempien energiamuotojen alkuajan rakentamisen kasvua.

Todetaan, että ensimmäisen kahdentoista vuoden aikana tuulivoimaa on rakennettu 30.000 MW. Ydinvoimaa rakennettiin samassa ajassa vuosina 70.000 MW, yli kaksinkertainen määrä. Tuulivoiman rakentaminen on toki alkanut paljon aikaisemmin, mutta tehot olivat silloin niin mitättömiä, että vertailu aivan alkuvaiheisiin ei olisi reilu.

Tuulivoiman rakennustahti tulee varmuudella kasvamaan tulevaisuudessa. Ennuste vuodelle 2020 on 1.500.500 MW, tehollisarvona 375.000 MW asennettua tehoa. Ydinvoiman nimellisteho maailmassa on tänään 370.260 MW, tehollisarvona 296.208 MW. Vuonna 2020 tuulivoiman tuotanto ylittäisi ydinvoiman 1,25 kertaisesti, mikäli ydinvoiman kapasiteetti ei muuttuisi nykyisestä. Maailmalla on tällä hetkellä rakenteilla 53 uutta ydinvoimalaa, joten sen kapasiteetti tulee kasvamaan nykyisestä. Jos kaikki 53 laitosta valmistuvat 2020 mennessä, niiden yhteenlaskettu teho on 47.220 MW. Vuonna 2020 ydinvoimaa on 2020 asennettuna 370.260 MW + 47.220 MW = 417480 MW, tehollisarvona 333.984 MW. Tuulivoimaa olisi näin ollen vuonna 2020 1,1 kertaa enemmän kuin ydinvoimaa.

Tuulivoima voi parhaassa tapauksessa tulevaisuudessa tuottaa sähköä suurin piirtein saman verran kuin ydinvoima. On järjetöntä asettaa näitä energiamuotoja vastakkain toistensa vaihtoehdoiksi. Molemmille on käyttöä, ja molemmilla on potentiaalia päästöjen vähentämisessä.

Energiauutisia

Kaj Luukko — Fri, 16 Oct 2009 20:50:11 +0000

Valikoituja energiauutisia menneeltä viikolta.

Pohjoisen merijää vähenee

Kaj Luukko — Mon, 12 Oct 2009 17:00:15 +0000

Vaikka ilmaston lämpeneminen näyttää hidastuneen vuosituhannen vaihteen jälkeen, on pohjoisen merijään väheneminen jatkunut. Ennätysvuosi 2007 näyttää jääneen tilapäiseksi hyppäykseksi alaspäin, jonka jälkeen jään hupeneminen on palautunut entiselle trendilleen.

Jään pinta-ala seuraa luonnollisesti vuodenaikojen vaihtelua. Tässä kuvassa näemme pohjoisen merijään pinta-alan vuosina 2002..2009.

Kuvan lähde: http://www.ijis.iarc.uaf.edu/en/home/seaice_extent.htm

Jään pinta-ala on alhaisimmillaan syyskuussa. Vuosi 2007 (keltainen käyrä) on tähänastinen ennätys. Sen jälkeen jää on lisääntynyt kahtena vuotena peräkkäin. Syyskuun pinta-alan trendi nähdään selkeämmin seuraavassa kuvassa.

Kuvan lähde: http://nsidc.org/data/seaice_index/

Jään syyskuinen pinta-ala on tarkastelujakson aikana vähentynyt 11,2 % vuosikymmenessä. Jos väheneminen jatkuu lineaarisena, pohjoisnapa olisi kesällä jäätön 70 vuoden kuluttua.

Alla olevasta kuvasta nähdään Pohjoisnavan jäätilanne tämän vuoden heinäkuun alussa. Vuosien 1979-2000 keskimääräinen merijään pinta-ala samalta ajalta on merkitty oranssilla viivalla.

Kuvan lähde: http://arctic.atmos.uiuc.edu/cryosphere/

Seuraavasta kuvasta nähdään jään pinta-ala eri vuodenaikoina vuodesta 1900 tähän päivään.

Kuvan lähde: http://arctic.atmos.uiuc.edu/cryosphere/

Viime vuosisadan alkupuolen tietojen oikeellisuutta on syytä vahvasti epäillä. Etenkin syksyn trendi on vuosisadan puoliväliin saakka niin tasainen ettei se voi pitää paikkaansa. Kovin tasaiselta vaikuttaa myös talven trendi. Loppua kohti tiedot tarkentuvat, kun mittaukset lentokoneista ja satelliiteista ovat korvanneet laivoista tehdyt mittaukset.

Alla olevan kuvat tiedot ovat luotettavia. Kuvaaja esittää jään pinta-alan poikkeamaa vuosien 1978..2000 keskiarvoon verrattuna. Kuvaajassa nähdään selvä notkahdus 2000-luvun alun tuntumassa. Sen jälkeen pinta-alan pieneneminen on ollut nopeampaa kuin ennen sitä. Ennätysvuoden 2007 jälkeen poikkeama on heitellyt voimakkaasti.

Kuvan lähde: http://arctic.atmos.uiuc.edu/cryosphere/

Nasa on mitannut jään paksuutta satelliitista käsin. Paksuuden ja pinta-alan perusteella on voitu laskea jään tilavuus.

Kuvan lähde: http://www.nasa.gov/topics/earth/features/icesat-20090707.html

Vuosina 2005..2008 jään talviajan tilavuus väheni 900 km³ vuodessa. Jään tilavuus vuonna 2008 oli n. 14000 km³. Nyt havaittu vähenemä 900 km³ vuosittain tarkoittaisi sitä, että jää olisi kokonaan kadonnut kuudessatoista vuodessa. Talvinen merijää pohjoisnavalla ei sentään ole katoamassa, mutta vertailu osoittaa havainnollisesti, miten nopeasta tilavuuden vähenemisestä on kysymys.

Vuosien 1957..1976 jäätilanteesta mainitaan paperissa

Thinning of the Arctic Sea-Ice Cover (D.A. Rothrock, Y. Yu, and G.A. Maykut, 1999)

Sukellusveneistä tehtyjen havaintojen perusteella todetaan jään keskimääräisen paksuuden vähentyneen 42 % vuosien 1957..1976 keskiarvosta 1990-luvun keskiarvoihin. Tämän tarkempaa tietoa vastaavalta ajalta Pohjoisnavan merijään historiasta ei liene olemassa.

Jään väheneminen tuskin etenee lineaarisesti jatkossakaan, vaan loppua kohti kiihtyen. Pinta-alan ja tilavuuden vähenemisen suuri ero voisi olla merkki tästä. Tilannetta voi verrata lumihangen sulamiseen keväisin. Ensin hanki ohenee, jonka jälkeen vasta sen pinta-ala alkaa nopeasti vähentyä.

Nykyisen tiedon valossa näyttää hyvin todennäköiskelta, että pohjoisnapa tulee olemaan tulevaisuudessa kesäisin jäätön. Milloin, siitä arviot vaihtelevat muutamasta vuodesta muutamaan kymmeneen vuoteen. Jään käyttäytymistä on mahdotonta tarkasti mallintaa, siksi arviot heittelevät. Trendi on kuitenkin selvä, eikä kukaan tosissaan ennusta laskevan trendin kääntyvän nousevaksi. Jään ohentuessa sen pinta-ala voi lopussa vähentyä nopeasti. Mahdollisesti pohjoisnavan merijään sulaminen on jo lähtenyt liikkeelle niin voimakkaana, että se ei enää pysähdy, vaikka kaikki päästöt lopetettaisiin. Jäätön Pohjoisnapa olisi ensimmäinen konkreettinen osoitus ilmaston lämpenemisen aiheuttamista suurista muutoksista Maapallolla.

Jään vähentyessä Maan albedo vähenee. Valkoinen jää säteilee suurimman osan auringon säteilystä takaisin avaruuteen. Sulavan jään alta paljastuva tumma meri hejastaa vähemmän, imee enemmän säteilyä itseensä ja lämpenee. Pohjoisen merijään katoamisella voi olla arvaamattomia ja nopeita seurauksia pohjoisen pallonpuoliskon säähän. Se on myös yksi ilmastonmuutoksen palauteilmiöistä.

Blogin järjestelyä

Kaj Luukko — Sat, 10 Oct 2009 13:26:12 +0000

Tehty pari parannusta

Lisätty erillinen arkistosivu, jonne kerätty kaikki blogikirjoitusten otsikot, jota klikkaamalla pääsee lukemaan kyseisen teksin. Vaikka WordPress on täynnä kaikenlaista vimpainta, tällainen fisku ominaisuus puuttuu, millä saisi sisällysluettelon tehtyä. Tai sitten en vain osaa.

Lisätty kirjoitusten ja kommenttien arviointimahdollisuus. Luettuasi tekstin voit arvostella sen. Kirjoitukset arvostellaan tähdillä yhdestä viiteen, kommentit yksinkertaisella luokituksella hyvä tai huono. Arvosteluasteikko ei näy blogin etusivulla, kirjoitus täytyy avata otsikkoa klikkaamalla, tai klikkaamalla “Jätä kommentti“. Arviointinappulat ilmestyvät kaikkiin vanhoihinkin kirjoituksiin.

Energiauutisia

Kaj Luukko — Fri, 09 Oct 2009 21:07:49 +0000

Valikoituja energiauutisia menneeltä viikolta.