Polttava kysymys, osa 4 – Terveisiä Kööpenhaminaan

Jatkoa aikaisempaan tekstiin Polttava kysymys – osa 3.

Yleisön joukossa oli myös Pasi Toiviainen Yleisradion tiedetoimituksesta. Hän toi omassa yleisöpuheenvuorossaan terveisiä suomalaisilta ilmastotutkimuksen edustajilta.

Seminaarin tauolla vetäisin Taalasta hihasta. Pyysin häntä antamaan IPCC-raporttien tyyliin jonkin todennäköisyyden 2 asteen tavoitteessa pysymiselle. Hän arvioi, että se on noin 5 prosentin luokkaa. Mainitsin asiasta eräälle toiselle IL:n auktoriteetille, joka puolestaan totesi, että oikeasti se on kyllä vielä pienempi. 

Lue koko teksti Pasi Toiviaisen blogista Kuumat paikat.

Pasi toi esiin myös sen mahdollisuuden, että hiilidioksidia jouduttaisiin poistamaan ilmakehästä. Esim. James Hansen on määritellyt ilmakehän turvalliseksi hiilidioksidipitoisuudeksi 350 ppm, joka on jo ylitetty.

En tiedä, tarkoittiko Taalas lausunnollaan sitä, että suunnitellut päästövähennykset ovat riittämättömiä, vai pitikö hän niiden saavuttamista epätodennäköisenä? Kysymys on enemmän politiikasta kuin luonnontieteestä. Paitsi jos IPCC:n tuoreinta raporttia pidetään uuden tutkimustiedon valossa liian optimistisena.

Risto Isomäki luettelee kirjassa 34 tapaa esittää maapallon ylikuumeneminen kirjan nimen mukaisesti 34 tapaa torjua ilmastonmuutosta poistamalla ilmakehästä hiilidioksidia, lisätä Maan heijastavuutta, sekä tuottamalla energiaa päästöttömästi. Mielenkiintoista luettavaa. Kuten tietysti myös Pasi Toiviaisen Ilmastonmuutos. Nyt. 

Suomen ilmatieteenlaitos ei ole ainoa, joka on muuttanut ennustettaan pessimistiseen suuntaan, kuten olen kirjoittanut tässä ja tässä.

Politiikka kulkee pahasti jäljessä. Ilmastonmuutoksen torjunta, päästöjen vähentäminen ja energiankulutuksen tehostaminen on lähtenyt hyvin liikkeelle. Nykyinen etenemisvauhti riittäisi ehkä hyvin, jos meillä olisi 30…50 vuotta aikaa tavoitteeseen pääsemiseksi. Nyt, kun tieteen ensimmäisiä varoituksia ei otettu politiikassa millään tavalla huomioon, aikaa on ehkä alle kymmenen vuotta.

Tilaisuudessa toivottiin myös terveisiä vietäväksi Kööpenhaminan ilmastokokoukseen. 

Miettikää näitä

Kasvihuonepäästöjen hinnoittelu markkinoille on välttämätöntä, mutta onko monimutkainen päästökauppajärjestelmä tähän oikea tapa? Päästöoikeuksien hinta määräytyy markkinoilla, eikä ole ennustettavissa. Olisiko selkeä ja yksinkertainen päästövero tehokkaampi? Paljon puhuttu hiilivuoto voidaan tukkia hiilitulleilla. Markkinavoimilta voi odottaa paljon ongelman hoitamisessa, mutta vain, jos hiilipäästöille saadaan tuntuva hinta. Mitä kovempi, sen parempi. Hiiliveromalli, jossa veron tuotto palautetaan kokonaisuudessaan yksityisille kansalaisille toimisi samalla eräänlaisena henkilökohtaisena päästökauppana. Kirjoitan tästä joskus myöhemmin lisää.

Tarvitaanko kansainvälinen, riippumaton asiantuntijaelin? Ilmastonmuutoksen torjuminen on vain osittain poliittinen tehtävä, enimmäkseen se on fysiikkaa, kemiaa ja matematiikkaa, ja käytännön toimiin tarvitaan rahaa. Lisäksi ihmiset pitää saada ymmärtämään mitä tehdään ja miksi. Siksi tarvitaan eräänlainen “totuuskomissio”, jonka tehtävä on politiikasta riippumatta arvioida ja laskea erilaisten päästövähennys- ja muiden toimenpiteiden tehokkuus ja kannattavuus, täysin riippumatta aatteista ja minkään teollisuuden toimialan intresseistä tms.

Tarvitaan eri alojen asiantuntijoita, luonnontieteistä, tekniikasta ja taloudesta. Tämä siksi, että meillä ei ole varaa hyvässä tarkoituksessa tehtyihin suuriin virheisiin, kuten biopolttoainhypetys oli. Politiikka tulee tässä alistaa tieteelle. Poliitikot eivät rakentaneet atomipommia eivätkä lennättäneet ihmistä kuuhun. Ne molemmat tehtiin, koska tekemiseen valittiin alan parhaat asiantuntijat, joille annettiin riittävästi resursseja. Politiikan pitää antaa ilmasto parhaiden asiantuntijoiden hoidettavaksi, ja antaa tehtävään riittävästi resursseja. Sen jälkeen sen pitää toimeenpanna asiantuntijoiden laatimat suunnitelmat. Kyselemättä. Puhumalla ei tätä ongelmaa hoideta.

Jos IPCC:n skenaariot pitävät todella paikkansa, ja jos korjaavissa toimenpiteissä ei onnistuta, voi seuraava vaihtoehto joskus tulevaisuudessa olla sotatila. Lievä pakottaminen nyt taitaa kuitenkin olla helpompi vaihtoehto.

Lopuksi ennustus

EU:n ilmastosopimus on ensimmäinen laatuaan, mutta aika hatara ja tarpeettomasti vesitetty kyhäelmä. USA oli kahdeksan vuotta täysin pihalla koko asiasta, mutta on nyt ryhdistäytynyt ja käärinyt hihat. Jos ei EU saa vahvempaa otetta itsestään ja määrätietoisempaa politiikkaa aikaiseksi, tulee USA ottamaan johtoaseman tässä kysymyksessä. Myös Kiina tulee ohittamaan EU:n. Kiinalla on jotain, mitä ei ole USA:lla eikä EU:llä. Kiinan yhteiskuntajärjestelmä on sellainen, että se voi aikaansaada suuria muutoksia hyvin nopealla aikataululla. Kiinaa todennäköisesti vähitellen alkaa motivoida tieto siitä, että ilmastonmuutos tulee kohtelemaan sitä keskimääräistä kovemmalla kädellä. USA:ssa ja Kiinassa on sellaista johtajuutta, joka EU:sta puuttuu. 

Sarjan muut artikkelit:

• Polttava kysymys, osa 1.
• Polttava kysymys, osa 2.
• Polttava kysymys, osa 3.
• Polttava kysymys, osa 4.

Lue kokonaan »

Polttava kysymys, osa 3.

Jatkoa aikaisempaan tekstiin Polttava kysymys – osa 2.

Yleisökysymys

Miksi voimaloiden jäähdytysvettä ei käytetä hyödyksi?

Kysyjä mainitsee myös Kymijärven voimalaitoksen Lahdessa, joka laskee lämmintä vettä vesistöön.

Kimmo Tiilikainen vastauksessaan totesi laitosten tekniikan olevan jotakin “antiikin aikaista” jne.

Varsinaisen lauhdutusvoimalaitoksen mereen päästämä lämpöteho on suuri, puolitoista kertaa suurempi kuin sähköteho. Hukkalämpö kuitenkin poistuu niin alhaisessa lämpötilassa, ettei sitä voi hyödyntää mihinkään. Merivesi lämpenee tyypillisesti vain kymmenisen astetta, joten mereen palautuu talvella n. 10 asteista vettä. Se on niin kylmää, ettei sillä voi lämmittää mitään.

Tilanne on uusissa lauhdutuslaitoksissa sama, joten mistään antiikista ei sentään ole kysymys. Uusissa laitoksissa mereen menevän lämpötehonmäärä suhteessa sähketehoon on aikaisempaa pienempi, mutta jäähdytysvesi edelleen käyttökelvottoman haaleaa.

Jäähdytysveden lämpötilan nostaminen on toki mahdollista, mutta silloin sähköteho pienenee.

Toinen ongelma on lämpökuorman puuttuminen. Mihin lämpö käytetään? Kuten juuri ollaan nähty, ei Loviisan hukkalämmön hyödyntäminen pääkaupunkiseudulla kovin innostunutta vastaanottoa ole saanut. Ongelma onkin usein enemmän poliittinen kuin tekninen.

Kysyjän mainitsema Kymijärven voimalaitos sen sijaan tuottaa kaukolämpöä. Se on ns. väliottolauhdutuslaitos, joka ei tavanomaisella rakenteella toteutettuna voi hyödyntää aivan kaikkea hukkalämpöä kaukolämmöksi, vaan pieni osa, alle 10 % joudutaan ajamaan vesistöön. Esimerkiksi Helsingin Energian Vuosaari B on tässä suhteessa modernimpi, ja siellä lauhdeajo voidaan kytkeä pois kokonaan eikä mereen mene mitään. Tiilikainen oli siis osittain oikeassa.

Lämmityksestä puheen ollen, SECURE-reaktoria suunniteltiin joskus ihan tosissaan lämmityskäyttöön, ja on se edelleenkin varteenotettava konsepti yhdyskuntien kaukolämmitykseen. Siinä tapauksessa, että muut päästövähennykset eivät riitä, joudutaan ehkä tämäkin mahdollisuus tarkastelemaan uudelleen.

Muuta muistiinmerkittyä

Susanna Huovinen piti mahdollisena, että joudutaan kokemaan yhä pahempia kriisejä, jotta ilmasto-ongelma otetaan vakavasti.

Kenestä sitten on kiinni, että mitään ei tehdä? Millä kompetenssilla politiikka kyseenalaistaa luonnontieteen? Vai onko kyseessä välinpitämättömyys, pelko tehdä jotain mistä äänestäjät eivät pidä, silkka tyhmyys, vai joku muu? Tekemisen intensiteetti alkaa siinä vaiheessa olla oikeaa suuruusluokkaa, kun ilmakehän CO2 -pitoisuuden kasvu selvästi hidastua. Tällä mittarilla mitattuna, vielä ei ole tehty yhtään mitään. 

Kimmo Tiilikainen totesi, että muutos on pakko tehdä, ja se voidaan tehdä joko vapaaehtoisesti tai ekokatastrofin kautta.

Tämä on varmaankin aivan totta. Ekokatastrofi-vaihtoehdossa pitää kuitenkin muistaa, että tilanteen korjautuminen voi kestää tuhat vuotta, tai enemmän. Joka tapauksessa yksilön näkökulmasta katsottuna “ikuisuuden”. Onko se oikeasti vaihtoehto? Olen sitä mieltä, että ilmastonmuutoksen ajautuessa ekokatastrofiksi, peli on menetetty.

Heidi Hautala kertoi Sirpa Pietikäinen joskus sanoneen, että energian oikea hinta on uusiutuvan energian hinta. Uusiutuvuutta ei tule pitää itseisarvona. Päästöttömyys on juuri nyt tärkeämpi. Energian oikea hinta on päästöttömän energian hinta.

Sarjan muut artikkelit:

• Polttava kysymys, osa 1.
• Polttava kysymys, osa 2.
• Polttava kysymys, osa 3.
• Polttava kysymys, osa 4.

Lue kokonaan »

Polttava kysymys, osa 2.

Jatkoa aikaisempaan tekstiin Polttava kysymys – osa 1.

Päästöjen vähentämiskeinoista ei tilaisuudessa paljon ehditty puhumaan. Selkeimmin nousi esiin tuulivoima, jota enimmäkseen kannatettiin. SDP:n Sanna Huovinen oli vahvasti tuulivoiman kannalla, ja ihmetteli miksi suomalaiselle tuulivoimateollisuudelle ei ole markkinoita kotimaassa. Hän mainitsi myös tuuliatlaksen väliraportin, jonka mukaan yleisistä käsityksistä poiketen talvella ja pakkasella tuulee, jos ei maan pinnalla niin vähän korkeammalla, sekä tuntureilla ja merellä.

Paavo Arhinmäki mainitsi, että kovalla työllä oli saatu Helsingin edustalle aluevaraus merituulipuistolle.

Selkeä käsitys oli, että paikkojen löytäminen tuulivoimaloille on vastustusten johdosta hankalaa.

Kommentteja

Tuulivoimalat monien mielestä tosiaankin pilaavat maiseman. Makuasia, koska minusta ne eivät sitä tee. Ne ovat hienoja! Käykää Tanskassa, Saksassa, Espanjassa, missä vain selvittämässä, miten sinne on saatu lupia, onko siellä vastustusta ja miten siitä on selvitty. Tuulivoimat eivät lopullisesti pilaa yhtään mitään. Jos joskus keksitään korvaava energiantuotantomenetelmä, tuulivoimalat voidaan purkaa pois ja maisema palauttaa entiselleen.

USA:ssa on ilmennyt yllättävä jäteongelma tuulivoimaloihin liittyen. Valtavat määrät kierrätyskelvottomia komposiittirakenteisia siipiä odottaa lopullista käsittelyään. Ei varsinaisesti vaarallista jätettä, mutta jäteongelma joka tapauksessa.

Merelle, riittävän kauas rantaviivasta rakentaminen poistaisi maisemahaitan ja vähentäisi valitusten määrää. Kuten Arhinmäki totesi, Helsingin edustalla on aluevaraus. Ongelma on tällä kertaa se, että merituulipuistoa ei ole missään maailmassa rakennettu jäätyvälle merelle. Kuinka kauan kestää, ennen kuin tarvittava teknologia on saatu valmiiksi ja käyttöön?  Myöskään kustannuksista ei ole kokemusperäistä tietoa. Tulee joka tapauksessa kalliimmaksi kuin jäätymättömälle merelle rakentaminen, joka ei ole halpaa sekään. 

Lopuksi vastaus ihmettelyihin, miksi tuulivoima ylipäätään on Suomessa niin lapsenkengissä. Olen kahdessa aikaisemmassa kirjoituksessa tässä  ja tässä  tuonnut esille, että tuulivoimakapasiteetin rakentaminen maksaa 1,5…2 kertaa enemmän kuin vastaava ydinvoimakapasiteetti. Fosiilikapasiteettiin verrattuna ero on vielä suurempi. Muita syitä tuulivoiman epäsuosiolle markkinataloudessa ei tarvita. Tuulivoiman tuotannon ennustamattomuus on toinen syy epäsuosiolle.

Koska resurssimme ovat rajalliset, on ehdottoman tärkeää asettaa päästövähennyskeinot tehokkuusjärjestykseen yksikkönä euroa per säästetty hiilidioksiditonni. Keinoja on alettava toteuttamaan listan halvimmasta päästä. Näin varmistetaan tehokkain mahdollinen toiminta päästöjen vähentämiseksi. Päästöjä on oikeasti vähennettävä.

Ydinvoima tulee ottaa vertailuun mukaan. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa tässä tilanteessa hylätä yhtäkään potentiaalista päästötöntä energianlähdettä, pidettiinpä siitä tai ei. Mikään tuotantomuoto ei yksinään ratkaise ilmasto-ongelmaa, kaikkia päästöttömiä vaihtoehtoja tarvitaan.

Lisäksi on syytä pohtia kahta asiaa. Tanska, joka tunnetaan tuulivoiman mallimaana tuottaa sähköstä n. 20 % tuulivoimalla ja yli 70 % fossiilisilla polttoaineilla. Ydinvoiman valinnut ranska tuottaa 78 % sähköstä ydinvoimalla fossiilisten osuuden ollessa 10 %. Molemmat maat ovat aloittaneet oman strategiansa toteuttamisen suurin piirtein samaan aikaan n. 30 vuotta sitten.

Saksa on “päättänyt” luopua ydinvoimasta. Maassa on eniten asennettua tuulivoimatehoa Euroopassa. Silti maassa rakennetaan uusia suuria hiilivoimaloita. Miksi ydinvoimasta luopuva tuulivoimamaa rakentaa uusia hiilivoimaloita?

Heidi Hautalan kommentti jäi erityisesti mieleen. Muistinvarainen lainaus:

Ydinvoiman ongelmana on juuri se, että se antaa mahdollisuuden jatkaa business as usual -linjaa.

Onko sittenkin niin, että vihreille business as usual on suurempi ongelma kuin ilmasto? Ydinvoiman vastustamiseen vaikuttavat ihan muut arvot kuin ilmasto ja ympäristö?

Tähän asti käsitelty energian tuotanto on vain yksi osa koko ongelmasta. Muita on mm. liikenne, maanviljely, lihakarjan kasvatus, teräksen ja sementin valmistus sekä maankäytön muutokset. Teräksen- ja sementinvalmistuksen kuormitusta voidaan vähentää esimerkiksi vähentämällä rakentamista, ja korvaamalla ko. materiaaleja puulla. Voidaanko ajatella, että betonirakentaminen lopetetaan kokonaan muutamaksi vuosikymmeneksi ja käytetään vain puuta? Kuulostaako mahdottomalta? Se on mittasuhteiltaan juuri sellainen radikaali toimenpide, jotka saattavat osoittautua välttämättömiksi. Betonia ja terästä tullaan tarvitsemaan paljon mm. tuulivoimahankkeisiin, mutta pien- ja pienkerrostaloja ja jopa pieniä siltoja osataan rakentaa myös puusta. Puun käytön hyödyt rakentamisessa ovat kaksinkertaiset. Paljon päästöjä tuottavien teräksen ja sementin kulutus vähenee, ja puun sitoma hiilin on poissa kierrosta vuosikymmenien ajan.

Yksi uutinen mikä hätkähdytti viime viikolla: Puolet maailman ruoasta heitetään roskapönttöön! Tämä on kaksinkertainen ongelma. 1 – Maailmassa nähdään nälkää. 2 – Ruuan tuotanto kuluttaa luonnonvaroja, energiaa, ja aiheuttaa sekä välillisiä että välittömiä kasvihuonepäästöjä ja muuta ympäristökuormitusta. Pitäisikö asialle tehdä jotakin?

Mietittäväksi

Tuulessa, auringossa ja meren aalloissa on energiaa enemmän kuin ihmiskunta tarvitsee. Ongelmana on, että se on kerättävä talteen hyvin laajalta alueelta, mikä johdosta se on kallista. Tuotto ole vakaata vaan vaihtelee satunnaisesti, sekä vuorokauden- että vuodenaikojen mukaan. Onko ideaa vahvistaa Euroopan sisäistä kantaverkkoa niin, että alueellisia tuotannonvaihteluita voidaan tasata siirtämällä sähköä pitkiäkin matkoja tehokkaasti? Afrikkakin olisi mahdollista liittää verkkoon ja hyödyntää siellä tuotettua aurinkosähköä Euroopassa. 

Radikaalit päästövähennykset ovat välttämättömiä. Päästövähennyskeinojen toimivuus ja tehokkuus täytyy LASKEA, mielikuvapolitikointiin ei ole varaa. Varoittava esimerkki tästä on biopolttoainehype, joka ei ehkä ollutkaan niin hyvä ajatus kuin miltä aluksi näytti. Pitää voida myös perääntyä kun jokin päätös todetaan vääräksi. 

Sarjan muut artikkelit:

• Polttava kysymys, osa 1.
• Polttava kysymys, osa 2.
• Polttava kysymys, osa 3.
• Polttava kysymys, osa 4.

Lähteitä energiatilastoihin:

• Danish Energy Agency – Annual Energi Statistics
• Sähkön tuotanto Euroopassa
• Nuclear power in France

Lue kokonaan »