Greenpeace arvostelee Suomen pyrkimyksiä lieventää IED-, eli IPPC-direktiivin asettamia vaatimuksia vanhoille hiili-, öljy- ja turvelaitoksille. Direktiivi koskee lähes kaikkia teollisuuden päästöjä ilmaan ja vesistöön, sekä kiinteitä jätteitä. Energiantuotannon kohdalla se koskee hiilimonoksidin, typen- ja rikinoksidien sekä hiukkas- ja metallipäästöjä ilmaan. Hiilidioksidia se ei koske, koska sitä ei saa direktiiveillä rajoittaa silloin, kun toiminta on päästökaupan piirissä.
Ilman lievennyksiä direktiivi saattaisi tehdä vanhojen laitosten käyttämisen taloudellisesti ylivoimaiseksi. Varsinkaan NOx-päästöjen raja-arvoja ei välttämättä saavutettaisi ilman katalyyttistä typenpoistoa, mikä tarkoittaa ammoniakin käyttämistä savukaasujen puhdistukseen. Järjestelmien käyttöönotto edellyttää suuria ja kalliita muutoksia, investointia teknologiaan, jonka käytöstä on vain vähän kokemuksia. Tässä joukossa on laitoksia, joita käytetään vain osan aikaa vuotta lämmityskaudella.
Yksittäinen mielenkiintoinen kysymys on ns. piipputulkinta, joka lienee edelleen lopullisesti ratkaisematta. IPPC-direktiivi koskevat laitoksia, joiden polttoaineteho ylittää 50 MW. Tällä hetkellä pykälä tulkitaan siten, että direktiivin ulkopuolella ovat alle 50 MW:n kattilat myös silloin kun useampia alle 50 MW:n kattiloita sijaitsee samassa tilassa useampia, mutta jokaisen savukaasukanava johdetaan saman betonipiipun huipulle asti omana putkenaan. Jos tähän tulee muutos, ja tällaiset laitokset siirtyvät direktiivin alaisuuteen, raja-arvot koskisivat myös niitä. Tässä joukossa on useita huippulaitoksia, jotka käyvät vain kovimmilla pakkasilla.
Direktiivi herättää perusteltuja kysymyksiä tiukempien vaatimusten mielekkyydestä. Kuinka mielekästä on vaatia investointeja laitoksille, jotka täyttävät nykyisen LCP-direktiivin vaatimukset, jotka käyvät vain osan vuotta, jotka ovat päästökaupan piirissä, ja joista monet ovat jo ohittaneet elinkaarensa puolivälin? Kuinka suuri vaikutus näiden laitosten muutoksilla olisi koko EU:n tasolla? Kuinka suuren parannuksen ympäristön tilaan direktiivin tuottama päästövähenemä toisi?
Kaikki päästörajat on määritelty pitoisuuksina savukaasussa yksikkönä mg/m3 kuivassa savukaasussa suhteutettuna 6 % jäännöshapelle. Määrittely on epäreilu vähän käyville laitoksille. Ympäristöön joutuvien saasteiden kokonaismäärä on joka tapauksessa ratkaiseva, ei se, mikä niiden pitoisuus savukaasussa on.
Paljonko muutokset tulisivat maksamaan vähennettyä päästötonnia kohti?
Voi kuullosta absurdilta, mutta olisi ehkä syytä myös kyseenalaistaa hiukkas- ja rikkipäästöjen vähentämisen mielekkyys. Ne ovat ilmastoa viilentäviä, jolloin niiden vähentäminen lämmittäisi ilmastoa.
”Mikäli ilmastotavoitteisiin suhtauduttaisiin oikealla vakavuudella, Suomen ympäristö- ja ilmastopolitiikan tavoitteena tulisi olla vanhojen hiili- ja turvelaitosten korvaaminen puhtaimpaan teknologiaan perustuvilla uusiutuvan energian laitoksilla vuoteen 2020 mennessä. Jatkoajan vaatiminen näille laitoksille kaikkialla EU:ssa on huolestuttava viesti Suomen ilmastopolitiikan suunnasta”
– toteaa Greenpeacen ilmastovastaava Simo Kyllönen. Lausunto on mielestäni outo ja pakottaa kysymään, tunteeko Greenpeace lainkaan EU:n ilmastopolitiikkaa. Greenpeace puhuu hiili- ja turvelaitoksista, jotka ovat päästökaupan piirissä. Kansalliset päästövähennysvaatimukset eivät koske päästökaupan piirissä olevaa energiantuotantoa lainkaan, ei myöskään hiili- eikä turvelaitoksia. Niiden päästöt katetaan ostamalla päästöoikeuksia. Niiden määrä on rajallinen, ja se vähenee vuoteen 2020 mennessä vaaditut 20 %, jolloin päästöt myös vähenevät 20 %. Päästökauppasektorin päästövähenemä ei näin ollen ole enää poliittinen kysymys lainkaan. IPPC-direktiivi on poliittinen kysymys, mutta se ei koske hiilidioksidia, eikä merkittävässä määrin muitakaan kasvihuonepäästöjä. Miksi Greenpeace puhuu ilmastopolitiikasta, kun kyseessä on IPPC-direktiivi?
Perinteisen kaiken vastustamisen sijaan ympäristöjärjestöt voisivat keskittyä laskemaan, mihin resursseja kannattaa sijoittaa, jotta saadaan suurin mahdollinen päästövähenemä. Päästökauppasektoriin ei pidä sekaantua, se hoitaa vähenemän automaattisesti kustannustehokkaasti. Pitää keskittyä päästökaupan ulkopuoliseen alueeseen. Siis mihin sijoitettuna eurot tuottavat eniten vähennettyjä hiilidioksiditonneja päästökauppasektorin ulkopuolella? Rahat pitää sijoittaa sinne, kaikki muu on näpertelyä. Tällainen tarkastelu on käsittääkseni vielä kokonaan tekemättä.
Meillä ei ole varaa toimia muuten kuin kaikkein kustannustehokkaimmalla tavalla. Vai siten voimme turvata maksimaaliset päästövähennykset, mitkä ovat välttämättömiä ilmastonmuutoksen torjumiseksi.
Uskallan myös ennustaa, että vaikka ympäristöjärjestöt nyt vaativat ”uusiutuvan energian laitoksia”, ne tulevat jo lähitulevaisuudessa näkyvästi vastustamaan parhaillaan suunnitelmissa olevaa mittavaa metsähakkeen käytön lisäämistä.
Voisiko päästökaupan periaatteita soveltaa myös muiden päästöjen rajoittamiseen ja siten varmistaa politiikkaa kustannustehokkaampi toimintatapa?
- Suomi ajaa vanhoille hiilivoimaloille lisäaikaa EU:ssa
- Greenpeace: Suomi on hiilivoiman salarakas
- IPPC – direktiivi
- IPPC-direktiivin uudelleentarkastelu
- Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI teollisuuden päästöistä (ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistäminen)
- Katsaus IPPC/ LCPdirektiivin muutokseen
- Energiateollisuuden kannanotto EU:n IPPC direktiivin (SEK(2007) 1682/2) muutosehdotukseen
Gaia 
Tämä pisti tekstissäsi silmään:
”Voi kuullosta absurdilta, mutta olisi ehkä syytä myös kyseenalaistaa hiukkas- ja rikkipäästöjen vähentämisen mielekkyys. Ne ovat ilmastoa viilentäviä, jolloin niiden vähentäminen lämmittäisi ilmastoa.”
Joo absurdilta kuulostaa.
Hiukkaspäästöjen vähennyksellä tavoitellaan merkittävien terveyshaittojen vähentämistä. Hiukkaset ova edelleen todellinen ongelma, vaikka Euroopan ilma onkin jo puhdistunut huomattavasti siitä mikä se oli viellä 70-80 -luvulla.
TykkääTykkää
Timo Kantola:
Kyllä, mutta samalla hiukkaset eliminoivat kasvihuonekaasujen lämmittävästä vaikutuksesta ehkä hyvinkin suuren osan. Tästä näemme kuinka suuren (Aerosols):
http://en.wikipedia.org/wiki/File:Radiative-forcings.svg
Paljonko tuota viilentävää vaikutusta voidaan poistaa, ennen kuin siitä on lämpenemisen muodossa enemmän haittaa kuin parantuneen kansanterveyden ansiosta hyötyä? Vaikea kysymys, jossa joudumme myös arvottamaan nyt elävien ja tulevien sukupolvien elämän ja ympäristön arvon.
Lisäksi, en ole lainkaan vakuuttunut, että suurin terveyshaitta olisi niillä päästölähteillä, jotka syytävät aerosolit korkealle ilmakehään, joihin nämä direktiivit siis vaikuttavat. Esim. Helsingin ilmanlaatua on ihan viime aikoina tutkittu entistä tarkemmin, ja merkittävin pienhiukkasten lähde ei olekaan, yllätys yllätys, Helsingin hiilovoimalat, eikä öljyllä toimivat lämpökeskukset, vaan liikenne ja talvipakkasella puun pienpoltto.
Puun pienpoltto ja hiukkaspäästö
Aasian ruskea pilvi peräisin pääosin biomassasta
TykkääTykkää
Kertokaapa viisaammat, pitävätkö nämä luvut paikkansa? Joo, ne löytyvät Tanskasen blogista.
-Human activity accounts for less than 4 percent of global CO2 emissions.
-CO2 itself accounts for only 10 or 20 percent of the greenhouse effect.
—————————–
Vastaus:
Olipa hyvä kysymys jälleen. En varmaankaan ole viisaampi, mutta vastaan tähän silti, perusteellisesti ihan erillisellä kirjoituksella myöhemmin tänään, tai heti huomisaamuna.
TykkääTykkää
Ihan pihalla, ihmiset tuottavat vuotuisista co2-päästöistä alle 4 prosenttia, mutta toisin kuin kaikki luonnon tuottama hiilidioksidi, ei ihmisen tuotama hiilidioksidi kokonaan sitoudu takaisin hiilinieluihin. Ihmisten tuottama hiilidioksidi siis kumuloituu ilmakehään, ja vaikka tosiaan vuotuiset päästöt verrattuna luonnon päästöihin ovat pieniä, ovat päästöt kumuloituneet sen verran, että tällä hetkellä ilmakehän hiilidioksidipitoisuudesta lähemmäs 40% on ihmisten tuottamaa. Tämä on todennettu hiilen isotooppimittauksilla, sillä fossiilisten polttoaineiden hiilen isotooppisuhteet poikkeavat ilmakehän hiilen isotooppisuhteista.
Hiilidioksidin osuutta kasvihuoneilmiöön ei voi tarkkaan prosentteina esittää, mutta hiilidioksidi on kuitenkin ilmakehän lämpötilan säätelijä. Ehdottomasti tärkein kasvihuonekaasu on vesihöyry, jonka sitoo enemmän lämpösäteilyä kuin hiilidioksidi. Juju on kuitenkin siinä, että hiilidioksidin lämmittävä vaikutus lisää haihduntaa, ja siten lisää vesihöyryn määrää ilmakehässä. Hiilidioksidin lisäys siis aiheuttaa positiivisen takaisinkytkennän aiheuttaen toisen kasvihuonekaasun lisäystä.
Vesihöyry sellaisenaan säilyy ilmakehässä enintään viikkoja, jonka jälkeen se tiivistyy ja sataa pois, joten vesihöyry ei sinänsä ylläpidä tiettyä lämpöä. Ilman hiilidioksidia vesihöyry ajan myötä tiivistyisi pois ilmakehästä ja ilmasto viilenisi. Hiilidioksidi sen sijaan ylläpitää lämpötilaa, jossa vesi voi haihtua höyryksi ja lämmittää ilmakehää.
TykkääTykkää