”Olkiluodon tappiot syy luopua uusista reaktorihankkeista”

Tällainen lausunto pistää miettimään, onko Greenpeacen pääasiallisena huolenaiheena CO2-päästöt, ilmastonmuutos, energiayhtiöiden tappiot, vai joku muu?

Olkiluoto 3:n aikatauluongelmat ja kasvaneet kustannukset ovat olleet tiedossa jo pitkään. Siitä huolimatta uusia ydinvoimalan rakennuslupia on laitettu vireille, usean yhtiön toimesta. Ovatko voimayhtiöiden talousasiantuntujat laskeneet investoinnin kannattavuuden pieleen, vai onko Greenpeace väärässä? Molemmat eivät voi olla oikeassa.

”Toisin kuin vuosikymmenen kestävät ydinvoimahankkeet, joiden kustannukset yleensä kaksin- tai kolminkertaistuvat hankkeen aikana, uusiutuvan energian hankkeet ovat nopeita toteuttaa ja pysyvät hyvin budjetissaan”

Olkiluoto 3 on Tsernobylin jälkeen ensimmäinen länsimainen ydinvoimalahanke, joten mihin perustuu väite, että kustannukset yleensä kaksin- tai kolminkertaistuvat? Yhtä mittavia uusiutuvan energian hankkeita ei Suomessa ole toteutettu. Mitä ne olisivat, ja mihin perustuu väite niiden nopeasta aikataulusta ja budjetissa pysymisestä? Seuraava Olkiluoto 3:a vastaava ydinvoimala osataan varmasti budjetoida oikein, ja välttää ne ongelmat jotka rakentamista ovat nyt haitanneet. Kokemuksista opitaan.

Tuulivoiman hinnasta

Olkiluoto 3:n kustannusylitykset ovat miljardiluokkaa. Miljardilla eurolla voisi rakentaa satakunta viiden megawatin tuulivoimalaa, joiden vuosituotanto vastaisi yhtä noin 180 megawatin tavallista voimalaa. Kahdeksalla miljardilla saisi kutakuinkin saman verran tuulienergiaa kuin Olkiluoto kolmonen tulee tuottamaan. Summasta puuttu sähköverkon rakentaminen sekä säätövoiman kustannukset, jotka näin isolla kapasiteetilla on jo otettava huomioon. Olkiluodon kustannusarvio tällä hetkellä on 4,5 miljardia euroa.

Numerot perustuvat tähän: Tuulivoimalainvestointi maksaa n. 2 €/W, eli 2.000.000 €/MW. Olkiluoto 3:n teho tulee olemaan 1600 MW ja käyttöaste ehkä 0,95.

Tuulivoiman huipun käyttöajaksi oletetaan 0,35.

Lasketaan:

090130_tuulivoima_hinta

Olkiluoto 3:a vastaavan tuulivoimakapasiteetin rakentaminen maksaisi näin karkeasti arvioiden lähes kaksi kertaa ydinvoimalaa enemmän: 8,7 miljardia euroa.

Tietysti uutisessa on saatettu tarkoittaa jotakin muuta uusiutuvaa kuin tuulivoimaa, jolloin kustannuksetkin ovat jotakin muuta.

Jotta näkökantani ei jäisi epäselväksi todettakoon, että lähtökohtaisesti kannatan kaikkien päästöttömien energiamuotojen käyttöä, enkä ymmärrä miten meillä voisi olla varaa jättää niistä joku käyttämättä. Kustannustehokkuus on säilytettävä tässäkin asiassa, ja osaoptimointeja tulee välttää.

Ydinvoimalla tuotetaan Euroopassa 32 % sähköstä.

Olkiluoto 3:n työllistävä vaikutus Suomessa on 25 000 miestyövuotta.

Lisäys 4.3.2010:

Laskennassa käytetty tuulivoiman huipun käyttöaika 0,35 on virheellinen. Oikeampi aika on 0,25 (lähde). Tällä arvolla laskien Olkiluoto 3:n energiamäärän vuosittain tuottavan tuulivoima-installaation hinnaksi tulee 12 miljardia euroa.

About these ads

20 thoughts on “”Olkiluodon tappiot syy luopua uusista reaktorihankkeista”

  1. Olen Kaj ilmeisesti sinun kanssasi täysin samaa mieltä ilmaston lämpenemisestä (jos se nyt enää pitkään aikaan mikään mielipidekysymys on edes ollut). Sen sijaan ydinvoimakysymyksessä tunnumme olevamme hieman eri linjoilla.

    Minun ydinvoiman vastustus juontaa juurensa jonnekin 70-luvulle ja lukioaikaan, jolloin aurinkonapit rinnassa marssimme Aleksanterinkatua ja huusimme aurinkoa ja tuulta avuksi ydinvoimaa vastaan. Minä jopa kannoin luokkakaverini kanssa pääbanderollia ja pääsimme Hesarin ja iltauutisten kuviin. Oli se komiaa olla edes hetken radikaali.

    No, sittemmin aurinkonappi katosi kauhtuneen maiharin mukana, mutta ydinvoiman vastaisuus sedimentoitui osaksi ajattelutapaani, eikä ole irti päästänyt. Nyt ilmaston muuttumisen kynnyksellä olen uudelleen alkanut pohtia suhdettani siihen. Ymmärrän, että meidän on tehtävä kaikkemme, jotta voimme vähentää hiilidioksidipäästöjä. Ydinvoiman käyttö voisi olla yksi merkittävä tapa tehdä se (en tosin ole tutustunut ydinvoiman koko tuotantoketjun päästöihin). Olen siis melkein antamassa periksi vanhalle vihtahousulle. Siis melkein.

    Mikäli olen ymmärtänyt oikein, jos Tsernobylin ydinonnettomuus olisi tapahtunut täydessä laajuudessaan ja neuvostoliittolaiset palomiehet yms. eivät olisi uhranneet osa henkeään ja osa terveyttään, onnettomuus olisi tehnyt puoli Eurooppaa asuinkelvottomaksi. Tällaisen karmean väitteen olen kuullut, toivottavasti se ei todellakaan pidä paikkaansa. Tiedän, että ydinvoimateollisuus vakuuttaa, että tätä ei voisi tapahtua tänä päivänä, koska Tsernobylin tyyppisiä reaktioita ei enää (?) ole tai ainakaan tule (?). Sinänsä ytimen sulaminen voinee kuitenkin olla aina mahdollinen äärimmäisissä tilanteissa kuten megatsunameissa (kuten Isomäen kirjassa on kuviteltu) tai terroristi-iskuissa tai sodan sattuessa. On aika vaikea hyväksyä tekniikkaa, jolla voisi olla näin katastrofaalisia seurauksia. Vaikka riski olisikin hyvin pieni. Luottamus ydinvoimaa vaatii mielestäni ehdotonta luottamusta tekniikkaan ja insinööreihin ja sen lisäksi uskoa siihen, ettei missään olosuhteissa tapahdu sellaista, joka voi aiheuttaa ytimen sulamisen (ja radioaktiivisuuden vapautumisen ympäristöön). Tällaista luottamusta minulla ei ole, ei tekniikkaan, ei insinööreihin, ei terroristien kohtuullisuuteen, ei yhteiskuntien järkevyyteen, eikä luonnonilmiöihin.

    Ainoa tilanne, jossa voisin kannattaa ydinvoiman (lisä?)käyttöä, olisi tilanne, jossa meidän on valittava joko ydinvoiman tai ilmaston katastrofaalisen lämpenemisen väliltä. Olemmeko me Kaj sinun mielestäsi tässä tilanteessa ja/tai onko sinulla eri käsitys ydinvoiman mahdollisten pahimpien riskien suuruusluokasta?

  2. Kiitos Petteri kommentistasi. Aloin jo vastaamaan, kunnes totesin tekstistä tulevan niin pitkän, että päätin julkaista sen ihan omana blogikirjoituksena. Tuosta on pitänyt kirjoittaa muutenkin. Siihen asti.

  3. Mistä olet Kaj saanut niinkin suuren huipunkäyttöajan kuin 0.35? Suomessa on totuttu 0.23-0.25 tasoon.

    Tietysti merituulella voidaan päästä parempaankin, mutta sitten kustannusten tason voinee taas kertoa 1.5-2:lla.

    Petteri Karvisen kauhukuviin Tsernobylistä on vaikea suhtautua vakavasti, etenkin näin 23 vuotta myöhemmin kun on nähty millaiset vaikutukset ovat olleet Tsernobylin välittömässä läheisyydessä.

    Voi vain kuvitella millaiset vaikuttimet on niillä ihmisillä, jotka edelleen haluavat liioitella ydinvoimaloiden vaaroja.

  4. Mistä olet Kaj saanut niinkin suuren huipunkäyttöajan kuin 0.35? Suomessa on totuttu 0.23-0.25 tasoon.

    No joo, saatoin olla jopa liian hyväntahoinen tuulivoiman käyttökertoimen suhteen, vaikka parhailla paikoilla 0,35 lienee kyllä saavutettavissa. Toisaalta 0,95 on myös yläkanttiin OL3:lle. 0,9 lähempänä totuutta.

    Jos lasketaan uudestaan tuulivoimalle 0,25 ja OL3:lle 0,9, summaksi tuleekin 11,5 miljardia €. Herkkyys käyttökertoimen suhteen on näköjään varsin suuri. Pitäisiköhän tehdä herkkyystarkastelu muillekin muuttujille?

    Odotellaan mielenkiinnolla uutta tuuliatlasta. Sen pitäisi vastata kysymyksiin saavuttettavista käyttökertoimista, eikä huonoille paikoille sitten pitäisi rakentaa.

    Petteri Karviselle on edelleen vastaamatta, teksti on luonnoksena, täytyy vääntää valmiiksi. Tsernobylin kauheudet olivat mielestäni erinomainen esimerkki ydinvoiman vaaroista. Koko reaktori hajosi ja levitti sisältönsä taivaan tuuliin useita vuorokausia kestäneessä tulipalossa, jota oli mahdoton sammuttaa. Mutta kas, puoli maapalloa ei räjähtänytkään. Esim. Bhopalin vertaamalla vo miettiä, onko keskusteluissa eri teollisuuden alat vaarallisuutensa ja yksiköiden lukumäärän perusteella mitenkään rationaalisessa järjestyksessä. Saman vertailun voi tehdä myös eri energiamuotojan kesken, joissa ydinvoima on turvallisimpien joukossa, otettiinpa Tsernobyl huomioon taikka ei. Ja jos joku ei tiedä mikä on Bhopal, siihenkin sopii miettiä syytä. Tsernobylin varmaan tietävät kaikki?

  5. Yksi vaikeus tällaisen vertailun teossa on se, että tuulivoiman rakentamiskustannukset / MW muuttuvat jatkuvasti. Päätös viidennen ydinvoimalan luvasta tehtiin 2002, ja rakennusluvasta 2005. Näillä näkymin ydinvoimala käynnistyy 2012. Jos uudelle ydinvoimalalle myönnetään lupa vuonna 2010, ja rakennuslupa vuonna 2013, olisi se olkiluodon aikataululla käytössä 2020. Todennäköisesti seuraavan kanssa sählättäisiin hieman vähemmän, joten se voisi olla käytössä esim 2017.

    Tuulivoiman rakentaminen voitaisiin kuitenkin aloittaa lähes välittömästi, ja kapasiteetti kasvaisi jatkuvasti – todennäköisimmin loppua kohti kiihtyen tekniikan parantuessa ja hinnan alentuessa.

    Tarkoituksenani ei erityisesti ole asetella näitä kahta vastakkain, lähinnä tuoda esille hintavertailun vaikeutta, kun tekniikoiden kehitysnopeus ja rakennusaikataulu ovat niinkin erilaisia.

    Päästövähennysten kannalta oleellisin kysymyshän on, mitä päästöllistä tuotantoa uudella tuotannolla (oli se mitä tahansa) korvataan.

  6. Hintavertailu ei ole yksinkertaista, enkä väitäkään olevani tarkalleen oikeassa, mutta suuruusluokka on kyllä kohdallaan. Tässä laskelmassa olin tuulivoimalle liian suopea. Tuulivoiman huipun käyttöaika, tai kapasiteettikerroin ei ole 0,35 vaan lähempänä 0,25, Suomessa vähän senkin alle.

    Tuulivoiman esteeksi on vähän yllättäenkin muodostunut NIMBY-efekti. Ehkä valitusoikeus pitäisi poistaa, koska kyseessä on yhteisen edun kannalta tärkeä toimita?

    OL3 on ollut tavallisen vaikea projekti, ja on edelleen. Toisaalta, käyttöaika tulee olemaan 60 vuotta, joten rakentamisaika tulee suhteuttaa siihen. Helpommalla pääsisi, jos ottaisi jonkun standardilaitoksen, jollainen löytyy valmiina ”hyllyltä”. Niitä on rakennettu neljässäkin vuodessa.

  7. Väittäisin ettet Kaj ollut liian suopea tuulivoimalle, ainakin jos katsotaan tulevaisuudessa rakennettavia voimaloita. Niitähän tässä kai halutaan verrata.

    Odotusarvo on, että off-shore voimaloille (merellä) investointikustannus on juurikin tuo 2000 €/kW ja tuuliatlaksen valmistuttua niillä saavutettaisiin kapasiteettikerroin 0,35 tai suurempi. On-shore voimaloille (maalla) kapasiteettikerroin olisi tuota luokaa 0,25, mutta investointikustannusten oletetaan olevan lähitulevaisuudessa rakennettaville voimaloille luokkaa 1 500 €/kW.

    Siten et mielestäni ollut liian suopea tuossa. Yritän kaivaa lähteitä luvuille kunhan ehdin.

  8. World Wind Energy Report 2008 antaa kapasiteettikertoimeksi 0,25. Suomessa VTT:n tuulivoiman vuosiraportit arvon 0,21. Melkoinen parannus olisi hyppäys 0,35:teen. Hyvä tietenkin jo toteutuu.

    Minun on pitänyt tehdä herkkyystarkastelu muutamien muuttujien suhteen mutta eipä ole vielä ehtinyt. Kapasiteettikertoimen vaikutus on todella suuri, suurempi kuin hinta (€/W).

  9. Juu nuo kapasiteettikertoimet (0,2…0,25) ovat maalle, mutta hinta 2 000 €/kW on 2010-2020 rakennettavalle tuulivoimalle yläkanttiin. Hintakehitys on tuulivoiman osalta nopeasti aleneva. LUT:lla käytetään arvoja 1400 €/kW maalle ja 2000 €/kW merelle aikavälille 2010-2020.

  10. Tuomas Helin:

    Olisin kiinnostunut kuulemaan lähteitä tuulivoiman rakentamisen ja ylläpidon kustannuksille ja näkemään jos löytyisi jostain vertailu dataa viime vuosien saatossa. Itselläni oli muistikuva, että itseasiassa rakennus sekä ylläpitokustannukset olisivat nousseet eivätkä laskeneet(josta muistaisin jonkun uutisen T&T lehdässä).

    Itse olen aavistuksen skeptinen tuulivoimaan monestakin syystä. Ne ovat varsin kalliita ja tarvitsevat aika paljon tukea. Kokemukset muista maista esim. Tanskasta osoittavat, että ne nostavat sähkön hintaa sekä tukiaisia eli kustannukset ovat kovat tuottoon nähden.

    Vaikka itse tuulivoimala on varsin vähä saasteinen ei pidä unohtaa, että nekin vaativat tilan ja vievät aluetta luonnontilaiselta alueelta. Ne ovat näkö haitta sekä äänihaitta ihan lähiympäristölle. Se, että miten suurena haittana sitä pidetään on sitten tietysti kysymys, mutta jos tuulivoimasta haluttaisiin suuri tekijä energian tuotannolle niin aluetta tarvittaisiin varsin paljon niille, joko maalta tai mereltä.
    Vihreät ovat muuten kunnissa yksi suurimmista tuulivoiman vastustajista(vaikkei ehkäpä uskoisi).

    En kuitenkaan suoraan vastusta tuulivoimaa, mutta näkisin, että jonkin kaltainen energian varastointi olisi hyvä saada siihen rinnalle kehitettyä sekä pidettävä tuulivoima tukien piiristä suoraan poissa. Se vääristää taloutta eikä auta asiaa pitkällä tähtäimellä. Energian tuotannon pitää olla kilpailukykyistä. Kehittämiseen toki tukia voi antaa sekä pitääkin antaa, mutta tuotantoa ei saisi vääristää.

  11. Kaj Luukko:

    Nyt kun Hallitus on paljon puhunut, että meidän pitäisi pudottaa hiilidioksidi päästöt suomessa 80% 1990 tasosta vuoteen 2040(oliko tuo vuosi oikein?) mennessä. Niin voisitko tehdä laskelman, että mitä se vaatisi?

    Itsestäni jotenkin tuntuu tuo aika hurjalle luvulle. Samalla mitä se tarkoittaisi mahdollisesti energian hinnalle?

    Itse olen nimittäin kannattanut, että energian pitäisi olla pääsääntöisesti mahdollisimman edullista. Syynä on se, että koska energian hinta (Varsinki näin pohjolassa) sanelee käytännössä kaikkien muiden asioiden hinnan aina ruuasta, liikkumiseen ja muuhun elämiseen. Iskee korkea energian hinta pienituloisiin sekä köyhiin kovasti ja romahduttaa heidän elintasonsa. Samoin toki valmistava teollisuus tulee kärsimään, koska energia intensiivinen teollisuuden yksi tärkeä kilpailutekijä on energian hinta.

    On varsin kestämätöntä ajatella, että meillä energian hintataso nousisi keskieuroopan tasolle tai ylikin sillä meillä on huomattavasti heikompi ostovoima. Samoin meillä on suurempi energian kulutus tarve suhteellisesti. Niinpä energian hinnan nousu iskee monelta kantilta meihin aika kovasti.

    Meni ehkäpä pitkäksi, mutta olisi mielenkiintoista nähdä kun käsittelisit tätä asiaa monipuolisesti. Minulla on nimittäin käsitys, että julkisuudessa ei koskaan haluta pohtia niitä seurauksia mitä suuresta ja nopeasta hiilidioksidi päästöistä luopumisesta seuraa. Vai olenko vain väärässä, että energian hinta ei sitten kohoaisikaan?

  12. Kaj Luukko:

    Jotain numeroita tuohon meidän BKThen jos haluaa tarkastella miten paljon meillä on energia intensiivistä teollisuutta ja vientiä.

    Lähteeksi nyt en jaksanut etsiä kuin Wikipedian, mutta eiköhän nämä sielläkin ole ihan oikealla hehtaarilla.

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_talous

    Teollisuustuotanto

    Teknologiateollisuus on kasvanut 1990-luvun alun laman jälkeen nopeasti ja on nykyään suurin teollisuuden ala. Siihen lasketaan elektroniikka- ja sähköteollisuus, kone- ja metallituoteteollisuus sekä metallien jalostus, joista osuuttaan on kasvattanut lähinnä elektroniikka- ja sähköteollisuus. Jalostusarvolla mitattuna suurimmat teollisuuden alat olivat vuonna 2005:[3]

    * Elektroniikka- ja sähkö 24 %
    * Kone- ja metalliteollisuus 21.9 %
    * Kemianteollisuus 12.4 %
    * Massa ja paperi 11.5 %
    * Elintarvike, juoma ja tupakka 7.3 %
    * Kustantaminen ja painaminen 5.9 %
    * Metallien jalostus 5.2 %

    Josta voidaan nähdä, että suurin osa on energia intensiivistä teollisuutta.

    Suomi on erittäin riippuvainen viennistä, joten tarkastellaampas sitä:

    Vienti

    Suomen vienti lisääntynyt tasaisesti talouskasvun mukana vuosien 1996 ja 2006 välillä. Vuonna 2006 Suomen viennin arvo oli 61 396 milj. €, josta valtaosa oli tuotantohyödykkeitä ja investointitavaroita. Vuoteen 2005 verrattuna nimellinen kasvu oli 17 %.[1] Vienti jakaantui seuraavasti tuoteluokittain:[4]

    1. Perusmetalli, kone- ja kulkuneuvoteollisuus 31,1 %
    2. Sähkötekninen teollisuus 28,0 %
    3. Puu- ja paperiteollisuus 20,3 %
    4. Kemian teollisuus 13,3 %
    5. Muut 7,4 %

    Josta voidaan nähdä, että juuri ne energiaintensiiviset teollisuuden alat ovat suurimmat vientiartikkelit.

    Myös kannattaa muistaa, että osa palvelutuotannosta myös on riippuvaisua tästä valmistavasta/jalostavasta teollisuudesta sekä kaupasta, jolloin vielä suurempi osa suomesta on oikeasti riippuvainen tästä.

    Vielä kun suhteutetaan suomen topografiaan niin muutamaa kasvukeskusta lukuunottamatta suomen muiden alueiden elinkeino on pitkälle vientiteollisuuden sekä valmistavan teollisuuden varassa.

    Koska Suomen asema maantieteellisesti ei ole kovin otollinen markkinoita ajatellen on meillä vain muutamia keinoja kilpailla teollisuuden alalla. Nämä ovat osaaminen, työntekijöiden kustannukset sekä energian hinta.
    Jokainen taloutta ja maailmaa seuranneena tietää, että markkinat ovat nykyisin kaukoidässä ja siellä on etuna myös työn hinta sekä tulevaisuudessa entistä enemmän myös osaaminen.

    Tämän vuoksi minun on hankala nähdä suomelle kauhena hyvää tulevaisuutta jos energian hintaa suomessa ei saada pidettyä kilpailukykyisenä. Jotenkin epäilen, ettei hyvinvointi valtio ole enää silloin miltään kantilta mahdollinen jos teollisuuden toiminta suomessa laskee merkittävästi.

  13. Saku, energiakustannukset ei muodosta kovin montaa prosenttia yritysten menoista. Jos esität tuollaisia uhkakuvia, otatko ensin selvää, paljonko niiden osuus todella on?

    Luulen, että Suomi ei oikeastaan tällä hetkelläkään pysty kilpailemaan energian hinnassa monenkaan valtion, saati juuri Aasian maiden kanssa. Kyllä se on kuitenkin se osaaminen ja korkean jalostusasteen tuotteet, joilla suomalaisten yritysten täytyy pystyä tulevaisuudessa toimimaan.

    Yllä olevasta listasta merkittävästi energiaintensiivistä lienee lähinnä puu- ja paperi- sekä perus metalliteollisuus.

  14. Saku:

    Nyt kun Hallitus on paljon puhunut, että meidän pitäisi pudottaa hiilidioksidi päästöt suomessa 80% 1990 tasosta vuoteen 2040(oliko tuo vuosi oikein?) mennessä. Niin voisitko tehdä laskelman, että mitä se vaatisi?

    Kiitos luottamuksesta, mutta pyydät aika paljon. Tuo on tavattoman laaja ja monitahoinen asia, jota ei parissa illassa lasketa.

    Hallituksen tavoitteesta löytyy hyvää materiaalia tästä:

    http://www.vnk.fi/julkaisut/listaus/julkaisu/fi.jsp?oid=273273

    Havainnollinen kuva kokonaisuudesta mitä tarvitaan, on tämä:

    http://www.vnk.fi/kuvat/julkaisut/2009tuse/6_3_kaavio_FIN.gif

    Siitä nähdään, mitä päästövähennyskeinoja on tarkoitus käyttää ja kuinka paljon mitäkin. Itseäni hämmästyttää CCS:n suuri osuus, enkä ymmärrä mitä tarkoitetaan ”polttoaineen vaihtamisella”.

    Tämä on aihe josta kuullaan vielä, eikä tuo varmaankaan ole lopullinen päästövähennyspaletin sisältö. Suuntaa antava se kyllä on.

  15. Eiköhän polttoaineen vaihtaminen viittaa biopolttoaineiden käyttöönottoon. Ainakin minulla on sellainen kuva, että hallitus aikoo toteuttaa osan hiilidioksidivähennyksistä biopolttoaineiden aikaansaamana näennäisenä vähennyksenä, joka itse asiassa on vähennys vasta pitkän ajan kuluttua.

    Ajatuksena tuossa on siis se, että biopolttoaineet vain kierrättävät luonnon normaaliin kiertokulkuun kuuluvaa hiiltä, eivätkä lisää hiiltä hiilikierrossa (toisin kuin fossiiliset polttoaineet, jotka aiheuttavat netto lisän hiilikiertoon). Näin ollen biopolttoaineiden hiiilidioksidipäästöt olisivat nolla. Ongelmana tässä kuitenkin on se, että hiilidioksidi viettää ilmakehässä pitkiä aikoja keskimäärin (en nyt muista paljonko se virallinen luku oli, mutta eiköhän siinä ollut kysymys vuosisadoista, vuosikymmenistä nyt ainakin), joten nyt käytettävien biopolttoaineiden päästöt nollautuvat vasta hamassa tulevaisuudessa, eli biopolttoaineilla kikkailu tarkoittaa sitä, että jatkamme päästöjä entiseen malliin juuri kun meidän pitäisi rajoittaa niitä rajusti. Siitä ei ole juurikaan hyötyä tämän hetkiselle ongelmalle vaikka biopolttoaineiden päästöt joskus tulevaisuudessa nollautuvaisivat.

  16. Simo Tuppurainen:

    Luepa nuo kirjoitukseni ihan rauhallisesti uudestaan niin ehkäpä se kokonaisuus aukeaa sieltä. Minusta näyttää että et yrittänyt edes ymmärtää pointtia.

    Yritysten energian kulutus ei pelkästään ole esim. lämmön ja sähkön ostoa vaan myös kuljetus liittyy siihen paljon. Se monta prosenttia minkin teollisuuden alan menoista energia on suoraan ja välillisesti vaihtelee, mutta selvä on, että se on kilpailutekijä. Ei tietenkään ainut, mutta tärkeä tekijä monien muiden joukossa jalostusteollisuudessa.

  17. Kaj Luukko:

    Älä hätäile, en minä ajatellut, että yhdessä kirjoituksessa ja parissa illassa tuota pohdiskelit vaan enemmänkin juttu sarjana voisit katsoa tällaisia sosio-ekonomisia aspekteja teknosen tai tieteellisen lisäksi.

    Eikä pelkästään teollisuudelle vaan myös yksityisille ihmisille. En minä usko, että keskitulosille ihmisille tällaisista suoraan taakka tulee, mutta suomen yhteiskunnassa on hyvin paljon pienituloisia ja köyhiä, joille energian hinnan vaikutus on varsin suurta.

    Toisaalta en halua julistaa lopputulosta hyväksi tai huonoksi vaan enemmänkin, että olisi pohdiskelua(niinkuin Kajlla monessa hyvässä kirjoituksessa onkin) eri näkökulmista ja vaihtoehdoista.

    Itse olen pohtinut miten liikenteen verotusta tulisi uudistaa, jotta pääsisimme puhtaampaan ja vähäpäästöisempään tulevaisuuteen.

    Oma ajatukseni olisi, että yksi vaihtoehdoista voisi olla, että kaikki verot poistettaisiin autoilta(paitsi alv). Sen jälkeen laitettaisiin polttoaineille kova vero(jolla katettaisiin edellisten verojen tappio).

    Siten saisi yksinkertaisen verotuksen(byrokratia ohut) sekä ohjaavan verotuksen. Eniten kuluttava maksaa. Näin se tukisi myös erityisesti hybridejä sekä sähköautoja kun ne olisivat polttoaineveron ulkopuolella joko osittain tai kokonaan.
    Polttoaineissa voisi vero toki vielä tulla muutamien tekijöiden mukaan kuten biopolttoaineen määrä(mahdollinen tuotanto tapa esim. kestävä kehitys) sekä päästöjen kokonaisvaikutus.

    Itse energian tuotannossa antaisin markkinoiden ohjata puhtaaseen kehitykseen. Eli jonkinlainen vero kokonaisympäristövaikutuksen mukaan energian tuotannolle.
    Itse pidän ydinenergiaa nykyään haasteena, mutta sellaisena joka on aika välttämätön. Toisaalta siihen kannattaisi panostaa huomattavasti tuotekehitysrahaa sillä tulevaisuuden mahdollisuudet voisivat tuoda huomattavasti turvallisemman ja vähä päästöisemmän fissiovoiman (IV sukupolven ja sitä seuraavat laitokset) sekä mahdollisesti tulevaisuudessa kauempana Fuusiovoimalat.

    Tulipas pitkä kirjoitus…

  18. Erittäin ansiokas ja mielenkiintoinen viestiketju teillä täällä!Muutamia (ammatiltaan energia- ja ilmastoasiantuntijan) huomioita esitettyihin asioihin:

    Saku:

    Erittäin ansiokasta pohdintaa. Vahvistuksena, että ydinvoima on välttämätön päästöjen rajoittamisessa jo sen takia, että jos vanhenevia ydinvoimaloita ei korvata uusilla, tulee paine uusiutuville (ja sitä kautta sähkön hinnalle) aivan liian suureksi. Lisäksi ydinjäte haudataan peruskallioon bentoniitillä eristettynä, josta se voidaan myöhempien tarpeiden (esim. hyötöreaktorit) vaatiessa kaivaa helposti esiin raaka-aineeksi! (otettu suunnittelussa huomioon)

    Simo Tuppurainen:

    Esimerkkejä: Sinkin valmistuksessa sähkölaskun osuus noin 40 % kaikista tuotantokustannuksista (Boliden Kokkola), samoin Outokummun Tornion tehtaan ferrokromin tuotannon.

    Kuten Saku(?) taisi perustella, on edullinen sähkö käytännössä ainoa jäljellä oleva kilpailukykytekijä sähköintensiivisen teollisuuden pysymiseen Suomessa. Olisikin pikaisesti saatava globaali ja tasapuolinen ilmastosopimus (Kööpenhamina + sen jatko), joilla muita EU:n säännösten aiheuttamia kilpailukykyhaittoja (mm. päästökauppa) voitaisiin tasata EU:n ulkopuolisiin yrityksiin nähden.

    Ari Jokimäki:

    Erittäin oikeaan osunutta pohdiskelua CO2:n kasvavaan biomassaan sitoutumisen hitaudesta (pitää myös muistaa että puun CO2-päästökerroin on suurempi kuin kivihiilen!, joten lyhyellä aikajänteellä (kuten ilmastoneuvotteluiden vuosi 2020) voimakas siirtyminen kivihiilestä biomassaan polttoaineen vaihtona itse asiassa lisää ilmakehän CO2-pitoisuutta eikä vähennä sitä, kuten tarkoitus olisi taittaa päästöt laskuun vuoteen 2020 mennessä).

    Tähän kun lisätään biomassan polton terveyttä vaarantavat pienhiukkaspäästöt, voidaan ihmetellä poliittisia motiiveja lisätä puun polttoa jopa ylimääräisin tuin (syöttötariffein). En juuri näe tuulivoiman mahdollisuuksia ison kuvan ratkaisijana, mutta puun polton tukemiseen verrattuna tuulivoimakin tuntuu paljon järkevämmältä tuettavalta…

    Polttoaineen vaihdolla tarkoitetaan myös siirtymistä kivihiilestä maakaasuun, jolloin hiilidioksidipäästöt pienenevät, vaikka fossiilista edelleen käytetäänkin. Tämä on tietysti lähinnä välivaiheen ratkaisu ennen kuin parempia ratkaisuja saadaan kustannustehokkaiksi.

    Muita sekalaisia kommentteja edellä esitettyihin:

    Hallituksen Tulevaisuusselonteko ilmasto- ja energiapolitiikasta koskii vuotta 2050 (eikä 2040). Hyvin haastava tavoite tottakai silti, mutta mm. Energiateollisuus ry on omissa 2050-visioissaan esittänyt lähes CO2-neutraalin energiantuotannon olevan mahdollista (suurella ydinvoiman osuudella tosin).

    Tuulivoiman käyttökerroin-pohdiskelu oli hyvää ja johtopäätös oikea, eli puhutaan nykyisin maksimissaan 2500 tunnin huipunkäyttöajasta, jolloin käyttökerroin jää maksimissaan 0,28:aan. Tuotettuna sähkömääränä (kWh/v) ydinvoima (lisääntyneine kustannuksineenkin) on tuotetun sähkön hinnassa tarkasteltuna ylivoimainen tuulivoimaan verrattuna. Ja senhän takia ollaan esittämässä tuulivoimalle tukihintaa (syöttötariffi), joka ylittää nykyisen markkinasähkön hinnan yli kaksinkertaisesti (83,5 vs. 37 €/MWh).

  19. Erittäin ansiokas ja mielenkiintoinen viestiketju teillä täällä!Muutamia (ammatiltaan energia- ja ilmastoasiantuntijan) huomioita esitettyihin asioihin:

    Kiitos huomioista. Jos muut energia-aiheiset kirjoituksen kiinnostavat, löydät niitä tästä:

    http://planeetta.wordpress.com/category/energia/

    Ja mielenkiinoista, että enemmistö energia-asiantuntijoista taitaa olla samaa mieltä kanssani monesta asiasta, mutta valvavirtapolitiikassa ne ymmärretään toisin. Tästä olen päätellyt, että politiikassa niitä ei oikeasti ymmärretä.

    Tuulivoiman käyttökerroin-pohdiskelu oli hyvää ja johtopäätös oikea, eli puhutaan nykyisin maksimissaan 2500 tunnin huipunkäyttöajasta, jolloin käyttökerroin jää maksimissaan 0,28:aan. Tuotettuna sähkömääränä (kWh/v) ydinvoima (lisääntyneine kustannuksineenkin) on tuotetun sähkön hinnassa tarkasteltuna ylivoimainen tuulivoimaan verrattuna. Ja senhän takia ollaan esittämässä tuulivoimalle tukihintaa (syöttötariffi), joka ylittää nykyisen markkinasähkön hinnan yli kaksinkertaisesti (83,5 vs. 37 €/MWh).

    Ongelma on edelleen siinä, että 83,5 €/MWh ei riitä, pitäisi mennä yli satasen. Tehtiinpä mitä tahansa, tuulivoima tulee aina olemaan kertaluokkia kalliimpaa kuin hiili ja ydin, eikä sellainen markkinataloudessa toimi. Väkisin voidaan tehdä jotakin, kuten Saksassa, mutta kestävä ratkaisu se ei ole. Kun hiilen hinta (toivottavasti) nousee pilviin, mitä jää jäljelle?

  20. Jälkimmäisestä linkista löytyy graafi, jonka mukaan tuulivoimasähkön tuotantokustannukset ovat 23€/t päästökauppahinnalla halvempia kuin hiilen kustannukset (ilman muita tukiakin).

    http://www.world-nuclear.org/images/info/finlandpowercosts.jpg
    https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/38219/isbn9789522145444.pdf

    Viittä vuotta aiempaan saman tekijän laskelmaan verrattuna (reaalikorot ovat tosin eri suuruiset ja päästötonnin hinta vähän eri) tuulivoiman tuotantokustannukset ovat käytännössä pysyneet samana.
    Ydinvoiman kustannukset ovat nousseet aiempaan laskelmaan verrattuna 48 %. Kaasun kustannukset ovat nousseet 51 %, hiilen 45 %, turpeen 20 % ja puun 66 %.

    Jos nyt haluaisi noiden vuosien lukujen ja tuotantokustannusten nousun perusteella laskea sähköntuotantokustannuksia viiden vuoden päästä, olisivat ne ydinvoimalla 51,7 e/MWh ja tuulella 55,9 e/MWh. Tuulivoiman tuotantokustannukset todennäköisesti muuttuvat ajan mittaan suhteessa entistä edullisemmiksi, kun tuotanto laajenee. Millä perusteella Kaj ja mikael ydinvoima on hinnankaan suhteen ylivoimainen tuulivoimaan nähden?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s